Sydän?

riippuu kuinka kovaa raivottaa ja kuinka huono kunto on.
jos kunto on 0, niin se pumppu voi pettää vaikka esim. lunta lapioidessa jne....
lenkit kannattaa hapenottokyvyn parantamiseksi, niin tuloksetkin nousee ja palautuu nopeammin.
punteillakin saat huonon kunnon kohoamaan, monipuolista vaihtelevaa pitkää sarjaa, eikä rasittavia maksiminostoja, niin saa pumppukin ja verisuonet hyvää reeniä. monipuolisuus kunniaan..

Aloittelin varovasti salilla 60-vuotisena.

Huonosta kunnosta, verenpainelääkityksestä ja rappeutuneesta tuki- ja liikuntaelimistöstä johtuen pienillä painoilla ja pitkillä palautuksilla.

Muutaman kuukauden aikana sain vähentää painelääkityksen 1/4 osaan ja myöhemmin, silloin kun pysyn raittiina, jätän kokonaan pois.
Alkuperäinen oli 10mg Ramiprilliä.

Palautuksilla passaan syketasokseni 110 - 140.
Leposykkeeni on laskenut 80+ tasosta +-60:een.
Paineeni ilman lääkitystä (raittiusehdolla)
115 - 120 / 70 - 75.

Kahden vuoden jälkeen vedin maasta 2 x oma paino (ml. läskit).
Rinnalle oma paino.
Ylätalja 1,4 x oma paino.
Jne.
Tavallisesti liikun 5 - 12 toistoissa, 50 - 75% kuormilla.
Kerran kuukauteen, suunnilleen, kokeilen jonkin osa-alueen tasoa tietääkseni missä liikutaan.
Todellisia maksimeja en ole mavea lukuun ottamatta, kokeillutkaan.
Siitä sain ulkopuolisen pukaman.

Joten kokemukseni perusteella salitreenin voi toteuttaa myös aerobisia elementtejä sisältäen.

Rapakuntooni nähden koen lutkutteluni voimaharjoitteluksi.
Lihaskuntoni ainakin on parantunut mutta lähtökohta oli huono.

En tiedä sitten kun kyseessä on TODELLINEN voimatreeni?

Jos järkevää estettä ei ole niin suosittelen kyllä jotain aerobista liikuntaa vähintään kerran viikossa.
Joukkuepelit sopivat hyvin.
Kuntopiiri on erinomainen.
Ym.