Olen lukenut Koraanin ja Raamatun useita kertoja selitysteoksineen. Jään aina ihmettelemään yhtä teologian perusasiaa näiden kirjojen äärellä. Niiden Jumala-kuvat poikkeavat yhdessä kohtaa ratkaisevasti yhtäläisyyyksistäkin huolimatta.
Islamin ja Koraanin Jumala näyttää perimmältään olevan - anteeksi ilmaisumuotoni! - pieni ja voimaton, koska hän esittää vain vaatimuksia eli käskyjä ja uhkailee ihmistä vihalla ja väkivallalla ja koska hän ei uskalla lähestyä ihmistä tai tulla ihmisen luo, vaan pysyy poissa maailmasta. Näin ihminen ei ole Allahille tärkeä.
Kristinuskon ja Raamatun Jumala näyttää perimmältään olevan niin suuri ja voimakas, että pystyy tulemaan ihmiseksi maailmaan ja uskaltaa näyttää rakkautta ja itsensä koko ihmiskunnalle. Näin jokainen ihminen on kristinuskon ja Raamatun Jumalalle tärkeä.
Uskontojen historia on ollut täynnä taistelua, sortoa ja sotaa oikean uskon puolesta. Kaikki se on ollut turhaa, mutta uskovat eri aikoina eivät ole edes sitä tajunneet, mikä on ihmiskunnan ja ihmisen kannalta surullista. Miksi näin?
Elämässä ei ole tärkeintä olla oikeassa tai väärässä. Tärkeintä on uskoa Jumalaan ja ikävöidä hänen luokseen sekä elää uskossa, toivossa ja rakkaudessa.
Vaikka et olisikaan absoluttisesti oikeassa uskossasi, Jumala ymmärtää myös "hukassa olevia" ja kutsuu kaikkia uskovia kuolemanjälkeiseen elämään. Hänen rakkautensa ulottuu jopa kaikkiin uskonnollisessa etsinnässään rehellisiin ja hyvyyteen pyrkiviin ihmisiin. Niin suuri on Jumalan armo, niin voimakas Jumalan rakkaus. Meidän onneksemme.
Moni uskova ei tule tätä koskaan tajuamaan eikä Jumalan armoa perimmältään tuntemaan, vaan elää elämänsä "harhassa", mutta sillä ei ole mitään väliä. Jumala rakastaa silti jokaista ihmistä - ja hänen Armonsa kestää ja riittää kaikille, vaikka ihminen ei asioiden oikeaa laitaa koskaan tuntisikaan. Niinpä aito ja oikea - sei ainoa olemassaoleva Jumala kutsuu kaikkia uskovia taivaaseen kuoleman jälkeen - uskonnosta riippumatta. Tulevaisuutesi on lohdullinen, vaikka sinua on ehkä opetettu kuvittelemaan jotain aivan muuta.
Lopulta Rakkaus voittaa - eikä ihmisen kuvitelmat oikeauskoisuudesta. Jumala tuli Jeesuksessa maailmaan kertomaan juuri Armosta ja todistamaan voittoa kuolemasta omalla elämällään.
Siksi on aika laskea aseet, lopettaa riitely ja pyhä sota juuri tähän paikkaan. On aika aloittaa elämä uskossa, toivossa ja rakkaudessa. Mikäli et näe Jeesuksen olevan ainoa olemassa oleva Jumala, ei se mitään. Jeesus näkee kuitenkin sinut ja rakastaa nyt ja aina sinua.
Lähdetkö mukaan vai jatkatko ennakkoluulojen, vihan ja syyttelyn tiellä? Mikä on valintasi?
Rakkauden Jumala uskoo sinuun ja toivoo, että tajuaisit elämäsi tarkoituksen elää uskosa, toivossa ja rakkaudessa.
Hyvää loppusyksyä kaikille, eläkää ihmisiksi ja olkaa Jumalan rakkauden lähettiläitä joka päivä. Elämän ilo syntyy pienistä asioista ja puroista kerrallaan. Jumalan siunausta elämääsi, kaikkea hyvää ja elämäniloa päivä kerrallaan. On asioita, jotka eivät kaadu, vaikka elämä menisi aivan sekaisin. Viimeinen sana kuuluu Jeesukselle ja se sana on Rakkaus. Eläköön elämä!
Islamin ja Koraanin Jumala näyttää perimmältään olevan - anteeksi ilmaisumuotoni! - pieni ja voimaton, koska hän esittää vain vaatimuksia eli käskyjä ja uhkailee ihmistä vihalla ja väkivallalla ja koska hän ei uskalla lähestyä ihmistä tai tulla ihmisen luo, vaan pysyy poissa maailmasta. Näin ihminen ei ole Allahille tärkeä.
Kristinuskon ja Raamatun Jumala näyttää perimmältään olevan niin suuri ja voimakas, että pystyy tulemaan ihmiseksi maailmaan ja uskaltaa näyttää rakkautta ja itsensä koko ihmiskunnalle. Näin jokainen ihminen on kristinuskon ja Raamatun Jumalalle tärkeä.
Uskontojen historia on ollut täynnä taistelua, sortoa ja sotaa oikean uskon puolesta. Kaikki se on ollut turhaa, mutta uskovat eri aikoina eivät ole edes sitä tajunneet, mikä on ihmiskunnan ja ihmisen kannalta surullista. Miksi näin?
Elämässä ei ole tärkeintä olla oikeassa tai väärässä. Tärkeintä on uskoa Jumalaan ja ikävöidä hänen luokseen sekä elää uskossa, toivossa ja rakkaudessa.
Vaikka et olisikaan absoluttisesti oikeassa uskossasi, Jumala ymmärtää myös "hukassa olevia" ja kutsuu kaikkia uskovia kuolemanjälkeiseen elämään. Hänen rakkautensa ulottuu jopa kaikkiin uskonnollisessa etsinnässään rehellisiin ja hyvyyteen pyrkiviin ihmisiin. Niin suuri on Jumalan armo, niin voimakas Jumalan rakkaus. Meidän onneksemme.
Moni uskova ei tule tätä koskaan tajuamaan eikä Jumalan armoa perimmältään tuntemaan, vaan elää elämänsä "harhassa", mutta sillä ei ole mitään väliä. Jumala rakastaa silti jokaista ihmistä - ja hänen Armonsa kestää ja riittää kaikille, vaikka ihminen ei asioiden oikeaa laitaa koskaan tuntisikaan. Niinpä aito ja oikea - sei ainoa olemassaoleva Jumala kutsuu kaikkia uskovia taivaaseen kuoleman jälkeen - uskonnosta riippumatta. Tulevaisuutesi on lohdullinen, vaikka sinua on ehkä opetettu kuvittelemaan jotain aivan muuta.
Lopulta Rakkaus voittaa - eikä ihmisen kuvitelmat oikeauskoisuudesta. Jumala tuli Jeesuksessa maailmaan kertomaan juuri Armosta ja todistamaan voittoa kuolemasta omalla elämällään.
Siksi on aika laskea aseet, lopettaa riitely ja pyhä sota juuri tähän paikkaan. On aika aloittaa elämä uskossa, toivossa ja rakkaudessa. Mikäli et näe Jeesuksen olevan ainoa olemassa oleva Jumala, ei se mitään. Jeesus näkee kuitenkin sinut ja rakastaa nyt ja aina sinua.
Lähdetkö mukaan vai jatkatko ennakkoluulojen, vihan ja syyttelyn tiellä? Mikä on valintasi?
Rakkauden Jumala uskoo sinuun ja toivoo, että tajuaisit elämäsi tarkoituksen elää uskosa, toivossa ja rakkaudessa.
Hyvää loppusyksyä kaikille, eläkää ihmisiksi ja olkaa Jumalan rakkauden lähettiläitä joka päivä. Elämän ilo syntyy pienistä asioista ja puroista kerrallaan. Jumalan siunausta elämääsi, kaikkea hyvää ja elämäniloa päivä kerrallaan. On asioita, jotka eivät kaadu, vaikka elämä menisi aivan sekaisin. Viimeinen sana kuuluu Jeesukselle ja se sana on Rakkaus. Eläköön elämä!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Luulen ymmärtäväni mitä tarkoitat.
Kunnioitan lukeneisuuttasi ja löytöäsi.
Kiitos kirjeestäsi.
Harhaan vie ennakkoluulojen, vihan ja syyttelyn tie ,kuten kirjoitit. Se on kuin oravanpyörä ,joka näännyttää ihmisen.
Rakastunut ihminen rakastaa kaikkia , näinhän se menee.
Olenkohan väärässä kun väitän , että ihminen joka tuntee, että häntä rakastetaan , sietää paremmin muitten tolväisyjä = (ei loukkaannu helposti)
Eli rakastettujen ihmisten seurassa on ilo ja helppo olla.
Minusta sinä olet oikeassa. Kun saa kokea olevansa tykätty ja välitetty, sietää todellakin paljon enemmän muiden tölväisyjä. Joka tuntee rakkauden, se tuntee Jumalan. Rakastunut ihminen välittää kaikista, sillä hän tietää, mikä elämässä on todella tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää. Uskon, että Jumala on rakkaus. Meillä ihmisillä olisi niin paljon annettavaa ja koettavaa yhdessä, mutta usein kaikki pilataan juuri yksinkertaisilla ennakkoluuloilla tai viimeistään vihalla ja syyttelyllä. Ei kai sen tarvitse olla pakkokohtalo kaikile?
ei Hän jätä ihmistä yksin."Rakastuminen " tapahtui kohdallani noin 50v sitten nuoruudessani ja se suhde jatkuu kuolemaani asti ja kantaa iankaikkiseen elämään kuoleman jälkeen.
Se miksi tälläkertaa käytän masentavaa nimimerkkiä , johtuu muista ihmisistä.
Olet lukenut Raamatun ja Koraanin useita kertoja, etkä vain niitä, vaan myös niiden selitysteokset ja useiden muiden uskontojen pyhät kirjoitukset useaan kertaan ajatuksella. Olet opiskellut eri uskontojen teologiaa ja erityisesti kristinuskoon liittyen tunnet hyvin paitsi konservatiiviset, myös radikaalit tutkimukset. Tunnet perusteellisesti sen filosofisen taustan, mistä lähtökohdista käsin erilaisia tutkimuksia tehdään.
Haluat sysätä syrjään useiden satojen vuosien tutkimuksen saavutukset ihan vain viimeaikaisen muotioikun takia, haluaisitko perustella sitä?
Sanot, että lopulta rakkaus voittaa. Onko kysymyksessä se Jumalan rakkaus, jota vastaan sinäkin ennen taistelit, mutta jouduttuasi sen sulattavaan ilmapiiriin, omat vastalauseesi katosivat ja tahdoit vain paistatella sen Valon edessä, jonka näit?
Kävikö sinullekin niin, että sen Valon edessä näit itsesi epäpuhtaana ja olisit mieluummin mennyt varjoon, mutta sitä ei ollut. Niinpä jouduit Valossa tunnustamaan epäpuhtautesi ja nöyrtymään ristin juurelle käsittäen sen, ettei syntien anteeksiantoa ole missään muualla kuin Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Veressä! Jouduitko sinä todellakin nöyrtymään? Onko se mahdollista?
Vai ajatteletko sinä vieläkin voivasi pelastua ilman sovitusta? Luuletko voivasi sovittaa omat väärät tekosi koko elämäsi ajalta? Teetkö sinä sen, sovitatko? Jos luulet tekeväsi, niin kerrotko kuinka se tehdään?
Jos ajattelet pelastuvasi tietämyksesi turvin, niin lue ensimmäinen kappale uudestaan ja mieti hetki. Oletko vain tuntematon poikkeama maailman kehityksessä ja häviäjä evoluution kilpajuoksussa? Jos olet, niin perustele miten?