Uskovainen rankaisee paheksumalla muiden, ei-uskovaisten käytöstä. Oma käytös sen sijaan on harvemmin kriittisen tarkastelun alla. Syykin on selvä: armo autta uskovaista, mutta vain häntä.
Kirjailija Albert Camus ilmaisee tämän asian näin:
Onnelliset kristityt. He ovat varanneet armon itselleen ja jättäneet meille lähimmäisenrakkauden.
Voiko tätä asiaa paremmin sanoa!
Kirjailija Albert Camus ilmaisee tämän asian näin:
Onnelliset kristityt. He ovat varanneet armon itselleen ja jättäneet meille lähimmäisenrakkauden.
Voiko tätä asiaa paremmin sanoa!
Vastaukset 50
Vanhimmat
Paheksumalla ei-uskovien käytöstä, eli syyllistyessään moralisointiin, uskova astuu armon päälle tai yli. Hän itseasiassa toimii silloin Jeesuksen sanoja vastaan. "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi."
"Syykin on selvä: armo autta uskovaista, mutta vain häntä. "
Kyllä armo on kaikkia varten, ei vain uskovia.
Uskovan tehtävä ei ole rankaista, eikä paheksua, vaan ainoastaan siunata. Näin sanoo Pietari. Kaikkea käytöstä ei tarvitse sietää, niinkuin ei kenenkään ihmisen muutenkaan. Silloinkin asiat pitäisi ottaa asioina ja puuttua niihin, eikä henkilöön.
Taas on mennyt teoria ja käytäntö aivan sekaisin.
Miten uskovaisten tulisi teoriassa käyttäytyä ei ole koskaan ollut sama kuin miten he käytännössä käyttäytyvät. Tosin, TosiKristittyjä(tm) ei ole koskaan ollutkaan. On vain fundamentalisteja, jotka väittävät olevansa TosiKristittyjä(tm).
Muuten, pidätkö kidutusta ikään, sukupuoleen ja rikokseen katsomatta vieläkin sallittuna rangaistuskeinona?
uskovaisena en käsitä tuota ensinkään. Ei Jumalan sana väkivaltaan, tai kidutukseen ohjaa!!
Kun Sana puhuu kurituksesta, se on käännetty sanasta, joka tarkoitaa; neuvoa, ohjata, johtaa oikeaan, ...niinkuin opettaja ohjaa oppilasta. Se ei siis lainkaan tarkoita väkivaltaa!!
Sl.1:
8. Kuule, poikani, isäsi kuritusta äläkä hylkää äitisi opetusta,
-kutitusta, eli opetusta siis kuullaan, ei tunneta nahoissaan siinä mielessä.
Sl.4
1. Kuulkaa, lapset, isän kuritusta ja kuunnelkaa oppiaksenne ymmärrystä.
- huomaa jälleen sama asia, kuulkaa oppiaksenne.
Sl. 5:
12. ja sanomaan: "Miksi minä kuritusta vihasin ja sydämeni halveksui nuhdetta?
13. Miksi en kuullut neuvojaini ääntä, kallistanut korvaani opettajilleni?
- miksi minä opetusta vihasin ja nuhdesaarnaa....
- miksi en kuunnellut neuvojiani, opettajiani...?
Näitä kuritusta käsitteleviä R-paikkoja on vaikka kuinka paljon, jotka osoittavat todeksi sen, että vkivalta ei kuulu kurituksen piiriin. Nämä riittäköön.
Kuten huomaat, kurituksella tarkoitetaan oppetusta ja neuvomista. Ei väkivaltaa, väkivallan kieltää Jeesuksen opetukset UT:ssa. Evankeliumi on rakkauden ja sovituksen sanoma. Ken ottaa vastaan, ken ei. Kukaan sydämeltään uudestisyntynyt kristitty ei kiduta ketään, koska hänen sydämensä on rakkautta tulvillaan. Ei hän voisi niin tehdä!
T; Jumalanhullu
Kysyin kidutus-asiaa Apostolilta, koska hän on yrittänyt saada minut hyväksymään toisten ihmisten kiduksen. Minä olin sitä ennen sanonut, etten hyväksy yhdenkään älyllisen tai tuntevan elämänmuodon kidutusta. Hän kysyi, että entäs jos joku rikkoo minua vastaan, niin enkö minä haluaisi että tätä kidutettaisi.
Ai niin, jos haluat puhua kanssani, jätä Raamatun jakeet pois. Raamattu on minulle pelkkä uskonnollis-mytologinen teos eikä sen sisällöllä ole minulle mitään painoarvoa.
halusin vain oikaista raamatun käännöksistä tulleita väärinkäsityksiä.
Raamattu muuten sopii täysin tähän jokapäiväiseen elämään ohjenuoraksi.
Jumalanhullu
"Raamattu muuten sopii täysin tähän jokapäiväiseen elämään ohjenuoraksi."
Olen täysin eri mieltä asiasta. Raamatusta löytyy niin paljon julmia sääntöjä mm. VT:n puolelta, etten usko Raamatun päälle rakennetun yhteiskunnan olevan mitään muuta kuin barbaarinen.
jos näet veljesi tekevän syntiä, varoita häntä!
lainailla itselle sopivia paikkoja.
ihmettelemään, että mitä sinä oikein höpötät?
"Minä olin sitä ennen sanonut, etten hyväksy yhdenkään älyllisen tai tuntevan elämänmuodon kidutusta. Hän kysyi, että entäs jos joku rikkoo minua vastaan, niin enkö minä haluaisi että tätä kidutettaisi."
Mutta sitten muistin, että tämähän taisi liittyä helvettikeskusteluun?
Ylempään kysymykseesi. En hyväksy sitä, että ihmisiä joutuu helvettiin, enkä haluaisi, että kukaan sinne joutuisi. Se ei ole ihmisen paikka. Uskon kuitenkin, että viimeisellä tuomiolla tapahtuva tuomio on oikeudenmukainen ja jokainen saa ansionsa mukaan. Helvettiin ei yksikään viaton tai syytön joudu.
"Raamattu on minulle pelkkä uskonnollis-mytologinen teos eikä sen sisällöllä ole minulle mitään painoarvoa. "
No silloinhan sinun ei pitäisi hiiltyä myöskään sen helvettikuvauksista? Nehän ovat vain satua....
"Kysyin kidutus-asiaa Apostolilta, koska hän on yrittänyt saada minut hyväksymään toisten ihmisten kiduksen"
Älä pistä sanoja suuhuni. Tuo ei pidä paikkaansa.
Uskiksen moraalia kuvastaa hyvin se että ikuinen rangaistus helvetissä on oikein mitoitettu maallisisen elämän aikana tehdyistä tai tekemättömistä teoista tai ajatuksista.
Vaikka kyseessä on satu eikä helvettiä ole olemassa, niin aika paljon tuo kertoo siitä miten alas voi ihminen vajota.
Inhimillisyydestä tuo kertoo ettei sitä ole. En ihmettele miksi ihmiskunnassa on syyllistytty erilasiin hirmutekoihin, tuolla moraalilla ja jumala turvana se lienee väistämätöntä.
Häpeä
"En hyväksy sitä, että ihmisiä joutuu helvettiin, enkä haluaisi, että kukaan sinne joutuisi. Se ei ole ihmisen paikka. Uskon kuitenkin, että viimeisellä tuomiolla tapahtuva tuomio on oikeudenmukainen ja jokainen saa ansionsa mukaan. Helvettiin ei yksikään viaton tai syytön joudu."
Et hyväksy helvettiä, mutta sinulla ei ole mitään sen luojaa vastaan? Analogia: sinusta keskitysleirit ovat paha asia, mutta palvot natseja.
Sitä paitsi, Raamatusta huomaa ettei Jahvea hirveästi viattomien kaltoinkohteleminen vaivaa. Muistatko mitä Raamatun mukaan tapahtui Egyptissä?
"No silloinhan sinun ei pitäisi hiiltyä myöskään sen helvettikuvauksista? Nehän ovat vain satua..."
Ahaa, ihmiset eivät enää tallo maata ja kiukuttele kuin lapset, nykyään he siis hiiltyvät.
Minua ei vaivaa eräiden uskontojen säälittävät uhkaukset ja pelottelut helveteistä ja tuoneloista. Ne ovat höpöhöpöä. Minua tosin vaivaa ihmiset, joiden mielestä ihmisten kiduttaminen on aivan oikein. Etenkin ne, jotka ovat moraalisesti sokeita omaa uskontonaan ja sen sisältöä kohtaan.
""Kysyin kidutus-asiaa Apostolilta, koska hän on yrittänyt saada minut hyväksymään toisten ihmisten kiduksen"
Älä pistä sanoja suuhuni. Tuo ei pidä paikkaansa."
Sinä loit skenaarion, jossa joku henkilö tappaa minun kundikaverini silmieni edessä ja vapauduttuaan vankilasta ei osoita minkään asteista katumusta. Sen jälkeen kysyit, että enkö haluaisi nähdä tätä tyyppiä kidutettuna helvetissä.
Apostoli, minun mielestäni kaikenlainen kidutus on väärin. Yksikään tunteva olento ei ansaitse kidutusta, etenkään ikuisuuden kestävää ääretöntä kidutusta rajallisen elämänsä rajallisista teoista.
"Analogia: sinusta keskitysleirit ovat paha asia, mutta palvot natseja."
Keskitysleirille joutuivat syyttömät, helvettiin ei yksikään syytön tai synnitön joudu. Keskitysleirille joutuivat nekin, jotka pyysivät armoa ja armahdusta. Helvettiin ei yksikään armoon tukeutuva joudu, vaan hän pelastuu Jeesuksen Kristuksen ansiosta.
"Sitä paitsi, Raamatusta huomaa ettei Jahvea hirveästi viattomien kaltoinkohteleminen vaivaa. Muistatko mitä Raamatun mukaan tapahtui Egyptissä? "
Jos viittaat esikoisten surmaamiseen, sen välttämiseen annettiin ohjeet. Jos egyptiläinen esikoinen olisi ollut talossa, jonka ovenpielet oli sivelty verellä, niin hän olisi välttynyt kuolemalta. Veren suoja on varhainen esikuva Jeesuksen veren suojasta.
"Raamatusta huomaa ettei Jahvea hirveästi viattomien kaltoinkohteleminen vaivaa."
Niin, antoihan Hän ainokaisen Poikansa viattomana kuolemaan syyllisten puolesta.
"Sinä loit skenaarion, jossa joku henkilö tappaa minun kundikaverini silmieni edessä ja vapauduttuaan vankilasta ei osoita minkään asteista katumusta. Sen jälkeen kysyit, että enkö haluaisi nähdä tätä tyyppiä kidutettuna helvetissä. "
En, vaan kysyin olisko sinusta väärin, että hän joutuisi helvettiin. Vai pitäisikö hänenkin päästä taivaaseen? No, jos sinusta olisi oikein hänen Taivaaseen pääsysi, hyvä on. Minusta se ei olisi oikein. Katumattomuus tarkoittaa sitä, ettei koe tehneensä mitään väärää.
Toisaalta Jeesus itse pyysi Isää armahtamaan kiduttajiaan. Emme tiedä, mitä viimeisellä tuomiolla käytännössä tapahtuu ja millaisia tuomioita siellä jaetaan. Antaako Isä Jeesuksen kiduttajille anteeksi vai miten käy. Helvetissähän ei ole vielä ketään.
"Yksikään tunteva olento ei ansaitse kidutusta, etenkään ikuisuuden kestävää ääretöntä kidutusta rajallisen elämänsä rajallisista teoista. "
Ei helvettiin mennä pelkästään tekojen tähden. Sinne mennään, koska halutaan mennä. Koska ihminen ei halua valita Taivaaseen menevää tietä, Jumalan on annettava ihmisen mennä helvettiin.
"Et hyväksy helvettiä, mutta sinulla ei ole mitään sen luojaa vastaan?"
Ei, koska Jumala on tehnyt Taivastien valmiiksi jokaiselle ihmiselle. Kenenkään ei tarvitse mennä helvettiin. Jokainen, joka sinne menee, toimii vastoin Jumalan tahtoa ja tekoa. Jumala ei voi päästää Taivaaseen syntiä. Synnin paikka on helvetti. Jos ihminen ei anna puhdistaa itseään synnistä, hän ja synti menevät yhdessä helvettiin. Taivaaseen ei synnillä ole mitään asiaa.
"27 Mitään epäpuhdasta ei sinne päästetä, ei ainoatakaan iljettävän valheen palvelijaa, vaan ainoastaan ne, joiden nimet on kirjoitettu Karitsan elämänkirjaan."(Ilm.21:27)
"15 Ulkopuolelle jäävät koirat ja noidat, irstailijat, murhaajat ja epäjumalien palvelijat ja kaikki, jotka rakastavat valhetta ja noudattavat sitä."(Ilm.22:15)
uskomatonta millaista paskaa vääntää ihminen ihan pokkana tänne ja vielä kaveri joka työskentelee nuorison parissa.
Nyt lähti sähköpostia esimiehillesi.
"Keskitysleirille joutuivat syyttömät, helvettiin ei yksikään syytön tai synnitön joudu."
Korjaa toki jos olen väärässä, mutta käsittääkseni ainoastaan uskomalla Jeesuksen ristikuolemaan ihmiskunnan syntien sovituksena välttyy helvetiltä? Eli uskonpuute tähän käytännössä takaa paikan helvetissä? Eli helvettiin joutuvat ovat syyllisiä siihen uskon puuttumisen syntiin, siihen syntiin, että omaa kristinuskosta poikkeavan uskonnollisen näkemyksen? Mitä eroa tällä suurella synnillisyydellä loppujen lopuksi on siihen nähden, että juutalaiset kuuluivat 'väärään' etniseen ryhmään, ja tunnustivat 'väärää' uskontoa? Hehän kuitenkin olivat syyttömiä, mutta toinen 'väärin uskova' ei olekaan?
"Ei helvettiin mennä pelkästään tekojen tähden. Sinne mennään, koska halutaan mennä."
Siksikö sinä luulet ihmisten olevan uskonnottomia tai uskovan johonkin toiseen jumalaan, kun vaan haluavat mennä helvettiin? Onko jumalansa kieltäminen vain tahdon asia, tuosta vaan toteutettavissa niin halutessaan? Olisitko itse valmis kieltämään oman Jumalasi, siis sen Jumalan jota ainoana oikeana pidät, ja ryhtymään palvomaan jotakuta toista jumalaa, jota pidät harhaoppina ja valheena? Koska juuri tätä sinun Jumalasi toisenuskoisilta vaatii. Entä jos kokeeksi kiellät ensin oman Jumalasi, ja vasta sitten analysoit toisten halukkuutta mennä helvettiin...
"Koska ihminen ei halua valita Taivaaseen menevää tietä, Jumalan on annettava ihmisen mennä helvettiin."
Ensinnäkin, kuten jo väitin, mielestäni kyse ei ole vain halusta. En minä helvettiin halua, kyllä sinun Jumalasi ihan vastoin minun toivettani minut sinne luultavasti tulee viskaamaan. Toiseksikin, Jumalalla taitaa olla aikamoisen huono mielikuvitus, jollei Hän muita vaihtoehtoja keksi kuin nämä kaksi.
Sinun Jumalasi vaatii lähes mahdottomia taivaaseen pääsyn edellytyksenä. Kokeile huviksesi kieltää Jumalasi. Etkö halua? Miksi kenenkään toisenkaan sitten pitäisi haluta? Etkö kykene? Miten joku toinenkaan kykenisi? Ihan yhtä vilpitön ja vahva kuin on sinun uskosi sinun Jumalaasi, on toistenkin usko omiinsa. Sinun ei mielestäsi tarvitse edes leikitellä oman Jumalsi kieltämisellä, mutta toisille ei edes asialla leikittely auta, vaan se pitäisi tosiaan tehdäkin. Jos kristitylle olisi liikaa vaadittu Jumalan kieltäminen, se on taatusti sitä silloin muillekin.
En minäkään ateistina voi tuosta vaan ruveta uskomaan sinun Jumalaasi. Minä en vain kykene uskomaan ilman todisteita asiaan, joka on niin täynnä ristiriitoja kuin kristinusko on. ja vaikka Jumalasi osoittautuisikin todeksi, en voisi jakaa Hänen näkemyksiään, en voisi palvoa Häntä. Se sotisi liikaa minun oikeustajuani ja moraaliani vastaan.
Nuo raamatunlauseet todistavat Jumalasi vastenmieliset piirteet. Eikös Hän ole kaiken luoja? Eli Hän on luonut uskonnottomat ja toisenuskoisetkin, Hän on luonut heidät vilpittömästi uskomaan toisin kuin Taivastie edellyttäisi. ja siitä Hän sitten rankaisee ja nimittelee heitä kuin saastaa. Miten Hän voi kutsua "iljettäväksi valheeksi" sellaista, mitä hänen luotunsa ei iljettäväksi tai valheeksi tunnista? Miksi Hän haluaa rankaista sen valheen uskomisesta, vaikka näkee, kuinka ihminen vilpittömästi sitä totuutena pitää? Eiväthän ihmiset pahantahtoisuuttaan ja ilkeyttään usko sinun Jumalasi kannalta väärin. Ethän sinäkään pahantahtoisuuttasi ja ilkeyttäsi usko toisenlaisten näkemysten kannalta väärin. Eikö sinun Jumalasi kykene näkemään vilpittömyyttä ihmisten uskossa tai sen puutteessa, vaikkei se ihan sitä 'oikeaa' Hänestä olisikaan? Vai eikö Hän vain halua nähdä?
tuo Jumala on tuollainen?
Se on siksi koska koko Jumala on Apostolin luoma ja sen moraali heijastaa Luojansa moraalia.
"Nyt lähti sähköpostia esimiehillesi."
Parempi sinun uskottavuutesi kannalta, että oikeasti lähti. Muutenhan sinä valehtelet? Minneköhän mahdoit laittaa?
"Korjaa toki jos olen väärässä, mutta käsittääkseni ainoastaan uskomalla Jeesuksen ristikuolemaan ihmiskunnan syntien sovituksena välttyy helvetiltä? Eli uskonpuute tähän käytännössä takaa paikan helvetissä? "
Kyllä ja ei. Usko on Jumalan teko ihmisessä. Pelastus on kokonaan Jumalan teko. Jumala kyllä vetää ihmistä puoleensa ja ihminen voi vastata kyllä tai ei.
"20 Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän."(Ilm.3:20)
"Siksikö sinä luulet ihmisten olevan uskonnottomia tai uskovan johonkin toiseen jumalaan, kun vaan haluavat mennä helvettiin? "
Ei, vaan sen takia, että paholainen, oma lihallinen luonto ja synti ovat sokaisseet ihmisen. Muissa uskonnoissa on vilpittömiä etsijöitä ja mielestäni heihin pitäisi myös suhtautua niin. On lukuisia muslimeita, jotka vilpittömästi etsivät kontaktia Jumalan kanssa ja kyynelsilmin rukoilevat Jumalaa. Minä uskon, että Jumala näkee tämän etsinnän ja viimeisellä tuomiolla tämäkin otetaan huomioon, vaikka ihminen ei olisi uskonut Jeesukseen tai olisi edes kuullut Hänestä.
"Olisitko itse valmis kieltämään oman Jumalasi, siis sen Jumalan jota ainoana oikeana pidät, ja ryhtymään palvomaan jotakuta toista jumalaa, jota pidät harhaoppina ja valheena? Koska juuri tätä sinun Jumalasi toisenuskoisilta vaatii. Entä jos kokeeksi kiellät ensin oman Jumalasi, ja vasta sitten analysoit toisten halukkuutta mennä helvettiin... "
Olen käynyt sen tien. Uskoin ennen buddhalaisuuden, taolaisuuden, zeniläisyyden jne. olevan sen vastauksen, jota etsin. Minun Jumalani haluaa, että ihminen ymmärtäisin Hänen tehneen ihmisen puolesta jo kaiken, jotta ihminen pääsisi Taivaaseen Jeesuksen teon tähden, eikä suorittamalla jotain rituaaleja ja suorituksia. Muut uskonnot vaativat ihmistä ensin muuttumaan, jotta tämä kelpaisi Jumalalle, mutta kristinuskon mukaan näin ei ole, vaan ihminen syntisenä kelpaa Jumalalle Jeesuksen Kristuksen sovitustyön kautta. Ihmisen ei siis pidä ensin muuttua paremmaksi, jotta voisi lähestyä Jumalaa tai päästä Taivaaseen. Ihmisen tarvitsee vain tunnustaa syntisyytensä ja se, että Jeesus kuoli sen tähden ristillä, jotta jokainen voisi saada anteeksi ja syntinsä puhdistetuksi.
"En minä helvettiin halua, kyllä sinun Jumalasi ihan vastoin minun toivettani minut sinne luultavasti tulee viskaamaan."
"6 Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani."(Joh.14:6)
"16 Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.
17 "Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen.
18 Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan. "(Joh.3:16-18)
Jos Jumala kysyisi sinulta, että kerro yksi syy, miksi sinun pitäisi päästä Taivaaseen, mikä se olisi?
"En minäkään ateistina voi tuosta vaan ruveta uskomaan sinun Jumalaasi."
Et niin. Olet oikeassa. Jumalan pitää ilmaista olemassaolonsa sinulle ja vetää sinua puoleensa.
"Minä en vain kykene uskomaan ilman todisteita asiaan, joka on niin täynnä ristiriitoja kuin kristinusko on."
Mielestäni ihan perusteltu syy olla uskomatta.
"ja vaikka Jumalasi osoittautuisikin todeksi, en voisi jakaa Hänen näkemyksiään, en voisi palvoa Häntä. Se sotisi liikaa minun oikeustajuani ja moraaliani vastaan. "
Entäpä jos Jumala osoittautuisikin täysin päinvastaiseksi kuin nyt Hänet näet? Ja ymmärtäisit sen vasta, kun Hän olisi osoittautunut todeksi?
"Eli Hän on luonut uskonnottomat ja toisenuskoisetkin, Hän on luonut heidät vilpittömästi uskomaan toisin kuin Taivastie edellyttäisi. "
Ei, vaan Hän on luonut ihmisen elämään Hänen yhteydessään. Hän on ilmoittanut itsensä kaikille kansoille, mutta paholainen on ja synti on vääristänyt ihmisen kuvan Jumalasta, siksi Hän lähetti Jeesuksen maan päälle myös ilmaisemaan millainan Jumala oikeasti on. Hän on luonut ihmiseen ominaisuuden uskoa toisella tavalla, mutta Hän on myös luonut ihmisen pysyvän kaipuun ikuisuusasioihin. En usko, että Jumala tulee rankaisemaan ihmisiä, jotka ovat vilpittömiä uskossaan, mutta harhaanjohdettuja. Tuomiovalta ei toki ole minulla, mutta minusta se olisi epäoikeudenmukaista. Jumala näkee ihmisen sydämen ja toimii td. sen mukaan.
"Eikö sinun Jumalasi kykene näkemään vilpittömyyttä ihmisten uskossa tai sen puutteessa,"
Kykenee, kuten totesin. Minä uskon, että näitä vilpittömiä etsijöitä tulee uskoon ja ottaa vastaan Jeesuksen sovituksen, kunhan ajan merkit kirkastuvat vielä lisää. Muslimimaailmassa kuohuu, media ja internet saavuttavat miljoonia muslimimaissa ja Jeesukseen Kristukseen Vapahtajana uskoo yhä useampi, vaikka ei voikaan sitä julkisesti hengenlähdön pelossa tunnustaa.
Mutta myönnän myös, että aivan samat kysymykset pyörivät omassakin mielessäni, siis kaikkien niiden viattomien ja vilpittömien ihmisten kohdalla, jotka kuolevat kuulematta Jeesuksesta jne. Mikä on heidän kohtalonsa? Paavalin sanojen mukaan pakanat tuomitsee heidän omatuntonsa, se on heidän lakinsa.
Sillä "haluamisella" tarkoitin sitä, että ihminen joka ei halua uskoa Jeesukseen Kristukseen tietämättää valitsee tien helvettiin. Mutta koko elämä ihmisellä on aikaa ja koskaan ei tiedä, mitä Jumala tekee. Siksi minä en tuomitsisi ketään helvettiin ja kuoleman jälkeenkään en sanoisi mitään varmaa kenestäkään toisesta. Minä en tiedä, mitä viimeisillä sekunneilla tapahtuu... Asia on Jumalan käsissä.
Sinulla on hyviä kysymyksiä, enkä osaa kaikkiin vastata.
Annoit hyviä ja asiallisia vastauksia, muutama kohta jäi kuitenkin askarruttamaan... (Onneksi aina jää näitä asioita, elämä kävisi varmaan aika tylsäksi ennenpitkää, jollei olisi asioita mitä pähkäillä ;))
"Jumala kyllä vetää ihmistä puoleensa ja ihminen voi vastata kyllä tai ei."
Valtaosaa maailman ihmisistä tosiaan jumala tuntuu kovasti vetävän puoleensa. Tosin valtaosalle se on joku muu jumala kuin kristinuskon Jumala. Miten helposti käy sen kyllä-sanan vastaaminen, jos joku toinen jumala vetää enemmän puoleensa, jos kokee se toisen jumalan ainoaksi oikeaksi. Entä onko mahdollista, ettei Jumala koskaan vedäkään ihmistä puoleensa, tai vetää tavalla, jota ihminen ei itse tunnista? Ja miksi sen ein sanominen on niin suuri synti?
"Uskoin ennen buddhalaisuuden, taolaisuuden, zeniläisyyden jne. olevan sen vastauksen, jota etsin."
Niin mutta ne eivät olleetkaan, ja löysit ne etsimäsi vastaukset kristinuskosta? Vaihdoit kai uskontoasi siksi, että olit pettynyt edelliseen, et siksi, ettet halunnut joutua helvettiin? Mitä luulet, olisitko kääntynyt kristinuskoon pelkästään helvettiin joutumisen pelosta, jos olisitkin saanut kaiken tarvitsemasi jostain muusta lähteestä, jostain muusta uskonnosta tai jumalasta? Entä olisitko valmis nyt kieltämään Jumalasi, sen Jumalan joka sinulle tarvitsemasi vastaukset antoi, vain siksi, että joku toinen jumala uhkaa sinua helvetillä, jollet omaasi kiellä?
Tässä on minusta se uskon vaatimuksen ongelma. Eri ihmiset kysyvät eri kysymyksiä ja kaipaavat erilaisia vastauksia, ja ne vastauksetkin löytyvät eri lähteistä. Miksi sellaisen, joka jo kristinuskon ulkopuolelta on tarvitsemansa löytänyt, edes haluaisi vaihtaa jumalaa tai uskontoa? Miksi hänen tarvitsisi haluta? Haluaisitko sinä? Tarvitsisiko sinun mielestäsi haluta?
"Muut uskonnot vaativat ihmistä ensin muuttumaan, jotta tämä kelpaisi Jumalalle, mutta kristinuskon mukaan näin ei ole, vaan ihminen syntisenä kelpaa Jumalalle Jeesuksen Kristuksen sovitustyön kautta. Ihmisen tarvitsee vain tunnustaa syntisyytensä ja se, että Jeesus kuoli sen tähden ristillä"
Eikö tuollaisen asian tunnustaminen ole muuttumista? Se kuitenkin edellyttää uudenlaisen uskomuksen omaksumista, valtaosalle ihmisistä sen oman jumalansa kieltämistä. Kyllä minusta aikamoisen muutoksen sinun Jumalasi vaatii ihmistä tekemään.
"Jos Jumala kysyisi sinulta, että kerro yksi syy, miksi sinun pitäisi päästä Taivaaseen, mikä se olisi?"
Erittäin hyvä kysymys, ja vastauksessa päästään aikalailla siihen 'villakoiran ytimeen'. En keksi yhtään syytä, miksi Jumalan pitäisi minut Taivaaseen ottaa vasten tahtoaan. Ei minun tarvitse taivaaseen päästäkään, en ole sinne pyrkimässä. Jollei Jumala halua luokseen "kotiinsa" ihmistä, joka ei Häntä arvosta, niin ymmärrän sen oikein hyvin. En itsekään haluaisi ottaa kotiini ihmistä, joka ei minua arvosta.
Se, mikä tässä mättää, on se Taivaan ainoa vaihtoehto, eli helvetti. En koe ansainneeni ikuista kidutustakaan helvetin muodossa vain uskonnottomuuteni tähden. Teoiltani, tekemättä jättämisiltäni, arvoiltani ja moraaliltani koen olevani ihan samalla asteikolla muiden kanssa. Se, mikä esim. kristitystä erottaa, on uskonnollinen näkemys. Minusta sellainen ei ole niin suuri synti, että siitä ikuisen rangaistuksen ansaitsisi. Enkä pidä oikeudenmukaisena Jumalaa, joka tällaisen tähden ihmisiä haluaa rankaista. Jos Hän on kaikkivaltias, Hän voisi kai halutessaan tehdä toisinkin?
En siis vaadi Jumalaa rakastamaan minua tai olemaan ystäväni. Ei kukaan ihminenkään kaikkia kykene rakastamaan ja kaikkien ystävä olemaan. Harva ihminen kuitenkaan ikuista pahaa toivoo niille, joita ei rakasta, Jumala sen sijaan näyttää toivovan. Harva ihminen toiselle pahaa haluaa, vaikkei tämä jakaisikaan samaa uskonnollista näkemystä, Jumala sen sijaan pahan haluamisen lisäksi jopa uhkaa toteuttaakin sen. Kaikella kunnioituksella, Jumala tuntuu sietävän erilaisuutta vielä huonommin kuin luotunsa.
"Entäpä jos Jumala osoittautuisikin täysin päinvastaiseksi kuin nyt Hänet näet. Ja ymmärtäisit sen vasta, kun Hän olisi osoittautunut todeksi?"
Se muuttaisi asioita. Silloin Hän olisi osoittautunut todeksi, joten saisin kai kaipaamani todisteet olemassaolosta. Jos Hän lisäksi näkisi ihmiset arvostettavina riippumatta siitä, mihin he uskovat tai jättävät uskomatta, ymmärtäisi vilpittömyyden ihmisissä uskosta tai sen puutteesta riippumatta, voisin varmasti muuttaa näkemystäni Hänestä. Tosin silloin Hän luopuisi helvetistä kokonaan, tai keksisi ainakin lisää vaihtoehtoja Taivaalle. Sinä kuvailet Jumalaasi sellaiseksi, että ehkä Hän voisi näin tehdäkin. Sinun Jumalasi vaikuttaa paljon viisaammalta kuin monen muun kristityn, jonka kanssa olen ajatuksia vaihtanut:
"Minä uskon, että Jumala näkee tämän etsinnän ja viimeisellä tuomiolla tämäkin otetaan huomioon"
"En usko, että Jumala tulee rankaisemaan ihmisiä, jotka ovat vilpittömiä uskossaan, mutta harhaanjohdettuja. Tuomiovalta ei toki ole minulla, mutta minusta se olisi epäoikeudenmukaista."
Kiitos, että suhtauduit kysymyksiini näin asiallisesti ja pyrit vastaamaan niihin näin perinpohjaisesti. Sinulla oli mielestäni hyviä vastauksia.
>Sinun Jumalasi vaikuttaa paljon viisaammalta kuin monen muun kristityn, jonka kanssa olen ajatuksia vaihtanut>
Kyllä kaikilla kristityillä on ihan sama Jumala, toiset vaan ovat lahjakkaampia kirjallisesti uskon asioita ilmaisemaan :)
En edes oikein tiennyt koko asiasta.
"Vaihdoit kai uskontoasi siksi, että olit pettynyt edelliseen, et siksi, ettet halunnut joutua helvettiin? "
En oikeastaan ollut pettynyt, vaan koin etsiväni edelleen suuriin kysymyksiin vastauksia. Mikä kaiken tarkoitus on? Olin tuolloin juuri lukenut Dalai Laman kirjan "Onnellisuuden taito" ja olin oikeastaan buddhalaisuudesta uudestaan innoissani. Kun sitten törmäsinkin kyselyni jälkeen kristittyyn naiseen (nykyiseen vaimooni), menivät pasmat hieman sekaisin. Kun yritin väitellä ja osoittaa buddhalaisilla viisauksilla kristinuskoa vääräksi, hän ei alkanutkaan väitellä. Koin useasti sellaista lempeää Suuremman Voiman läsnänoloa ja olin ihmeissäni. Aloin lukemaan Uutta testamenttia uudestaan, huomasin kiinnostuvani hengellisestä musiikista jne. Huomasin rukoilevani ja ehkä ratkaiseva tekijä oli yhteinen rukouksemme suhteemme puolesta. Minä itse ehdotin sitä, vaikken ollut uskossa.
"Mitä luulet, olisitko kääntynyt kristinuskoon pelkästään helvettiin joutumisen pelosta, jos olisitkin saanut kaiken tarvitsemasi jostain muusta lähteestä, jostain muusta uskonnosta tai jumalasta?"
Todennäköisesti en. Vaikka puhunkin täällä helvetistä jne., omiin korviini särähtää edelleenkin, jos jonkun evankeliointiin kuuluu 2/3 julistusta helvetistä ja 1/3 Jeesuksen ristintyöstä. Moni kärsii syyllisyydestä tekojensa tähden ilmankin. Moni elää jo nyt maanpäällisessä helvetissä ja kokee olevansa syntinen, vaikkei olisikaan uskossa. Minusta heille pitää kertoa mieluummin, että on olemassa ulospääsy synnin vallasta jo tässä elämässä ja tämä elämä voi muuttua sellaiseksi kuin Jumala on sen alunperin tarkoittanut.
"Entä olisitko valmis nyt kieltämään Jumalasi, sen Jumalan joka sinulle tarvitsemasi vastaukset antoi, vain siksi, että joku toinen jumala uhkaa sinua helvetillä, jollet omaasi kiellä? "
En, koska uskon Jeesuksen kuolleen minunkin syntieni tähden ja nousseen kuolleista, jotta minäkin voisi olla osallisena siitä kirkkaudesta ja Pyhästä Hengestä jo tässä elämässä. Uskon, ettei minun tarvitse yrittää miellyttää Jumalaa teoillani tai pelätä Hänen rankaisevan minua mokatessani, koska Hän tuntee mitä tekoa ihminen on. Maan tomua, mutta silti Hän rakastaa jokaista ihmistä ja on kutsunut vajavaisen ihmisen työyhteyteen, ja mikä hienointa, ystäväkseen. Jeesus kutsui opetuslapsiaan ystäviksi.
"Miksi sellaisen, joka jo kristinuskon ulkopuolelta on tarvitsemansa löytänyt, edes haluaisi vaihtaa jumalaa tai uskontoa? Miksi hänen tarvitsisi haluta? Haluaisitko sinä? Tarvitsisiko sinun mielestäsi haluta? "
Mitä ihmistä hyödyttää, vaikka hän voittaisi koko maailman itselleen, mutta menettäisi sielunsa? Se mitä haluamme, ei aina ole sitä mitä tarvitsisimme. Luotan kuitenkin Jumalaan tässäkin asiassa siten, että Hän aiheuttaa halun. "Iankaikkisuuden Hän laittoi heidän sydämiinsä", tai jotain sinnepäin. Uskon, että muiden uskontojen edustajista suuri osa on vilpittömästi Jumalaa etsiviä, sisäistä rauhaa hakevia jne.
Jos ihminen sanoo olevansa tyytyväinen ja löytäneensä sen, mitä on etsinyt, niin en minä ole oikeutettu sanomaan, ettet kuitenkaan ole.... Vaikka uskoni mukaan ajattelisin, että vain Kristus voi antaa sellaisen rauhan, mitä ihminen etsii. Silloinkin minun hyväksyttävä ihmisen näkemys, peräännyttävä ja tyydyttävä rukoilemaan ihmisen puolesta, siunaamaan häntä, jos koen siihen sisäistä kehoitusta. Useimmiten in real life saatan joskus pohtia, että mitäköhän sillekin ihmiselle kuuluu, jonka esim. olen kohdannut kadulla ja keskustellut. Ei muuta.
"En siis vaadi Jumalaa rakastamaan minua tai olemaan ystäväni."
Raamatun mukaan Jumala rakastaa sinua, vaadit tai et...;).
"Jumala sen sijaan pahan haluamisen lisäksi jopa uhkaa toteuttaakin sen. Kaikella kunnioituksella, Jumala tuntuu sietävän erilaisuutta vielä huonommin kuin luotunsa. "
Tuomion täytääntöönpanoa edeltää tuomioistuin ja Raamatun mukaan kukaan ei tule saamaan liian lievää tai liian kovaa rangaistusta. Mielikuvamme helvetistä usein hämärtää tätä kuvaa. Helvetti tai kadotus tarkoittaa ensisijaisesti ikuista eroa Jumalasta. Joidenkin mukaan se on myös konkreettinen paikka, mutta onko se liekkimeri vai mikä se on, siihen en osaa vastata. Tulella on Raamatussa useita merkityksiä, eikä se aina tarkoita sellaista tulta kuin me sen ymmärrämme.
Jumala sietää erilaisuutta. Ei kai Hän muuten olisi luonut jokaista ihmistä erilaiseksi, uniikiksi? Mutta syntiä Hän ei siedä. Synti ja Jumala eivät voi kohdata. Jos ihminen ei luovu synnistään, anna puhdistaa itseään, hän menee synnin mukana sinne minne syntikin. Jumala ei väksin pese syntiä ihmisestä, mutta synnin paikka on helvetti. Tässä Jumala on ehdoton ja suvaitsematon.
"Tosin silloin Hän luopuisi helvetistä kokonaan, tai keksisi ainakin lisää vaihtoehtoja Taivaalle. Sinä kuvailet Jumalaasi sellaiseksi, että ehkä Hän voisi näin tehdäkin."
Ei kuitenkaan ehkä ihan näin, mutta uskon Jumalan näkevän ihmisen sydämen ja tietävän, kuka olisi esim. ottanut Kristuksen vastaan, jos olisi saanut tuntea tämän tai olisi kuullut Hänestä. Jumala ei voi luopua helvetistä, koska paholaiselle pitää olla rangaistus. Sille ja sen enkeleille helvetti alunperin on suunniteltukin. Ei ihmiselle.
Kuulostaa ehkä kliseelle, mutta jotenkin koen, ettei sinun tarvitse olla huolissasi aiheesta.
Johtuneeko vilpittömistä vastauksistasi vai mistä?
Mutta jatka etsintää ja kyselyä. Sitähän tämä elämä on, myös uskoontulon jälkeenkin. Elämä on silloinkin matka ja kysymyksiä riittää itselläkin (osittain jopa aivan samoja kuin sinullakin), enkä usko että saan kaikkiin vastauksia elinaikanani.
Ehdinkö ajamaan endurollani ennen lumentuloa vai en? Se riippuu varaosien saapumisen nopeudesta ja lumien tulosta;). Mukavaa viikonloppua!
"Mitä ihmistä hyödyttää, vaikka hän voittaisi koko maailman itselleen, mutta menettäisi sielunsa?"
Ei varmaan mitään, mutta mistä sen sielun sitten menettää? Ehkä joku löytää sielulleen ravintoa jostain muualta kuin kristinuskosta? Voimmeko sanoa, että olisi olemassa yksi ainoa maailmankatsomus, yksi ainoa tapa uskoa ja elää, Yksi ainoa sielun ravinnon lähde ihan kaikille ihmisille? Vai voisiko olla mahdollista, että koska me ihmisetkin olemme uniikkeja yksilöitä, yksilöllistä on myös se, mikä kenenkin sielua rikastuttaa?
Sinun uskosi mukaan vain Kristus voi antaa sen parhaimman ravinnon sielulle. Jonkun toisen mielestä jokin toinen jumala tai jokin toinen tapa elää antaa sen. Joku kaiketi kokee sinun menettävän sielusi uskomalla Kristukseen. Ja kuitenkin jäljelle jää se, että emme me kai ole kukaan kykeneviä ihan oikeasti ja todella muiden puolesta määrittelemään sitä, mistä kellekin se syvin rauha, onni ja sielullisuus löytyy. Ja mikä tärkeintä, kuten itsekin sanoit, minustakaan emme ole edes oikeutettuja sellaista ruveta määräilemään.
"Helvetti tai kadotus tarkoittaa ensisijaisesti ikuista eroa Jumalasta."
Niin, kuitenkin se käsitetään rangaistuksena, pahuuden paikkana. Edelleen jaksan ihmetellä, että miksei Jumala voi kehittää vaikka toista helvettiä, sellaista joka olisi vain erossa Hänestä, ilman rankaisun ja pahuuden painolastia, semminkin kun muka kaikkia rakastaa, vaadittiin sitä tai ei... ;)
"Mutta syntiä Hän ei siedä. Synti ja Jumala eivät voi kohdata."
Niinniin, mutta miksi Hän sitten määrittelee synnin niin ahtaisiin rajoihin... Mitä järkeä on pitää syntinä sellaista, mitä valtaosa luoduista ei itse kykene syntinä pitämään? Miksi täytyy uskoa juuri siihen Jeesuksen ristikuolemaan sun muuhun? Miksi täytyy edes haluta tai pyrkiä uskomaan siihen? Miksei Jumala näe sydämen hyvyyttä ja vilpittömyyttä ilman uskonnollisia rajoitteita?
Lämmin kiitos sinulle Apostoli_tz asiallisista ja näkökulmaa avartavista kirjoituksistasi. Sain niistä paitsi vastauksia myös paljon lisää kysymyksiä. Ja se on pelkästään hyvä asia; minä olen luonteeltani kyselijä ja kyseenalaistaja, kysymykset ruokkivat minun sieluani :)
Toivon vipinää varaosien toimittajien kinttuihin, myöhäistä lumentuloa ja äreää enduron pörähdystä ennen ensi kevättä!
"Uskiksen moraalia kuvastaa hyvin se että ikuinen rangaistus helvetissä on oikein mitoitettu maallisisen elämän aikana tehdyistä tai tekemättömistä teoista tai ajatuksista."
Mutta Nasse, eihän se noin mene? Ei helvetti ole niistä rangaistus, vaan seuraus siitä, ettei ihminen uskonut että rangaistus niistä maallisen elämän rajallisista teoista on jo kärsitty ihmisen puolesta. Jumala rankaisi jo Jeesusta ristillä niistä. Jos ihminen ei usko sitä, hän joko yrittää itse jatkuvasti sovittaa tekojaan (vaikka olisi esim. sovittanut jo laillisestikin) tai sitten vain paaduttaa itsensä, eikä näe tehneensä mitään väärää.
Kummassakin tapauksessa ihminen viittaa kintaalla sille tiedolle, ettei mitään rangaistusta tarvitse enää kärsiä, vaan ottaa vastaan armahdus, jonka Kristus lunasti ihmiselle kuolemalla tämän puolesta.
Jeesus rakasti Nasse sinuakin niin paljon, että kaikesta kiukuttelusta, kiroilusta ja uskovien haukkumisestakin huolimatta Hän olisi mennyt ristille sinun puolestasi, vaikka olisit maailman ainoa ihminen. Vaikka olisit ollut mukana heittelemässä kivillä, ruoskimassa, haukkumassa ja sylkemässä tai jopa lyömässä naulaa, Hän olisi mennyt ristille ja kuollut puolestasi.
Hän olisi voinut tuhota vainoajansa, vapauttaa itsensä enkelien avulla. Hän olisi voinut tuhota koko ihmiskunnan kostoksi kohtelustaan. Mutta mitä Hän teki? Pyysi anteeksi kiduttajiensa puolesta, armahti heidät.
Sitä kutsutaan Nasse rakkaudeksi. Hän kuoli ristillä, jotta yksikään ihminen ei joutusi helvettiin, vaan olisi vapaa paholaisen vallasta.
Sinä et ilmeisesti halua olla sitä. Ainakaan vielä.
"Niin, kuitenkin se käsitetään rangaistuksena, pahuuden paikkana. Edelleen jaksan ihmetellä, että miksei Jumala voi kehittää vaikka toista helvettiä, sellaista joka olisi vain erossa Hänestä, ilman rankaisun ja pahuuden painolastia, semminkin kun muka kaikkia rakastaa, vaadittiin sitä tai ei... ;) "
Se on ensisijaisesti rangaistus paholaiselle. Joskus luin ajatuksen, että helvetistä pahuuden paikan tekee se, että kun rajattuun paikkaan laitetaan ihmisiä, joissa on synti ja ehkä pahuuttakin, niin Jumalan poissaolo tekee paikasta helvetin. Helvetissä ei siis ole enää Jumala millään tavalla läsnä. Mutta täytyy myöntää, että helvetin olomuoto jne. ovat minulle hieman outoja asioita, eikä Raamattukaan anna asiasta aivan selkeää kuvaa. Jeesuksen opetuksesta koskien Lasarusta ja rikasta miestä voisi pitää eräänlaisena kuvauksena siitä, ettei helvettiin joutuva kadu edes siellä tekojaan, eikä itseasiassa edes pyydä armahdusta. Rikas mieshän vain vaati sortamaansa kerjäläistä tuomaan vettä hänelle tai pyysi Aabrahamia lähettämään miehen tuomaan sitä. Sitten hän pyysi, että joku voisi mennä varoittamaan hänen veljiään helvetistä. Hän ei siis missään vaihessa halunnut pois tai katunut tekojaan.
"Miksi täytyy uskoa juuri siihen Jeesuksen ristikuolemaan sun muuhun? Miksi täytyy edes haluta tai pyrkiä uskomaan siihen? Miksei Jumala näe sydämen hyvyyttä ja vilpittömyyttä ilman uskonnollisia rajoitteita?"
Kai siksi, että Jumala näkee, ettei kukaan ole kuitenkaan täysin vilpitön tai hyväsydäminen. Siis täysin. Ihminen joko uskoo omaan hyvyyteensä tai sitten uskoo, ettei hänellä ole mitään mahdollisuuksia. Kumpikin vaihoehto on huono, Jumalan silmissä.
Tämän lisäksi pitää ottaa huomioon, että Jeesuksen elämä on osa ihmiskunnan historiaa, samoin hänen kuolemansa ristillä. Sanoivat kiistäjät mitä tahansa. Juutalaisen kansan kohtalo on kytketty koko ihmiskunnan historiaan ja se tulee näyttäytymään myös ihmiskunnan kohtalossa jatkossakin.
Jos ihminen myöntää Jeesuksen eläneen, opettaneen ja kuolleen ristillä, hänen joutuu kohtaamaan kysymyksen, että kuka Jeesus hänelle on? Opettaja? Uskonnollinen henkilö? Vai mikä? Helpoin tapa välttää nämä kysymykset on väittää Jeesusta keksityksi, mutta samalla pitäisi sivuuttaa kaikki tuon ajan tapahtumat nykyisen Israelin alueella. Pitäisi selittää, miksi Josefus, juutalaishistoroitsija mainitsee Johannes Kastajan, Jaakobin ja nimeää tämän Jeesuksen veljeksi jne.
Jos Apostolien teot ja ensimmäiset evankeliumit on kirjoitettu ennen vuotta 70, niin on hämmästyttävää, että Jeesus profetoi Jerusalemin tuhon etukäteen. Kristityistä suurin osa pelastui tuholta. Miksi? He muistivat Jeesuksen sanat ja pakenivat.
Vertailemalla eri uskonotojen kirjoituksia, niiden suhdetta historiaan, aikaan ja ihmisiin saa myös kuvaa siitä, että mitkä näyttäisivät olevan sidoksissa muuhun kirjoitettuun historiaan ja mitkä ovat ohjeita ja opetuksia, vailla mitään tiettyyn aikaan tai paikkaan sidottuja tapahtumia.
Jos sinua kiinnostaa, niin etsi käsiisi Nicky Gumbellin kirja "Hyvä kysymys" tai Lee Strobelin "Tapaus Kristus". Niissä on lisää kysymyksiä aiheuttavia näkemyksiä Jeesuksesta ja kristinuskon synnystä.
Raikkaan värikästä syksyä ja varjelusta sinulle ja elämällesi! Kiitos asiallisesta keskustelusta ja erittäin hyvistä kysymyksistä.
näitten uskon asioitten kanssa.
1. Uskovainen ei ensinkään rankaise ketään, ei siihen ole oikeutta.
2. Armo on tarkoitettu kaikille, se ei ole kenenkään varattavissa. On vain itsekunkin oma asia, ottaako armon vastaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, vai ei. Se on siis vapaan tahdon valinta.
3. Totta on se, että armo auttaa uskovaa, koska hän on armossa sisällä, "armon alla". sinullakin on sama mahdollisuus päästä armoon sisälle, kun käännyt Jumalan puoleen Jesuksen Kristuksen kautta.
4.Kyllä uskovan tulee valvoa omaa elämäänsä Raamatun ohjeen mukaan.
5. Kristityt ovat todella onnellisia, kun he ovat päässeet todelliseen elämään sisälle. Lähimmäisen rakastamien on tunnusomaista uskovalle, jos rakkaus puuttuu, kaikki on turhaa!
-ei pidä kutiaan. Joten huonosti sanottu Albertilta.
- jos esim. uskova kehoittaa jotain luopumaan juoppoudesta, se voi kuulustaa paheksunnalta ja eihän se olekaan hyvä asia juopotella, ja jos vaikka paheksunnnalta kuulustaisikin, niin siinähän on terveydellisetkin kysymykset myös mukana. Ja tietenkin iankaikkisuusasiat, koska juomari ei voi nähdä Taivasten valtakuntaa, on kirjoitettu. Eihän se edes ole huono asia, vaikka voimakkaasti paheksuisikin, jos sillä saa ihmisen elämän ja terveyden pelastettua, vai oletko eri mieltä?
T; Jumalanhullu
lähimmäisenrakkaudesta on niin kieroutunut ja suorastaan sairas, ettei voi käsittää, miten sitä enää joku saattaa rakkaudeksi kutsua.
millalailla uskovan rakkaus on kieroontunut? Jos kerran uskova ihminen haluaa tehdä lähimmäiselleen kaiken sen, mitä toivoo itselleen tehtävän, niin mikä siinä mättää mielstäsi? Uskova, Kristuksen oma haluaa vain ja ainoastaan hyviä asioita toisille ihmisille. Mitä pahaa siinä on? Uskova uhraa aikaansa ja varojaankin vähäosaisten auttamiseen. Mitä väärää siinä on? Ja tekee kaiken pyyteettömästi, odottamatta saavansa takaisin. Mitä pahaa siinä mielestäsi on?? Mitä kieroa näissä asioissa on?? Kysyn vaan. Kun et ilmeisesti tunne kristillisyyttä lainkaan, älä ala puhumaan asioista, joista et ole perillä.
T;Jumalanhullu
Jos ihminen on riittävän tasapainoinen, hän kykenee ilman jumaliakin antamaan itselleen anteeksi, eli antamaan itse itselleen armoa. Tämä edellyttää hyvää itsetuntemusta ja siihen on pyrittäväkin kaikin keinoin elmässä, koska se on henkisen tasapainon edellytys.
Sinä väität, että armon saa vain Jeesuksen/Jumalan kautta. Ei pidä lainkaan paikkaansa. Jos sinä saat armon näin, niin hyvä on. Jos joku saa ilman näitä, niin eikö se ole sinusta yhtä lailla hyvä asia? Et voi mennä väittämään, että vain Jeesuksen/Jumalan kautta saatu armo olisi jotenkin parempaa/oikeampaa.
Näissä mainitsemissasi asioissa ei mitään väärää, pahaa tai kieroutunutta ainakaan minusta ole. Toisaalta mikään näistä ei myöskään edellytä uskoa juuri kristittyjen Jumalaan. Maailma on täynnä ei-kristittyjä, ihan yhtä hyvää haluavia ihmisiä. Näille ihmisille kristittyjen Jumala on kuitenkin varannut ikuisen kidutuksen rangaistukseksi hyvyydestä. Heille Hän ei armoa jakele. Ja tätä kristityt tuntuvat pitävän oikeudenmukaisena, hyvänä ja rakastavana tuomiona. Siinä minusta on jo jotain aika kieroutunutta. Sydämen hyvyys ei loppujen lopuksi merkitsekään kai mitään, kun ainoastaan uskolla juuri kristinuskon oppeihin pelastuu.
Onko tuollaisen tuomion hyvänä pitäminen loppujen lopuksi osoitus hyväntahtoisuudesta tai lähimmäisenrakkaudesta? Eikö todellista hyväntahtoisuutta ja lähimmäisenrakkautta toisia kohtaan osoittaisi pikemminkin se, että hyväksyisi heidät uskonnollisesta näkemyksestä riippumatta? Että pitäisi heitä vertaisenaan uskonnollisesta näkemyksestä riippumatta, ja katsoisi kaikkien ansaitsevan armon, ei ainoastaan niiden, jotka ovat samaa mieltä uskonasioista kuin itse on?
Jumalan ajatukset ihmisten ajatuksista on yhtä kaukana kuin , itä on lännestä.
Eli Jumala on BOSS, ja tuo usko Jeesukseen Kristukseen= tuon Jumalan(BOSSIN) säätämä.
Eli Jumala(BOSS) saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne jotka uskovat. Ja PISTE!
ihmisen sydämestä lähtevät kaikki pahat ajatukset, murhat, riidat, itsekkyys, valta, alistaminen, pettäminen, kierous jne, jne lista on l-o-p-u-t-o-n.
vain kirjanpölyä..
"Eli Jumala(BOSS) saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne jotka uskovat. Ja PISTE!"
Tämän toki olen oivaltanutkin. Sitähän vaan ihmettelin, että kristityt tuntuvat pitävän kuitenkin oikeudenmukaisena, rakkaudellisena ja hyvänä tällaista Bossia.
- ja miten tämä liittyy aiheeseen????
ihmiskunnalla on ongelma, jonka vuoksi kaikki ihmiset ovat syyllisiä Jumalan edessä. Sen seikan vuoksi ihminen tarvitsee Jeesusta syntiensä sovittajaa. Ja se merkitsee sitä, että meidän tulee uskoa se ihmoitus Jeesuksesta, jonka Jumala on meille ilmoittanut. Se ilmoitus on seuraava: Jeesus oin sovittanut ihmisten syntivelan ristillä ja jokainen, joka uskoo Jeesuksen Kristuksen Jumalan Pojaksi ja omistaa Golgatan sovituksen kohdalleen, saa anteeksi syntinsä.
Jumalan edessä jokainen on siis syntinen ja vain Jeesuksen sovitustyön vastaanottaminen uskon kautta pelastaa ihmisen sielun iankaikkiselta kuolemalta.
Tuon syyn takia ihmisen hyvät työt ei riitä syntien sovitukseksi.
Itse olin samassa ongelmassa joskus, kun luulin, että olen synnitön ja en tarvitse anteeksantoa, koska muka olin niin hyvä ihminen ja en tehnyt pahaa oikeastaan vissiin kellekään, ainakaan omasta mielestäni. Mutta olin täysin väärässä ja matkalla helvettiin.
T; Jumalanhullu
ei poista syntivelkaamme, joka on syynä siihen, että ilman Jeesuksen ristinuhrin vastaanottamista joutuu kadotukseen. Vain usko Jeesuksee Kristukseen tuo Jumalan armon ihmiselle. Et omalla itsesi armahtamisella poista syntisyyttäsi Jumalan edessä. Hyvä tietysti on antaa anteeksi itselleenkin, mutta se ei vie taivaaseen. Siitähän on kysymys.
T; Jumalanhullu
"ihminen tarvitsee Jeesusta syntiensä sovittajaa. Ja se merkitsee sitä, että meidän tulee uskoa se ilmoitus Jeesuksesta, jonka Jumala on meille ilmoittanut."
Tämäkin on ihan tuttua jo ennästään. Juuri tätä olen koko ajan kritisoinut, jollet huomannut. Jumala vaatii ihmisiltä liikaa, uskon vaatiminen pelastuksen edellytyksenä on liikaa. Esimerkiksi toiseen jumalaan uskovilta se edellyttäisi oman jumalansa kieltämistä. Olen tällä palstalla muutamaan otteeseen pyytänyt kristittyjä itseään edes kokeilemaan sitä, mitä heidän Jumalansa toisilta vaatii, eli kieltämään Jumalansa ja omaksumaan jonkun toisen. Yksikään kristitty ei ole vielä ollut halukas kokeilemaankaan.
Tämä minusta puoltaa sitä, että oman jumalansa kieltämisen vaatiminen on liikaa vaadittu. Ja juuri tätä kristinuskon Jumala muilta vaatii. Mitä oikeudenmukaista tai hyvää on siinä, että tuomari vaatii mahdottomia? Ja kuinka osoittaa lähimmäisenrakkautta se, että pitää sellaisia vaatimuksia toisille kohtuullisina, joihin ei itse ole kuitenkaan valmis tai kykenevä?
Kokonaan toinen aspekti on sitten se pelastuksen vastapaino eli helvettiin joutuminen. Kristinuskon Jumala todellakin rankaisee ihmisiä ikuisella pahalla vain ja ainoastaan heidän uskonnollisen näkemyksensä tähden. Maailman historia tuntee ihmisiä, jotka ovat toimineet näin; rankaisseet alamaisiaan kauhealla tavalla mielipiteiden takia. Heitä me emme kuitenkaan muista hyvinä ja oikeudenmukaisina, vaan lähinnä julmina ja sadistisina hirmuhallitsijoina. Miten ihmeessä sellainen, mikä ihmisen tekemänä on osoitus julmuudesta, onkin Jumalan tekemänä osoitus armollisuudesta? Miten suurta lähimmäisenrakkautta osoittaa se, että pitää hyvänä toisten ihmisten kärsimystä heidän uskonnollisten näkemystensä tähden?
"Itse olin samassa ongelmassa joskus, kun luulin, että olen synnitön ja en tarvitse anteeksiantoa, koska muka olin niin hyvä ja en tehnyt pahaa oikeastaan vissiin kellekään, ainakaan omasta mielestäni."
No kyllä sinulla todellakin epärealistisen itseriittoinen kuva on itsestäsi ollutkin, jos olet pitänyt itseäsi täysin hyvänä ja synnittömänä! Minä en puolestani pidä itseäni lainkaan sen huonompana tai parempana ihmisenä kuin ketään muutakaan. Ja siksi en ymmärräkään, miksi juuri minä jotakuta toista enemmän ansaitsisin ikuista pahaa. En pidä itseäni synnittömänä, mutta en näe uskontoa tai sen puutetta syntinä. Näistä kumpikaan ei yleensä pohjaudu pahaan tai pahantahtoisuuteen, joten en ymmärrä miksi uskonpuute juuri yhteen tiettyyn uskontoon on Jumalan mielestä synneistä se kaikkein pahin, ainoa jota Hän ei anteeksi anna. Minusta tuntuu kerrassaan hullulta se, että Hän on valmis anteeksi antamaan vaikka sarjamurhan, pedofilian yms. mutta ei uskonpuutetta juuri itseensä.
Kaikki ihmiset eivät hinkua taivaaseen, joten itsensä armahtaminen kyllä riittää. Ja kuten sanoin, se edellyttää hyvä itsetuntemusta ja realismia, ja sitä kautta ihminen myös tietää, mikä on oikein ja mikä väärin.
"Sydämen hyvyys ei loppujen lopuksi merkitsekään kai mitään, kun ainoastaan uskolla juuri kristinuskon oppeihin pelastuu. "
Kyllä sydämen hyvyys merkitsee, mutta Jeesuksen ristintyöhön ei kukaan pysty lisäämään mitää, vaikka olisi kuinka hyvä ihminen tahansa. Jos ihminen ajattelee olevansa niin hyvä ihminen, että sen takia ansaitsee taivaspaikan, se on ylpeyttä. Ymmärrätkö?
"8 Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja.
9 Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä. "(Ef. 2:8-9)
Jumala tietää, ettei ihminen pysty elämään niin hyvin, että pääsisi sen perusteella Taivaaseen. Laki tuli maailmaan osoittamaan tämän. Yksikään ihminen ei pysty noudattamaan Mooseksen lakia täysin, eikä kymmentä käskyäkään.
"ja katsoisi kaikkien ansaitsevan armon, ei ainoastaan niiden, jotka ovat samaa mieltä uskonasioista kuin itse on?"
"16 Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän."(Joh.3:16)
Jeesus kuoli KAIKKIEN ihmisten puolesta. Kaikki siis ansaitsevat armon, mutta kaikki eivät ota sitä vastaan, vaikka se olisi yhden rukouksen päässä. "Jeesus, anna syntini anteeksi ja tule elämäni Herraksi. Kiitos, että kuolit ristillä minunkin syntieni sovitukseksi."
"Eikö todellista hyväntahtoisuutta ja lähimmäisenrakkautta toisia kohtaan osoittaisi pikemminkin se, että hyväksyisi heidät uskonnollisesta näkemyksestä riippumatta? "
Kyllä, näin on. Jokainen ihminen on Jumalan kuva. Uskonnosta, etnisestä taustasta, sukupuolesta ja sukupuolisesta suuntautumisesta tai mistään inhimmillisestä asiasta riippumatta. Jumala rakastaa jokaista ihmistä, joten kristittyjenkin pitäisi kohdella kaikkia ihmisiä siitä lähtökohdasta käsin. Siunata ihmisiä, auttaa heitä, kulkea rinnalla ja rukoilla heidän puolestaan. Tätä kaikkea seuraavaa:
"Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, parantamaan ne, joiden mieli on murtunut, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kahleitten kirpoamista,"(Jes.61)
Tätä Jeesus tuli maailmaan tekemään ja sitä Hän lähetti Hänen seuraajansa tekemään.
"joten en ymmärrä miksi uskonpuute juuri yhteen tiettyyn uskontoon on Jumalan mielestä synneistä se kaikkein pahin, ainoa jota Hän ei anteeksi anna. "
Ei tiettyyn uskontoon, vaan siihen mitä Jumala on ITSE TEHNYT ihmisen puolesta. Siihen, mitä Kristus teki ja miksi.
"Minä en puolestani pidä itseäni lainkaan sen huonompana tai parempana ihmisenä kuin ketään muutakaan. Ja siksi en ymmärräkään, miksi juuri minä jotakuta toista enemmän ansaitsisin ikuista pahaa. En pidä itseäni synnittömänä, mutta en näe uskontoa tai sen puutetta syntinä. "
En usko sinun olevankaan. Mutta Jeesus oli synnitön ja Hän kuoli meidän kaikkien puolesta. Hänen ei olisi ollut pakko. Hän olisi voinut pyytää enkelit tuhoamaan Hänen vastustajansa, vapauttamaan Hänet, mutta Hän meni mieluummin ristille ja näin vapautti ihmisen pahan vallasta. Hän murskasi pahan vallan ristillä ja lunasti ihmisen vapaaksi. Joka uskoo tämän ja pyytää syntinsä anteeksi, hän on vapaa, eikä paholaisella ole häneen mitään valtaa.
"a siksi en ymmärräkään, miksi juuri minä jotakuta toista enemmän ansaitsisin ikuista pahaa."
Et sinä ansaitsekaan. Siksi Jeesus tuli maailmaan ihmiseksi ja kuoli ristillä, ettei sinun omin teoin ja ponnisteluin tarvitsisi olla Jumalalle mieliksi ja yrittää ansaita taivaspaikkaa palkintona. Riittää kun uskot Jeesuksen ostaneen pelastuksen sinullekin. Juuri sen tähden, ettei kukaan ole toista ihmistä parempi tai pahempi Jeesus kuoli ristillä. Me olemme kaikki tehneet syntiä.
"Minusta tuntuu kerrassaan hullulta se, että Hän on valmis anteeksi antamaan vaikka sarjamurhan, pedofilian yms. mutta ei uskonpuutetta juuri itseensä."
Ei Hän anna niitä automaattisesti anteeksi. Ilman parannuksen halua ja vanhoista tavoista luopumisen halua ihmisen on mahdoton elää uskossa. Jumala saa sen halun ihmisessä aikaan ja Jumala voi muuttaa sarjamurhaajan ja jopa pedofiilin uudeksi. Ihminen uudestisyntyy uskoontulossa, mutta muutos on usein prosessi, joka kestää koko elämän.
"17 Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle! "(2.Kor.5:17)
Pitää siis ymmärtää, mitä uskoontulossa tapahtuu. Se ei ole vain uskomista "johonkin", vaan Kristuksessa olemista. Sitä, että Pyhä Henki tulee ihmiseen ja alkaa muuttamaan tätä. "Kristus teissä..", tätä ilmaisua Paavali käyttää useinkin. Muutosta ei siis tee ihminen, vaan Kristus hänessä. Ja tämän kautta ihminen Jumala myös näkee ihmisen. Kun hän katsoo ihmiseen, Hän ei katso ihmisen syntisyyteen, vaan siihen, että ihminen on ottanut Kristuksen sovituksen vastaan. Hän on pukenut Kristuksen ylleen. Hänen syntinsä on pesty lumivalkoisiksi ja hän sisäisesti uusi ihminen.
Jeesuksen sovitus oli kertakaikkinen ja täydellinen.
Kirjoitin äsken sinulle pitkän vastauksen, joten suo anteeksi, että tähän paneudun kaiketi ylimalkaisemmin. Aikalailla samaa asiaa kun käsittelin jo edellisessä vastauksessani.
"Jos ihminen ajattelee olevansa niin hyvä ihminen, että sen takia ansaitsee taivaspaikan, se on ylpeyttä. Ymmärrätkö?"
Ymmärrän. Onko sekin ylpeyttä, jos kokee olevansa kuitenkin edes sen verran hyvä ihminen, ettei helvettipaikkaakaan ansaitsisi? Tässä on ongelma; minä kun en välttämättä taivaaseen ole pyrkimässäkään, mutta ei ole minun syyni, jollei Jumalalla ole muuta tarjota kuin se tai sitten ikuinen paha... Miksei niitä vaihtoehtoja ole enempää? Näillä ehdoilla tuntuu siltä, että Jumala rankaisee minua uskonnollisen näkemykseni tähden, eikä se tunnu minusta yhtään oikeudenmukaiselta. Ymmärrätkö?
"Kaikki siis ansaitsevat armon, mutta kaikki eivät ota sitä vastaan, vaikka se olisi yhden rukouksen päässä. "Jeesus, anna syntini anteeksi ja tule elämäni Herraksi. Kiitos, että kuolit ristillä minunkin syntieni sovitukseksi.""
Voiko sanoa kaikkien ansaitsevan armon, jollei ilman tuollaista rukousta, ilman tuollaista uskoa sitä ansaitsekaan? Vai ajatteleeko kaikkivaltias kaikkien kyllä ansaitsevan armon, mutta ei vaan viitsi kaikkia armahtaa ansionsa mukaan? Jos kaikki ansaitsisivat armon, eikö se silloin pitäisi ansaita uskonnollisesta näkemyksestä riippumatta? Jos taas vaan uskolla ansaitsee armon, silloinhan kaikki eivät sitä ansaitse edes.
En minä voi rukoilla tuolla tavalla. En voi rukoilla elämääni Herraksi sellaista, jonka olemassaoloon, jumalallisuuteen tai ristikuoleman jumalalliseen merkitykseen en usko. En edes haluaisi rukoilla elämääni Herraksi sellaista, joka armahtaa vain niitä, jotka 'uskovat oikein'. Tuollaisen vaatiminen on liikaa vaadittu, enkä minä halua Herrakseni sellaista, joka paitsi vaatii mahdottomia, vielä lisäksi rankaisee, jollei niitä vaateita kykene täyttämään.
Minusta oikeasti oikeudenmukainen, hyvä ja armollinen Jumala ei vaatisi juuri tietynlaista uskoa, eikä rankaisisi sen puuttumisesta.
Huomaatko, että otsikkoni alkavat ikävästi toistaa itseään ;)
Tästä vastauksestasi nostan esiin vain yhden kohdan:
(sarjamurhasta ja pedofiliasta)
"Ei Hän anna niitä automaattisesti anteeksi. Ilman parannuksen halua ja vanhoista tavoista luopumisen halua ihmisen on mahdoton elää uskossa. Jumala saa sen halun ihmisessä aikaan ja Jumala voi muuttaa sarjamurhaajan ja jopa pedofiilin uudeksi."
Olet oikeassa. Jumala vaatii sarjamurhaamisen ja lapsien raiskaamisen lopettamista ja niiden tekojen aitoa katumista antaakseen anteeksi. ja tämä on toki ihan ymmärrettävää. Aika vaikea on anteeksi antaa sellaiselle, joka ei tunne tarvetta anteeksi pyydellä...
Nyt heitän pikku analyysin Jumalasta loistavilla keittiöpsykologin taidoillani ;D Jos menen metsään niin että rytisee, niin oikaise minua; Jumala antaa synnit anteeksi niille, jotka tiedostavat syntinsä ja sitä katuvat vilpittömästi. Sarjamurha, pedofilia ja uskonpuute Jeesuksen ristikuolemaan ja sen merkitykseen, ovat Jumalan silmissä kaikki syntejä. Jokaisesta siis pitää luopua ja jokaista pitää anteeksi pyytää ja katua, mikäli mielii Jumalan suosioon. Tässä on se ongelma minun ja Jumalan välillä, jos näin voisi sanoa. Minä en ymmärrä, miksi 'vääräuskoisuus' tai uskonpuute ylipäätään olisivat edes synti. Eiväthän ne pahuudesta kumpua, eivätkä ne ketään vahingoita sen enempää kuin se 'oikea uskokaan'. Aika monelle se oma uskonto tai uskonpuute on luonnollinen osa omaa itseä, omaa maailmankuvaa. Eikä se ketään vahingoita. Miksi sellainen olisi synti, mistä pitää luopua?
Kuitenkin ajatus siitä, että ei ole olemassa niin suurta syntiä, jota ei anteeksi saisi. Ettei henkilökohtainen historia ja menneet virheet määrittele ihmisen arvoa koko hänen loppuelämäänsä, on minusta hyvä, ymmärtävä ja syvästi inhimillinen. Se on aikamoisen lähellä sellaista näkemystä, millaista minun ateisti-äitini on minulle opettanut.
"Ihmisen arvoa ei ratkaise se, mistä hän on tullut, vaan se minne hän on matkalla."
Motskariremppa vie aikaani työn lisäksi, joten vastaukseni saattavat viipyä. Asutko muuten Turussa, muistanko oikein?
Vastaukseesi ei oikeastaan ole mitään kommentoitavaa. Analyysisi osu aivan nappiin. Jumala auttaa vielä syntien tiedostamisessa siten, että Pyhän Hengen tullessa ihmisen sydämeen, Hän näyttää synnit, joista ihmisen tulee luopua. Rukous, Sanan lukeminen jne. myös saattavat osoittaa korjattavat asiat.
"Tässä on se ongelma minun ja Jumalan välillä, jos näin voisi sanoa. Minä en ymmärrä, miksi 'vääräuskoisuus' tai uskonpuute ylipäätään olisivat edes synti. Eiväthän ne pahuudesta kumpua, eivätkä ne ketään vahingoita sen enempää kuin se 'oikea uskokaan'."
Ainoa, jota ne vahingoittavat ovat ihminen itse. Lakihenkisyys on yksi pahimmista harhaopeista, jotka Raamattu mainitsee. Paavali nuhteli erittäin ankarasti galatlaisia lain alle palaamisesta. Tämä tarkoittaa siis käsitystä, että ihminen itse voisi teoillaa pelastaa itsensä. Ihminen, joka ei usko Jeesuksen ristintyön riittävän, yrittää itse ja pahimmassa tapauksessa joko uupuu tai ylpistyy. Jumala ei halua ihmiselle käyvä kumpaakaan. Siksi usko siihen, mitä Jeesus teki ihmisen puolesta on olennaista. Toisaalta ihminen saattaa myös viitata kintaalla pelastukselle joko paatuneisuuden tai juuri mainitsemani ylpeyden tähden. En oikein osaa selittää asiaa. Jeesuksen vastaanottamisessa tapahtuu niin paljon muutakin kuin uskominen johonkin. Siksi voisi oikeastaa sanoa, ettei uskonpuute vie kadotukseen, vaan se, ettei ihminen ole Kristuksessa, uudestisyntynyt vaan hän on edelleen Adam-tilassa, joka tuottaa ihmiselle ikuisen kuoleman, eron Jumalasta. Ihminen joutui hengellisesti eroon Jumalasta syntiinlankeemuksessa ja sen Jeesus tuli korjaamaan. Ihminen, joka ei tätä usko, joko hylkää Jumalan tai yrittää itse päästä omilla ponnistuksillaan Jumalan kanssa väleihin. Jumala on kuitenkin tehnyt jo kaiken. Hän on tehnyt sovinnon maailman kanssa 2000 vuotta sitten. Tie Hänen yhteyteensä on avattu ristillä. Muuta tietä ei ole.
""Ihmisen arvoa ei ratkaise se, mistä hän on tullut, vaan se minne hän on matkalla."
Viisaasti sanottu.
"Näillä ehdoilla tuntuu siltä, että Jumala rankaisee minua uskonnollisen näkemykseni tähden, eikä se tunnu minusta yhtään oikeudenmukaiselta. Ymmärrätkö? "
Kyllä, minusta näkemyksesi on aika selkeä.
"Onko sekin ylpeyttä, jos kokee olevansa kuitenkin edes sen verran hyvä ihminen, ettei helvettipaikkaakaan ansaitsisi?"
Ei se ole ylpeyttä. Ihmisen syntisyys ei oikeastaan määrittele ihmisen hyvyyttä tai pahuutta. Syntinen ei ole sama kuin paha, vaikka se voi olla sitäkin. Se mitä teemme ei määritä välttämättä sitä olemme, vaan se mitä olemme aiheuttaa sitä mitä teemme. Synti on kuin likainen vaate, josta pitää luopua, jotta voi mennä steriiliin paikkaan, aivan puhtaaseen ympäristöön. Ihminen ei omin voimin voi syntisyyttään puhdistaa, siksi Jeesuksen veri on ainoa keino saada synnit pestyiksi pois.
"Jos taas vaan uskolla ansaitsee armon, silloinhan kaikki eivät sitä ansaitse edes. "
Armoa ei voi ansaita. Sen voi vain ottaa vastaan.
"Minusta oikeasti oikeudenmukainen, hyvä ja armollinen Jumala ei vaatisi juuri tietynlaista uskoa, eikä rankaisisi sen puuttumisesta."
Jumala ei oikeastaan rankaise uskon puuttumisesta, vaan rangaistus tulee, koska ihminen ei uskonut, että joku muu on sen rangaistuksen jo kärsinyt. On vain kaksi rangaistusta, jotka Jumala on asettanut. Golgata ja helvetti. Golgatalla Kristus kärsi kaikille kuuluvan rangaistuksen synnistä, vaikka oli itse synnitön. Jumala on antanut ihmiselle kaksi vaihtoehtoa. Niistä pitää valita. Niin ikävältä kuin se kuulostaakin.
(vääräuskoisuudesta ja uskonpuutteesta)
"Ainoa, jota ne vahingoittavat ovat ihminen itse."
Minulla kun ei ole jumaluskoa, niin kysyn sinulta, koska sinulla sellainen on. Miten usko jumalaan vahingoittaa ihmistä? Sehän kuitenkin yhdistää sinutkin toisenuskoisiin, usko omaan jumalaansa/jumaliinsa, ja usko sen oman uskonnon oikeellisuuteen. Miksi uskonto vahingoittaisi ei-kristittyä uskovaa, jollei se kristittyä vahingoita? Et varmasti koe oman uskosi vahingoittavan sinua, vaan luulisin sen pikemminkin antavan elämääsi jotain oleellisesti enemmän, jonkinlaista lisäarvoa. Ihan samoin, yhtä vilpittömästi toisenuskoinenkin käsittääkseni kokee oman uskonsa ja sen vaikutuksen elämäänsä. Miten tällainen kokemus omasta uskosta on ihmistä vahingoittavaa?
Omalta kohdaltani voin sanoa sen, ettei uskonpuute jumalolentoihin ainakaan minua nähdäkseni vahingoita. Se on luonnollisesti osa minua, osa persoonaani ja minuuttani. Ei se elämääni tosin oleellista lisäarvoakaan tuo, se on vain luonnollista, ei mitään elämää suurempaa. Lisäarvoa elämääni etsin muista lähteistä, lähinnä niistä elämän pikkuasioista, arjen kauneudesta. Itseasiassa pikemminkin kokisin vahingollisena sen, jos yrittäisin jonkin ulkopuolisen lähteen normeja tyydyttääkseni päästä eroon tai kieltää jotain, mikä on osa minua ja mikä ei minua tai toisia vahingoita.
"Tämä tarkoittaa siis käsitystä, että ihminen itse voisi teoillaa pelastaa itsensä."
En yritä pelastaa itseäni. Pelastaa miltä? Rangaistukselta johon en usko? En usko Jumalaan, en saatanaan, en taivaaseen tai helvettiin, enkä Jeesuksen ristikuolemaan ihmiskunnan syntien sovituksena. Miksi yrittäisin pelastaa itseäni joltain sellaiselta, mitä mielestäni ei ole. Minä pyrin vain elämään mahdollisimman hyvän ja tyydyttävän elämän, olemaan onnellinen ja tuottamaan iloa läheisillenikin, etsimään ja löytämään sieluni ravinteet elämästä itsestään. Minulle se riittää. Ja kun tämä elämä loppuu, sitten se loppuu. En kaipaa iäisyyttä, en pelastusta tai rangaistusta. Minusta juuri elämän rajallisuus tekee elämästä arvokkaampaa.
"voisi oikeastaan sanoa, ettei uskonpuute vie kadotukseen, vaan se, ettei ihminen ole Kristuksessa, uudestisyntynyt vaan hän on edelleen Adam-tilassa, joka tuottaa ihmiselle ikuisen kuoleman, eron Jumalasta."
Hetkinen... Miksei Jumala sitten valmiiksi luo ihmistä olemaan Kristuksessa ja uudestisyntynyt? Eikö Jumala haluakaan armahtaa kaikkia? Eihän kellään ole syntyessään jumaluskoa, tai edes sen puuttumista. Kellään ei ole syntyessään minkäänlaista kykyä tiedostaa tai käsittää tällaisia asioita minkäänlaisesta mielipiteen muodostuksesta puhumattakaan. Jumala siis käytännössä luo meidät jokaisen ensiksi siihen Adam-tilaan. Miksi näin, jollei se kerran riitä? Miksi Hän luo ihmisen alunalkaenkin itselleen kelpaamattomaksi?
"Ihminen joutui hengellisesti eroon Jumalasta syntiinlankeemuksessa ja sen Jeesus tuli korjaamaan. Ihminen, joka ei tätä usko, joko hylkää Jumalan tai yrittää itse päästä omilla ponnistuksillaan Jumalan kanssa väleihin."
Toisin sanoen Jumala siis rankaisee koko ihmiskuntaa yhden ihmisen syntiinlankeemuksen tähden? Tämä on kollektiivinen rangaistus yhden ihmisen virheestä? Kaiken lisäksi Kaikkivaltias on kaikkitietävänä etukäteen tiennyt näin tapahtuvan ja kaikkivaltiaana epäilemättä olisi sen voinut estääkin niin halutessaan?
Mitä tarkoittaa Jumalan hylkääminen? Voiko sellaista hylätä, jota ei ole? Minulla ei ole Jumalaa, ei ole koskaan ollutkaan, miten minä Hänet hylkään? Eikö Jumalan pitäisi ensin todistaa itsensä ja sanansa todeksi, ennen kuin ihminen voi joko hylätä tai vastaanottaa Hänet? Kaikille Hän ei kuitenkaan itseään todeksi koskaan todista, ainakaan niin että ihminen itse sen tiedostaisi. Onko oikein rankaista siitä, että ihminen hylkää Jumalan tietämättään?
"Tie Hänen yhteyteensä on avattu ristillä. Muuta tietä ei ole."
Juu, ja tämän lisäksi Hän on järjestellyt niin, että ainoastaan Hänen yhteydessään välttyy ikuiselta rangaistukselta... Näyttää siltä, että valtaosa maailman ihmisistä ei koskaa tule Jumalan yhteyteen pääsemään, eikä Jumala silti tunne tarvetta lieventää pääsyvaatimuksia. Onkohan Hän vähän turhan itsepäinen ja kaavoihin kangistunut...
Unohdin kertoa, että en ole Turusta, vaan pääkaupunkiseudulla asustelen...
Yritän vastailla, jos osaan.
"Sehän kuitenkin yhdistää sinutkin toisenuskoisiin, usko omaan jumalaansa/jumaliinsa, ja usko sen oman uskonnon oikeellisuuteen. Miksi uskonto vahingoittaisi ei-kristittyä uskovaa, jollei se kristittyä vahingoita? Et varmasti koe oman uskosi vahingoittavan sinua, vaan luulisin sen pikemminkin antavan elämääsi jotain oleellisesti enemmän, jonkinlaista lisäarvoa. Ihan samoin, yhtä vilpittömästi toisenuskoinenkin käsittääkseni kokee oman uskonsa ja sen vaikutuksen elämäänsä."
Max Lucadon sanoin voisin sanoa, että uskonnot voidaan jakaa kahteen laatikkoon. Tekoihin perustuviin ja armoon perustuviin. Kristinusko perustuu siihen, että ihminen pelastuu yksin armosta, ei lakia noudattamalla, eli tekemällä tekoja, joiden avulla hän voi päästä joko Nirvanaan tai Jumalan luokse. Lakihenkisyys aiheuttaa suorituskeskeisyyttä ja kilpailua. Se aiheuttaa myös ylpeyttä, uupumusta ja uskontojen uhreja. Ihminen kokee, ettei kelpaa ilman tekoja ja tekoja pitää tehdä jatkuvasti lisää. Tästähän Jeesus moitti fariseuksia, taakkojen asettamisesta ihmisten hartioille.
Kun ymmärsin, etten voi tehdä itse mitään päästäkseni Taivaaseen, se vapautti minut suorituspakosta. Siitä ilosta on mukava tehdä juttuja Jumalan valtakunnan työssä, mutta yhtä mukavaa on myös laiskotella ja elää uskossa. Minun taivaspaikkani ei riipu siitä kuinka ahkera olen tai kuinka usein käyn kirkossa tms. Olen Jumalan lapsi uskoni perusteella, en sen perusteella mitä pystyn tai jaksan tai ehdin tekemään....
"Itseasiassa pikemminkin kokisin vahingollisena sen, jos yrittäisin jonkin ulkopuolisen lähteen normeja tyydyttääkseni päästä eroon tai kieltää jotain, mikä on osa minua ja mikä ei minua tai toisia vahingoita."
Ihminen ei voi teoillaan Jumalaa miellyttää. Moni sortuu lakihenkisyyteen uskontaipaleensa alussa ja luopuu ehkä monista itselleen tärkeistä asioista. Usein se on täysin turhaa, koska ei Jumala kehoita ihmistä luopumaan muusta kuin ihmiselle haitallisista asioista ja siinäkin kunnioittaa ihmisen vapaata tahtoa.
Millaisia normeja tai kieltoja sinä koet kristinuskossa olevan?
"En yritä pelastaa itseäni. Pelastaa miltä? Rangaistukselta johon en usko? En usko Jumalaan, en saatanaan, en taivaaseen tai helvettiin, enkä Jeesuksen ristikuolemaan ihmiskunnan syntien sovituksena. Miksi yrittäisin pelastaa itseäni joltain sellaiselta, mitä mielestäni ei ole. "
David Pawson sanoi, ettei Jeesus tullutkaan pelastamaan ihmistä pelkästään kadotukselta, vaan synnin orjuudelta jo tässä elämässä. Hän tuli pelastamaan ihmisen paholaiselta, paholaisen vankilasta Jumalan valtakuntaan. Hän tuli avaamaan vankilan oven. Toki Hän pelastaa myös kadotukselta.
Moni pitää syntiä vain joko inhimmillisenä heikkoutena tai sitten uskisten keksintönä. Kuitenkin asioita, joita yleensä syntinä pidetään, tekevät kaikki ihmiset. Niille vain on annettu uudet nimet ja osaa saatetaan pitää vain luonteenheikkoutena, vaikean lapsuuden seurakuksina tai ihan normaaleina inhimmillisinä erehdyksinä.
Jos olet esim. puhunut pahaa jostain ihmisestä, olet antanut väärän todistuksen lähimmäisestäsi. Olet siis syyllistynyt syntiin ja mitä enemmän teet sitä, sitä orjuuttavammaksi teko muuttuu. En nyt tarkoita, että sinä olisit niin tehnyt, mutta toin asian esimerkkinä tähän.
Moni yrittää sovittaa tai lepyttää omaatuntoa esim. viikonlopputörttöilyiden jälkeen joko harrastamalla liikuntaa tai päättämällä elää paremmin. Hyvin useat kuitenkin joutuvat toteamaan, ettei syyllisyys poistu. Sitten he yrittävät unohtaa sen, kunnes lankeavat uudestaan. Näiltä asioilta Jeesus tuli pelastamaan ihmisen, jo tämän elinaikana. Hyvin vahva ihminen voi vastustaa joitakin syntejä, mutta kukaan ei ole täydellinen, joten hän saattaa samaan aikaan sortua joihinkin muihin, joita peittelee esim. vahvuudellaan tai vaikka hyvillä teoillaan. Ymmärrätkö?
Kristinuskon mukaan täydellinen vapaus tällaisesta on mahdollista vain Kristuksessa Jeesuksessa ja silloinkin ihmisessä vaikuttaa lihallinenkin puoli, joka saa ihmisen lankeamaan, jos ihminen seuraa sitä mieluummin kuin hengellistä puoltaan, Pyhää Henkeä uskovassa.
"Hetkinen... Miksei Jumala sitten valmiiksi luo ihmistä olemaan Kristuksessa ja uudestisyntynyt? Eikö Jumala haluakaan armahtaa kaikkia?"
Rakkaus perustuu vapaaseen tahtoon. Jumala haluaa, että ihminen rakastaa Häntä pakottamatta, olematta robotti. Jeesus puhui, että lasten kaltaisten on taivasten valtakunta, eli hän viittasi siihen, että lapsena ihminen on erittäin lähellä Kristusta ja Jumalaa. Lapsi ottaa Jeesuksen vastaan helpommin, koska hänen omat syntinsä eivät ole vielä ehtineet hämärtämään kuvaa tai maailmassa oleva synti esim. tuhoamaan lapsen viattomuutta.
"Toisin sanoen Jumala siis rankaisee koko ihmiskuntaa yhden ihmisen syntiinlankeemuksen tähden? Tämä on kollektiivinen rangaistus yhden ihmisen virheestä? Kaiken lisäksi Kaikkivaltias on kaikkitietävänä etukäteen tiennyt näin tapahtuvan ja kaikkivaltiaana epäilemättä olisi sen voinut estääkin niin halutessaan? "
Kyllä ja ei. Suomeksi voisi sanoa, että kävi näin:
"Jumala antoi ihmiselle luvan tehdä melkein ihan mitä vaan. Lähes kaikki oli ihmiselle mahdollista ja sallittua. Mutta yksi ainoa asia oli kielletty. Tietystä puusta syöminen, sillä se aiheuttaisi hengellisen ja fyysisen kuoleman. Ihmisestä tulisi rajallinen, samoin kaikesta muustakin luomakunnasta. Tuska ja kärsimys tulisi olemaan myös osa ihmisen ja luomakunnan arkea.
Paholainen väitti, ettei ihminen kuolisi. Hän vain tulisi Jumalan kaltaiseksi ja saisi tietää saman kuin Jumala, hyvän ja pahan. Hänelle tulisi myös kyky tehdä hyvää tai pahaa.
Kun ihminen päättikin uskoa paholaista ja koki syyllisyyttä, hän päätti piiloutua Jumalalta, salata tekonsa. Hän ei tunnustanutkaan tekoaan Jumalalle, vaan ihminen alkoi syyttämään toista.
Koska ihminen rikkoi Jumalaa vastaan, uskoi Saatanaa, ja tämä vietteli ihmisen ansaan, Jumala antoi kaikille sitä mitä nämä olivat tilanneet. Ihminen joutui eroon Jumalasta, sai pärjätä omillaan, kuten oli halunnutkin ja paholainen sai maailman valtakunnakseen. Jumala ei kuitenkaan hylännyt ihmistä, vaan pysyi ihmiseen yhteydessä. Välit olivat kuitenkin rikkoutuneet episodissa ja moni asia muuttunut."
Miksi Jumala ei estänyt koko tapahtumaa? Miksi paholainen pääsi tekemään sen, minkä hän teki? Miksi hän saa edelleenkin johtaa ihmisiä harhaan?
Miksi Jumala sallii jopa sen, että paholainen saa syyttää Jumalaa sellaisista asioista, jotka eivät pidä paikkaansa? Miksi paholainen saa vääristää ihmisten jumalakuvaa? Miksei Jumala puutuu siihen?
"Eikö Jumalan pitäisi ensin todistaa itsensä ja sanansa todeksi, ennen kuin ihminen voi joko hylätä tai vastaanottaa Hänet? "
Kyllä. Kohtuullinen vaatimus. Näinhän Jeesuskin toimi Tuomaksen epäillessä. Näin Jumala toimi autiomaassa. Näin Jumala toimi Paavalin kohdalla. Ja niin Jumala toimii edelleenkin.
"Kaikille Hän ei kuitenkaan itseään todeksi koskaan todista, ainakaan niin että ihminen itse sen tiedostaisi. Onko oikein rankaista siitä, että ihminen hylkää Jumalan tietämättään? "
Ei minun mielestäni.
"Juu, ja tämän lisäksi Hän on järjestellyt niin, että ainoastaan Hänen yhteydessään välttyy ikuiselta rangaistukselta... "
Niin, koska ikuinen rangaistus on ikuinen ero Hänestä. Joko Jumalan yhteydessä täällä elämässä jo ja sitten iankaikkisuudessakin (johon ihminen astuu uskoontullessaan) tai sitten erossa Jumalasta täällä ja sama jatkuu kuoleman jälkeenkin. Miksi ihmisen pitäisi päästä Jumalan yhteyteen kuoltuaan, jos ei sitä ole halunnut elinaikanakaan, vaikka kuinka olisi kuullut Jeesuksesta Kristuksesta ja Jumala olisi häntä kutsunut yhteyteensä?
Ikuinen-sanan voi tulkita tarkoittavan myös lopullista. Jos ihminen ei rakasta toista tämän rakkaudesta huolimatta, niin eihän siitä suhdetta synny. Tilanne on usein lopullinen. Jumala rakastaa ihmistä, eikä pakota tätä suhteeseen itsensä kanssa. Jos ihminen ei rakasta Jumalaa eikä halua olla tämän kanssa missään tekemisissä, sitten hän on erossa ja kuoleman jälkeenhän kaikki on lopullista, peruuttamatonta. Itseasiassa moni asia on elämässäkin sellaista, mitä ei saa enää muutettua. Lopullista. Ikuista.
"Näyttää siltä, että valtaosa maailman ihmisistä ei koskaa tule Jumalan yhteyteen pääsemään, eikä Jumala silti tunne tarvetta lieventää pääsyvaatimuksia. Onkohan Hän vähän turhan itsepäinen ja kaavoihin kangistunut... "
Max Jensen (judovalmentaja) sanoi kerran mielestäni hienosti, ettei judon ole tarkoitus muuttua ihmisen mieleiseksi, jos ihminen kokee judon vaatimukset liian koviksi. Ihmisen tulee muuttua judoon sopivaksi tai sitten pitää vaihtaa lajia.
Miksi Jumalan pitäisi lieventää pääsyvaatimuksia? Olisiko mieluummin niin, että ihmisen pitäisi muuttua sisäisesti, jotta voisi sopeutua niiden vaatimusten mukaiseksi? Onko kyse sittenkin ihmisen muutosvastarinnasta ja siitä, että ellei hän pääse taivaaseen niillä ehdoilla joitka hän itse hyväksyisi, niin olkoon?
kirjoitit. Eli, paheksuit vuorostasi uskovaisia.
Kirjailija Albert Camus ilmaisee tämän asian näin:
Onnelliset kristityt. He ovat varanneet armon itselleen ja jättäneet meille lähimmäisenrakkauden.
Voiko tätä asiaa paremmin sanoa!
Tuosta ei heijatunut yhtään lähimmäisenrakkautta uskovaisia kohtaan; Eli kuinkahan sen lähimmäisenrakkauden laita oikein on?
Minä näen tässä ajatuksessa ironiaa juuri tuon lähimmäisen rakkauden osalta. Eli ihminen on mitä on, oli sitten uskis tai ateisti - kumpikin on yhtä surkea (tai hyvä) lähimmäisen rakastaja.
Mutta armon uskikset toden totta ovat varanneet itselleen. Sitä he eivät anna sille, joka kieltää Jumalan olemassaolon, vaan tuputtavat kyllä syntiselle pelastussanomaa. Tämä näkyy esim. siinä, että heikossa asemassa oleville tullaan kertomaan pelastuksesta (esim. vangit, psyykkisesti sairaat, muuten ahdingossa olevat).
mitä kirkko tekee vanhuksille. Sellaisilla vanhuksilla, joilla ei ole omaisia, on kyllä kirkon piiristä "ystäviä". Kirkko on saanut ja saa yksinäisiltä vanhuksilta testamenttilahjoituksia.
tarvitset? Mihin sitä uskovaisten armoa muut voisi tarvita?