YKSI SEURAKUNTA
Lukuisat Raamatun paikat osoittavat, että uuden liiton seurakunta on yksi (Room.12:4-5, Efes.4:1-6, Joh.17:20-23). Apostolisen alkuseurakunnan aikana tämä uskovien yhteys ja ykseys olikin luonnollinen tosiasia (Ap.t.2:37-47; 4:32-35). Tämä seurakunnan ykseys on tosiasia sekä maailmalaajuisesti että kansallisella tasolla. Erityisen tärkeää seurakunnan ykseys on paikallisella tasolla. Kun pakanain apostoli Paavali kirjoitti kirjeensä eri paikkakunnille, hän osoitti kirjeensä aina sen paikkakunnan uskoville eli sen paikkakunnan seurakunnalle (Room.1:1-7, 1.Kor.1:1-2, Efes.1:1, jne.). Kullakin paikkakunnalla oli alkuseurakunnan päivinä vain yksi uskovien joukko eli yksi paikallinen seurakunta, jota vanhimmat johtivat (1.Tim.3:1-7, Tiitus.1:5-9). Seurakunnan tavallisia kokoontumispaikkoja olivat kodit, joissa kokoonnuttiin yhteisestä uskosta rakentumaan, rukoilemaan ja leipää murtamaan (Ap.t.2:46; 12:12, Room.16:3-5).
Näin oli alkuseurakunnan päivinä, kun seurakunta oli Sanan mukaisessa tilassa. Jos jossakin pyrki tulemaan hajaannusta, Paavali nuhteli, kuten korinttolaisia (1.Kor.1:10-13; 3:1-4). Paavalin ennustama laittomuuden henki, antikristillinen henki, kuitenkin teki työtään ja alkoi yhden Messiaan (Kristuksen) ruumiin pirstoutuminen ja myös harhaantuminen Sanan alkuperäisistä totuuksista (2.Tes.2:1-12). Monia antikristuksia oli ilmaantunut jo viimeisen Karitsan apostolin Johanneksen eläessä ja nämä "pikku antikristukset" eivät olleet enää yhtä ruumista toisten uskovien kanssa (1.Joh.2:18-19). Kun Messiaan (Kristuksen) Henki kastaa yhdeksi ruumiiksi eli seurakunnaksi, pyrkii sielunvihollisen henki, antikristuksen henki, pirstomaan yhden ruumiin eli seurakunnan. Tässä se on hyvin onnistunutkin, sillä maailmassa on nykyään eräiden arvioiden mukaan vähintään yli 4.000 kristillistä kirkkokuntaa, lahkoa ja harhaoppia. Tosin paavin kirkko pyrkii viimeisenä suurena eksytyksenä nyt kokoamaan katolisen kirkon siipien suojaan lopun ajan maailmankirkon eli suuren porttobabylonin, koko laajasta luopuneesta kristikunnasta, joka tulee vallan saatuaan vainoamaan todellisia uskovia yhdessä maallisen petovallan kanssa (Ilm.17).
Seurakunnan Herra ei kuitenkaan jätä tilannetta tähän pirstoutuneeseen ja luopuneeseen tilaan. Hän asettaa todellisen seurakuntansa yhdeksi laumaksi ennen tulemustaan (Ap.t.3:19-21, Joh.10:16). Herra uudistaa ja puhdistaa Sanallaan seurakuntansa totuudelle kuuliaiseksi kirkastetuksi morsiusjoukoksi tulemustaan varten (Efes.5:25-27, Ilm.19:6-9). Lopun ajassa on oleva jälleen yksi Messiaan (Kristuksen) ruumis eli seurakunta, joka koostuu kaikista vilpittömistä uskovista. Herran Henki vaikuttaa niin, että lahkohenki poistuu todellisten Jumalan lasten sydämistä ja he yhtyvät yhdeksi toisiaan rakastavaksi ja sanalle kuuliaiseksi laumaksi. Se on oleva lopun ajan ennalleenasetettu apostolinen seurakunta, joka toimii suurella voimalla viimeisessä ja rajussa herätyksessä juuri ennen ylösottoa vaikeiden aikojen keskellä (Ilm.14:14-16, Dan.12:1-3).
Mitä sitten Suomessa tapahtuu tämän asian suhteen ? Jo vuosien ajan on ollut käynnissä ennalleenasettamisprosessi maassamme. Monet yksilöuskovat ovat tulleet tyytymättömiksi nykyiseen menoon. Heitä ei ole tyydyttänyt se muotomeno tai oman "kuppikunnan" kristillisyys, jossa he ovat olleet mukana. Maassamme on käsitykseni mukaan satoja, luultavasti jopa tuhansia sellaisia uskovia, jotka joko yksinään tai yhdessä pienryhmän kanssa ovat pohtineet näitä asioita. Monilla paikkakunnilla kokoontuu seurakunta, kuten alkuseurakunnan päivinä, ilman mitään rajoja. Nämä uskovat eivät edusta mitään maan leirejä, vaan yksinkertaisesti ovat uskovia ja Jumalan lapsia, jotka kokoontuvat yhdessä Sanaa tutkimaan, rukoilemaan, leipää murtamaan eli ehtoollista viettämään ja yhteisestä uskosta rakentumaan (1.Kor.14:26).
Raamatun mukaan on selvää, että vastustuksesta huolimatta nämä pienryhmät tulevat lisääntymään. On muodostunut kaikista vilpittömistä uskovista koostuva yksi seurakunta. Se ei ole mikään uusi kirkkokunta, vaan Pyhän Hengen yliluonnollisella tavalla yhdistämä, toisiaan rakastavien uskovien joukko (Joh.13:35). Se on samalla myös lopun ajan maanalainen seurakunta, jota tuleva maailmankirkko vainoaa, koska he eivät alistu sen komentoon. Kaikki todelliset uskovat joutuvat jättämään maailmankirkon, "porttobaabelin", eteivät joutuisi sen tuomion alle. (Ilm.18:1-4).
Loppusuoralla ennen Herran tulemusta rajat eivät tule käymään kirkkokuntarajojen mukaan, vaan sydänten rajojen mukaan. On oleva vain kaksi leiriä: Messiaan ruumis eli todellinen Jumalan seurakunta ja toisaalta porton ruumis eli lopun ajan maailmakirkko, joka joutuu Jumalan tuomion alle (1.Kor.5:15-17, Ilm.14:8). Pitäkäämme huoli siitä, että kuulumme todelliseen seurakuntaan, yhteen Messiaan (Kristuksen) ruumiiseen ja toimikaamme sen mukaan, rakentaen yksilöinä vain yhtä ruumista, lopun ajan ennalleenasetettua apostolista seurakuntaa (Efes.4:11-16).
Keijo Lindeman
Lukuisat Raamatun paikat osoittavat, että uuden liiton seurakunta on yksi (Room.12:4-5, Efes.4:1-6, Joh.17:20-23). Apostolisen alkuseurakunnan aikana tämä uskovien yhteys ja ykseys olikin luonnollinen tosiasia (Ap.t.2:37-47; 4:32-35). Tämä seurakunnan ykseys on tosiasia sekä maailmalaajuisesti että kansallisella tasolla. Erityisen tärkeää seurakunnan ykseys on paikallisella tasolla. Kun pakanain apostoli Paavali kirjoitti kirjeensä eri paikkakunnille, hän osoitti kirjeensä aina sen paikkakunnan uskoville eli sen paikkakunnan seurakunnalle (Room.1:1-7, 1.Kor.1:1-2, Efes.1:1, jne.). Kullakin paikkakunnalla oli alkuseurakunnan päivinä vain yksi uskovien joukko eli yksi paikallinen seurakunta, jota vanhimmat johtivat (1.Tim.3:1-7, Tiitus.1:5-9). Seurakunnan tavallisia kokoontumispaikkoja olivat kodit, joissa kokoonnuttiin yhteisestä uskosta rakentumaan, rukoilemaan ja leipää murtamaan (Ap.t.2:46; 12:12, Room.16:3-5).
Näin oli alkuseurakunnan päivinä, kun seurakunta oli Sanan mukaisessa tilassa. Jos jossakin pyrki tulemaan hajaannusta, Paavali nuhteli, kuten korinttolaisia (1.Kor.1:10-13; 3:1-4). Paavalin ennustama laittomuuden henki, antikristillinen henki, kuitenkin teki työtään ja alkoi yhden Messiaan (Kristuksen) ruumiin pirstoutuminen ja myös harhaantuminen Sanan alkuperäisistä totuuksista (2.Tes.2:1-12). Monia antikristuksia oli ilmaantunut jo viimeisen Karitsan apostolin Johanneksen eläessä ja nämä "pikku antikristukset" eivät olleet enää yhtä ruumista toisten uskovien kanssa (1.Joh.2:18-19). Kun Messiaan (Kristuksen) Henki kastaa yhdeksi ruumiiksi eli seurakunnaksi, pyrkii sielunvihollisen henki, antikristuksen henki, pirstomaan yhden ruumiin eli seurakunnan. Tässä se on hyvin onnistunutkin, sillä maailmassa on nykyään eräiden arvioiden mukaan vähintään yli 4.000 kristillistä kirkkokuntaa, lahkoa ja harhaoppia. Tosin paavin kirkko pyrkii viimeisenä suurena eksytyksenä nyt kokoamaan katolisen kirkon siipien suojaan lopun ajan maailmankirkon eli suuren porttobabylonin, koko laajasta luopuneesta kristikunnasta, joka tulee vallan saatuaan vainoamaan todellisia uskovia yhdessä maallisen petovallan kanssa (Ilm.17).
Seurakunnan Herra ei kuitenkaan jätä tilannetta tähän pirstoutuneeseen ja luopuneeseen tilaan. Hän asettaa todellisen seurakuntansa yhdeksi laumaksi ennen tulemustaan (Ap.t.3:19-21, Joh.10:16). Herra uudistaa ja puhdistaa Sanallaan seurakuntansa totuudelle kuuliaiseksi kirkastetuksi morsiusjoukoksi tulemustaan varten (Efes.5:25-27, Ilm.19:6-9). Lopun ajassa on oleva jälleen yksi Messiaan (Kristuksen) ruumis eli seurakunta, joka koostuu kaikista vilpittömistä uskovista. Herran Henki vaikuttaa niin, että lahkohenki poistuu todellisten Jumalan lasten sydämistä ja he yhtyvät yhdeksi toisiaan rakastavaksi ja sanalle kuuliaiseksi laumaksi. Se on oleva lopun ajan ennalleenasetettu apostolinen seurakunta, joka toimii suurella voimalla viimeisessä ja rajussa herätyksessä juuri ennen ylösottoa vaikeiden aikojen keskellä (Ilm.14:14-16, Dan.12:1-3).
Mitä sitten Suomessa tapahtuu tämän asian suhteen ? Jo vuosien ajan on ollut käynnissä ennalleenasettamisprosessi maassamme. Monet yksilöuskovat ovat tulleet tyytymättömiksi nykyiseen menoon. Heitä ei ole tyydyttänyt se muotomeno tai oman "kuppikunnan" kristillisyys, jossa he ovat olleet mukana. Maassamme on käsitykseni mukaan satoja, luultavasti jopa tuhansia sellaisia uskovia, jotka joko yksinään tai yhdessä pienryhmän kanssa ovat pohtineet näitä asioita. Monilla paikkakunnilla kokoontuu seurakunta, kuten alkuseurakunnan päivinä, ilman mitään rajoja. Nämä uskovat eivät edusta mitään maan leirejä, vaan yksinkertaisesti ovat uskovia ja Jumalan lapsia, jotka kokoontuvat yhdessä Sanaa tutkimaan, rukoilemaan, leipää murtamaan eli ehtoollista viettämään ja yhteisestä uskosta rakentumaan (1.Kor.14:26).
Raamatun mukaan on selvää, että vastustuksesta huolimatta nämä pienryhmät tulevat lisääntymään. On muodostunut kaikista vilpittömistä uskovista koostuva yksi seurakunta. Se ei ole mikään uusi kirkkokunta, vaan Pyhän Hengen yliluonnollisella tavalla yhdistämä, toisiaan rakastavien uskovien joukko (Joh.13:35). Se on samalla myös lopun ajan maanalainen seurakunta, jota tuleva maailmankirkko vainoaa, koska he eivät alistu sen komentoon. Kaikki todelliset uskovat joutuvat jättämään maailmankirkon, "porttobaabelin", eteivät joutuisi sen tuomion alle. (Ilm.18:1-4).
Loppusuoralla ennen Herran tulemusta rajat eivät tule käymään kirkkokuntarajojen mukaan, vaan sydänten rajojen mukaan. On oleva vain kaksi leiriä: Messiaan ruumis eli todellinen Jumalan seurakunta ja toisaalta porton ruumis eli lopun ajan maailmakirkko, joka joutuu Jumalan tuomion alle (1.Kor.5:15-17, Ilm.14:8). Pitäkäämme huoli siitä, että kuulumme todelliseen seurakuntaan, yhteen Messiaan (Kristuksen) ruumiiseen ja toimikaamme sen mukaan, rakentaen yksilöinä vain yhtä ruumista, lopun ajan ennalleenasetettua apostolista seurakuntaa (Efes.4:11-16).
Keijo Lindeman
Vastaukset 8
Vanhimmat
...Herran Henki vaikuttaa niin että lahkohenki poistuu todellisten Jumalan lasten sydämistä ja he yhtyvät yhdeksi toisiaan rakastavaksi ja sanalle kuuliaiseksi laumaksi.... tämä teksti antaa sellasen kuvan että,kirjottajan "lauma" on se ainoa oikea. Minä itse tunnustan Paavalin tavoin että minä sitä tietä vaellan,jota he lahkoksi sanovat...ja pruukaan käydä helluntailaisten kokouksissa.
avaus. Siinä kerrotaan oikeata asiaa.
Voisi sanoa, että Keijo Lindemanin teksit on tämän vuoden VUODEN KIRJOITUS.
Todella Pyhässä Hengessä pohdittu kirjoitus.Erään asian haluan tuoda esille, joka on jo nostamassa päätänsä.
Nyt on jo vallalla käsitys/mielikuva Jumalan seurakunnasta, johon kuuluisivat vain ns uloskutsutut eli sisaret ja veljet, jotka eivät siis kuulu mihinkään puolueeseen/yhteisöön.Jos me näin ajatellaan, niin on tullut taas uusi puolue lisää paikkakunnalle.Uloskutsuttujen puolue, jotka pitävät yhtä.
Itse näen miten Jumalan seurakuntaan tullaan uudestisyntymisen kautta ja kaikki uudestisyntyneet paikkakunnalla muodostavat tämän Jumalanseurakunnan.Siis ne, jotka ovat puolueettomia ja ne, jotka ovat puolueiden/yhteisöjen sisällä.
Tärkeintä on sydämmessään ajatella miten kaikki uudestisyntyneet ovat sisariani ja veljiäni.
Olen ollut jo vuosia ulkopuolella puolueiden/yhteisöjen. En ole kuullutkaan senkaltaista oppia, että
"Nyt on jo vallalla käsitys/mielikuva Jumalan seurakunnasta, johon kuuluisivat vain ns uloskutsutut." ML213
Itse olen aina kuullut opetuksen, että kaikki uudestiyntyneet kuuluvat Jumalan seurakuntaan.
Kerrotko lähdetietosi?
Turun seudulta kuulee tämän tyyppistä opetusta, joka toisaalta on jo johtanut puolueeseen.
Täällä on kuultu hyvää Turun seurakuntatyöstä.
Samoin Tampereelta, jossa Keijo Lindeman on toiminnanjohtajana.
Oletko itse Turusta ja käynyt paikan päällä?
1 Korint.1:10-13.
Uskovien tulisi todella pyrkiä olemaan "sama mieli ja sama ajatus", mutta ongelmana tässä onkin kenellä ihmisellä on se Raamatun mukainen mieli ja ajatus.
Itse ajattelen miten todella kaikki uudestisyntyneet ihmiset paikkakunnallaan kuuluvat Jumalan seurakuntaan.Taas toinen ihminen/uskova näkee, että vain kastetut kuuluvat tähän seurakuntaan ja oikea oppiset.Siis kasteen ottamattomat uskovaiset jäävät hänen seurastaan ulkopuolelle.
Huomioikaapa miten Jumala ei edes kuuntele miedän "mallia" seurakuntaopista. Jumala siunaa ja johdattaa kaikkia uudestisyntyneitä ihmisiä, jotka sii ovat tulleet sydämmessään uskoviksi.Tämän tekijän taas näkee ihmisen hyvistä hedelmistä.
Siis ihmisellä voi olla huonoja hedelmiä, vaikka hän teoriassa olisi se oikeaoppinen siis kaikki Raamatun viisaus on tiedollisella tasolla, ei sydämenuskossa.- käyttäytymisessä ja mielikuvissa.