Oletko joutunut kokemaan hengellistä

Oikein. Yritetään uudelleen katsotaan onnistuuko?

http://www.uskontojenuhrientuki.fi/haastattelupyynnot.h tml#marianne

Nyt on taas Enirolla jotain takkuilua kun linkin loppuun asti ei alleviivaus jatku, niin että linkki aukenisi moitteettomasti.

Olen pahoillani.

. .kokemaan hengellistä väkivaltaa.

Jo lapsena sain kokea hengellistä ja ruumiillista väkivaltaa.

Syynä oli siihen se, että usein itse tein kolttosia.

Myös aikuisena kun koin hengistä väkivaltaa vaimoni tai muitten taholta syynä oli omat rikkommukset.

Eli henkistä väkivaltaa pääosin harjoitti minun oma mieleni , joka kolkutti virheistäni, kuten teidänkin mielenne ja aivotoimintanne tekee.

On tietenkin totta ja mahdollista että hengellisen väkivallan aiheuttaja voi olla joku muukin kuin uhri itse.

Oletetaanpa että seurakunnassa jäseninä olevien kohdalla on tietyt ohjeet ja säännöt joita tulee noudattaa.

Jäsen on useimmiten kasteessa sitoutunut siihen että hän tekee ja pysyy kaikessa siinä mistä on sovittu.

Yleisimmät säännöt, jotka kristityn tulee hyväksyä on kymmenet käskyt.

Jos jäsen varastelee, valehtelee, tekee huorin, pahoinpitelee , tekee vieraita jumalia itselleen puusta, pahvista , paperista jne, yms.

Se, seurakuntalainen joka näkee veljensä tai sisarensa tekevän väärin, hänen tulee kahden kesken varoittaa tätä.

Jos tämä jäsen häntä kuulee ja lopettaa teot jotka ovat pahuuden alkuperää, niin hyvä, hän on tämän henkilön sielun pelastanut.

Mutta, jos tämä ei häntä kuule, eikä seurakunnan vanhinta, eikä lopulta koko seurakuntaa, niin hänet erotettakoon.

"Poistakaa keskuudestanne joka on paha"
Niiden jotka tuomitsevat , tulee ennen tuomiota ottaa tarkka selko siitä mitä on todella tapahtunut.

Sillä onhan ohje: " Kun tuomitsette, niin tuomitkaa oikein"

Väärä tuomari tulee niinikään poistaa seurakunnasta, jos hän tuomitsee toisia ilman aihetta.

Tämänkin takia ei lapsia saa kastaa seurakunnan jäseniksi, sillä jäsenen pitää hyväksyä evankeliumin ja lain periaatteet sydämeensä...sillä niitä vastaan ei ole Suomen laki.

Jos seurakunnan jäsen, joka ei pysy siinä mikä kertakaikkiaan on pyhille annettu, vaan terrorisoi ja henkisesti pahoinpitelee seurakuntaa jopa suomen lainkin vastaisilla teoillaan, niin tottakait...jos ..apua ei ole, eikä henkilö käänny pois pahoilta teiltään , niin hänet tulee poistaa seurakunnasta.

Samoinhan ajattelee demarit ja kokoomuus jne. eli jäsen joka rikkoo on poistettava.

Samoin räyhääjä ja ilkeilevä ja kiusaaja lapsi poistettakoon luokasta oppitunnin ajaksi.

Mutta kuten sanottu, täytyy aina tarkkaan ottaa selvää, eikä tuomita ketään silmän näöltä eikä korvan/huhun kuulolta!!

Jos siis yksittäinen jäsen tekee hengistä väkivaltaa seurakunnalle, kuten " pro gradu" haluaa ottaa selville, niin on luonnollista poistaa sellainen "häirikkö" seurakunnasta.

Mutta jos henkilö esittää jotain uutta oppia, niin sen paikkansa pitävyys tarkistattekoon Raamatusta, eikä ketään saa tuomita mielipiteittensä vuoksi, elleivät ne sitten kypsy sodaksi seurakunnassa.

Eläköön jokainen rauhassa kaikkien kanssa mikäli se meistä riippuu.

Esim. lapsen päästäminen, avioerot, uskottomuus jne.. ovat sellaista hengistä väkivaltaa, joita seurakuntalaisetkin tekevät toinen toisillensa...ja pahoittavat lähimmäistensä mielen.

Tällaisesta teoista voi jäädä pahoja traumoja jotka koskettavat koko yhteisöä, veljiä ja sisaria!!

Minä saatan kokea hengellisenä väkivaltana jo pelkästään sen, että seurakunnan jäsen ottaa itselleen epäjumalan, esim. kristuksen ristiinnaulitun tms. kuvia.

Se joka pitää käskyt " Älä Pidä muita Jjumalia minun rinnallani" niin hän voi kokea suurena hengellisen väkivallan kohteena sitä, ettei voi vapaasti noudattaa sitä ainoata evankeliumia , joka on kertakaikkiaan pyhille annettu!!

Seurakunta joka osin itse on syyllistynyt epäjumalien palvontaan, ei voi kiusattuja auttaa, kun se itsekin on langennut kiusaukseen.

On hyvä että tällainen tutkimus on saatu aikaan, ja voimme kertoa kuinka seurakunnassa oleminen ja uskon siunausten kokeminen voi estyä sen vuoksi että yksittäinen jäsen tekee vääryyttä itselleen, seurakunnalle ja tietenkin Jumalalle.

Mutta toki ryhmäkin voi tehdä vääryyttä yksittäiselle jäsenelle, varsinkin jos hän itse sitoutuu noudattamaan Jumalan ohjeita ja määräyksiä elämässään...esim. pitää kaikki käskyt ne, 10

tuttavistani kärsineet puolisonsa huru-ukoksi muuttumisesta. Veivät siltä säästöt eromme jälkeen ja ostattivat kirjoja, kasetteja.Kyydityttivät, talkootöitä teetättivät ns.kymmenykset piti peruspäivärahasta maksaa.Oppi-isä pakotti päivittäi tuntikausiksi polvirukouksiin jne.mitälie.Noin 42 tuntia meni niissä hommissa. Perhe kuului olevan saatanan vallassa ja joutuu helvettiin -oli uskoteltu. Ja perhe kun siihen ei suostunut, erohan se piti ottaa. Avohoitoon meni huru-ukko. MIKSI tällälailla ihmisten psyykeä annetaan repeloida ?

Olen joutunut kokemaan hengellistä väkivaltaa. Koin hengellistä väkivaltaa erityisesti lapsena, mutta luulen, että en pääse siitä koskaan eroon. Olen nyt 25-vuotias. Vanhempani ja lähes kaikki sukulaiseni kuuluvat helluntaiseurakuntaan, ja koska itse olen ateisti, pelkään pahoin, että joudun kärsimään hengellisestä väkivallasta tavalla tai toisella koko loppuelämäni.

Vanhempani pakottivat minut lapsena hengellisiin tilaisuuksiin, he ihailivat julkkis helluntaipastoreita/-puhujia ja olimme usein viikonloppuisin helluntaitilaisuuksissa ympäri Suomea. Muistan useat kerrat, kun nämä karismaattiset helluntaipuhujat huusivat, ajoivat riivaajia ulos ihmisistä, pelottelivat perkeleellä ja sillä, jos ei tee parannusta, palaa kuoleman jälkeen ikuisesti helvetin tulessa. He opettivat että homot, avoparit, Kauniit ja Rohkeat-tv-sarjaa katsovat, diskossa käyvät, alkoholin käyttäjät, tupakoijat ym. syntiset joutuvat helvettiin. Koin monesti pelkoa ja ahdistusta näissä tilaisuuksissa ja istuin penkissä aina itku kurkussa. Pelkäsin sitä, milloin saarnaaja ottaa minut syyniinsä ja alkaa ajaa minusta riivaajia ulos.

Monet asiat olivat lapsena kiellettyjä, koska niitä pidettiin syntisinä. Kielletyllä listalla olivat mm. televisio, maallinen musiikki, evoluutioteorista puhuminen ja virpomassa käyminen. Minut opetettiin lapsesta asti pelkäämään saatanaa ja sitä, että jos ei usko ja elä jeesuksen oppien mukaan, joutuu helvettiin. Lapsena tietysti uskoin kaiken mitä minulle opetettiin. Tästä hengellisestä väkivallasta johtuen elin koko lapsuuteni suuressa ahdistuksessa, olenko tarpeeksi hyvä ihminen, pääsenkö taivaaseen vai joudunko helvettiin. Itsetuntoni oli todella surkea, koska mielestäni en ollut tarpeeksi hyvä ihminen. Olin vain surkea syntinen, joka voi pelastua ainoastaan jeesuksen armollisuuden avulla.

Teini-iän kynnyksellä alkoi painostus uskoontuloa ja kasteella käyntiä kohtaan, sillä jokaisen helluntalaisen tulee tulla henkilökohtaisesti uskoon ja käydä kasteella, sillä vain niin voi pelastua. Olin tuolloin erittäin ahdistunut. Halusin tulla uskoon, kokea tuon kaikkien ylistämän uskoontulon kokemuksen ja pyhällä hengellä täyttymisen, mutta vaikka kuinka monet kerrat itkin ja rukoilin, ja vaikka kuinka moni ihminen minun puolestani rukoili, en koskaan kokenut mitään muuta kuin pelkkää ahdistusta ja pahaa oloa. Koin, että en ole tarpeeksi hyvä ihminen ja itsetuntoni huononi huononemistaan.

Yläaste-aika oli minulle todella vaikea. Asuimme pienellä paikkakunnalla, eikä helluntaiseurakunnassa ollut juuri ketään minun ikäisiä nuoria. Helluntai-vanhempani eivät hyväksyneet ei-uskovaisista perheistä olevia koulutovereitani. En saanut yöpyä heidän luonaan, enkä saanut käydä heidän kanssaan esimerkiksi diskoissa. Minulle tehtiin myös erittäin selväksi, että tuleva seurustelukumppanini tulee olla uskovainen. Olin siis todella yksinäinen, koska minulla ei ollut juurikaan kavereita. Minua lisäksi kiusattiin koulussa jonkin verran. Kotona ei ollut telkkaria, tietokonetta, ja sain kuunnella vain hengellistä musiikkia. Minulla ei ollut juurikaan mitään tekemistä. Keskityin koulunkäyntiin ja olin todella ahkera, suorastaan nipo. Luin paljon kirjoja, mutta koin huonoa omaatuntoa siitä, että luin "syntisiä" kirjoja. Jos valitin tekemisen puutteesta vanhemmilleni, minua kehotettiin lukemaan raamattua. Olin todella masentunut ja itsetuntoni oli todella alhaalla. Nuihin aikoihin aloin kärsiä myös syömishäiriöistä.

Lukion ensimmäisellä luokalla aloin kapinoimaan vanhempiani vastaan tekemällä tahallani "syntiä". En suostunut enää helluntaitilaisuuksiin, lintsasin koulusta, meikkasin, kiroilin, ryyppäsin kavereitten kanssa, poltin tupakkaa, kuuntelin "maallista"-musiikkia. Sain paljon uusia kavereita ja minulla oli useita poikakavereita. Tunsin, kuinka aloin elää uutta ja jännittävää elämää, entisen rajoitetun ja tylsän elämän sijaan. Vanhempani olivat järkyttyneitä. He suhtautuivat minuun kuin saatanan riivaamaan porttoon ja halveksivat minua suunnattomasti. He yrittivät kaikin tavoin saada minut tekemään parannuksen. Ajattelin, että vanhempani ovat väärässä, enkä halunnut tehdä parannusta. Kuitenkin koko elämäni ajan minulle tuputetut helluntaiopit synnistä ja helvetistä kummittelivat mielessäni. Enkä ollut onnellinen.

Tajusin, että vanhempani olivat kieltäneet minulta aivan älyttömiä asioita, kuten telkkarin katsomisen. Halusin rikkoa kaikkia näitä typeriä sääntöjä. Joissain asioissa menin kuitenkin liian pitkälle. Ryyppäsin todella paljon, lisäksi kokeilin huumeita ja harrastin yhden illan juttuja. Olin masentunut ja kärsin edelleen syömishäiriöistä.

Sitten tapasin nykyisen mieheni. Hän on ateisti ja hyväksyi ja rakasti minua juuri tällaisena kuin olen. Häneltä opin, että olen hyvä ja ihana ihminen, vaikka en mihinkään uskoisikaan. Tämän oivaltaminen oli ihana ja vapauttava kokemus. Olemme olleet yhdessä vuosia ja tänä aikana itsetuntoni on parantunut todella paljon, olen päässyt eroon masennuksesta ja syömishäiriöistä. Olen nykyään erittäin onnellinen ateisti.

Tuo, hengellinen väkivalta, jota koin lapsena ja nuorena on varmasti vaikuttanut minuun hyvin paljon ja tulee vaikuttamaan koko loppuelämääni. Aion tehdä kaikkeni sen eteen, että omat lapseni eivät koskaan joudu kokemaan hengellistä väkivaltaa.
Vanhempieni ja sukulaisteni vihjailut synnissä elämisestä ja parannuksen teosta satuttavat ja loukkaavat edelleenkin joka kerta. Toivoisin, että vanhempani voisivat hyväksyä minut tällaisena kuin olen, mutta olen myös hyväksynyt sen, että näin ei ehkä koskaan tule käymään.
Luulen, että kokemukset hengellisestä väkivallasta ovat muovanneet minusta erittäin vahvan persoonan. Olen ylpeä siitä mitä minä olen. Uskon että olen myös erittäin suvaitsevainen ihminen.

Huomasin palstan vasta nyt, mutta haluaisin vähän kertoa kokemuksistani.
Tuota "hengellistä" väkivaltaa sain kokea koko lapsuuteni ajan. 15 vuotiaana viimein lähdin sen takia pois kotoa. Monet selkäsaunat ja pahoinpitelyt olen kokenut. Isäni oli vapaansuunnan saarnaaja. Kuri oli vääristynyttä ja kieroa, jota lapsi ei voi ymmärtää. Monet fyysiset vammat seuraavat mukana edelleen....Henkisistä puhumattakaan!!!!!!! Voiko kukaan näitä ymmärtää, kysyn vaan??. Myöhemmin sitten olen joutunut myös saman uskonnon uhriksi ja hyväkskäytetyksi. -
Nyt kun olen aikuinen ja olen uskaltanut lähteä noista kuvioista pois, on elämä vapaata ja koen, että olen tehnyt oikein. Usko on minulle tärkeä ja ilman Jumalan apua en olisi selvinnyt näistä!
Tämä on valitettavaa mutta totta, että tällasita on,
Siunausta sinulle ja kaikille jotka ymmärtävät!

joutunut uskovaisen psykopaatin henkisen väkivallan uhriksi ja minun jälkeeni niitä tulee lisää! jos ei uskovat jo herää, että on olemassa parantumattomia psykopaatteja seurakunnissa saalistamassa riistaa helvetinporteille. Jumala tietysti voi parantaa, mutta hyysäämisellä ja mielistelyillä ei saada psykopaateille parannusta aikaan!!!!! Pyytäkää Jumalalta viisautta ja näkökykyä huomata talläiset ihmiset.... liian moni hyvä uskoinen joutuu psykopaattien/narsistien uhriksi....