Hyvässä rakkaussuhteessa molemmat yhtä
tärkeitä, ja siihen on molempien myös
panostettava, jos hyvään lopputulokseen
halutaan päästä.
Rakastelu on toimiva silloin,
kun molemmat kokee tyydytyksen, ja
siinä velloo intohimon liekit.
Ei riitä, että mies pakertaa hikihatussa,
kyllä siinä on naisella oma osuutensa,
jotta se hekuman huippu saavutetaan
joka tasolla.
Mitä siitä tulee, jos nainen makaa kuin
"itsekuollut" lahna, ei siinä varmaan
miehenkään hekumat kovin korkealle nouse.
Luulen, että molemminpuolinen tympeys ja
tyhjyys on sen aktin jälkeen.
Vaikka tuossa puolustan miehiä,
olen nainen, tiedän ja on kokemusta,
että silloin kun molemmat panostaa
siihen toimintaan täysillä,
niin se tunne mikä siitä tulee
- on taivaallinen.
tärkeitä, ja siihen on molempien myös
panostettava, jos hyvään lopputulokseen
halutaan päästä.
Rakastelu on toimiva silloin,
kun molemmat kokee tyydytyksen, ja
siinä velloo intohimon liekit.
Ei riitä, että mies pakertaa hikihatussa,
kyllä siinä on naisella oma osuutensa,
jotta se hekuman huippu saavutetaan
joka tasolla.
Mitä siitä tulee, jos nainen makaa kuin
"itsekuollut" lahna, ei siinä varmaan
miehenkään hekumat kovin korkealle nouse.
Luulen, että molemminpuolinen tympeys ja
tyhjyys on sen aktin jälkeen.
Vaikka tuossa puolustan miehiä,
olen nainen, tiedän ja on kokemusta,
että silloin kun molemmat panostaa
siihen toimintaan täysillä,
niin se tunne mikä siitä tulee
- on taivaallinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen aina ihmetellyt miehiä, jotka vuodesta toiseen jaksavat haluta, pyytää ja vongata, jos vaikka kerran kuussa saisivat vaimoltaan edes sääliseksiä. Ja sitten kun tuo onnen ja hekuman hetki koittaa, vaimo-kulta avaa vain reitensä ja kattoon tuijottaen odottelee, että mies saisi vehkeensä mahdollisimman nopeasti laukeamaan.
Miksei tuossa vaiheessa puolisot voisi tehdä sopimusta, että mies voi käydä vapaasti vieraissa tyydyttämässä halunsa? Mies saisi hyvää, kiihkeää seksiä, vaimon ei tarvitsisi alentua ja molemmat osapuolet olisivat tyytyväisiä? Yhteistä aikaa ja energiaa jäisi vaikka sieni- tai hiihtoretkeen!
Eihän nainen ole tietenkään mikään kone sen enempää kuin mieskään, mutta olen sitä mieltä, että monet naiset eivät "anna" vaikka joskus tekisi mielikin. Saati, että itse tekisivät joskus vaikka aloitteenkin! Seksi kuuluu kuitenkin niin olennaisesti parisuhteeseen, että myönnytyksiä on tehtävä puolin ja toisin.
Rakkauteen ja parisuhteeseen kuuluu muutakin kuin yhteisen ruuan laitto ja laskujen maksaminen, mutta miten nuorempana seksuaalisesti aktiivinenkin pari muuttuu aikaa myöten haluttomaksi ja passiiviseksi?
Kyllä se yhteispeliä on rakastelukin.
Jos rakkaus todellista, niin sitä tekee
toistensa hyväksi kaiken. Eikä se
rakastelu avioliitossakaan onnistu pitemmän päälle,
jos ei se ole molemmille miellyttävä
tapahtuma.
Kyllästymistä saattaa ajoittain olla
molemmilla, mutta se voi johtua monesta
syystä; työuupumuksesta ym:sta, mutta
silloinkin päästään hyvään tulokseen,
kun puhutaan asioista, se jo itsessään
voi laukaista väsymyksen tunteen,
ja sitä voi jopa halutakin sillä hetkellä
sitä toisen läheisyyttä.
Puhuminen on tärkeää silloin,
jos ongelmia sillä alueella ilmaantuu.
Ei ole itseoikeutettua, että lähdetään
siinä tilanteessa etsimään lohtua muualta,
kun toinen on haluton sexiin.
Vaikeita asioita nämä, mutta
henkilökohtaisesti uskon, että jos
pari toisistaan välittää,
niin siihen haluttomuuteenkin
löytyy kyllä lääkkeet,
ja se puhuminen on ensimmäinen askel,
sitten kaikki muut "lisukkeet",
millä voi toistansa helliä.
Läheisyys, koskettelu, lämpimät sanat,
kiinnostus toisistaan, ym.
- utopiaako?
Kannattaa ainakin kokeilla.
En tarkoitakaan sitä, että lohtua lähdetään hakemaan heti muualta, tokihan on ensin yritettävä selvittää, mistä miehen/naisen haluttomuus johtuu ja onko se jotenkin voitettavissa! Mutta jos vuosikausia joutuu vonkaamaan seksiä, käy se vääjäämättä itsetunnon päälle ja siitä on seurauksena masentuneisuutta, itsesyytöksiä, itseinhoakin.
Harvemmin tapaa naisia, jotka valittavat sitä, että heidän miehensä eivät "anna". Kyllä pihtaaminen taitaa olla enemmänkin meidän naisten perisynti! Tuskin meillä kuitenkaan on sen enempää työstressiä tai -kiireitä kuin miehelläkään ja entisiin aikoihin verrattuna miehet osallistuvat kotitöihinkin ihan kiitettävästi. Meitä uraäitejä on helpottanut jo vuosia, kun mieskin tekee ruokaa, pesee pyykkiä ja imuroi, viepä jopa lapset päiväkotiinkin ihan yksin. Sen jälkeen mies marssii työpaikalleen ja tekee jopa pidemmän päivän kuin me "työnsankarittaret". Mutta illalla vain naisella on oikeus olla väsyksissä ja sysätä kopeloiva käsi peiton alta pois! Ihmetys on sitten suuri, kun mies nousee sängystä, avaa kaljapullon ja lampsii olohuoneeseen katsomaan TV:tä. Mikä meitä naisia oikein riivaa?
Naimisiin mentäessä pitäisi allekirjoittaa lupaus, että jos jompikumpi puolisoista pihtaa seksiä avioliitossa vaikkapa kolme kuukautta kauempaa, puoliso saa halutessaan etsiä sitä muualta toisen osapuolen luvalla =)
-eipä tuohon ole paljon lisättävää, kuin että
naiset menkääpä itseenne, ja hellittäkää hiukan sitä päänsärkyyn taipumustanne. Onkohan se sittenkin vain tekosyy haluttomuuteen? Mikä siinä omassa rakkaassa miehessä niin tympii, ettei pientä hellää hetkeä voi hänelle tarjota, se on
vähin mitä voi antaa, ja saa kai siinä itsellekin jotain, vai onko syy se että se rakkaus on muuttunut arkipäiväiseksi, eikä ne rakastelun hetket enää kiinnosta? Siinä tapauksessa olisi kannattanut harkita asiaa jo parisuhteen alkaessa ja kysyä itseltään; -haluanko minä koko elämäni viettää tuon toisen osapuolen kanssa, ja pystynkö antamaan rakkautta ja läheisyyttä, sillä sehän on kuitenkin se parisuhdetta ylläpitävä voima.
Toisaalta, mistä sitä siinä rakastumisen huumassa tällaisia asioita alkaisi pohtimaan, se mitä siitä seuraa on valitettavasti vain elämää, eikä kukaan voi etukäteen tietää mihin yhteiselo johtaa, johtaako se ikuiseen onneen, vai tyytymättömyyteen. "Kell`onni on se onnen kätkeköön."
myös miespuolisia lahnoja. Ovat kuin uhriteuraita. Kalu seisoo vain silloin kun on jo ulkoruokinta edessä. Mitä semmoisella miehelläkään tekee. Tympeää!
saman asian voi nähdä myös naisen
näkökulmasta. Onhan niitä varmaan
haluttomia miehiäkin,
ihan tasasuhteessa, ei naiset ole
tässäkään asiassa poikkeus.
Täällä nyt vain on enemmän käsitelty asiaa
miehen näkövinkkelistä, mutta aivan samoin
on asia varmaan toisinkin päin.
Varsin hyvä näkökanta asiaan - ettei
vallan naisten syyksi laitettaisi
noita haluttomuus asioita.