viime yönä kuollut läheinen ihminen. Kauan se jaksoi, mutta tuota kuolemaa ei ihminen voita.
Hautajaiset edessä, olo on kuin sumussa kulkis, töissä vaan ollan ja koitetaan olla kuin mitään ei ois sattunut.
Tekee pahaa, en tiedä miten oikeen kestäisi, tekisi oikeesti mieli huutaa ja raivota.
Jotenkin mielessä pyörii Apulannan biisin koneeseen kadonnut sanat "kipu kuolee huutamalla.."
Toisaalta kuolema oli odotettavissa ja varmaankin helpotus sille ihmiselle, mutta niin lopullinen ja tuhat asiaa pyörii mielessä.
Hautajaiset, sen ihmisen tavarat, arkku, hautaustoimisto. Voi pekele kun on paha olla.
Mutta kyllä mä jotenkin kasassa pysyn, mutta hautajaisia pelkään kun en viitsisi lapsia ja naistani pelästyttää hajoomalla.
Sekalainen sepustus mutta helpotti.
Hautajaiset edessä, olo on kuin sumussa kulkis, töissä vaan ollan ja koitetaan olla kuin mitään ei ois sattunut.
Tekee pahaa, en tiedä miten oikeen kestäisi, tekisi oikeesti mieli huutaa ja raivota.
Jotenkin mielessä pyörii Apulannan biisin koneeseen kadonnut sanat "kipu kuolee huutamalla.."
Toisaalta kuolema oli odotettavissa ja varmaankin helpotus sille ihmiselle, mutta niin lopullinen ja tuhat asiaa pyörii mielessä.
Hautajaiset, sen ihmisen tavarat, arkku, hautaustoimisto. Voi pekele kun on paha olla.
Mutta kyllä mä jotenkin kasassa pysyn, mutta hautajaisia pelkään kun en viitsisi lapsia ja naistani pelästyttää hajoomalla.
Sekalainen sepustus mutta helpotti.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Oma aviomieheni kuoli 14 kk sitten ja kyllä stereoissa soi täysillä tuo Apulannan, koneeseen kadonnut biisi...Huutaminenkin on ihan ok. Voimia.
sitä aina luulee, että omassa tilanteessa on jotakin erikoista, vaikka ihmisiä kuolee koko ajan, vaimoja, miehiä, äitejä, isiä ja lapsia jna..
Kumma juttu miten joskus musiikki helpottaa.
Toivottavasti jaksat hoitaa kaiken ja saat tarpeeksi apua läheisiltä. Mulla ei ole muiden läheisten kuolemasta kokemusta, paitsi isäni, mutta olin silloin niin nuori vielä itsekin, ettei mikään ollut omalla vastuullani.
Sitä varten nää palstat on, että saa purkaa itseään. Kyllä se vähän ainakin helpottaa.
Yritä jaksaa!
ei tää ole eka kerta, kun läheisiä kuolee.
Täällä kun voi anonyymisti kirjoitella, niin kyllä se auttaa pitään nupin kasassa.
Kiitos sulle.
miksi ei saisi surua näyttää...itselläni kuoli ystävä, turhan nuorena syöpään. Hautajaiset olivat viime lauantaina. Itkenyt olen töissä ja kotoa. Jos kaikki ei ole hyvin, miksi pitäisi näytellä päinvastaista. Muista että meillä ei ole kuin tämä päivä, huomisesta ei tiedä ja eilinen on jo mennyt. sure ja opeta muutkin suremaan.
sellainen, jonka oletetaan lohduttavan muita.
Nytkin on jo naiseni kysynyt josko voisin lukea tulevissa hautajaisissa hänen puolestaan kukkasissa olevan kirjoituksen arkulla, mä en vaan oikeesti tiedä, että pystynkö siihen, tää on sellainen juttu jonka se läheinen sanoi itse siellä sairaalassa, ennen kuin kuoli, pelkkä ajatteleminenkin siitä nytkin ottaa koville.
Kyllä mä suren, tunteet lainnehtii laidasta laitaan ensin saatan nauraa jollekkin työkaverin jutulle, mutta seuraavassa hetkessä pitää mennä vessaan silmiä kuivaan, kun meinaa poru päästä.
Mulle suru on vaan hyvin henkilökohtainen juttu ja mulla on tarve olla läheisteni tukena.
ihminen ja olet varmasti läheistesi tukena,mutta kuka on sinun tukena?Kuka ojentaa sinulle nenäliinan kyyneleitäsi varten,kuka sanoo sinulle-olen lähelläsi,itketään yhdessä?Kuka tukee sinua surussasi silloin,kun tuntuu,ettet enää jaksa?
mun perhe antaa voimia, vaikka mä en sitä niiden nähden itke.
Naiseni on mulle todella tärkeä ihminen, me ollaan niin samalla aaltopituudella ja ainakin omasta puolestani olen vieläkin korvia myöden rakastunut.
Eli perhe antaa mulle tietämätään siis jo pelkällä olemassaolollaan tukea ja jotenkin mun kieltämättä omintakeinen tyyli surra, kaikki ei sitä varmaan ymmärrä, mutta se tuntuu vaan sopivan mulle.
Mä luulen, että läheisten tuska on se mörkö, jota mä eniten pelkään ja joka mua ainakin aikaisemmin on satuttanut eniten, siis kun mä näen, että jollakin on todella paha olla, niin sitä mä en meinaa kestää.
No kyllä tää alkaa jo pikku hiljaa helpottamaan ja päivä päivältä alkaa tuon surun sekaan tulla muistoja siitä läheisestä, siis hyviä ja mukavia muistoja.
Tänne kirjoittaminen tuntuu kanssa jotenkin helpottavan tuon asian käsittelyä oman pään sisällä.