Eilen avaamani Nato-keskustelu oli vilkasta, minkä rohkaisemana ajattelin vielä vähän jatkaa uudella asiaan liittyvällä avauksella, mutta siten, että se koskee laajemmin puolustuspolitiikkaamme.
Keskustelu joku kiinnitti huomiota siihen, että kannatan jotenkin ristiriitaisella tavalla samalla kertaa omaan uskottavaan armeijaan perustuvaa uskottavaa puolustusta ja kuitenkin kerron, että koko uskottavan puolustuksen käsite on suureksi osaksi vain sanahelinää. Minusta tällaista ristiriitaa ei kuitenkaan ole, mikä selvinnee seuraavasta.
Mitä on siis uskottava puolustus, jolla me varaudemme johonkin potentiaalisiin uhkiin? Minusta kyse on sanahelinästä niin kauan, kun sivuutetaan konkretia. Meillä puhutaan vain yleisellä tasolla uskottavuudesta, mutta sitä ei mitoiteta millään lailla mahdollisiin uhkiin. Mitoitus voi olla puolustuksesta vastaavien ja ehkä joidenkin muiden asiantuntijoiden päissä jollain tarkkuudella, mutta kansalaiset eivätkä edes kansanedustajat taatusti tunne asiaa. Jo tässä voi sanoa, että kansalaisten suuntaa tuo uskottavuus tarkoittaa lähinnä psykologista turvallisuudentunnetta. Jos meille kerrotaan, että puolustuksemme on uskottava, mitä se uskottavuus sitten onkin, voimme nukkua yömme rauhassa. Uskottavuus ulospäin ja sisäisessä käytössä ovat siis kaksi eri asiaa. Puolustuksemme voi olla samanaikaisesti ulospäin hyvin epäuskottava, mutta sisäisesti mitä uskottavin.
Nyt siirryn tähän ulkoiseen uskottavuuteen. Siinä ei siis ole kyse enää sanahelinästä, vaan pikemminkin jonkinlaisesta pelistrategiasta eri maiden välillä. Tämän pelin tietoja ei kuitenkaan kerrota kansalaisille. Sisäiseen käyttöön tarkoitettu uskottavuus on ihan jotain muuta eli psykolgisen turvallisuudentunteen pönkittämistä tai poliittisten tarkoistusperien ajamista.
Voimme teoreettisesti kuvata sotilaallisia uhkiamme vaikkapa asteikolla 0-100. Asteikon kohdalla 100 voimme puhua esim. globaalista ydinasesodasta, joka uhkaa seurauksineen kaikkia maita. Asteikon toisessa ääripäässä voi taas olla tilanne, missä aluettamme tai ilmatilaamme loukataan väliaikaisesti ja tahattomasti.
Tämän jälkeen asteikkoa käyttäen voidaan puhua meitä todennäköisimmin koskevista uhista. Tässä voisi vaikka arvella ne asettuvat asteikossa kohdille 70-90 ja 1-5. Jossain toisessa maassa vaikkapa Israelissa, tällaiset uhat voivat taas asettua asteikolle laajemmin kohtaan 10-90. Siellä on siis paljon sekä kohtalaisia että vakavia sotilaallisia uhkia, jotka kaiken lisäksi ovat varsin paljon todennäköisempiä kuin Suomen sotilaalliset uhat yhteensä.
Nyt sitten kun sotilaalliset uhkamme on kartoitettu, voidaan alkaa puhua niihin varautumisesta. Voidaan esim. todeta, että omien puolustusvoimiemme on mahdollista torjua sellaiset uhat, jotka asettuvat asteikon välille 1-30. Se tarkoittaa silloin sitä, että puolustusvoimat selvityvät täysin meille todennäköisemmin tulevista asteikon 1-5 uhista ja riittävästi asteikon 6-30 uhista, jotka meitä eivät kuitenkaan suurella todennäköisyydellä koskaan kohtaa.
Sitten voimme ajatella, että liittoutumalla voimme parantaa puolustuskykyämme. Liittoutuminen nostaisi puolustuksemme kykyä torjua myös sellaisia uhkia, jotka asettuvat asteikolla kohtaa 31-75, mutta kattavat edelleen vain erittäin vähäisen osan meitä todennäköisemmin uhkaavista asioista. Sen sijaan liittoutuminen voi lisätä sitä riskiä, millä joudumme asteikon 70-90 uhkien alle. Näin puolustuksemme ulkoinen uskottavuus on voinut hiukan kasvaa, mutta samalla se on lisännyt riskien toteutumismahdollisuuksia. Sisäinen uskottavuus voi kasvaa paljonkin, jos asian puolesta onnistutaan propagoida riittävästi ja kansalaiset ovat melko yksituumaisia.
Se, että meidän todennäköisimmät vakavat uhat asettuvat asteikon yläpäähän johtuu siitä, ettei meillä ole ns. luontaisia vihollisia. Kellään ulkopuolisella ei ole erityistä syytä joutua Suomen kanssa kahnauksiin erillisenä muun maailman tapahtumista. Esim. Norja on toisessa tilanteessa, koska se voi joutua öljyntuottajamaana ja laajojen kalavesiensä vuoksi ristiriitoihin muiden valtioiden intressien kanssa. Norjan uhat voivat siten muistuttaa paljon enmmän Israelin uhkaskaalaa, vaikka ne eivät ole tällä haavaa ole likimankaan yhtä todennäköisiä kuin Israelissa.
Suomen sotilaalliset uhat eivät aiheudu siten siitä, että joutuisimme ristiriitaan jonkun nimetyn maan kanssa. Meitä ei siten uhkaa mikään valtio, vaan uhkakuvamme keskiössä ovat erilaiset prosessit. Vakavin uhkamme on siis prosessi. Toivottavasti tämä nyt helpottaa niitä, jotka pitävät minua USAn suurena vihollisena ja siksi näen USAn uhkaavan Suomea. Näin ei ole. Jotta joku valtio alakaisi uhata Suomea, se vaatisi edelläkäyvää prosessia, missä suurvallata joutuisivat keskenään sotilaalliseen jännitetilaan. Tämän jännitetilan seuraukset voisivat sitten ulottua myös meille. Ja kuten historiasta vuoden 1939 voitiin nähdä, pienten maiden uhkien valikoituminen voi olla niin sanotusti isommassa kädessä. Meille tuo uhka oli NL ja Norjalle Saksa. Olisi voinut olla toisinkinpäin. Jollekin Virolla ja Puolalle kummatkin olivat uhkia vuoronperään. juuri tämän vuoksi emme nyt kykene sanomaan, miltä suunnalta mahdollinen uhka tositilanteessa tulisi. Tai tulisi ensimmäisenä. Sen vuoksi meidän pitää olla uskottavia jokaiseen suuntaan. Siinä uskottavuus ei tarkoita silloin sitä, että kyekenisimme torjumaan hyökkäyksen. Lähinnä voisimme vaikuttaa siihen, että suurvallat näkisivät hyökkäyksen maatamme kohtaan tarpeettomana kustannuksena itselleen. Tämähän pelasti Suomen viime sodassakin. NL:ssa oli sen verran paljon älyä tallella, että siellä hoksattiin se, ettei Saksaan voi ajaa panssarivaunuilla Itämeren yli edes talvella. Paine meillä helpotti, koska joukot tarvittiin muualle. Jos NL olisi jatkanut samalla paineella, se olisi tullut ihan varmasti jossain vaiheessa läpi. Se että onnistuimme riittävän kauan pidättelemään heitä, tarkoitti juuri siihen tilanteeseen uskottavaa puolustusta.
Suomen uhkakuvat liittyvät siis ennen muuta prosesseihin, joissa joku suurvalta on aina osapuolena. Yleensä näitä suurvaltoja tarvitaan siihen vähintään kaksi.
Vain yhden muun mahdollisen tilanteen osaan kuvitella. Siinä sotilaallinen uhka aiheutuisi meistä itsestämme. Se olisi erittäin vakavan ydinvoimalaonnettomuuden sattuminen Suomessa. Sen seurauksena ja koillistuulien ansiosta saastelaskeumat leviäisivät hyvin haitallisina läntiseen Eurooppaan, jolloin Naton ja EU:n nopaen toiminnan joukkoja päätettäisiin lähettää Suomeen tilanteen saamiseksi hallintaan. Suomessa vallitsisi sekasorto ja ydinvoimaa vastustaneet tarttuisvat aseisiin vaatien ydinvoiman puolustajia ottamaan henkilökohtaisen vastuun asiasta ja lähtevän puhdistustöihin oman henkensä uhallakin. Natojoukkojen saavuttua maahamme, tuulen suunta muuttuu läntiseksi, jolloin Venäjän yleinen mielipide vaatii massiivisten venäläisjoukkojen lähettämistä Suomeen tilanteen saamiseksi jonkinlaiseen hallintaan. Natojoukot asettuvat poikkiteloin venäläisiä vastaan ja syntyy kahakointia, jolloin Venäjä iskee entistä rajummin päästäkseen käsiksi ydinvoimalaamme, jotta uutta räjähdysonnettomuutta ei syntyisi jne.
Uskottava puolustus
20
351
Vastaukset
- yksi kylähullu
Tuntemattomassa sotilaassa pellen roolin ottanut Honkajoki luopui ikiliikkujan kehittelystä hukattuaan johtoajatuksen, Jotenkin tuntuu että sinä nyt taasen otat pellen roolin hukattuasi sen johtoajatuksen.
No, taustavire sinulla on selvä, ei Natolle. Sitähän sinä yrität perustella sekavalla selostuksellasi.
Tällä hetkellä puolustusvoimiemme suuntalinjana on sodan ajan joukkojen määrän pienentäminen ja samalla joukkojen kehittäminen osaamisen ja sotateknisen varustuksen osalta vastaamaan nykyaikaisen kriisin haasteisiin ja ympäröivän maailman kehitykseen. Panostaminen
laatuun määrän sijaan. Ja yhteensopivuuden lisääminen Naton kanssa, jota peitellysti perustellaan osallistumisella kansainvälisiin kriisinhallintaoperaatioihin, mutta todelllisuudessa yhteensopivuuden kehittämisellä valmistellaan, että voimme ottaa Naton osaksi puolustusratakaísuamme.
Uskottavuutemme on perustunut pitkälti armeijan kokoon ja kansan yleisesti korkeaan puolutustahtoon. Kaikki miehet ovat asevelvollisia ja saavat rautaisannoksen maanpuolustustietoa varusmiespalveluksessaan. Sinäkin oppineena lienet reservin upseeri ja varsin hyvin koulutettu sotilaalliseen maanpuolustukseen
Uuden linjauksen mukaisen, sotilasmäärältään pienemmän, armeijan tekee uskottavaksi se, että laatuun todellakin satsataan, siis asehankinnat ja uudet tiedustelu-, johtamis- ja viestijärjestelmät ovat nykyaikaisia ja oloihimme soveliaita. Se edellyttää rahaa, rahaa ja rahaa Häkämiehen retoriikkaa mukaellen.
Kun aloit maalailla sotilaallisia uhkakuvia niin mielestäni niitä ovat poliittinen, taloudellinen ja sotilaallinen painostus, johon voi liittyä sotilaallisella voimalla uhkaaminen sekä
sen rajoitettu käyttö, esim strateginen isku, jolla pyritään pakottamaan valtakunnan johto haluttuihin ratkaisuihin .
Laajamittainen hyökkäys, jonka tavoitteena on strategisesti tärkeiden alueiden valtaaminen tai Suomen alueen hyväksikäyttö kolmatta osapuolta
vastaan ei ole todennäköinen mutta mahdollinen sekin.
Koko keskustelun ydin onkin siinä millä tavoin tuo uskottavuus, joka on yksimielisesti linjattu päämääräksi, ylläpidetään jotta nuo uhkakuvat eivät toteutuisi. Jos pitäydytään itsenäisessä armeijassa mikä on se oman puolutuksen taso jolla siihen päästään. Ja se päästäänkö Naton avulla helpommin ja edullisemmin tavoitteeseen jolloin rahaa voitaisiin käyttää yhteiskunnan muihin palveluihin.Jos kirjoitukseni on sekavaa, se johtuu siitä, että koko uskottavuuden käsite on sekava. Tässä mielessä sanomani eli johtoajatukseni on siis mennyt perille.
Jos me ajattelemme varautumista erilaisiin luonnonkatasrofeihin, voimme täällä lähinnä torjua kevättulvien aiheuttami vahinkoja jäiden räjäytyksillä ja siirtämällä asuintaloja kauemmas tulvajoista. Tämä on ihan uskottavaa puuhaa.
Mutta kun tulee puhe ilmastonmuutoksesta, uskottavuus alkaa rajusti vähetä sitä mukaa kuin mitä hurjemmaksi erilaiset ennusteet käyvät. Jos ilmastomme lämpenee maapallolla useita asteita, se voi aiheuttaa Suomellekin hyvin arvaamattomia ja vaikeasti hallittavia seurauksia. Pahin tieteellinen skenario, minkä olen nähnyt, on ns. Venus-ilmiö, joka nostaa vähitellen maapallon lämpötilan lähemmäs 400 astetta. Jos tällainen uhkakuva alkaisi näyttää koko ajan todemmalta, sen torjumisen uskottavuus ainakin ajan myötä heikkenisi, jos ilmiö vaan voimistuisi.
Otin siis esimerkin vähän toisaalta, jotta ymmärettäisiin se, että mahdollisuus hallita tällaisia katastrofeja voi vaihdella ja siten niiden torjunnan uskottavuus myös vaihtelee. Voimme olla huoleti perinteisten kevättulviemme kanssa, mutta ilmastomuutos on jo paljon hallitsemattomampi asia.
Samalla tapaa aseteknologian kehittyessä ja valtavien ase-arsenaalien olemassaollessa emme enää kykene hallitsemaan tulevaisuuden sotilaallisia uhkia samalla tavoin kuin joskun ennen niitä on voitu ennakoida. Tämä kehitys alkoi vuonna 1945, kun kaksi pudotettua atomipommia riitti ratkaisemaan sodan. Sen jälkeen ei enää ole olemassa sellaista sotilaallista uhkaa, missä tällaisen massiivisen tuhon mahdollisuus voitaisiin jättää huomioimatta. Meillä ei ole mitään uskottavaa keinoa torjua tällaista uhkaa olimme Naton jäseniä tai emme. Kysymys on vain siitä tuhoudummeko kokonaan vai säästyykö osa meistä jonkun sattuman oikun vuoksi. Tässä kohdin siis kaikenlainen uskottavuus ja usko asioiden hallitsemiseen alkaa horjua. Kun ensimmäinen atomipommi tai muu vastaava joukkotuhoa aiheuttava ase jossain päin maailmaa otetaan käyttöön, puheet uskottavuudesta rapisevat kaikkialla.
Uskottavuuden sanahelinämäisyys on siinä, että sotilaallisen voimin ei enää ole mahdollista torjua sotilaallisia uhkia. Tuho on liian massivista. Ei ole järkeä torjua sotilaallista interventiota tavalla, joka aiheuttaa sekä hyökkääjän että puolustajan täydellisen tuhoutumisen. Suomi asettuu näiden sotilaallisetn uhkien kanssa siihen päähän, missä tuonkaltainen tuomionpäivän kuvailu on todennäköisintä, jos meitä joku sotilaallinen uhka kohtaa. Israelissa tai jossain Afrikan valtiossa tilanne on toinen, kun niillä on riitoja naapuriensa kanssa ja se aiheuttaa näitä naapurisotia pienten maiden kesken. Niillä on rajatut mahdollisuudet aiheuttaa globaalia tuhoa, joten niiden uhkakuva on täysin erilainen kuin Suomen, joka voi olla osallisena vain globaalien uhkien astuessa peliin. Ja siinä ei silloin auta Nato eikä mikään muukaan.
Jos kansalaisia halutaan pettää sillä, että turvallisuutemme lisääntyy Nato-jäsenyyden kautta, se on hyvä asia siinä mielessä, että voimme nukkua yömme rauhallisena eli tietämättöminä todellisuudesta. Samalla se kuitenkin lisää riskiämme joutua erilaisten turvallisuusuhkien kohteeksi, mikä taas ei ole kovin hyvä asia.- yksi kylähullu
Mielipidepankki kirjoitti:
Jos kirjoitukseni on sekavaa, se johtuu siitä, että koko uskottavuuden käsite on sekava. Tässä mielessä sanomani eli johtoajatukseni on siis mennyt perille.
Jos me ajattelemme varautumista erilaisiin luonnonkatasrofeihin, voimme täällä lähinnä torjua kevättulvien aiheuttami vahinkoja jäiden räjäytyksillä ja siirtämällä asuintaloja kauemmas tulvajoista. Tämä on ihan uskottavaa puuhaa.
Mutta kun tulee puhe ilmastonmuutoksesta, uskottavuus alkaa rajusti vähetä sitä mukaa kuin mitä hurjemmaksi erilaiset ennusteet käyvät. Jos ilmastomme lämpenee maapallolla useita asteita, se voi aiheuttaa Suomellekin hyvin arvaamattomia ja vaikeasti hallittavia seurauksia. Pahin tieteellinen skenario, minkä olen nähnyt, on ns. Venus-ilmiö, joka nostaa vähitellen maapallon lämpötilan lähemmäs 400 astetta. Jos tällainen uhkakuva alkaisi näyttää koko ajan todemmalta, sen torjumisen uskottavuus ainakin ajan myötä heikkenisi, jos ilmiö vaan voimistuisi.
Otin siis esimerkin vähän toisaalta, jotta ymmärettäisiin se, että mahdollisuus hallita tällaisia katastrofeja voi vaihdella ja siten niiden torjunnan uskottavuus myös vaihtelee. Voimme olla huoleti perinteisten kevättulviemme kanssa, mutta ilmastomuutos on jo paljon hallitsemattomampi asia.
Samalla tapaa aseteknologian kehittyessä ja valtavien ase-arsenaalien olemassaollessa emme enää kykene hallitsemaan tulevaisuuden sotilaallisia uhkia samalla tavoin kuin joskun ennen niitä on voitu ennakoida. Tämä kehitys alkoi vuonna 1945, kun kaksi pudotettua atomipommia riitti ratkaisemaan sodan. Sen jälkeen ei enää ole olemassa sellaista sotilaallista uhkaa, missä tällaisen massiivisen tuhon mahdollisuus voitaisiin jättää huomioimatta. Meillä ei ole mitään uskottavaa keinoa torjua tällaista uhkaa olimme Naton jäseniä tai emme. Kysymys on vain siitä tuhoudummeko kokonaan vai säästyykö osa meistä jonkun sattuman oikun vuoksi. Tässä kohdin siis kaikenlainen uskottavuus ja usko asioiden hallitsemiseen alkaa horjua. Kun ensimmäinen atomipommi tai muu vastaava joukkotuhoa aiheuttava ase jossain päin maailmaa otetaan käyttöön, puheet uskottavuudesta rapisevat kaikkialla.
Uskottavuuden sanahelinämäisyys on siinä, että sotilaallisen voimin ei enää ole mahdollista torjua sotilaallisia uhkia. Tuho on liian massivista. Ei ole järkeä torjua sotilaallista interventiota tavalla, joka aiheuttaa sekä hyökkääjän että puolustajan täydellisen tuhoutumisen. Suomi asettuu näiden sotilaallisetn uhkien kanssa siihen päähän, missä tuonkaltainen tuomionpäivän kuvailu on todennäköisintä, jos meitä joku sotilaallinen uhka kohtaa. Israelissa tai jossain Afrikan valtiossa tilanne on toinen, kun niillä on riitoja naapuriensa kanssa ja se aiheuttaa näitä naapurisotia pienten maiden kesken. Niillä on rajatut mahdollisuudet aiheuttaa globaalia tuhoa, joten niiden uhkakuva on täysin erilainen kuin Suomen, joka voi olla osallisena vain globaalien uhkien astuessa peliin. Ja siinä ei silloin auta Nato eikä mikään muukaan.
Jos kansalaisia halutaan pettää sillä, että turvallisuutemme lisääntyy Nato-jäsenyyden kautta, se on hyvä asia siinä mielessä, että voimme nukkua yömme rauhallisena eli tietämättöminä todellisuudesta. Samalla se kuitenkin lisää riskiämme joutua erilaisten turvallisuusuhkien kohteeksi, mikä taas ei ole kovin hyvä asia.Asia on sekavaa osin sen takia, että keskustelussamme on kierrelty itse asiaa, käytetty erilaisia piiloilmauksia ja liturgiaa.
Jokseenkin kaikki päättäjät vakuuttavat uskottavan puolutuksen nimiin, mutta siihen keskustelu sitten päättyykin. Kääriäinen edellisen hallituksen puolutusministerinä uskalsi sentään sanoa, että oma puolustus maksaa suhteessa paljon enemmän kuin nykyisin puolustukseen panostetaan. Nykyinen puolutusministeri uskalsi sanoa että Suomen lähialueet, siis Venäjä, on meille haaste. Itsestään selvyys jonka sanomista kauhistellaan, tosin ei Venäjällä. Poliittinen maantiede on muuttunut ja muuttuu, Suomen politiikan täytyy elää sen mukaan. Venäjästä sielulleen pysyvän vamman suomettuneisuuden aikana saaneiden tuntuu olevan mahdoton omaksua avointa keskustelua. Naton puolestapuhujat leimataan heti Natikiimaisiksi. Onko Natoa vastustava sitten Natoeunukki?
Päätöksen teon pohjaksi pitää selkeämmin määrittää mikä on se puolustuksen materiaalinen taso jolla pärjätään. Maanpuolustustahto meillä on korkea, ja tuskin se ihan heti laskee.
Kun tuo materiaalinen taso on riittävällä luotettavuudella määritetty voidaan miettiä millä siihen päästään. Silloin on Natostakin keskusteltava asia-argumentein eikä vain sinkkiarkkupelottelulla tai kytkemällä se USAn itsenäisiin operaatioihin. yksi kylähullu kirjoitti:
Asia on sekavaa osin sen takia, että keskustelussamme on kierrelty itse asiaa, käytetty erilaisia piiloilmauksia ja liturgiaa.
Jokseenkin kaikki päättäjät vakuuttavat uskottavan puolutuksen nimiin, mutta siihen keskustelu sitten päättyykin. Kääriäinen edellisen hallituksen puolutusministerinä uskalsi sentään sanoa, että oma puolustus maksaa suhteessa paljon enemmän kuin nykyisin puolustukseen panostetaan. Nykyinen puolutusministeri uskalsi sanoa että Suomen lähialueet, siis Venäjä, on meille haaste. Itsestään selvyys jonka sanomista kauhistellaan, tosin ei Venäjällä. Poliittinen maantiede on muuttunut ja muuttuu, Suomen politiikan täytyy elää sen mukaan. Venäjästä sielulleen pysyvän vamman suomettuneisuuden aikana saaneiden tuntuu olevan mahdoton omaksua avointa keskustelua. Naton puolestapuhujat leimataan heti Natikiimaisiksi. Onko Natoa vastustava sitten Natoeunukki?
Päätöksen teon pohjaksi pitää selkeämmin määrittää mikä on se puolustuksen materiaalinen taso jolla pärjätään. Maanpuolustustahto meillä on korkea, ja tuskin se ihan heti laskee.
Kun tuo materiaalinen taso on riittävällä luotettavuudella määritetty voidaan miettiä millä siihen päästään. Silloin on Natostakin keskusteltava asia-argumentein eikä vain sinkkiarkkupelottelulla tai kytkemällä se USAn itsenäisiin operaatioihin.Aloihan kuitenkin ymmärtää, mistä on kyse.
Olen ihan samaa mieltä, että pitää määrittää sellainen puolustuksen taso, millä pärjätään. Tässäkin jää vielä avoimeksi se, mikä luetaan pärjäämiseksi. Onko pärjääminen esim. sitä, että meillä pitää olla sellainen puolustus, millä kyetään estämään minkä tahansa hyökkääjän pääsemästä tuhoamaan tai miehittämään maatamme.
Minun pääepäilykseni on ollut se, ettei sellaista tasoa löydy. Puolustuksemme on nykytasolla yhtä hyvä kuin kaksinkertaisena tai Natolla vahvistettuna. Emme voi saavuttaa koskaan realistisesti sellaista puolustuksen tasoa, millä kyettäisiin estämään meitä vastaan suunnattu sotilaallinen hyökkäys. Ainoa toivomme voi olla siinä, että suurvaltojen salamasodassa toinen antautuisi heti ensi-iskun saatuaan niin, ettei sota ehtisi saavuttaa meidän maatamme.
Ei kukaan ole väittänyt sitä vastaan, etteikö Venäjä olisi meille haaste. Tässä kohdinhan Häkämies kertoi Venäjän olevan meidän kolme ensimmäistä haastetta. Se on täysin eri asia kuin sanoa Venäjän olevan yksi haasteistamme. Meidän tulee tietenkin avoimesti puhua uhistamme ja haasteistamme. Puolustusministerin ei pitäisi mennä kuitenkaan maailmalle kertomaan sellaisen keskustelun hänen luulemaansa tulosta ilman, että koko keskustelua on edes käyty. Yritysmaailmassa yrityksen valmisteluvaiheessa olevasta pohdinnasta koskien taloudellisia uhkia ja strategioita hölösuisesti maailmalle juoruava olisi potkaistu alta aika yksikön pihalle. Ei meillä Suomessa suinkaan vallitse mikään sellainen konsensus tai ulkopoliittinen linja, minkä mukaan Venäjä on korostetusti lähes ainoa haaste meille.
Naton puolestajapuhujien leimaaminen Natokiimaisiksi johtuu siitä, että meillä on yhtäkkiä alettu puhua Naton jäsenyydestä sellaisena aikana, jolloin sotilaalliset turvallisuusuhkamme ovat käyneet lähes olemattomiin. Sen sijaan meille on astunut kuvaan erilaisia muita uhkakuvia, joissa Naton kaltaisella organisaatiolla ei ole juuri mitään annettavaa. Terveys- ja ympäristöuhkiin pitää varautua aivan toisenlaisten kansainvälisten organisaatioiden kautta.
Nato vastustavaan sopii huonosti Natoeunukin nimitys. Jos ajattelet esim. seksikiimaista, joka käy HIV-positiiviseen maksullisen naisen kimppuun kuin sika limppuun ilman kumikäsineitä ja muita suojavarusteita, sellaista voi pitää kyllä melkoisen kiimaisena. Kiima ylittää siinä terveen varovaisuuden. En kutsuisi sellaista eunukiksi, joka välttelee tällaisia seksikohteita ja turvautuu vain tuttuun ja tunnetuun kotimaiseen tautivapaaseen kumppaniin, jonka kanssa on tullut ähellettyä jo sen verran, että jälkikasvuakin on kertynyt. Sanotaan nyt vaikka, että sellainen on perhekeskeinen henkilö myös seksisuhteissa. Natokiimaisen vastakohta voisi siten olla tervehenkisen varovainen ja turhia riskejä välttelevä. Sopisikohan vaikka Natovapaa turva.
Kun puhutaan siitä, miten riittävään materiaaliseen tasoon päästään, niin sellainen keskustelu on turhaa, jos todetaan, ettei sellaiseen ole mitään realistisia mahdollisuuksia päästä. On vain enemmän tai vähemmän välttäviä tasoja, joille voidaan yltää. Oikeampi kysymys on silloin se, kannattaako puolustusvoimiin tehdä sellaisia lisäuhrauksia, joilla saavutettava lisähyöty on enää hyvin marginaalinen. On nimittäin niin, että vähän halvemmallakin autolla pääsee nykyään luotettavasti ja turvallisesti paikasta A paikkaan B. Puolet kalliimmalla autolla ei saavuta tässä auton perusjutussa mitään olennaista lisähyötyä. Päinvastoin kovin nopea auto voi luoda katteetonta turvallisuuden tunnetta, jolloin tulee polkaistua kaasua vähän reilummin ja turvallisuus vain kärsii.- yksi kylähullu
Mielipidepankki kirjoitti:
Aloihan kuitenkin ymmärtää, mistä on kyse.
Olen ihan samaa mieltä, että pitää määrittää sellainen puolustuksen taso, millä pärjätään. Tässäkin jää vielä avoimeksi se, mikä luetaan pärjäämiseksi. Onko pärjääminen esim. sitä, että meillä pitää olla sellainen puolustus, millä kyetään estämään minkä tahansa hyökkääjän pääsemästä tuhoamaan tai miehittämään maatamme.
Minun pääepäilykseni on ollut se, ettei sellaista tasoa löydy. Puolustuksemme on nykytasolla yhtä hyvä kuin kaksinkertaisena tai Natolla vahvistettuna. Emme voi saavuttaa koskaan realistisesti sellaista puolustuksen tasoa, millä kyettäisiin estämään meitä vastaan suunnattu sotilaallinen hyökkäys. Ainoa toivomme voi olla siinä, että suurvaltojen salamasodassa toinen antautuisi heti ensi-iskun saatuaan niin, ettei sota ehtisi saavuttaa meidän maatamme.
Ei kukaan ole väittänyt sitä vastaan, etteikö Venäjä olisi meille haaste. Tässä kohdinhan Häkämies kertoi Venäjän olevan meidän kolme ensimmäistä haastetta. Se on täysin eri asia kuin sanoa Venäjän olevan yksi haasteistamme. Meidän tulee tietenkin avoimesti puhua uhistamme ja haasteistamme. Puolustusministerin ei pitäisi mennä kuitenkaan maailmalle kertomaan sellaisen keskustelun hänen luulemaansa tulosta ilman, että koko keskustelua on edes käyty. Yritysmaailmassa yrityksen valmisteluvaiheessa olevasta pohdinnasta koskien taloudellisia uhkia ja strategioita hölösuisesti maailmalle juoruava olisi potkaistu alta aika yksikön pihalle. Ei meillä Suomessa suinkaan vallitse mikään sellainen konsensus tai ulkopoliittinen linja, minkä mukaan Venäjä on korostetusti lähes ainoa haaste meille.
Naton puolestajapuhujien leimaaminen Natokiimaisiksi johtuu siitä, että meillä on yhtäkkiä alettu puhua Naton jäsenyydestä sellaisena aikana, jolloin sotilaalliset turvallisuusuhkamme ovat käyneet lähes olemattomiin. Sen sijaan meille on astunut kuvaan erilaisia muita uhkakuvia, joissa Naton kaltaisella organisaatiolla ei ole juuri mitään annettavaa. Terveys- ja ympäristöuhkiin pitää varautua aivan toisenlaisten kansainvälisten organisaatioiden kautta.
Nato vastustavaan sopii huonosti Natoeunukin nimitys. Jos ajattelet esim. seksikiimaista, joka käy HIV-positiiviseen maksullisen naisen kimppuun kuin sika limppuun ilman kumikäsineitä ja muita suojavarusteita, sellaista voi pitää kyllä melkoisen kiimaisena. Kiima ylittää siinä terveen varovaisuuden. En kutsuisi sellaista eunukiksi, joka välttelee tällaisia seksikohteita ja turvautuu vain tuttuun ja tunnetuun kotimaiseen tautivapaaseen kumppaniin, jonka kanssa on tullut ähellettyä jo sen verran, että jälkikasvuakin on kertynyt. Sanotaan nyt vaikka, että sellainen on perhekeskeinen henkilö myös seksisuhteissa. Natokiimaisen vastakohta voisi siten olla tervehenkisen varovainen ja turhia riskejä välttelevä. Sopisikohan vaikka Natovapaa turva.
Kun puhutaan siitä, miten riittävään materiaaliseen tasoon päästään, niin sellainen keskustelu on turhaa, jos todetaan, ettei sellaiseen ole mitään realistisia mahdollisuuksia päästä. On vain enemmän tai vähemmän välttäviä tasoja, joille voidaan yltää. Oikeampi kysymys on silloin se, kannattaako puolustusvoimiin tehdä sellaisia lisäuhrauksia, joilla saavutettava lisähyöty on enää hyvin marginaalinen. On nimittäin niin, että vähän halvemmallakin autolla pääsee nykyään luotettavasti ja turvallisesti paikasta A paikkaan B. Puolet kalliimmalla autolla ei saavuta tässä auton perusjutussa mitään olennaista lisähyötyä. Päinvastoin kovin nopea auto voi luoda katteetonta turvallisuuden tunnetta, jolloin tulee polkaistua kaasua vähän reilummin ja turvallisuus vain kärsii.Täysin kaikenkattavaan turvaan ei pääse kukaan, ei edes USA. Eikä sellainen ole tavoite vaan sellainen realistinen taso jonka me uskomme luovan riittävän pelotteen niitä uhkia vastaan joiden voidaan ajatella meitä koskevan.
Se taso johon pyritään määritetään poliittisilla päätöksillä, hallituksen teettämän selonteon pohjalta eduskunnassa.
Siksi on tärkeää että kerrotaan avoimesti etukäteen mitä itse kunkin edustajan, puolueen ja muiden toimijoiden käsitys on uskottavasta puolustuksesta ja miten he sen toteuttaisivat. Nyt keskustelu on vain sitä, että Natoa vastustavat syyttelevät niitä jotka näkevät uskottavan puolustuksen tarkoittavan Natojäsenyyttä milloin Natokiimaisiksi milloin miksikin kertomatta omaa vaihtoehtoaan.
Itse näen oman uskottavan puolustuksen tarkoittavan sitä, että meillä on materiaaliltaan ja koulutukseltaan sellaiset puolustusvoimat, jotka kykenevät havaitsemaan alueloukkaukset ajoissa ja estämään tunkeilijat, toimimaan organisoidusti (johtojärjestelmä) kriisitilanteissa, suojaamaan tärkeitä kohteita vihamielisiltä sotilaallisilta operaatioilta ja luomaan sellaisen yleispelotteen joka vaatii aluettamme loukkaamaan pyrkivältä merkittäviä resursseja. yksi kylähullu kirjoitti:
Täysin kaikenkattavaan turvaan ei pääse kukaan, ei edes USA. Eikä sellainen ole tavoite vaan sellainen realistinen taso jonka me uskomme luovan riittävän pelotteen niitä uhkia vastaan joiden voidaan ajatella meitä koskevan.
Se taso johon pyritään määritetään poliittisilla päätöksillä, hallituksen teettämän selonteon pohjalta eduskunnassa.
Siksi on tärkeää että kerrotaan avoimesti etukäteen mitä itse kunkin edustajan, puolueen ja muiden toimijoiden käsitys on uskottavasta puolustuksesta ja miten he sen toteuttaisivat. Nyt keskustelu on vain sitä, että Natoa vastustavat syyttelevät niitä jotka näkevät uskottavan puolustuksen tarkoittavan Natojäsenyyttä milloin Natokiimaisiksi milloin miksikin kertomatta omaa vaihtoehtoaan.
Itse näen oman uskottavan puolustuksen tarkoittavan sitä, että meillä on materiaaliltaan ja koulutukseltaan sellaiset puolustusvoimat, jotka kykenevät havaitsemaan alueloukkaukset ajoissa ja estämään tunkeilijat, toimimaan organisoidusti (johtojärjestelmä) kriisitilanteissa, suojaamaan tärkeitä kohteita vihamielisiltä sotilaallisilta operaatioilta ja luomaan sellaisen yleispelotteen joka vaatii aluettamme loukkaamaan pyrkivältä merkittäviä resursseja.Kyllä noista tavoitteista voi tuolla tasolla olla ihan yhtä mieltä. Sitten on vaan niitä, joiden mielestä nykyisillä puolustusvoimilla kyetään varmistamaan mainittujen tavoitteiden saavuttaminen ja niitä, joiden mielestä ne eivät ole riittävät. Skaala on lavea sekä tavoitteiden että niihin vastaamisen osalta, mikä vain kertoo sen, että kaikki ovat suunnilleen oikeassa mitoituksen suhteen.
Minun mielestäni pelkkä mitoitus ei tässä kuitenkaan riitä. Pitää ottaa lisäksi huomioon sellaiset asiat, mitkä lisäävät tai vähentävät sotilaallisia riskejämme. Moni kuten minäkin näen, että esim. Natojäsenyys tai muu sotilaallinen liittoutuminen lisää riskiämme joutua sotilaallisen hyökkäyksen kohteeksi.- uskottavuuteen
Mielipidepankki kirjoitti:
Jos kirjoitukseni on sekavaa, se johtuu siitä, että koko uskottavuuden käsite on sekava. Tässä mielessä sanomani eli johtoajatukseni on siis mennyt perille.
Jos me ajattelemme varautumista erilaisiin luonnonkatasrofeihin, voimme täällä lähinnä torjua kevättulvien aiheuttami vahinkoja jäiden räjäytyksillä ja siirtämällä asuintaloja kauemmas tulvajoista. Tämä on ihan uskottavaa puuhaa.
Mutta kun tulee puhe ilmastonmuutoksesta, uskottavuus alkaa rajusti vähetä sitä mukaa kuin mitä hurjemmaksi erilaiset ennusteet käyvät. Jos ilmastomme lämpenee maapallolla useita asteita, se voi aiheuttaa Suomellekin hyvin arvaamattomia ja vaikeasti hallittavia seurauksia. Pahin tieteellinen skenario, minkä olen nähnyt, on ns. Venus-ilmiö, joka nostaa vähitellen maapallon lämpötilan lähemmäs 400 astetta. Jos tällainen uhkakuva alkaisi näyttää koko ajan todemmalta, sen torjumisen uskottavuus ainakin ajan myötä heikkenisi, jos ilmiö vaan voimistuisi.
Otin siis esimerkin vähän toisaalta, jotta ymmärettäisiin se, että mahdollisuus hallita tällaisia katastrofeja voi vaihdella ja siten niiden torjunnan uskottavuus myös vaihtelee. Voimme olla huoleti perinteisten kevättulviemme kanssa, mutta ilmastomuutos on jo paljon hallitsemattomampi asia.
Samalla tapaa aseteknologian kehittyessä ja valtavien ase-arsenaalien olemassaollessa emme enää kykene hallitsemaan tulevaisuuden sotilaallisia uhkia samalla tavoin kuin joskun ennen niitä on voitu ennakoida. Tämä kehitys alkoi vuonna 1945, kun kaksi pudotettua atomipommia riitti ratkaisemaan sodan. Sen jälkeen ei enää ole olemassa sellaista sotilaallista uhkaa, missä tällaisen massiivisen tuhon mahdollisuus voitaisiin jättää huomioimatta. Meillä ei ole mitään uskottavaa keinoa torjua tällaista uhkaa olimme Naton jäseniä tai emme. Kysymys on vain siitä tuhoudummeko kokonaan vai säästyykö osa meistä jonkun sattuman oikun vuoksi. Tässä kohdin siis kaikenlainen uskottavuus ja usko asioiden hallitsemiseen alkaa horjua. Kun ensimmäinen atomipommi tai muu vastaava joukkotuhoa aiheuttava ase jossain päin maailmaa otetaan käyttöön, puheet uskottavuudesta rapisevat kaikkialla.
Uskottavuuden sanahelinämäisyys on siinä, että sotilaallisen voimin ei enää ole mahdollista torjua sotilaallisia uhkia. Tuho on liian massivista. Ei ole järkeä torjua sotilaallista interventiota tavalla, joka aiheuttaa sekä hyökkääjän että puolustajan täydellisen tuhoutumisen. Suomi asettuu näiden sotilaallisetn uhkien kanssa siihen päähän, missä tuonkaltainen tuomionpäivän kuvailu on todennäköisintä, jos meitä joku sotilaallinen uhka kohtaa. Israelissa tai jossain Afrikan valtiossa tilanne on toinen, kun niillä on riitoja naapuriensa kanssa ja se aiheuttaa näitä naapurisotia pienten maiden kesken. Niillä on rajatut mahdollisuudet aiheuttaa globaalia tuhoa, joten niiden uhkakuva on täysin erilainen kuin Suomen, joka voi olla osallisena vain globaalien uhkien astuessa peliin. Ja siinä ei silloin auta Nato eikä mikään muukaan.
Jos kansalaisia halutaan pettää sillä, että turvallisuutemme lisääntyy Nato-jäsenyyden kautta, se on hyvä asia siinä mielessä, että voimme nukkua yömme rauhallisena eli tietämättöminä todellisuudesta. Samalla se kuitenkin lisää riskiämme joutua erilaisten turvallisuusuhkien kohteeksi, mikä taas ei ole kovin hyvä asia.Uskot siis, että Suomi on enemmän turvassa uskottelemalla itselleen, että sotiaallinen liittoutumattomuus tekee meistä niin sivullisen osapuolen kaikkiin konflikteihin, ettei meihin kajottaisi, jos esim. Venäjä joutuisi sotaan joidenkin länsimaiden kanssa? Tai USA joutuisi sotaan Venäjän kanssa.
Saat olla tasan varma, ettei sitoutumaton sivussa seisominen ja puolueettomuuden jullistaminen estäisi sitä, että Suomi (ja koko Skandinavia) miehitetään ja meidän aluettamme käytetään alustana sodankäynnille.
Sotilaallinen liittoutumattomuus siis ei pelasta meitä joutumasta sotaan osalliseksi, jos sellainen sattuisi tällä pallon kulmalla syttymään.
Tässä valossa kannattaa muistaa, että Suomi ei ole koskaan ollut sotilaallisesti liittoutumaton, kun tällä nurkalla on sodittu ja me olemme aina olleet liittoutuneita lännen kanssa. Venäjän vallan aikanakaan emme olleet koskemattomia, kun Englannin laivasto tuli ja pommitti Viaporia. Toisen maailmansodan jälkeen olimme NL:on sotilasliitossa YYA-sopimuksen kautta, mutta emme onneksi sotiin (Afganistaniin) joutuneet.
Minun mielestäni on täysin absurdia kuvitella, että Naton ulkopuolelle ilmoittautuminen lisäisi meidän turvallisuuttamme. Se on täyttä itsepetosta ja hyvin epäuskottavaa. - palkkä leimakirves
Mielipidepankki kirjoitti:
Aloihan kuitenkin ymmärtää, mistä on kyse.
Olen ihan samaa mieltä, että pitää määrittää sellainen puolustuksen taso, millä pärjätään. Tässäkin jää vielä avoimeksi se, mikä luetaan pärjäämiseksi. Onko pärjääminen esim. sitä, että meillä pitää olla sellainen puolustus, millä kyetään estämään minkä tahansa hyökkääjän pääsemästä tuhoamaan tai miehittämään maatamme.
Minun pääepäilykseni on ollut se, ettei sellaista tasoa löydy. Puolustuksemme on nykytasolla yhtä hyvä kuin kaksinkertaisena tai Natolla vahvistettuna. Emme voi saavuttaa koskaan realistisesti sellaista puolustuksen tasoa, millä kyettäisiin estämään meitä vastaan suunnattu sotilaallinen hyökkäys. Ainoa toivomme voi olla siinä, että suurvaltojen salamasodassa toinen antautuisi heti ensi-iskun saatuaan niin, ettei sota ehtisi saavuttaa meidän maatamme.
Ei kukaan ole väittänyt sitä vastaan, etteikö Venäjä olisi meille haaste. Tässä kohdinhan Häkämies kertoi Venäjän olevan meidän kolme ensimmäistä haastetta. Se on täysin eri asia kuin sanoa Venäjän olevan yksi haasteistamme. Meidän tulee tietenkin avoimesti puhua uhistamme ja haasteistamme. Puolustusministerin ei pitäisi mennä kuitenkaan maailmalle kertomaan sellaisen keskustelun hänen luulemaansa tulosta ilman, että koko keskustelua on edes käyty. Yritysmaailmassa yrityksen valmisteluvaiheessa olevasta pohdinnasta koskien taloudellisia uhkia ja strategioita hölösuisesti maailmalle juoruava olisi potkaistu alta aika yksikön pihalle. Ei meillä Suomessa suinkaan vallitse mikään sellainen konsensus tai ulkopoliittinen linja, minkä mukaan Venäjä on korostetusti lähes ainoa haaste meille.
Naton puolestajapuhujien leimaaminen Natokiimaisiksi johtuu siitä, että meillä on yhtäkkiä alettu puhua Naton jäsenyydestä sellaisena aikana, jolloin sotilaalliset turvallisuusuhkamme ovat käyneet lähes olemattomiin. Sen sijaan meille on astunut kuvaan erilaisia muita uhkakuvia, joissa Naton kaltaisella organisaatiolla ei ole juuri mitään annettavaa. Terveys- ja ympäristöuhkiin pitää varautua aivan toisenlaisten kansainvälisten organisaatioiden kautta.
Nato vastustavaan sopii huonosti Natoeunukin nimitys. Jos ajattelet esim. seksikiimaista, joka käy HIV-positiiviseen maksullisen naisen kimppuun kuin sika limppuun ilman kumikäsineitä ja muita suojavarusteita, sellaista voi pitää kyllä melkoisen kiimaisena. Kiima ylittää siinä terveen varovaisuuden. En kutsuisi sellaista eunukiksi, joka välttelee tällaisia seksikohteita ja turvautuu vain tuttuun ja tunnetuun kotimaiseen tautivapaaseen kumppaniin, jonka kanssa on tullut ähellettyä jo sen verran, että jälkikasvuakin on kertynyt. Sanotaan nyt vaikka, että sellainen on perhekeskeinen henkilö myös seksisuhteissa. Natokiimaisen vastakohta voisi siten olla tervehenkisen varovainen ja turhia riskejä välttelevä. Sopisikohan vaikka Natovapaa turva.
Kun puhutaan siitä, miten riittävään materiaaliseen tasoon päästään, niin sellainen keskustelu on turhaa, jos todetaan, ettei sellaiseen ole mitään realistisia mahdollisuuksia päästä. On vain enemmän tai vähemmän välttäviä tasoja, joille voidaan yltää. Oikeampi kysymys on silloin se, kannattaako puolustusvoimiin tehdä sellaisia lisäuhrauksia, joilla saavutettava lisähyöty on enää hyvin marginaalinen. On nimittäin niin, että vähän halvemmallakin autolla pääsee nykyään luotettavasti ja turvallisesti paikasta A paikkaan B. Puolet kalliimmalla autolla ei saavuta tässä auton perusjutussa mitään olennaista lisähyötyä. Päinvastoin kovin nopea auto voi luoda katteetonta turvallisuuden tunnetta, jolloin tulee polkaistua kaasua vähän reilummin ja turvallisuus vain kärsii.Me olemme menneet vuosi vuodelta yhä läheisempään yhteistyöhön ja rauhankumppanuuteen Naton kanssa, koska se on nähty tarpeelliseksi, jotta voimme osallistua YK:n kriisinhallintatehtäviin ja samalla saada tarpeellista kokemusta ja koulutusta puolustusvoimien kantahenkilökunnalle.
Matka varsinaiseen jäsenyyteen on enää hyvin lyhyt askel.
Tuossa on minusta syyt siihen, että Naton täysjäsenyydestä on alettu puhua yhä enemmän ja samalla myös yhä asiallisemmin.
Natokiimaisista puhuminen on tässä yhteydessä pelkkä leimakirves, jota heiluttavat ne, joiden mielestä natosta ei saisi puhua, koska se suututtaa Venäjän.
Leimakirvestä heilutellaan myös aina vaalien alla, suorastaan valheellisesti. kaikki muistavat kaikkein natokiimaisimman sosialidemokraatin, Paavo lipposen surkeat takinkäännöt, mkun hän tuli julkisuuteen sekä persidentin että eduskuntavaalien alla varoittelemaan äänestäjiä, että Niinistö ja kokoomus vievät Suomen Natoon.
Mitään Natokiimaa ei ole muualla kuin Venäjää nöyristelevien leimakirveen kärjessä. uskottavuuteen kirjoitti:
Uskot siis, että Suomi on enemmän turvassa uskottelemalla itselleen, että sotiaallinen liittoutumattomuus tekee meistä niin sivullisen osapuolen kaikkiin konflikteihin, ettei meihin kajottaisi, jos esim. Venäjä joutuisi sotaan joidenkin länsimaiden kanssa? Tai USA joutuisi sotaan Venäjän kanssa.
Saat olla tasan varma, ettei sitoutumaton sivussa seisominen ja puolueettomuuden jullistaminen estäisi sitä, että Suomi (ja koko Skandinavia) miehitetään ja meidän aluettamme käytetään alustana sodankäynnille.
Sotilaallinen liittoutumattomuus siis ei pelasta meitä joutumasta sotaan osalliseksi, jos sellainen sattuisi tällä pallon kulmalla syttymään.
Tässä valossa kannattaa muistaa, että Suomi ei ole koskaan ollut sotilaallisesti liittoutumaton, kun tällä nurkalla on sodittu ja me olemme aina olleet liittoutuneita lännen kanssa. Venäjän vallan aikanakaan emme olleet koskemattomia, kun Englannin laivasto tuli ja pommitti Viaporia. Toisen maailmansodan jälkeen olimme NL:on sotilasliitossa YYA-sopimuksen kautta, mutta emme onneksi sotiin (Afganistaniin) joutuneet.
Minun mielestäni on täysin absurdia kuvitella, että Naton ulkopuolelle ilmoittautuminen lisäisi meidän turvallisuuttamme. Se on täyttä itsepetosta ja hyvin epäuskottavaa.Kyllä sotilaallinen liittoutumattomuus antaa aina jonkinlaisen mahdollisuuden jäädä sotien ulkopuolelle. Tällaisen onnenhan saivat toisen maailmansodan aikoihin kokea Ruotsi ja Sveitsi. Ne pysyivät sotien ulkopuolella myös ensimmäisessä maailmansodassa, missä liittoumat automaatin tavalla vetivät liittoutuneita maita mukaan sotaan. 1800-luvun lopulla arveltiin nimenomaan, että liittoutuminen johtaa ikuiseen rauhaan. Kävikin sitten ihan päinvastoin, liitoista tuli sotaan imaisevia automaatteja.
Voi tietysti olla joudumme taistelutantereeksi suurvaltasodassa. Joudumme siihen silloin ainakin, jos olemme liittoutuneet toisen osapuolen kanssa. Miksi siis ottaisimme tällaisen täysvarman riskin, kun meillä on edes pieni mahdollisuus jäädä sotien ulkopuolelle.
Jos olemme liittoutumattomia, voimme joutua jomman kumman suurvaltabolkiin hyökkäyksen kohteeksi. Kyse on meidän alueemme kautta toista osapuolta vastaan kohdistetusta hyökkäyksestä. Vihollisemme on silloin se osapuoli, joka ensimmäisenä pyrkii väkivalloin alueellemme. Jos taas olemme Naton jäseniä, USA tulisi tällaisessa tilanteessa "puolustamaan" oman blokkinsa asemia. Se päästettäisiin tänne silloin vapaasti Suomi imastaistiin sotaan mukaan ja tämä liittosuhde määrittäisi viholliseksi silloin Venäjän.- jutuissasi
Mielipidepankki kirjoitti:
Kyllä sotilaallinen liittoutumattomuus antaa aina jonkinlaisen mahdollisuuden jäädä sotien ulkopuolelle. Tällaisen onnenhan saivat toisen maailmansodan aikoihin kokea Ruotsi ja Sveitsi. Ne pysyivät sotien ulkopuolella myös ensimmäisessä maailmansodassa, missä liittoumat automaatin tavalla vetivät liittoutuneita maita mukaan sotaan. 1800-luvun lopulla arveltiin nimenomaan, että liittoutuminen johtaa ikuiseen rauhaan. Kävikin sitten ihan päinvastoin, liitoista tuli sotaan imaisevia automaatteja.
Voi tietysti olla joudumme taistelutantereeksi suurvaltasodassa. Joudumme siihen silloin ainakin, jos olemme liittoutuneet toisen osapuolen kanssa. Miksi siis ottaisimme tällaisen täysvarman riskin, kun meillä on edes pieni mahdollisuus jäädä sotien ulkopuolelle.
Jos olemme liittoutumattomia, voimme joutua jomman kumman suurvaltabolkiin hyökkäyksen kohteeksi. Kyse on meidän alueemme kautta toista osapuolta vastaan kohdistetusta hyökkäyksestä. Vihollisemme on silloin se osapuoli, joka ensimmäisenä pyrkii väkivalloin alueellemme. Jos taas olemme Naton jäseniä, USA tulisi tällaisessa tilanteessa "puolustamaan" oman blokkinsa asemia. Se päästettäisiin tänne silloin vapaasti Suomi imastaistiin sotaan mukaan ja tämä liittosuhde määrittäisi viholliseksi silloin Venäjän.Ruotsi vältti ensimmäisen maailmansodan taistelut koska sillä ei ollut strategista merkitystä kummallekaan osapuolelle. Suomi oli sodan syttyessä osa Venäjää. olimme siis sodan osapuoli vaikka taistelut käytiin muualla.
Toisen maailmansodan Ruotsi vältti liittoutumall aSaksan kanssa, ei sotilaallisesti vaan talodellisesti, rautaa myytiin Saksan asetehtaille hyvään hintaan.
Sveitsi alppeineen on pelkkä este sotilaallisessa mielessä, sen miehittämiseen ei voimavaroja ole kannattanut tuhlata.
Suomella on edelleenkin suurempi strateginen merkitys kuin Ruotsilla, suomella on merkitystä juuri Venäjälle. Kuolan niemimaa ja Pietari. Siinä syyt. - enemmän riskejä
Mielipidepankki kirjoitti:
Kyllä sotilaallinen liittoutumattomuus antaa aina jonkinlaisen mahdollisuuden jäädä sotien ulkopuolelle. Tällaisen onnenhan saivat toisen maailmansodan aikoihin kokea Ruotsi ja Sveitsi. Ne pysyivät sotien ulkopuolella myös ensimmäisessä maailmansodassa, missä liittoumat automaatin tavalla vetivät liittoutuneita maita mukaan sotaan. 1800-luvun lopulla arveltiin nimenomaan, että liittoutuminen johtaa ikuiseen rauhaan. Kävikin sitten ihan päinvastoin, liitoista tuli sotaan imaisevia automaatteja.
Voi tietysti olla joudumme taistelutantereeksi suurvaltasodassa. Joudumme siihen silloin ainakin, jos olemme liittoutuneet toisen osapuolen kanssa. Miksi siis ottaisimme tällaisen täysvarman riskin, kun meillä on edes pieni mahdollisuus jäädä sotien ulkopuolelle.
Jos olemme liittoutumattomia, voimme joutua jomman kumman suurvaltabolkiin hyökkäyksen kohteeksi. Kyse on meidän alueemme kautta toista osapuolta vastaan kohdistetusta hyökkäyksestä. Vihollisemme on silloin se osapuoli, joka ensimmäisenä pyrkii väkivalloin alueellemme. Jos taas olemme Naton jäseniä, USA tulisi tällaisessa tilanteessa "puolustamaan" oman blokkinsa asemia. Se päästettäisiin tänne silloin vapaasti Suomi imastaistiin sotaan mukaan ja tämä liittosuhde määrittäisi viholliseksi silloin Venäjän.Jos mikä tahansa suurvaltojen konflikti on sellainen, että Suomen maaperän haltuunotosta on jollekin osapuolelle strategista hyötyä, niin meidäthän miehitetään surutta piittaamatta tippaakaan omista puolueettomuusjulistuksistamme. Siksi olisi järkevää liittoutua länteen, jonne olemme aina vapaaehtoisesti liittoutuneet, koska liittoutumattomuus ei ole turvallisuutta lisäävä vaihtoehto.
Ruotsi säilyi II maailmansodassa koskemattomana, koska se oli kauppasuhteessa Saksaan. Norjaan natsit menivät hallitakseen pohjoista Atlanttia. Sveitsiin ei kukaan nähnyt tarpeelliseksi hyökätä, koska vaikeakulkuisen vuoriston haltuunotosta ei ollut vastaavaa hyötyä ja Sveitsin puolustus muodosti aivan liian kovan riskin maastoa tuntemattomalle hyökkääjälle. Se siis noiden maiden puolueettomuudesta.
Ajattele mieluummin Baltiaa ja Puolaa, jotka olivat maantieteellisesti aivan keskeisessä strategisessa asemassa. Mikään puolueettomaksi julistaminen ei olisi niitä pelastanut vuoron perään natsien ja venäläisten ylimarssilta ja miehitykseltä. Me olimme onneksi sen verran sivussa, etteivät neukut viitsineet panostaa tänne kovinkaan paljoa muuta kuin jatkosodan loppuvaiheessa. Ja silloin meidät pelasti miehitykseltä lähinnä erillisrauha ja sitoutuminen sakalaisten ajamiseen maasta pois. jutuissasi kirjoitti:
Ruotsi vältti ensimmäisen maailmansodan taistelut koska sillä ei ollut strategista merkitystä kummallekaan osapuolelle. Suomi oli sodan syttyessä osa Venäjää. olimme siis sodan osapuoli vaikka taistelut käytiin muualla.
Toisen maailmansodan Ruotsi vältti liittoutumall aSaksan kanssa, ei sotilaallisesti vaan talodellisesti, rautaa myytiin Saksan asetehtaille hyvään hintaan.
Sveitsi alppeineen on pelkkä este sotilaallisessa mielessä, sen miehittämiseen ei voimavaroja ole kannattanut tuhlata.
Suomella on edelleenkin suurempi strateginen merkitys kuin Ruotsilla, suomella on merkitystä juuri Venäjälle. Kuolan niemimaa ja Pietari. Siinä syyt.Ruotsin osalta menit täysin metsään mitä tulee toiseen maailmansotaan. Ruotsi oli todella merkittävä strategisesti. Saksa sai suuren osan rautamalmistaan Ruotsista ja Norjan miehitys tapahtui pääasiallisesti juuri siksi, että reitti pysyi turvattuna. Saksan tulo Suomen avuksi johtui osin samoista syistä. Jos Venäjä olisi onnistunut miehittämään Suomen, Saksa olisi hyvinkin voinut silloin varmuuden vuoksi miehittää myös Ruotsin.
- jos niin on niin...
Mielipidepankki kirjoitti:
Ruotsin osalta menit täysin metsään mitä tulee toiseen maailmansotaan. Ruotsi oli todella merkittävä strategisesti. Saksa sai suuren osan rautamalmistaan Ruotsista ja Norjan miehitys tapahtui pääasiallisesti juuri siksi, että reitti pysyi turvattuna. Saksan tulo Suomen avuksi johtui osin samoista syistä. Jos Venäjä olisi onnistunut miehittämään Suomen, Saksa olisi hyvinkin voinut silloin varmuuden vuoksi miehittää myös Ruotsin.
OK. Hyväksytään. Ruotsi oli strategisesti tärkeä malminsa vuoksi ja siksi juuri liittoutui Saksan kanssa toimittamalla sille sotilaallisesti elintärkeää raaa-ainetta. Sen ei siis tarvinnut laittaa sotilaitaan kusisiin paikkoihin, maksaa sotakorvauksia eikä tuomita syyttömiä rauhan tultua.
Suomi oli stragisesti tärkeä koska meillä oli ja on edelleen pitkä maaraja jonka lähellä kulki rautatie Murmanskin satamaan. Suomi joutui laittamaan poikiaan todella kusisiin paikkoihin, maksamaan sotakorvaukset ja heittämään tyrmään syyttömiä rauhan tultua. Silti olemme nousseet kansakuntien kärkeen monella mittarilla. Sellaista maata ja sen kansaa kannattaa puolustaa jatkossakin, siksi mikään puolustuksen alasajo ei tule kysymykseen, jos ei liittouduta niin silloin pitää olla rohkeutta satsata rahaa omiin asevoimmiinkin, ja pitää Halosen Tuomiojan ja Häkämiehen kaltaiset hörhöt pois ulkopolitiikasta. Ollaan puuttumatta sen enenpää USA:n, venäjän kuin vaikka Kiinan tekemisiin.
- yksinkertaisesta asiasta
Kun otetaan huomioon maantieteellinen sijaintimme, niin uskottava puolustus merkitsee vain sitä, ettei Suomen maaperää miehitetä ihan ilmaiseksi. Se taitaa olla määriteltykin edellisessä selonteossa uskottavaksi aluepuolustukseksi, jota verten meillä on yleinen asevelvollisuus ja materiaali 250 000 miehen varustamiseksi.
Milloin tuota puolustusta sitten jouduttaisi käyttämään? Todennäköisesti vain siinä tilanteessa, jos Venäjä tai joku sen kanssa konfliktiin joutuva haluaa syystä tai toisesta toimia Suomen maaperältä käsin omaa vihollistaan vastaan.
Todennäköisyys näyttää aika pieneltä, mutta mahdollisuuden olemassaolo merkitsee, ettei em. uskottavuudesta oikein kannata luopua, koska kuvitteellisen uhkan realisoituessa, miedät miehitetään sitä helpommin, mitä heikompi armeja meillä on.
Tätä tarkoitti nähdäkseni myös puolustusvoimien komentaja esittäessään joukkojen supistamista 100 000:lla miehellä, jotta jäljellejäävät voidaan kouluttaa paremmin ja varustaa nykyaikaisemmin, kun aset koko ajan kallistuvat.
Tämä siis koski vain aluepuolustuksen uskottavuutta.
Kokonaan toinen juttu on se, etteivät uhkat kovinkaan todennäköisesti koske alueemme loukkaamattomuutta, kun rauha rikkoutuu ihan muissa osissa maapalloa (vaikkapa Kosovossa, Afganistanissa tai Tsadissa) ja me olemme olleet jo 60-luvulta saakka mukana YK:n rauhanturvaoperaatioissa.
YK:n operaatiot jo pitkään hoidettu Nato-joukkojen avulla, joita ovat täydentäneet Naton ulkopuoliset maat, Ruotsi ja Suomi hyvinä esimerkkeinä. Tässä työssä olemme menneet erittäin pitkälle siinä, että omat puolustusvoimamme, aseemme, kalustomme, siestijärjestelmämme, johtamismenetelmät, koulutus, jne... ovat Naton kanssa yhteensopivia. Jopa Erkki Tuomioja on todennut, että Suomi on käytännössä Naton jäsen, mutta ilman oikeutta osallistua päätöksentekoon ja ilman Naton turvatakuita.
Mennään tässä Natoon noeammin tai hitaammin, niin selvä on, että yhteistyö syvenee ja tiivistyy ihan pelkästään YK-operaatioiden lisääntymisen vuoksi, kun levottomuuspesäkkeet muualla maailmassa vaativat YK:n läsnäoloa, ettei tapahtuisi kansanmurhia.
Tämä kehityssuunta edellyttää vähän samantapaista toimintaa kuin aluepuolustuskin: on koulutettava lisää ammattimaisempia yksiköitä, jotka on varustettava paremmin, jotta uskottavuus sekä aluepuolustuksessa, että YK:n kriisinhallinnassa säilyy.
Armejan miesvahvuuden supistaminen, parempi kouluttaminen ja nykyaikaisempi aseistaminen tulevat uskottavuusnäkökulmasta koko ajan olennaisemmiksi, kun tiedämme, että Venäjä kouluttaa useiden kymmenien tuhansien ammattisotilaiden erikoisjoukkoja Muurmanskissa. Nämä joukot ovat luonteeltaan iskujoukkoja, eivät puolustusvoimia, kuten meillä.
Puolustuksemme kokonaisuuden kannalta tilanne on itse asiassa aika yksinkertainen: Naton jäsenyys hyödyttäisi meitä siinä, että saisimme käyttöömme kaikki Naton jäsenille tulevat palvelut, osallistumisen päätösvaltaan ja myös turvatakuut, joita todennäköisesti emme koskaan tarvitse. Ammattimaisemman armejan kouluttamisessa saisimme myös apua, koska koulutustasoa on joka tapauksessa nostettava, kun joukko vähenee. Tiedustelutiedosta olisi myös paljon hyötyä, koska Naton tiedustelu täydentää poliisiyhteistyön kautta saatavaa aineistoa.
Kun asiaa ajatellaan pelkästään järkevästi, niin Nato tulee olemaan keskeinen osa turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaamme, jolla varmistamme omien puolustusvoimiemme osaamisen tason ja materiaalin nykyaikaisuuden. Samalla saamme mielipiteemme mukaan Naton päätöksentekoon.
Jos asiaa ajatellaan taas tunteella, niin silloin mukaan sotkeutuu Venäjän pelko ja USA:n inho, millä kummallakaan ei saisi olla sijaa, kun valitaan eri vaihtoehtoja oman kansamme turvallisuuden varmistamiseksi ja myös sen takaamiseksi, että olemme edelleen täysipainoisesti mukana YK:n tehtävissä, koska niistä saatu kokemus on myös aluepuolustuksen uskottavuuden kannalta erittäin tärkeää.Kirjoitit: "Milloin tuota puolustusta sitten jouduttaisi käyttämään? Todennäköisesti vain siinä tilanteessa, jos Venäjä tai joku sen kanssa konfliktiin joutuva haluaa syystä tai toisesta toimia Suomen maaperältä käsin omaa vihollistaan vastaan."
Tässä on juuri aika hyvin määriteltynä Suomen sotilaallinen uhka. Venäjän ohella siksi toiseksi olisi voitu ihan hyvin nimetä USA, sillä tällä hetkellä ei tunnu oikein realistiselta, että joku muu valtio kuin USA joutuisi Venäjän kanssa sellaiseen hakaukseen, missä toinen voisi hyökätä Suomen kautta toisen kimppuun.
Kun tilanne on tämä, meidän tulee pyrkiä ainakin välttämään sitä, että olisimme jomman kumman osapuolen kanssa missään sotaliitossa, koska sellainen imaisisi meidät mukaan sotaan takuuvarmasti. Sellaisessa tilanteessa Suomi ilmoittaisi maailmalle olevansa puolueeton ja tulevansa torjumaan puolustusvoimiaan käyttäen sellaisen, joka yrittää asevoimallaan maahamme tunkeutua.
Minulla ei ole Venäjän pelkoa eikä USAn inhoa tässä takana. Minä pelkään kumpaakin yhtälailla ja samasta syystä myös inhoan, jos ne pyrkivät puuttumaan muiden valtioiden asioihin. Toistaiseksi pahemmat näytöt muiden valtioiden asioihin väkivallalla puuttumisesta on USAlla, joka parhaillaankin miehittää Irakia, mihin se se kansainvälisen oikeudun mukaan teki laittoman eli roistovaltiomaisen hyökkäyksen saatten Irakin täydellisen sekasorron valtaan ja sisällisodan partaalle. Jopa Saddan Husseinin hirmuvalta sisälsi sentään runsaan mitoin väkivallattomia taukopäiviä. Nyky-Irakissa väkivalta on jokapäiväistä, kiitos USAn puuttumisen. Minusta tällaista valtiota on tosiaan syytä sekä pelätä että inhota samanaikaisesti.- ihan vaan uteliaisuudesta
Mielipidepankki kirjoitti:
Kirjoitit: "Milloin tuota puolustusta sitten jouduttaisi käyttämään? Todennäköisesti vain siinä tilanteessa, jos Venäjä tai joku sen kanssa konfliktiin joutuva haluaa syystä tai toisesta toimia Suomen maaperältä käsin omaa vihollistaan vastaan."
Tässä on juuri aika hyvin määriteltynä Suomen sotilaallinen uhka. Venäjän ohella siksi toiseksi olisi voitu ihan hyvin nimetä USA, sillä tällä hetkellä ei tunnu oikein realistiselta, että joku muu valtio kuin USA joutuisi Venäjän kanssa sellaiseen hakaukseen, missä toinen voisi hyökätä Suomen kautta toisen kimppuun.
Kun tilanne on tämä, meidän tulee pyrkiä ainakin välttämään sitä, että olisimme jomman kumman osapuolen kanssa missään sotaliitossa, koska sellainen imaisisi meidät mukaan sotaan takuuvarmasti. Sellaisessa tilanteessa Suomi ilmoittaisi maailmalle olevansa puolueeton ja tulevansa torjumaan puolustusvoimiaan käyttäen sellaisen, joka yrittää asevoimallaan maahamme tunkeutua.
Minulla ei ole Venäjän pelkoa eikä USAn inhoa tässä takana. Minä pelkään kumpaakin yhtälailla ja samasta syystä myös inhoan, jos ne pyrkivät puuttumaan muiden valtioiden asioihin. Toistaiseksi pahemmat näytöt muiden valtioiden asioihin väkivallalla puuttumisesta on USAlla, joka parhaillaankin miehittää Irakia, mihin se se kansainvälisen oikeudun mukaan teki laittoman eli roistovaltiomaisen hyökkäyksen saatten Irakin täydellisen sekasorron valtaan ja sisällisodan partaalle. Jopa Saddan Husseinin hirmuvalta sisälsi sentään runsaan mitoin väkivallattomia taukopäiviä. Nyky-Irakissa väkivalta on jokapäiväistä, kiitos USAn puuttumisen. Minusta tällaista valtiota on tosiaan syytä sekä pelätä että inhota samanaikaisesti.Olet kovin hyvin perehtynyt turvallisuuspolitiikkaan. Mikä on sotilasarvosi? Oletko peräti Kapin tasoa eli kapteeni?
- jos sopii?
Mielipidepankki kirjoitti:
Kirjoitit: "Milloin tuota puolustusta sitten jouduttaisi käyttämään? Todennäköisesti vain siinä tilanteessa, jos Venäjä tai joku sen kanssa konfliktiin joutuva haluaa syystä tai toisesta toimia Suomen maaperältä käsin omaa vihollistaan vastaan."
Tässä on juuri aika hyvin määriteltynä Suomen sotilaallinen uhka. Venäjän ohella siksi toiseksi olisi voitu ihan hyvin nimetä USA, sillä tällä hetkellä ei tunnu oikein realistiselta, että joku muu valtio kuin USA joutuisi Venäjän kanssa sellaiseen hakaukseen, missä toinen voisi hyökätä Suomen kautta toisen kimppuun.
Kun tilanne on tämä, meidän tulee pyrkiä ainakin välttämään sitä, että olisimme jomman kumman osapuolen kanssa missään sotaliitossa, koska sellainen imaisisi meidät mukaan sotaan takuuvarmasti. Sellaisessa tilanteessa Suomi ilmoittaisi maailmalle olevansa puolueeton ja tulevansa torjumaan puolustusvoimiaan käyttäen sellaisen, joka yrittää asevoimallaan maahamme tunkeutua.
Minulla ei ole Venäjän pelkoa eikä USAn inhoa tässä takana. Minä pelkään kumpaakin yhtälailla ja samasta syystä myös inhoan, jos ne pyrkivät puuttumaan muiden valtioiden asioihin. Toistaiseksi pahemmat näytöt muiden valtioiden asioihin väkivallalla puuttumisesta on USAlla, joka parhaillaankin miehittää Irakia, mihin se se kansainvälisen oikeudun mukaan teki laittoman eli roistovaltiomaisen hyökkäyksen saatten Irakin täydellisen sekasorron valtaan ja sisällisodan partaalle. Jopa Saddan Husseinin hirmuvalta sisälsi sentään runsaan mitoin väkivallattomia taukopäiviä. Nyky-Irakissa väkivalta on jokapäiväistä, kiitos USAn puuttumisen. Minusta tällaista valtiota on tosiaan syytä sekä pelätä että inhota samanaikaisesti.Mikä tilanne mielestäsi olisi vähiten haitallinen meille suomalaisille?
1) Venäjä miehittää Suomen, käyttääkseen meidän maaperäämme, koska se ei välitä puolueettomuudestamme, kun sotilaalliset edut ajavat kaiken edelle.
2) Venäjä ei miehitä Suomea, koska olemme Naton jäsen.
3) USA miehittää Suomen ja käyttää aluettamme Venäjää vastaan, koska se viis piittaa siitä, että olemme ilmoitautuneet sotilasliittojen ulkopuolelle.
4) USA käyttää Suomea tukikohtanaan Venäjää vastaan, koska olemme Naton jäsen.
Minusta vaihtoehdot 2 ja 4 ovat meille mukavampia (vähemmän inhottavia) kuin vaihtoehdot 1 ja 3, jos niistä nyt joku edes toteutuisi.
Toivotaan ettei, mutta varaudutaan pahimman varalle. ihan vaan uteliaisuudesta kirjoitti:
Olet kovin hyvin perehtynyt turvallisuuspolitiikkaan. Mikä on sotilasarvosi? Oletko peräti Kapin tasoa eli kapteeni?
että useinhan sitä yletään reservissä luutnantiksi. Minulla ei ole ollut suuri ambitioita sotilasuralla ja kokemukset siinä kohdin liittyvät varusmiespalvelukseen. Tosin olen jututtanut aikoinaan sotakokemuksista myös isääni, joka oli monta vuotta rintamalla ja selvisi siis onnekkaasti jopa hengissä siitä touhusta.
Turvallisuuspolitiikkaan voi perehtyä monella tavalla. Sotilaallinen asiantuntemus on vain osa sitä ja antaa sitäpaitsi asiaan vain yhden kapean näkökulman. Presidentti Kekkonen oli muistaakseni vain reservin kersantti eikä kukaan silti epäillyt hänen turvallisuuspoliittista asiantuntemustaan.jos sopii? kirjoitti:
Mikä tilanne mielestäsi olisi vähiten haitallinen meille suomalaisille?
1) Venäjä miehittää Suomen, käyttääkseen meidän maaperäämme, koska se ei välitä puolueettomuudestamme, kun sotilaalliset edut ajavat kaiken edelle.
2) Venäjä ei miehitä Suomea, koska olemme Naton jäsen.
3) USA miehittää Suomen ja käyttää aluettamme Venäjää vastaan, koska se viis piittaa siitä, että olemme ilmoitautuneet sotilasliittojen ulkopuolelle.
4) USA käyttää Suomea tukikohtanaan Venäjää vastaan, koska olemme Naton jäsen.
Minusta vaihtoehdot 2 ja 4 ovat meille mukavampia (vähemmän inhottavia) kuin vaihtoehdot 1 ja 3, jos niistä nyt joku edes toteutuisi.
Toivotaan ettei, mutta varaudutaan pahimman varalle.5) Venäjä eikä USA miehitä Suomea, koska olemme liittoutumattomia emmekä ole uhka kummallekaan maalle.
Näistä sinun vaihtoehdoista kohta 2 eli että olemme Naton jäsen on haitattomin niin pitkään, kun tilanne pysyy tuollaisena.
Olimme aiemmin sotilaallisessa liitossa NL:n kanssa. Minusta sellainen ei ollut niin mukavaa, että meidän tulisi jatkaa liittoutumista suurvallan kanssa. Olimme siinäkin liitossa paperilla tasavertaisina, mutten epäilen sinunkin olevan sitä mieltä, että tosipaikan tullen NL olisi määrittänyt tahdin eli mennäänkö vasen oikeata vai oikeata vasenta.- Venäjän kanssa
Mielipidepankki kirjoitti:
5) Venäjä eikä USA miehitä Suomea, koska olemme liittoutumattomia emmekä ole uhka kummallekaan maalle.
Näistä sinun vaihtoehdoista kohta 2 eli että olemme Naton jäsen on haitattomin niin pitkään, kun tilanne pysyy tuollaisena.
Olimme aiemmin sotilaallisessa liitossa NL:n kanssa. Minusta sellainen ei ollut niin mukavaa, että meidän tulisi jatkaa liittoutumista suurvallan kanssa. Olimme siinäkin liitossa paperilla tasavertaisina, mutten epäilen sinunkin olevan sitä mieltä, että tosipaikan tullen NL olisi määrittänyt tahdin eli mennäänkö vasen oikeata vai oikeata vasenta.YYA-sopimuksn muodostama sotilasliittohan ei syntynyt omasta halustamme eikä Suomen turvallisuuspoliittisista tarpeistsa. Se oli pakkorako, jossa meidät pantiin suostumaan NL:on puskurivyöhykkeeksi miehitettyjen satelliittien ringin pohjoiseksi jatkeeksi.
Mukavaahan se ei ollut, koska juuremme ja historialliset viiteryhmämme ovat lännessä, ei idässä, minkä näkee siitäkin, että käytämme erilaisia kirjaimia.
Itse olen hyvin vakuuttunut, että Naton jäsenenä pysymme kaikista sodista ulkona, mutta osallistumme kriisinhallintaan ja muuhunkin kansainväliseen yhteistyöhön, koska sen tarve kasvaa.
Olen vakuuttunut myös siitä, että Naton luonne muuttuu ja siitä tulee enemmän YK:n joukko-osasto, kun USAn suhteellinen valta pienenee ja USA vetäytyy Bushin kauden jälkeen hoitamaan sisäisiä asioitaan ja kuralle päästettyä kansantalouttaan.
En ihmettelisi vaikka Venäjä jonain päivänä olisi Naton jäsen, kun Naton rooli muuttuu EU:n vaikutusvallan kasvun myötä enemmän Euroopan mannerta koskevaksi puolustus- ja rauhanliitoksi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voisin jopa maksaa että saisin nähdä sut mies
Miten helvetissä joku voi olla tollanen kotihiiri. Edes mä en ole noin paha ku sä! Miten sua voi ikinä edes nähdä ?631241Tumman vihreä mercedes
Mikä se on tuo kylää ympäri ajava vihreä mercedes, takakontti tärisee kuin hullu ja välillä kylän juoppojakin kuskailee,11900Miksi tällainen pelottaa ja aiheuttaa joillakin ärtymystä?
"Sitoudun ystävien ja kollegoiden kanssa puuttumaan seksistisiin vitseihin ja vähättelyyn. Sanon ääneen, kun jokin ei ol75815Käyttäkää kumia kajaanilaisten naisten kanssa
Elkää ottako riskiä ilman kumia kun saattaa käydä niin että sinusta tuleekin isä lapselle ja elättäjä molemmille.87682- 53644
Tunnusmerkkejä Kaivatulle
Jotain mistä toinen tunnistaa. Täällä vaalea nainen kaipaa miestä jolla vaaleat hiukset ja asuu maalla. Pelataanko kortt36574Pakkomielle
Tahdon pyytää anteeksi, että olen kaivannut sinua kaikki nämä vuodet ja olet ollut minulle pakkomielle. Nyt on aika pääs46564Oletko nainen enää täällä?
En ole tunnistanut kirjoituksiasi hetkeen. Ainoastaan yhdessä neutraalissa ketjussa, missä ei ollut kyse tunteista. Hyv36534Jymyuutinen: Suomen talous kasvaa hurjaa vauhtia
https://www.iltalehti.fi/talous/a/11fba8a8-a7fb-44f4-a58b-f129f6d5bdf5 Akavan pääekonomistin mukaan Suomen kokonaistuot118530Hurmasit sitten minut
kauneudellasi nainen ja kun sait minut rakastumaan itseesi muutuit ihan porsaaksi etkä välitä vartalostasi enää yhtään.43513