Ilm.kirjan,ja Danielin tulkinnoista
-Futurismi/tuleva-aika
-Preterismi/mennyt-aika
Jos kummatkin tulkinta muodot ovat väärin,mikä on oikein.
-vastatkaa yksinkertaisesti. Onko oikeampi tulkinta,että osa on jo tapahtunut,ja osa on tapahtumatta....Ykä.
-Futurismi/tuleva-aika
-Preterismi/mennyt-aika
Jos kummatkin tulkinta muodot ovat väärin,mikä on oikein.
-vastatkaa yksinkertaisesti. Onko oikeampi tulkinta,että osa on jo tapahtunut,ja osa on tapahtumatta....Ykä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuo, mihin sinä viittasit edustaa ns. "historiallista koulukuntaa" eli "historiallista tulkintaa". Osa tai ehkä suurin osa on jo tapahtunut eli toteutunutta profetiaa. Osa on vielä toteutumatta eli niiden täyttymys on edessäpäin. Tämän ajattelutavan mukaan on varmasti merkittävää yrittää löytää itsensä tai aikansa lopputapahtumien lähettyviltä. Monet ovat tämän tulkinnan kannalla ja siitä näkökulmasta tarkastelevat Ilmestyskirjaa. Tämä tarkoittaa silloin sitä, että Ilmestyskirjalla on meille äärettömän tärkeä ja ajankohtainen sanoma. Kristus itse on Ilmestyskirjan uskollinen Todistaja.
Apt 1:7-8 :
7 Hän vastasi: "Ei teidän kuulu tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa nojalla on asettanut.
[Mark. 13:32 ]
8 Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka."
[Luuk. 24:48 | Ap. t. 23:11 | Ap. t. 13:47 ]
Apt 1:11-12 :
11 Nämä sanoivat: "Galilean miehet, mitä te siinä seisotte katselemassa taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän."
[Ap. t. 2:7 | Ap. t. 3:21]
12 Silloin he lähtivät tuolta vuorelta, jota kutsutaan Öljymäeksi ja joka on lähellä Jerusalemia, sapatinmatkan* päässä. He palasivat Jerusalemiin
[Matka, joka sapattina oli lupa kulkea, noin kilometri.] [Luuk. 24:52]
11 Monta väärää profeettaa ilmaantuu, ja he johtavat useita harhaan. [Room. 16:17; 1. Tim. 4:1; 2. Piet. 2:1; 1. Joh. 4:1]
12 Ja kun laittomuus lisääntyy, monien rakkaus kylmenee. [2. Tim. 3:1-5; Ilm. 2:4]
13 Mutta joka kestää loppuun asti, pelastuu. [Matt. 10:22 ]
14 Tämä valtakunnan evankeliumi julistetaan kaikkialle maailmaan, kaikille kansoille todistukseksi, ja sitten tulee loppu. [Mark. 13:10 ]
Suuri ahdinko - Matt 24:15-16
15 "Kun siis näette pyhään paikkaan pystytettynä turmion iljetyksen, josta profeetta Daniel on puhunut -- huomatkoon lukija tämän! --
[24:15-28: Mark. 13:14-23; Luuk. 17:20-25,31,37, 21:20-24 : Dan. 11:31, 12:11; 1. Makk. 1:54, 6:7]
16 silloin on kaikkien Juudeassa asuvien paettava vuorille.
[1. Moos. 19:17; Ps. 11:1; 1. Makk. 2:28]
Herran päivä - Sak 14. luku
1 Jerusalem, Herran päivä on jo lähellä! Sinä päivänä sinut ryöstetään tyhjäksi, ja saalis jaetaan muuriesi sisällä.
2 Minä kokoan kaikki kansat taistelemaan Jerusalemia vastaan. Kaupunki valloitetaan, talot ryöstetään, naiset raiskataan, puolet kaupungin asukkaista viedään vieraaseen maahan. Mutta jäljelle jääneitä ei tuhota.
3 Herra itse lähtee sotaan viholliskansoja vastaan, niin kuin hän on lähtenyt ennenkin vihollisen hyökätessä.
[Jes. 42:13]
4 Hän seisoo sinä päivänä Öljymäellä, joka kohoaa Jerusalemin itäpuolella. Ja Öljymäki halkeaa kahtia idästä länteen, toinen puoli vuoresta väistyy pohjoiseen, toinen puoli etelään, ja välille syntyy valtaisa laakso.
5 Te pakenette vuorten välissä olevaa laaksoa pitkin, ja se ulottuu Asaliin asti. Te pakenette, niin kuin paettiin maanjäristystä Juudan kuninkaan Ussian aikana. Sitten Herra, teidän Jumalanne, tulee Jerusalemiin, ja kaikki pyhät ovat hänen mukanaan.
[Aam. 1:1 | Juud. 14]
6 Sinä päivänä ei ole hellettä, ei pakkasta eikä jäätä.
7 Kerran tulee aika -- milloin, sen Herra tietää -- jolloin yö on kirkas kuin päivä eikä ilta enää pimene.
[Ilm. 21:25]
8 Silloin virtaavat Jerusalemista elämää antavat vedet. Puolet niistä juoksee itäiseen mereen, puolet läntiseen mereen kesät ja talvet, ehtymättä.
[Hes. 47:1; Joel 4:18; Ilm. 22:1]
9 Sinä päivänä Herra on oleva koko maanpiirin kuningas. Hän on oleva yksi ja ainoa Jumala ja hänen nimensä ainoa, jota avuksi huudetaan.
[Mal. 1:11]
10 Koko maa Jerusalemin ympärillä Gebasta etelään, Rimmoniin saakka, on muuttuva tasangoksi. Mutta Jerusalem kohoaa korkealla, ja siellä asutaan niin kuin ennen. Kaupunki tulee ulottumaan Benjamininportilta entiselle Kulmaportille asti ja Hananelintornilta kuninkaan viininpuristamolle saakka.
[Ps. 48:3; Jes. 2:2; Miika 4:1 | Jer. 31:38]
11 Mikään ei enää uhkaa Jerusalemia. Siellä saadaan elää turvassa.
[Mal. 3:24]
12 Mutta Herra lyö vitsauksella kaikkia niitä kansoja, jotka sotivat Jerusalemia vastaan. Ihmisiltä mätänee ruumis heidän vielä seisoessaan, silmät mätänevät kuopissaan, ja kieli mätänee heidän suuhunsa.
13 Sinä päivänä Herra saattaa heidät täyteen sekasortoon. He käyvät käsiksi toinen toiseensa, nostavat käden toistaan vastaan.
14 Silloin Juuda taistelee Jerusalemin rinnalla, ja ympärillä asuvien kansojen rikkaudet kootaan saaliina yhteen: kultaa, hopeaa ja vaatteita suuret määrät.
15 Sama vitsaus on kohtaava hevosia, muuleja, kameleita ja aaseja, kaikkia eläimiä, jotka ovat noissa leireissä.
16 Kaikki jäljellä olevat niistä kansoista, jotka ovat hyökänneet Jerusalemia vastaan, tulevat nyt sinne vuosi vuodelta kumartaen rukoilemaan Kuningasta, Herraa Sebaotia, ja viettämään lehtimajanjuhlaa.
[Jes. 66:23]
17 Mutta jos jokin kansa ei tule Jerusalemiin rukoilemaan Kuningasta, Herraa Sebaotia, niin se saa turhaan odottaa maahansa sadetta.
[Jes. 5:6]
18 Jos egyptiläiset eivät lähde matkaan ja tule Jerusalemiin, niin hekään eivät saa sadetta. Sen sijaan Herra lyö heitä vitsauksella, niin kuin hän lyö muitakin kansoja, jos ne eivät tule lehtimajanjuhlaan.
19 Tämä olkoon rangaistuksena egyptiläisille ja kaikille kansoille, jotka eivät saavu viettämään lehtimajanjuhlaa.
20 Silloin on hevosten kulkusissa kirjoitus: "Herralle pyhitetty." Ja Herran temppelin padat ovat yhtä pyhät kuin alttarin edessä olevat vihmontamaljat.
[2. Moos. 28:36]
21 Jokainen pata Jerusalemissa ja Juudassa on oleva pyhitetty Herralle. Ihmiset, jotka tulevat uhraamaan, voivat keittää niissä uhrilihaa. Silloin ei kukaan enää käy kauppaa Herran Sebaotin temppelissä.
[Hes. 44:7; Joel 4:17 | Mark. 11:15,16]
Timo Flink:
> > Ilmestyskirja alkaa Johanneksen päivistä ja tekstissä mainitaan selkeästi, että sen toteutuminen alkoi jo ensimmäisellä vuosisadalla. Johannes samoin näkee historian omasta ajastaan aina ikuisuuteen.
Johannes kirjoitti ensimmäisellä vuosisadalla Ilm. 1:19 "Kirjoita siis, mitä näet: se, mikä on NYT, ja se, mikä on MYÖHEMMIN tapahtuva." < <
Timon kommentti on mahdollinen, muttei tekstiuskollinen! Jo Moses Stuart 1845 kommentoidessa jaetta 1.19 huomioi, ettei vakiintunut lukutapa – mitä näet: se, mikä on nyt, ja se, mikä on myöhemmin tapahtuva – suinkaan ole itsestään selvästi perusteltua!
Stuart perusteli näkökohtaansa sillä, että (1) kääntämällä nuo kaksi ensimäistä lauseketta seuraavasti ”mitä näet: se, mikä on nyt” [hos eido kai hos eisi] tekee jälkimmäisestä lausekkeesta [hos eisi] merkityksettömän; koska tällaisessa käännöksessä näiden kahden lausekkeen eroavuus, hos eisi (mitä on) verrattuna hos eido (mitä nähdä), ei korostu asiankuuluvasti. Stuartin kanssa samoilla linjoilla oli Vitringa, Eichhorn, Henrichs ja Ewald samoin kuin de Wette. Mahdollisesti tekstiuskollisempi käännös olisikin; ”Kirjoita siis, mitä näit ja mitä ne merkitsevät ja myös ne asiat mitkä on määrä tapahtua myöhemmin.”
Stuartin argumentin vahvuus on siinä, että se (2) huomioi Ilmestyskirjan kerronnassa seuraavan jakeen, eli jakeessa 20 viitataan siihen, mitä Johannes oli nähnyt ja mitä nähty merkitsi! Jakeessa 20 sinä näit [hos eido] seitsemän tähteä ja … seisemän tähteä ovat [hos eisi], ovat selkeitä kaikuja jakeesta 19! Toisin sanoen jae 19 ei anna niinkään ajallista määritettä; nykyisyys – tulevaisuus vaan pikemmin erottelee näyn ja sen tulkinnan.
Timon lukutavan oikeudellisuutta ei voi ratkaista kieliopilla, sillä se on mahdollinen ja sen suosio perustuu tietty ideologiaan, joka ennakolta määrittelee millaisesta tekstistä on kyse kun puhumme Ilmestyskirjasta; se on ennustus koskien (mennyttä) nykyisyyttä ja tulevaa. Tämä ennakkokäsitys ohjaa käännöstä, eikä itse teksti.
Jae 19 on kiinteä osa kokonaisuutta sisältäen jakeet 17 – 20. Kertova ääni on identifioinut itsensä ego eimi’ksi ja sen jälkeen hos eido ja hos eisi asetetaan rinnakkain. Tämä sama piirre jatkuu kautta koko Ilmestyskirjan. Juuri se miten eri kertojaäänet hyödyntävät ”olla” verbiä Ilmestyskirjassa saattaa antaa osviittaa sille, miten se on ymmärrettävä myös jakeessa 19. Monikon kolmatta persoonaa eisin (ovat tai he ovat) ja yksikön kolmatta persoonaa estin (on) sekä yksikön ensimmäistä persoonaa eimi tai ego eimi (minä olen) käytetään Ilmestyskirjassa toistuvasti tunnistamaan tiettyjä yksityiskohtia tai kohteita samaan tapaan kuin mitä otaksuttavimmin jakeessa 19. Ilmestyskirjan kertojaääni on tietävä, hän selittää mitä mikin tarkoittaa niin kuulijalle kuin myös monesti Johannekselle ja näin selvittää mitä jokin nähty merkitsee. Tämä on Ilmestyskirjan strategia; näyttää ja selittää ja kertoo mitä pian on tapahtuva (1.1 vrt 1.19) – Jumalan salattu (musterion 1.20; 10.7) suunnitelma toteutuu.
Eli, ehdottomasti parempi käännös, ja sopivampi koko Ilmestyskirjaa ajatellen, jakeelle 19 olisi:
Kirjoita siis, MITÄ NÄIT JA MITÄ NE MERKITSEVÄT ja myös ne asiat mitkä on määrä tapahtua myöhemmin (tosin se hetki on lähellä 1.3).
Asioistahan voi olla montaa mieltä ilman että on varsinaisesti erimieltä? Niinpä palaan siihen, miksihän nimenomaan Beale kommentoi jakeen 19 kolmiosaista lauseketta toteamuksella “notoriously difficult” – pahamaineisen / häpeällisen vaikea lauseke?
Jos ei muuta niin hän myöntää, että lausekkeelle on ainakin kuusi erilaista varteenotettavaa lukutapaa, joista hän itse nostaa etusijalle kolme (Beale 1999:216). En väittänyt Timo Flinkin lukutapaa virheelliseksi ja onhan se toki nykyisin varsin yleinen käännöskäytäntö, mutta toin esille Stuartin esimerkkinä sille, että hivenen poikkeava lukutapa ei ole tämän päivän keksintö. Itse asiassa Stuartin lukutapa on yksi niistä kolmesta Bealen suosimasta, jakeen 19 lukutavoista (kuudes vaihtoehto)! Stuartin argumentaatioon voi tutustua vaikkapa Ramsey Michaels’n kirjoittamassa artikkelissa (Revelation 1.19 and the Narrative Voices of The Apocalypse, NewTestStud 37 (1991): 604-620).
Tämä keskustelu on sisällöltään hiven liian tekninen tälle foorumille – mutta menköön. Jos etsitään syytä sille miksi ylipäätään aluksi kommentoin 1.19 käännöstä, niin se liittyy tarpeeseen huomioida Stuartin esille nostamaa jakeen 19 / 20 erityistä nyanssia. Alkukielen sanavalinta jättää merkityksellisiä kaikuja kuulijan mieleen. Niin kuin mainitsin Ilmestyskirja toistaa tätä asetelmaa A EIDES – ne asiat joita olet nähnyt ja toisaalta A EISIN – mitä ne ovat / merkitsevät.
En kiellä sitä, etteikö mahdollinen viittaus koskisi nykyisyyttä (koska se vaihtoehto ei ole poissuljettu) vaan sitä oleellisempi viesti on, että ”näytetyt” viittaavat todelliseen, siihen mikä on tosi! EISIN on ikään kuin silta näystä todellisuuteen – Jumalan Totuuteen, jota näky edustaa. Esimerkiksi luvussa viisi; minä näin [EIDON] … karitsan …jolla oli …jotka ovat [OI EISIN] ja 24 vanhimman rukouksista sanotaan … jotka ovat [AI EISIN]. Tai niin kuin myöhemmin luvussa seitsemän … keitä nämä ovat … he ovat [OUTOI EISIN], niin on todettava, että Ilmestyskirjan kertojan tavoitteena on tehdä selkeitä samaistuksia.
Jos on harrastuneisuutta, itse kukin voi jatkaa tekstinlukua kirjan loppuun ja lukiessaan huomaa miten tämä rakenne toistuu. Varsinkin luvussa 17 on laaja rykelmä samastuksia, jossa käytetään EISIN tai ESTIN. Tätä kyseistä näkyä luonnehditaan salaisuudeksi [MUSTERION], joka muistuttaa miten 1.20 myös esiteltiin salaisuus, jonka merkitys selvitettiin. Sanonta OI EIDES jakeessa 17.8 (jonka näit) muistuttaa 1.19 A EIDES (mitä näit), mutta tällä kertaa kuulija ei kuule odottamaansa A EISIN (on) tai sen vastaavuutta (koska peto on yksikkömuoto kuulija odottaa yksikön ESTIN) vaan hän kuulekin OUK ESTIN – ei ole! Peto oli ja ei ole ja on tuleva. Eli enkeli ei tarjoaa kuulijalle samaistuskohdetta vaan ikään kuin arvoituksen, joka toistetaan jakeissa 17.10,11 – seitsemän kuningasta, joista viisi on poissa, yksi on, ja toinen on vielä tulollaan. Peto itse, joka oli, ja EI ole, ON kahdeksas, mutta sisältyy noihin seitsemään ja menee tuhoonsa! Yleisesti katsotaan, että pedon luonnehdinta on parodia vastaavasta kuvauksesta koskien Jumalaa (4.8). Samalla sananvalinta noudattelee 1.19 rakennetta antaen aihetta miettiä mitä tällä halutaan viestiä.
17 luvun muut samaistamiskohteet ovat varsin yksiselitteisiä. Enkeli peräänkuuluttaa mielen viisautta (jae 9) ja ryhtyy selittämään näyn yksityiskohtia; seitsemän päätä ovat [EISIN] seitsemän kukkulaa, jotka ovat [EISIN] seitsemän kuningasta, Aivan vastaavasti kuin 4.5 ja 5.6 samaista todellisuutta, Jumalan seitsemää henkeä, voidaan kuvata kahdella erilaisella symbolilla. Samoin 11.4, jossa sama kielikuva (kaksi todistajaa) samaistetaan kahdella eri tavalla, joko öljypuuna tai lampunjalkana. Pedon seitsemän päätä OVAT, joko seitsemän kukkulaa tai seitsemän kuningasta. Kumpikaan samaistus ei sulje toista pois.
Eli, halusin kiinnittää huomiota siihen toiseen puoleen minkä 1.19 aktualisoi; ensinnäkin tekstin viesti on, että se käsittelee todellisuutta. Ilmestyskirja ei katso olevansa kerrontaa siitä, mitä joku mahdollisesti näki, vaan selvitystä siitä mitä ON, tai mikä on TOSI, oli sitten kyse nykyisyydestä tai tulevasta. Toinen pointti nousee tekstin esityksestä, kirjan tarkoitusperiin vaikuttaisi sisältyvän tavoite olla itsensä-selittävä. Samaistukset tai selittävät kommentit, joita kirjan kertoja tarjoaa kuulijalle, on tarkoitettu vihjeiksi sille, mikä on kirjan viesti. Ne eivät ole kaikenkattavia mutta ne ovat välttämättömiä kiinnekohtia, joita tulkinnan on huomioitava. Ne tarjoavat myös kiehtovia esimerkkejä kertojan ajatusmaailmasta.
Taidat rakastaa Raamatun vaikeita lausekkeita, koska referoit niitä niin mieluusti? Jälleen Beale kommentoi 1.2 jakeen viimeistä lauseketta, että se on vaikea! Palamme myös Stuartiin siinä mielessä, että hän oli jo huomioinut sen, että OSA EIDEN voisi olla objekti SEMAINO verbille (hän tekee tiettäväksi) jakeessa 1.
Eli, hän (Johannes) ilmoittaa / tekee tiettäväksi … niin kuin hän (Johannes) sen näki.
Tämä lukutapa vahvistaa sitä pointtia minkä 2 jakeen alussa esitetään; joka nyt OMALLA todistuksellaan vahvistaa – Jumalan sanan ja Jeesuksen todistuksen (niin kuin hän sen näki). Kirjan lopussa Johanneksen ”näkemys” saa Jumalallisen hyväksynnän:
"Minä, Jeesus, olen lähettänyt … tämän todistuksen …
Jokaiselle, joka kuulee tämän kirjan ennussanat, minä vakuutan: Jos joku panee niihin jotakin lisää, panee Jumala hänen kärsittävikseen ne vitsaukset, joista tässä kirjassa on kerrottu. Jos joku ottaa pois jotakin tämän ennustusten kirjan sanoista, ottaa Jumala pois hänen osallisuutensa elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kerrottu.
Hän, joka todistaa tämän, sanoo: Tämä on tosi."
Ilmestyskirja 22.16-20