Eivätpä nämä hokemat Jeesuksen verestä ja lihasta juurikaan poikkea vanhojen pakanauskontojen uskomuksista verestä ja sen voimasta.
Veri on ikivanha symbolinen uskonnollinen puhdistautumisriitti. Tämä perinne jatkuu myös kristinuskossa. Puhutaan pohdistumisesta "Jeesuksen veressä"
Esimerkiksi Dionysos-mysteerioissa syötiin Dionysos-jumalaa symbolisesti kuvaava härkä, tätä voisi sanoa ehtoolliseksi, jossa nautittava viini ja leipä kuvaavat Jeesuksen verta ja ruumista.
Pakanoiden eläinuhrien liha usein syötiin ja veri juotiin. Sillä katsottiin saatavan joitakin ominaisuuksia, joita jumalallakin oli, usein se yhdistettiin voimaan. Myös Jeesuksen verestä katsotaan saatavan voimaa.
Esimerkkejä olisi lukuisia muitakin. Ylipäätään vain todettakoon, ettei jumalien syöminen ollut outoa pakanauskonnoissakaan.
Veri on ikivanha symbolinen uskonnollinen puhdistautumisriitti. Tämä perinne jatkuu myös kristinuskossa. Puhutaan pohdistumisesta "Jeesuksen veressä"
Esimerkiksi Dionysos-mysteerioissa syötiin Dionysos-jumalaa symbolisesti kuvaava härkä, tätä voisi sanoa ehtoolliseksi, jossa nautittava viini ja leipä kuvaavat Jeesuksen verta ja ruumista.
Pakanoiden eläinuhrien liha usein syötiin ja veri juotiin. Sillä katsottiin saatavan joitakin ominaisuuksia, joita jumalallakin oli, usein se yhdistettiin voimaan. Myös Jeesuksen verestä katsotaan saatavan voimaa.
Esimerkkejä olisi lukuisia muitakin. Ylipäätään vain todettakoon, ettei jumalien syöminen ollut outoa pakanauskonnoissakaan.
Vastaukset 12
Vanhimmat
estää yleisuskonnollisten teemojen käsittelyn. Eihän kielilläpuhuminenkaan ole yleisesti tarkasteltuna pelkästään helluntailaisuuteen kuuluva ilmiö, vaan se liittyy yhtä hyvin šamanismiin ja voodoo:hon. "Ainoa oikea usko" asettuu kyseenalaiseen valoon, jos samoja elementtejä löytyy monista muistakin uskonnollisista opeista.
Uskonnollinen kokemuskin voi olla "sama" mutta kokijan kulttuurinen kehikko ja hänen sosiaalinen yhteisönsä antaa kokemukselle tulkintamallin. Niinpä sitten kristitty voi saada kokemuksen Mariasta tai Jeesuksesta, siinä missä muslimille ilmestyy Profeetta ja hindulle esim. Krisna.
Oppien tarkastelun sijaan oleellisempaa olisikin lähestyä uskontoa tuosta näkökulmasta. Voisi pohtia vaikkapa sitä, juontuuko uskonnollisuus tarpeesta vältellä elämän ahdistavaa epävarmuutta.
rauhan tunne saattaa uskoontulleelle aikuiselle ihmiselle olla vastaava ilmiö kuin omien vanhempien tuoma turvallisuus lapselle. Näin aikuisella on uskoon tultuaan "oikeus" tuntea itsensä heikoksi kun voi turvautua "taivaan isään". Lapsen kaltaisuuden tärkeyttä korostetaan raamatussakin.
Tavalla tai toisella heikoksi itsensä tuntevalle aikuiselle tuollainen turva voi olla psykologisesti hyvin merkittävä. Tämä sopii yhteen senkin kanssa, että uskoon tullaan monesti hyvin vaikeiden elämän kokemusten jälkeen, jolloin "isän" rakkaus ja anteeksianto voidaan kokea varsin dramaattisesti.
seikkaa, miksi ihminen on aina hakenut ammoisista ajoista lähtien ulkopuolista palvonnan kohdetta.
Kristinuskolla on vielä lyhyet jalanjäljet vrt.ennen
Jeesus Nasaretilaisen ilmestymistä maanpäälle. Sitä ennen ja jonkin aikaa Kristuksen jälkeenkin palvottiin yleisesti Euroopassa aurinkoa jumalana vasta Konstantinus Suuri teki lopun auringon palvojista ja kristinuskoisten mekkaloista. On sanottu, että Rooman keisari Konstantinus olisi ollut ensimmäinen kristitty keisari, mutta hänellä lienee ollut vain poliittiset syyt saada sekasorto loppumaan Rooman valtakunnassa.
Vähän samalla tappaa kuin Luther aikoinaan teki lehmänkauppoja hallitsevien maiden keisarien ja muiden suurten kirkonisien kanssa.
Tällä hetkellä mennään nyt kristiuskon tahtiin ainakin läntisellä pallonpuoliskolla, mutta eipä ole kristinusko levittäytynyt itäiselle pallonpuoliskolle.... kulttuuriperimää.
"juontuuko uskonnollisuus tarpeesta vältellä elämän ahdistavaa epävarmuutta." tänäpäivänä voisi jokseenkin noin olla, mutta ahdistiko luonnonkansoja samalla tavalla kuin nyt? Eiköhän se elämä luku- ja kirjoitus taidottomana mennyt juurien etsintään aamupalaksi.
Eikös erityisesti luonnonkansoilla ole keskeisenä kaikenmoiset uskomukset yliluonnollisiin asioihin, hyviin ja pahoihin henkiin jne. Vaikka arkielämä heillä on yksinkertaista, niin elämän henkinen puoli voi olla hyvin moninaista. "Sivistyneellä" ihmisellä nämä asiat ovat kääntyneet toisin päin: arkielämä on niin täynnä virikkeitä, että henkinen puoli jää monesti vähemmälle.
"Eikös erityisesti luonnonkansoilla ole keskeisenä kaikenmoiset uskomukset yliluonnollisiin asioihin, hyviin ja pahoihin henkiin jne"
Mutta voimakkaasti näyttää "sivistyneelläkin" ihmisellä olla tänä päivänä keskeisenä asiana yliluonnolliset jutut vaikka arkielämä on virikkeitä täynnä.
Asia siis kääntyykin päälaelleen. Virikkeitä liikaa-> ahdistuu->hakee apua hengellisistä asioista.
Mitä suuhusi laitat, menee vatsaan ja tulee ulos ulosteena.
ja maa viheriöi tuottaen leipäviljaa ja viiniä...
Jos uskot että leipä ja viini on Jeesuksen liha ja veri, ja että niiden kautta yhdistyt Jeesukseen, olet yhtä tyhmä kuin se mikä on tulos, koska siihen sinä olet yhtynyt; Uloste.
"Veri ja liha" -oppi on pahimipia herjoja mitä voi olla kaikesta mikä on pyhää ja rikkoo IO Käskyä.
että juutalaiset niin kovin loukkaantuivatkin Jeesukseen tämän puhuessa ruumiistaan totisena ruokana ja vetrestään totisena juomana
"Vääryys on heidän leipänsä, väkivalta heidän viininsä", [Sananl. 4:17],
pitäisi uskovaisilla oikeamielisyys olla leipänä ja Jumalan armahtava rakkaus ja laupeus viininä!