Ajattelin aloittaa keskustelun seuraavasta aiheesta: Tiedämme, että viime vuosina maailmalla (ja eritoten länsimaissa) on poliisin ja muun turvallisuudesta vastaavan virkamieskunnan oikeuksia lisätty niin, että kansalaisten kontrollointi on lisääntynyt hälyttävässä määrin. Tarkoitukseni ei ole hahmottaa tässä viestissä koko ongelmakenttää, vaan ainoastaan puuttua erääseen mielenkiintoiseen piirteeseen.
Pohtikaamme seuraavaa. USA:ssa kansalaisten nettisurffailua seuraavat viranomaiset eittämättä ovat kiinnostuneita ihmisistä, jotka vierailevat netissä al-qaida aiheisilla sivuilla ja vaikkapa erinäisten terroristijärjestöjen kotisivuilla (al-qaidahan ei ole ainakaan missään perinteisessä mielessä terroristijärjestö). Oleellinen kysymys kuuluu, ovatko viranomaiset kykeneviä tai halukkaita ottamaan selvää, MIKSI kyseisillä sivustoilla vieraillaan. Syy, kuten kaikki varmasti hoksaavat, voi olla yhtä tutkimuksen teko, puhdas mielenkiinto kuin halu liittyy tällaisiin järjestöihin.
Ongelmana on se, että pelkkä vierailu tekee jo ihmisestä EPÄILYTTÄVÄN. Hän saattaa tätä kautta joutua mustalle listalle, jonka olemassaolosta hän ei tietenkään tiedä mitään kuin korkeintaan välillisesti silloin kuin häneltä evätään oikeus lentää New Yorkista Los Angelesiin. Tällaisille listoille päätyminen on USA:ssa hyvin helppoa. On sieltä löytynyt mm. eräs demokraattisenaattori, vaikka puolue ei nyt varsinaisesti tuekaan ”terrorismia”.
Tällaisen viranomaistoiminnan leviäminen saattaa johtaa siihen, ettei ihmisillä ole enää halukkuutta hankkia tietoa ja tutustua asioihin, koska väärään asiaan KOHDISTUVA tieto on epäilyttävää, ellei toisin todisteta. Tämä puolestaan tekee ihmiset entistä riippuvaisemmiksi ns. mainstream-median tiedonvälityksestä, jonka mukaan maailmaa uhkaa järjestäytynyt al-qaida ynnä muut vastaavat mielikuvitusoliot.
Tilanne oli kovin tuttu entisestä itä-blokista. Ennen kuin tutkijat (ennen kaikkea filosofit, yhteiskuntatieteilijät ja historioitsijat) pääsivät käsiksi lännen rappiolliseen "myöhäisimperialistiseen" tieteeseen, Isonveljen tuli olla vakuuttunut, että a) tietoa hankitaan oikeiden intressien vuoksi (marxilais-leninistisen ideologian rakennus ja puolustus) ja että b) tutkija ei hämäänny läntisestä ideologiasta niin, että alkaisi jopa kannattaa sitä. Muut saivat tyytyä sensuroituihin laitoksiin tai oppivat läntistä ajattelua lähinnä marxilais-leninistisistä ”edistyksellisistä” oppikirjoista.
Väittäisin filosofisen argumentoinnin tasolla seuraavaa. Yksi tärkeimmistä yhteiskunnallista vapauksista on vapaus tarkastella asioita useista konteksteista (konteksti = asiayhteys) ja näkökulmista käsin. Yllä erittelemäni kehitys on pahimmassa tapauksessa johtamassa siihen, että esim. terrorismia on mahdollisuus lähestyä lähinnä ainoastaan tuomitsevasta näkökulmasta, vaikka Fox-newsin välityksellä. Tämä liittyy yleisemmällä tasolla PAHAN ja ABSOLUUTTISEN PAHAN väliseen erotteluun. Absoluuttiselle pahalle tunnusomaista on juuri se, että sitä on lupa lähestyä vain yhdestä näkökulmasta. Mistä esim. tiedämme, että väkivalta edustaa pahuutta, muttei absoluuttista pahuutta: siitä, että meillä on lupa tarkastella väkivaltaa vaikkapa esteettisestä perspektiivistä, kuten taiteessa on tapana. Sen sijaan meidän on mahdotonta kuvitella, että jonkun sallittaisiin tekevän taulun lapsen hipelöinnistä tai raiskauksesta, sillä tällaiset asiat kuuluu VAIN tuomita. Tämä on ainoa hyväksytty näkökulma silloin kuin on kyse absoluuttisesta pahasta.
Vielä eräällä tavalla ilmaistuna, uusi valvontakoneisto tekee monista asioista yhä enemmän absoluuttisen pahan kaltaisia ilmiöitä. Meidän on syytä miettiä tarkkaan, miten voimme pysäyttää tällaisen kehityskulun. (USA:ssa kehitys on kiistatta pidemmällä kuin meillä, mutta (hyvässä ja pahassa) kehitys tuntuu siirtyvän sieltä nopeammin tai hitaammin ”vanhalle mantereelle”).
Pim-Pong
Pohtikaamme seuraavaa. USA:ssa kansalaisten nettisurffailua seuraavat viranomaiset eittämättä ovat kiinnostuneita ihmisistä, jotka vierailevat netissä al-qaida aiheisilla sivuilla ja vaikkapa erinäisten terroristijärjestöjen kotisivuilla (al-qaidahan ei ole ainakaan missään perinteisessä mielessä terroristijärjestö). Oleellinen kysymys kuuluu, ovatko viranomaiset kykeneviä tai halukkaita ottamaan selvää, MIKSI kyseisillä sivustoilla vieraillaan. Syy, kuten kaikki varmasti hoksaavat, voi olla yhtä tutkimuksen teko, puhdas mielenkiinto kuin halu liittyy tällaisiin järjestöihin.
Ongelmana on se, että pelkkä vierailu tekee jo ihmisestä EPÄILYTTÄVÄN. Hän saattaa tätä kautta joutua mustalle listalle, jonka olemassaolosta hän ei tietenkään tiedä mitään kuin korkeintaan välillisesti silloin kuin häneltä evätään oikeus lentää New Yorkista Los Angelesiin. Tällaisille listoille päätyminen on USA:ssa hyvin helppoa. On sieltä löytynyt mm. eräs demokraattisenaattori, vaikka puolue ei nyt varsinaisesti tuekaan ”terrorismia”.
Tällaisen viranomaistoiminnan leviäminen saattaa johtaa siihen, ettei ihmisillä ole enää halukkuutta hankkia tietoa ja tutustua asioihin, koska väärään asiaan KOHDISTUVA tieto on epäilyttävää, ellei toisin todisteta. Tämä puolestaan tekee ihmiset entistä riippuvaisemmiksi ns. mainstream-median tiedonvälityksestä, jonka mukaan maailmaa uhkaa järjestäytynyt al-qaida ynnä muut vastaavat mielikuvitusoliot.
Tilanne oli kovin tuttu entisestä itä-blokista. Ennen kuin tutkijat (ennen kaikkea filosofit, yhteiskuntatieteilijät ja historioitsijat) pääsivät käsiksi lännen rappiolliseen "myöhäisimperialistiseen" tieteeseen, Isonveljen tuli olla vakuuttunut, että a) tietoa hankitaan oikeiden intressien vuoksi (marxilais-leninistisen ideologian rakennus ja puolustus) ja että b) tutkija ei hämäänny läntisestä ideologiasta niin, että alkaisi jopa kannattaa sitä. Muut saivat tyytyä sensuroituihin laitoksiin tai oppivat läntistä ajattelua lähinnä marxilais-leninistisistä ”edistyksellisistä” oppikirjoista.
Väittäisin filosofisen argumentoinnin tasolla seuraavaa. Yksi tärkeimmistä yhteiskunnallista vapauksista on vapaus tarkastella asioita useista konteksteista (konteksti = asiayhteys) ja näkökulmista käsin. Yllä erittelemäni kehitys on pahimmassa tapauksessa johtamassa siihen, että esim. terrorismia on mahdollisuus lähestyä lähinnä ainoastaan tuomitsevasta näkökulmasta, vaikka Fox-newsin välityksellä. Tämä liittyy yleisemmällä tasolla PAHAN ja ABSOLUUTTISEN PAHAN väliseen erotteluun. Absoluuttiselle pahalle tunnusomaista on juuri se, että sitä on lupa lähestyä vain yhdestä näkökulmasta. Mistä esim. tiedämme, että väkivalta edustaa pahuutta, muttei absoluuttista pahuutta: siitä, että meillä on lupa tarkastella väkivaltaa vaikkapa esteettisestä perspektiivistä, kuten taiteessa on tapana. Sen sijaan meidän on mahdotonta kuvitella, että jonkun sallittaisiin tekevän taulun lapsen hipelöinnistä tai raiskauksesta, sillä tällaiset asiat kuuluu VAIN tuomita. Tämä on ainoa hyväksytty näkökulma silloin kuin on kyse absoluuttisesta pahasta.
Vielä eräällä tavalla ilmaistuna, uusi valvontakoneisto tekee monista asioista yhä enemmän absoluuttisen pahan kaltaisia ilmiöitä. Meidän on syytä miettiä tarkkaan, miten voimme pysäyttää tällaisen kehityskulun. (USA:ssa kehitys on kiistatta pidemmällä kuin meillä, mutta (hyvässä ja pahassa) kehitys tuntuu siirtyvän sieltä nopeammin tai hitaammin ”vanhalle mantereelle”).
Pim-Pong
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olet epäilyttävän oikeilla jäljillä ja ajattelet liikaa.....
Kuulehan Pim-Pong. Ai että ei tarvita mitään rajoja ja pomminteko-ohjeita ja lapsipornoa pitäisi jakaa kaikille koululaisille ihan tuosta vaan.
Ei se kuule ihan noin mene. Jossain kulkee raja. Kukaan NORMAALI ihminen ei ole kiinnostunut selailemaan terroristeja, huumekauppiaita, murhaajia, homoseksuaaleja tai pedofiileja puolustelevia nettisivuja! Miksi siis se pitäisi sallia?!!! Kirjoituksessasi ei ole mitään logiikkaa!!!
Sananvapaus ei tarkoita sitä, että saisi kirjoitella tai lukea mitä tahansa. Siinäkin on rajansa. Kunnioita vaan niitä rajoja tai olet pian ONGELMISSA!!!