Niin siinä vain kävi, että kovasta yrittämisestä huolimatta en pystynyt enää uskomaan tarinaan Aatamista ja Eevasta. En pysty mitenkään sovittamaan sitä yhteen nykyisen luonnontieteellisen tietämyksen kanssa.
Ja siinä samassa meni hylkyyn sitten myös oppi syntiinlankeamuksesta ja perisynnistä...
Mistä seuraa se, että Jeesuksen "sovituskuolema" oli turha...
Mistä seuraa se, että koko kristillinen oppirakennelma romahti...
Eikä tässä auta edes se, että tulkitsee tarinan Aatamista ja Eevasta vertauskuvalliseksi. Sillä jos se osa Raamattua on vertauskuvaa, niin mikä takaa sen, ettei myös Jeesus ole vertauskuva?
Ja siinä samassa meni hylkyyn sitten myös oppi syntiinlankeamuksesta ja perisynnistä...
Mistä seuraa se, että Jeesuksen "sovituskuolema" oli turha...
Mistä seuraa se, että koko kristillinen oppirakennelma romahti...
Eikä tässä auta edes se, että tulkitsee tarinan Aatamista ja Eevasta vertauskuvalliseksi. Sillä jos se osa Raamattua on vertauskuvaa, niin mikä takaa sen, ettei myös Jeesus ole vertauskuva?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Usko vaan ihan varmuuden vuoks, muuten saatat joutua helvettiin. Helvetis on sit vähä huono enää kasata korttitaloja. Mitä sit, vaikka eläisitki ainoan elämäsi valheessa jos on pienikin mahis et pääsisit taivaaseen uskollas? Mieti sitä hei.
Vain Jeesuksen avulla voit pelastua.
Jumala on rakkaus!
Amen.
En epäile etteikö henkilöä Jeesus olisi muinoin ollut olemassa mutta mikä takaa sen että hän oli jumalainen? Raamattu ja usko riittänevät uskoville todisteeksi mutta jos ei raamatun sadut menee enää läpi täytenä totena kuin pikkulapselle niin helvettiin tässä kai sitten ollaan menossa.
"Maalata piruja seinille!"
Sellaiset uskovaiset saisivat vastata jotka ovat kokeneita ja osaavat kertoa jotakin uskosta.
En ole mikään viisas, mutta monet joille tämä usko on antanut todisteita, ovat todistaneet siitä, niitäkin ihmeitä tapahtuu.
Minä uskon Jeesukseen Kristukseen, ja seuraan Häntä parhaani mukaan. Haluaisin oppia viisaammaksi kun olen vain tällainen ihan tavallinen uskovainen ihminen.
Nyt kun olet romuttanut entisen valmiin oppisi
uskosta on sinulla aikaa ja voimia lähteä etsimään totuutta.
Ole huoleti, kyllä sinä vielä totuuden löydät.
Totuus on lähempänä kuin osaa aavistaa.
Se löytyy itsestäsi suhteessa Jumalan sanaan.
"Etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan"
Onnea etsinnälle;))))
Aikoinaan olin vähän samassa tilanteessa. En voinut järjelläni ymmärtää ja hyväksyä kaikkia Raamatun kertomuksia.
Silloin työpaikassa ja ympärilläni olevien tekniikan parissa tehtyjen havaintojen pohjalta aloin nähdä asioita uudessa valossa.
Olen lyhyesti selostanut näitä pohdintoja pakinassa http://www.nic.fi/~jlindell/kristusko.htm
En vieläkään ymmärrä kaikkia asioita, mutta olen löytänyt pohjan, joka mielestäni huomioiden erilaisten vaihtoehtojen kokonaisuutta on kaikkein järkevin.
Jos alamme kaivautua yksityiskohtiin, joita kukaan ei kuitenkaan täysin ymmärrä, olemme pian heikolla jäällä ja hukumme eri mielipiteiden sekamelskaan.
Joskus aikoinaan uskonto vaati alttarilleen karitsoja ja kyyhkysiä.
Nyt uskonto vaatii paljon enemmän. Se vaatii alttarilleen sinun järkesi.
Minä ajattelen tällä tavalla, että koska tämä elämä on näin lyhyt, ei kaikkea tarvitse tietääkään. Olisi varmaankin viisaampaa kun opettelisi tuntemaan omaa itseänsä ja olisi sillä tavalla jo jonkin verran onnellisempi ihminen.
Ihmisen pitäisi oppia hyväksymään itsensä ihan tasan sellaisena kuin sattuu olemaan.
Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä, mutta itse he tekevät pahoja tekoja.
Minä löysin kristinuskon, lopulta, ja olen iloinen siitä.
Kaikkea hyvää sinulle!
Järjen käyttöä ei ole kielletty uskovaiselta ihmiseltä. Voisitko vähän tarkentaa mitä tarkoitit?
"Raamattua ei saa lukea järjellä, koska se poikkeaa jumalaisen alkuperänsä vuoksi kaikesta muusta kirjoitetusta tekstistä."
Näinhän tämä perinteinen kristillinen Raamatun lukuohje menee... Hyvä ja tarpeellinen ohje onkin, mikäli haluaa päästä yli Raamatun lukuisista omituisuuksista.
Eikös tämä ole nimenomaan järjenkäytön kieltämistä uskontoon liittyvissä asioissa?
Ikävä todeta, kuinka ihmisiä opetetaan- uskovaisten taholta- heittään aivot narikkaan...
Kaikki, mikä kuolee, kuolee antaakseen tilaa elämälle. Sinussa on kuollut sokean uskon valhe. Et tahdo uskoa ilman tietoa, eikä siihen ole syytäkään.
Perisynti on tarkemmin sanottuna vaikea "karman"velka. Jumalan luomakunnan lakeja ei sovi pilkata, vaan jokainen niittää sitä mitä kylvää. Joka kiipeää liian korkealle, myös putoaa liian korkealta. "Joka rikkoo Jumalan käskyjä vastaan, Jumala ei voi antaa hänelle anteeksi, sillä hän on Pyhä ja oikeudenmukainen, ja olemukseltaan kuluttava tuli kaikelle saastaiselle" (1. Piet. 1:17)
Jumalan tahto on KUOLEMAN KULUTTAVA TULI, muutoksen tuuli, joka polttaa tuhkaksi sen, mikä on epätodellista ja katoavaa, jotta TODELLINEN ja katoamaton pääsisi ilmenemään. MUTTA mikäli ihmisparan synninvelka on kasvanut perisynnin vahvuiseksi, on sen maksamisen vaatima aika, tuska ja ponnistukset kohtuuttomia. Pahan puhdistaminen hyvällä vaatisi kohtuuttomia ja mahdottomia hyväntahdon ponnistuksia ihmiseltä, joka on joutunut perisynnin alaisuuteen ja siten elää onnettomuudessa, alhaisuudessa, kärsimyksessä, tuskassa, kaukana Jumalan auttavasta hengestä.
Tämän ongelman ratkaisuun perustuu Kristuksen vapahtava tehtävä maailmassamme. Sanoma pelastajasta, vapahtajasta, joka tulee luomakuntaamme rikkomaan luonnon syyn ja seurauksen lakeja, on useille ihmisille vieläkin HULLUTUSTA. Se on kuitenkin korvaamaton apu niille, jotka ovat synninvelkansa vuoksi jälkeenjääneet ihmiskunnan henkisessä kehityksessä niin, että ovat KYVYTTÖMIÄ NOUSEMAAN OMIN VOIMIN.
Kristuksen sovistustyö ilmenee silmissämme miltei näkymättömänä kehityksenä. Hyvinvointivaltioiden vaiheittaista syntyä (tai kasvavaa mahdollisuutta) voidaan pitää Kristuksen sovitustyön hedelmänä. Mitä enemmän ihmisiä syntyy suhteellisen hyvinvoinnin ympäristöön, ja mitä enemmän kärsimys maailmassa vähenee, sitä enemmän Kristuksen sovitustyö on tuottanut tulosta. Kristuksen oikea pelastusevankeliumi lienee kuitenkin tarpeen vielä vuosituhansien ajan rakennettaessa kastitonta ihmiskuntaa, jossa ihmiset ovat suunnilleen tasa-arvoisessa asemassa henkisen kehityksen tiellä. Tällöin ei ole enää kulkujoita ojanpenkoilla, vaan kaikki ovat päässeet tielle.
tässä oma käsitykseni korttitalosta:
Olen usein miettinyt raamatun logiikkaa sen alkusivuilla olevan paratiisista karkotus - tarinan pohjalta.
"Jumala" loi ihmiselle vapaan tahdon...?
"Jumala" teki sitäsuntätä ja...näki että se on… HYVÄ?...
"Jumala" loi ihmisen paratiisiin kysymättä ensin ihmiseltä lupaa. Siinä oli eka mainostettu vapaa tahto! Kertomatta ihmiselle kaikkitietävänä että me saadaan jossain vaiheessa tällainen sotapaskamaailma, mikä se tänä päivänä on. "Jumalanhan" se täytyi jo siinä vaiheessa tietää.(Oma luomuksensa)
Sitten kohta kuitenkin karkoitti ihmisen paratiisista.(syyttömänä syntyneen)
Hyvä niin!, mutta jos esitän asian vertauskuvallisesti, jotta raamatunlukijat paremmin ymmärtäisivät, ja sovellan ko. asiaa nykypäivän käytännön tilanteeseen voin ottaa esimerkiksi aamupuuron keiton ihmisen luomista vastaavana prosessina:
Laitat puurokattilan hellalle, lorautat veden kattilaan, laitat hellan päälle, kattilan hellalle, puuroaineet kattilaan lämpö päälle(vastaa ihmisen luomista), sitten tuli joku muu häiriötekijä,(raamatun jumalan seitsemäs päivä?) ja puuro pääsi palamaan pohjaan(syötiin jo omppua!).
Tässä tulee se vaihe, johon pyytäisin erityisesti kiinnittämään huomiota!
Tietysti, kun huomaan, että kattila on palanut pohjaan, otan sen pois hellalta, ja laitan siihen suolaa tai soodaa yms. ja harmittelisin tekemääni mokaa. yrittäisin sitten kaikin keinoin saada kattilan takaisin käyttökuntoon(paratiisiin) tai hylkäisin käyttökelvottomana(Ihmis-koe-eläin kokeilun loppu). Missään tapauksessa en tosissani voi syyttää hellaa, vettä, puuroa, kattilaa tai muuta tekijää tapahtuneesta, vaan jos ei kattilaa saa enää käyttökuntoon, ostaisin uuden(uusi luomistarina). Saattaisin tietysti kiukuspäissäni tehdä jotain typerääkin(ihminen kun olen), mutta kattilaa en siitä syyttäisi, (kuten raamatun "jumala" ihmistä).
En vaatisi kattilaa keittämään nyt itse puuroansa, ja jäisi odottelemaan, tuleeko mitään.
Olisin tietysti voinut ottaa esimerkiksi vaikka koiran kasvatuksen, jossa tapauksessa olisin ensin syöttänyt pennulle kaikkia herkkuja, mutta kun tuo koira olisi (liian pitkään) poissa ollessani paskannut persialaismatolleni(siihen paratiisiin(persialaismatto) minulla ei ole varaa, kuin kuvitelmissani), olisin potkinut sen pellolle(raamatun malli), ja antanut sille linnunluun evääksi, että se saisi luutikun kurkkuunsa tms.(raamatun taudit ja vitsaukset). Mutta kun olen ihminen, ja toimin ihmisen logiikalla, yrittäisin taas tehdä kaikki asiat paremmaksi, ja antaisin koiran jäädä ja siivoisin jäljet, ja yrittäisin saada sen oppimaan sisäsiistiksi.(anteeksianto, ja uusi yritys paratiisissa).
En kerrasta luopuisi toivosta, kuten raamatun "jumala".
Raamatun jumalakäsitys kertookin minulle sen ajan alkeellisesta, julmasta ja kehittymättömästä ihmismielestä (kapitalismin alkeet tai selviytyminen karuissa oloissa), jossa "Jumalastakin" on luotu olosuhteiden pakosta vailla syyllisyydentuntoa ujeltava psykopaatti, joka ei kykene arvioimaan osallisuuttaan tapahtuneeseen.
Raamattu(varsinkin vanha testamentti) onkin minulle yksinkertaisesti juutalaisten historiankirjana ymmärrettävä teos, josta ei ole enää opiksi edes juutalaisille itselleen.(siksi kai niillä onkin toorat ja muut kirjoitukset?).
Jos haluan lähelle Luojaani, voin miettiä luonnon todellisuutta ja moninaisuutta, lukea jotain evoluutiosta, selviytymisen ehdoista eri olosuhteista, miettiä eri lajien kannalta maailmaa, ajatella asiat mikrobien kannalta tai ajatella, että mikrobit olivat ne, jotka ensin tulivat avaruudesta maapallolle(tai levät) ja siitä on maapallo saanut alkunsa, kun maapallo on sen verran jäähtynyt meteorimyrskyn jäljiltä, että vesihöyry on laskeutunut ilmakehästä maanpinnalle ja tiivistynyt alkumereksi. Älä kysy minulta kuitenkaan, mistä sitten mikrobit on kotoisin. Ne voi olla vaikka sitten siitä todellisesta (ainoasta oikeasta) Luojasta.
Jos haluan taas tietää, mikä ydinajatus mikrobissa(meissä?) on, luen mieluiten itämaista filosofiaa, kuten Bhagavad Gita vanhana ruusu-risti teosofien versiona, Krishnamurtia, Erich Frommia.
(C.G.Jung:in tutkielma Jobin kirjasta on myös mielenkiintoinen) tai jotain, mitä vaan, vaikka raamattua tai koraania, mutta en missään tapauksessa kahlitsisi itseäni niiden alkeellisiin ja brutaaleihin ihmisten hallintomalleihin, mitä raamatussa on. Raamatun suosio perustuukin käsittääkseni siihen, että siinä on hallitsijamyönteinen ja alistava selitysmalli jota voi käyttää kansan kidutukseen.
Paljon kommentteja ja hyvää kesänjatkoa ja rakkautta toivoen.
Mikrobilajitelma Juha Tapola
Lapsella on suuri tarve saada vanhemmiltaan selkeitä ohjeita ja neuvoja. Jos lapsen kysymyksiin vastataan aina "päättele itse", niin lapsi joutuu henkisesti heitteille. Lapsi tuntee itsensä turvattomaksi tällaisessa ilmapiirissä, missä mikään ei ole varmaa.
Aikuiseksi kehittyessään useimmat meistä oppivat kuitenkin hyväksymään epävarmuuden. Aikuinen ihminen ei enää vaadi jokaiseen kysymykseen selkeää vastausta. Aikuiselle ihmiselle esim. elämän alku pysyy ikuisena mysteerinä.
Valitettavasti jotkut eivät pysty tässä suhteessa aikuistumaan. He korvaavat kaikkitietävät vanhempansa kaikkitietävällä Jumalalla. Kun yläkerran Herra antaa Raamatun sivuilla selkeät vastaukset kaikkiin vaikeisiin kysymyksiin, on aikuis-lapsella jälleen hyvä ja turvallinen olo.
Koska ihminen on Jumalan luomus, niin hänellä on ollut oikeus laittaa luomuksensa vaikkapa paratiisiin. Mutta koska ihminen rikkoi Jumalan käskyä: Älä syö siitä puusta, ja ihminen söi, ja sitten sai tietoa jota Hän ei olisi paratiisissa elävälle ihmiselle halunnut antaa,
ihminen suututti Jumalan, joka ei ole ihminen vaan henki.
Eipä tässä enempää tuohon sinun puurojuttuun, jospa joku toinen osaisi sanoa sinulle jotakin.
Kivahan se on kun tykkäät keittää puuroa, tulee vatsasi täyteen.
Ai niin! unohdin jutustani, että minun olisi pitänyt KOMENTAA puurokattilaa olemaan kiehumatta hellalle. Sittenkö olisin oikeutettu käyttäytymään kuin raamatun joku mikä se nyt oli?
Aatami ja Eeva juttu on yksi niitä monista Raamatun stooreista, jotka laittavat hymyilyttämään. Jollakin tämän kanavan palstoilla, joku yritti kysyä, miten Noak ehti kiertää maapallon ja roudata arkkiinsa kaikkia kasveja ja eläimiäkin kaksin kappalein. Että miten hän ehti esim. käydä Grönlannissa, Islannissa, Guatemalassa ja vaikkapa Suomen Lapissa hakemassa vaivaiskoivuja, mustikoita, hilloja, kärppiä, hillereitä ja ilveksiä jne.
Raamattu on enimmäkseen näitä legendoja, joilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Myös useimmat Jeesuksen liitetyt asiat kuuluvat tähän joukkoon. Niillä ei ole mitään tekemistä todellisten historiallisten tapahtumien kanssa, eikä myöskään minkään jumalan kanssa.
Luulen jokaisen teologiaa opiskelleen joutuneen siihen tilanteeseen, että korttitalo romahti kuten sinä kuvaat omaasi romahdusta. Teologisessa opetetaan hieman oikeata historiallista tosiasiaa Raamatusta, ja silloin romahtaa usko, kun saa kuulla tieteellisesti selitettynä Raamatun tarinoiden ja syntyhistorian taustaa. Kun saa kuulla tieteellisin argumentein, että ne eivät ole totta , eikä jumala olekaan Raamatun syntyhistoriaa ollut ohjailemassa.
Miksi kuitenkin on uskovaisia pappeja? Miten he löysivät opiskeluaikana kuitenkin uudelleen elävän uskon?
Luulen, että kysymykseesi osaisi vastata parhaiten pappi, joka on opiskeluaikana kokenut saman, mitä sinä nyt koet.
Hymyile sinä vaan.
Minä en ehtinyt edes teologiseen tiedekuntaan asti. Joskus 17-vuotiaana satuin lukemaan Bertrand Russellin "Länsimaisen filosofian historian" ja oivalsin, että kristinusko on vain yksi maailmankatsomus monien muiden joukossa. Eikä edes mikään kovin kaunis tai totuutta rakastava maailmankatsomus...
Luulenpa että paras keino pysyä elävässä uskossa on se, kun pysyttelee erossa "harhaoppisista" kirjoista. Lukee vain sitä, mikä vahvistaa omaa uskoa. Tai sitten lukee esim. tuota Russellia sellaisella asenteella, että "Voivoi tätäkin miestä, asettaa oman viisautensa Jumalan viisauden yläpuolelle, kyllä on säälittävä tapaus!"
Mitäs ne säälittelee, jokainen uskoo mihin uskoo.
Minä taas löysin tieni kristinuskosta, onhan siellä Ramatussakin niitä viisauksia.
Jumala ei ole ihminen, vaan kaikkivaltias, ja henki. Hänen ajatuksensa eivät ole ihmisten ajatuksia. Emme voi välttämättä kaikkia asioita tässä maailmassa ymmärtääkkään. Mutta tuskin kaikkea tarvitseekaan ymmärtää?
Minä uskon siihen mitä lukee siellä Raamatussa,
siis yksinkertaisesti vain uskon.
Kaikkea hyvää sinulle!
Voihan sen talon rakentaa jostakin muusta kuin korteista, eihän sellainen rakennelma kestäkään.
Taikka laittamalla liimaa ne eivät ainakaan irtoa.
Olisiko nyt oikea aika lähteä ottamaan kaikesta uudestaan selvää? Jonkun kanssa joka osaa vastata Raamatussa oleviin kysymyksiin?
Jos siellä on kysymyksiä, niin kysele, kunnes joku sellainen vastaa joka osaa vastata sinulle.
Älä anna periksi.
Ikävä kyllä tieteen tarjoama selitys maailman synnylle on erittäin hatara. Aukkokohtia jää väistämättä.
Mikä siinä luomiskertomuksessa on niin hassua?