Kun jotain aatetta arvioidaan, täytyy arviointimenetelmien olla sellaisia, jotka tyydyttävät jokaista osapuolta.
Aate on käsitys siitä miten asioiden tulisi olla, sekä teoria kuinka nämä halutut asiat toteutetaan käytännössä.
Aatetta voidaan siis helposti arvioida tutkimalla käytäntöä. Toimiiko aate käytännössä, toteutuuko käsitys siitä kuinka asioiden tulisi olla käytännössä, vai ei. Tarkastelijan täytyy siis tarkastella onko teorialla vastaavuutta todellisuuden kanssa ja toimiiko se todellisuudessa.
Kun tarkastellaan liberalismia, huomaamme että aivan sen alkuvaiheissa, sen käytännössä toteuttamisen seurauksena syntyy sille vastaisia poliittisia käsityksiä. Ei kritiikin, vaan todellisen uhan takia, liberalismin teoriaa muutetaan sopimaan paremmin käytäntöön. Mitä oikeastaan muutetaan? Valtion tulee, yllätys, yllätys, olla sittenkin osa markkinoiden hoitoa, mitään näkymätöntä kättä ei ole olemassa.
Kylmän sodan jälkeen uhka oli kadonnut, luonnollisesti oikeita ja aitoja liberalistisia menetelmiä haluttiin ottaa taas käyttöön, siis niitä jotka edelsivät kritiikkiä ja jotka eivät toimineet käytännössä. Perusteluna oli ironisesti se että kritiikin aiheuttama uusi aate ajautui tuhoon, vaikka se ei automaattisesti tarkoita sitä että itse kritiikki olisi mieletöntä, eikä kritiikki ollutkaan mieletöntä.
Kapitalismin teorian toimivuutta ja vastaavuutta tulee tarkastella tarkastelemalla markkinoita, joita näkymätön käsi ohjaa. Huomaamme että länsimaissa asiat ovat tavallisilla työssä käyvillä suhteellisen hyvin, mutta kun alamme tarkastelemaan ei-länsimaisia maita, niin huomaamme että joissa olot vastaavat niitä oloja, joissa eurooppalaiset työläiset joutuivat työskentelemään 1900-luvun alussa.
Suomessa talous on koko ajan kutistumassa, eikä siitä voi syyttää sosialidemokraatteja, uusliberalistisia eli alkuperäisen liberalismin keinoja sovelletaan käytäntöön täällä Suomessakin, joten voimme kysyä, onko liberalismin tarkoitus kurjistuttaa ihmisten oloja vai parantaa niitä? Käytännössä ei ainakaan tapahdu mitään olojen parannuksia, jonka luulisi jo kertovan jotain itse teoriasta. Tai parannuksia tapahtuu vain yhä kutistuvilla alueilla, rikkaiden joukko pienenee ja köyhien ihmisten määrää kasvaa.
Kommunismi syntyi kritisoimaan kapitalismin aiheuttamia tuhoja, eikä se siten itse ollut mitenkään itsenäinen aate, joka olisi pystynyt aidosti parantamaan asioita, vaan ajautui käytännössä diktatuuriin, jossa ei liiemmin marxilaisia ajatuksia toteutettu. Marx katsoi että ensin tulee ihmisoikeudet ja vasta sitten talous. Hän asetti ihmisarvon kaiken edelle, mikä ei ole mikään huono asia. Marx ei sulkenut ympyrää, kuinka hänen käsityksensä voitaisiin toteuttaa käytännössä, miten ihmisarvo voidaan saada tärkeimmäksi päämääräksi? Liberalismissa ihmisarvo toteutuu, jos on toteutuakseen.
Nykyään ei siis ole olemassa sellaista aatetta, joka olisi terveellä pohjalla, jota ei jokin tietty sisäänpäin kääntynyt omia etujansa ajava ryhmä puolustaisi. On selvää että me elämme samalla planeetalla ja emme voi ajaa vain omia etujamme, yksityisyyttä voi olla, mutta sitä ennen tulee yhteisöllisyys. Muistakaa se että nyt elämme kapitalismin aikoja, joten kaikki talouden kritiikki kohdistuu kapitalismiin. Kommunismi on kuollut ja kuopattu, niitä ihmisiä jotka pyrkivät auttamaan hätää kärsiviä täällä kapitalismissa, ei voi syyttää siitä että liberalismi ei toimi.
Aate on käsitys siitä miten asioiden tulisi olla, sekä teoria kuinka nämä halutut asiat toteutetaan käytännössä.
Aatetta voidaan siis helposti arvioida tutkimalla käytäntöä. Toimiiko aate käytännössä, toteutuuko käsitys siitä kuinka asioiden tulisi olla käytännössä, vai ei. Tarkastelijan täytyy siis tarkastella onko teorialla vastaavuutta todellisuuden kanssa ja toimiiko se todellisuudessa.
Kun tarkastellaan liberalismia, huomaamme että aivan sen alkuvaiheissa, sen käytännössä toteuttamisen seurauksena syntyy sille vastaisia poliittisia käsityksiä. Ei kritiikin, vaan todellisen uhan takia, liberalismin teoriaa muutetaan sopimaan paremmin käytäntöön. Mitä oikeastaan muutetaan? Valtion tulee, yllätys, yllätys, olla sittenkin osa markkinoiden hoitoa, mitään näkymätöntä kättä ei ole olemassa.
Kylmän sodan jälkeen uhka oli kadonnut, luonnollisesti oikeita ja aitoja liberalistisia menetelmiä haluttiin ottaa taas käyttöön, siis niitä jotka edelsivät kritiikkiä ja jotka eivät toimineet käytännössä. Perusteluna oli ironisesti se että kritiikin aiheuttama uusi aate ajautui tuhoon, vaikka se ei automaattisesti tarkoita sitä että itse kritiikki olisi mieletöntä, eikä kritiikki ollutkaan mieletöntä.
Kapitalismin teorian toimivuutta ja vastaavuutta tulee tarkastella tarkastelemalla markkinoita, joita näkymätön käsi ohjaa. Huomaamme että länsimaissa asiat ovat tavallisilla työssä käyvillä suhteellisen hyvin, mutta kun alamme tarkastelemaan ei-länsimaisia maita, niin huomaamme että joissa olot vastaavat niitä oloja, joissa eurooppalaiset työläiset joutuivat työskentelemään 1900-luvun alussa.
Suomessa talous on koko ajan kutistumassa, eikä siitä voi syyttää sosialidemokraatteja, uusliberalistisia eli alkuperäisen liberalismin keinoja sovelletaan käytäntöön täällä Suomessakin, joten voimme kysyä, onko liberalismin tarkoitus kurjistuttaa ihmisten oloja vai parantaa niitä? Käytännössä ei ainakaan tapahdu mitään olojen parannuksia, jonka luulisi jo kertovan jotain itse teoriasta. Tai parannuksia tapahtuu vain yhä kutistuvilla alueilla, rikkaiden joukko pienenee ja köyhien ihmisten määrää kasvaa.
Kommunismi syntyi kritisoimaan kapitalismin aiheuttamia tuhoja, eikä se siten itse ollut mitenkään itsenäinen aate, joka olisi pystynyt aidosti parantamaan asioita, vaan ajautui käytännössä diktatuuriin, jossa ei liiemmin marxilaisia ajatuksia toteutettu. Marx katsoi että ensin tulee ihmisoikeudet ja vasta sitten talous. Hän asetti ihmisarvon kaiken edelle, mikä ei ole mikään huono asia. Marx ei sulkenut ympyrää, kuinka hänen käsityksensä voitaisiin toteuttaa käytännössä, miten ihmisarvo voidaan saada tärkeimmäksi päämääräksi? Liberalismissa ihmisarvo toteutuu, jos on toteutuakseen.
Nykyään ei siis ole olemassa sellaista aatetta, joka olisi terveellä pohjalla, jota ei jokin tietty sisäänpäin kääntynyt omia etujansa ajava ryhmä puolustaisi. On selvää että me elämme samalla planeetalla ja emme voi ajaa vain omia etujamme, yksityisyyttä voi olla, mutta sitä ennen tulee yhteisöllisyys. Muistakaa se että nyt elämme kapitalismin aikoja, joten kaikki talouden kritiikki kohdistuu kapitalismiin. Kommunismi on kuollut ja kuopattu, niitä ihmisiä jotka pyrkivät auttamaan hätää kärsiviä täällä kapitalismissa, ei voi syyttää siitä että liberalismi ei toimi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mitäs sinä nyt taas keuhkoat? Kyllä maailma on saanut tarpeekseen Marxin proletariaatin DIKTATUURISTA ja muusta vastaavasta. Liberaali länsimainen demokratia on voittanut kisan. Niin surullista kuin se joidenkin vanhojen kommareitten mielestä onkin.
Marxin talousteoria oli korjausyritys liberalistiseen ajatteluun. Marx otti lähtökohdakseen jo olemassaolleen taloudellisen käsitteistön ja yritti jäljittää syytä sille miksi liberalismi synnytti kaupunkikurjaliston. Marxin ajattelu oli siis tavallaan yksi oksa liberalismin perinteeseen, ainakin teorian kannalta katsoen. Käytännössähän sitten leninismi oli jo jotain aivan muuta kuin Marxin ajattelu.
Hyvin liberalismista ja marxilaisuudesta on kirjoittanut Seppo Oikkonen "Narkissos-esseissä":
http://personal.inet.fi/tiede/seppo.oikkonen
Jos sanotaan, että "liberaali länsimainen demokratia on voittanut kisan", kuvitellaan, että itäblokin järjestelmissä toteutettu reaalisosialismi olisi ollut jokin kilpaileva tai vaihtoehtoinen järjestelmä. Sitä se ei kuitenkaan ollut, vaan yksi muunnelma liberalismista. Tapa, jolla N-liiton perintö "yksityistettiin" kertoo omaa karua kieltään siitä miten itse järjestelmässä ei tarvinnut muuttaa mitään, riitti kun kasatut varallisuudet kirjattiin niiden nimiin jotka olivat ne reaalisosialismin oloissa kasanneet. Nopean kuvan tapahtumasta antaa George Soros kirjassaan "Kansainvälisen kapitalismin kriisi".
Em. Oikkonen on sitä mieltä, että läntinen talous tulee kokemaan saman kohtalon kuin reaalisosialismi. Vikaa on siis jo siinä liberalistisen ajattelun perustassa, jolle niin markkinatalous kuin marxismikin rakentuivat. Kun talous muttuu eräänlaiseksi maailmanuskonnoksi ja alkaa palvoa numeroita reaalisen hyvinvoinnin sijaan, on loppu lähellä. Niinhän romahdus tapahtui itäblokin maissakin. Viisivuotissuunnitelmat näyttivät sosialismin riemuvoittoja, mutta reaalimaailmassa kaikki oli päin peetä. Samoin globaalikapitalismissakin: pörssikurssit nousevat kun työläisiä irtisanotaan ja köyhyys lisääntyy.