Usko sanalla olevat eri merkitykset ovat monella hukassa. Ei pahalla mutta; no en ole taitava ilmaisemaan itseeni edes kirjoittamalla mutta teen yrityksen valaista asiaa..
Usko sana ilmaisee paitsi "uskontoon" perustuvaa niin myös "ei uskontoon" perustuvaa käsitettä. Se on molemmissa tapauksissa kumminkin varmuudella "ei varmuutta kuvaava" ilmaisu, eli on tarkoin otettava huomioon sen sana rehellinen epävarmuuksellisuus uskonnollisestikkin.
Jotenkin minulla on kuva, että usko sana samoin kuin uskovainen jne on REHELLISEN EPÄVARMA mutta niiden sanojen käyttäjät väittää silti varmuutta jota ei ole edes VÄLTTÄMÄTTÄ olemassa. Ja koska siitä puuttuu VARMUUDELLA varmuus, tai varma tieto niin se on uskoa ja olettamusta ilman varmaa selvyyttä joka tiedossa VARMUUDELLA on.
Uskossa luotamme ja jopa uskoa/uskon tunnustamalla luomme sieluumme asenteen joka on epävarmuudesta huolimatta epävarmaa varmuutta ja tulee esiin uskon horjumisella ja sen epävarmuuden yllä pitämiseksi ja tukemiseksi on jatkuvasti tehtävä "työtä" kaikin keinoin kuten esimerkisi uskon tunnustuksilla joka merkitsee käytännössä sitä että tunnustaa omakseen epävarmuuden.
Uskossa tilanne muuttuu vielä vaikeammaksi kun pitää kuulu "joukoon" jonka sisäinen painostus pitää sinua uskossa vaikka sielusi olis monissa asioissa erimieltä joukon kanssa ja jopa joukon johtajan kanssa. Silloin usko synnyttää sielullista vajaa toimintaa ristiriitaisuuksilla jotka usein johtaa sairauksiinkin. Ja kun sitä sairautta alkaa itse sairauden aiheuttaja hoitamaan niin "kakku on valmis" ja tiedämme viimeistään silloin, että usko on ja pysyy niin sanana kuin uskonnollisesti epävarmuutta osoittavana tarpeettomasti ihmistä rasittavana ilmiönä.
Ei Jumalan Valtakunta rankaise ihmisiä siitä, että ihminen rakentaa henkisen perustan asioille jotka ovat sieluissamme jo silloin kun synnyimme ihmiseksi. Sitä Luojan antamaa tietoa ja ymmärrystä ei voi epävarmuudella (uskolla) parantaa. Siksi meidän tulisi suojata lapset kaikelta, ihan KAIKELTA epävarmuudelta ja antaa lasten kehittyä Luojan tahdon tavalla yritämättä sitä muka parantaa epävarmuudella. Lasten vanhempina aikuisten tulisi Luojan tarkoituksen mukaisesti OHJATA ja TUKEA lasta löytämään Luojan antamat opit omasta sielustaan tyrkyttämättä lapselle meidän omia oppeja!
Okei okei.. Ymmärrän jos joku närkästyy sillä kristinusko on luonut ympärintöön pakkouskon, pakkokasteen jne jne jota perinteinä jatketaan sukupolvesta toiseen ymmärtämättä, että se on perisyntiä jolla tuhotaan Luojan ihmisille antamat lahjat.
Aikuisina olemme tyhmempiä sielullisesti Jumalan ja Jeesuksen silmin katsottuna kuin yksikään lapsi joita emme ole oikeudettuja opettamaan koska tuhoamme paremman opin epävarmuuden opeillamme.
Jotka tuon tajuaa ja kunnioittavat lapsiansa Luojan lahjana tietävät ettei usko ja sen epävarmuus ole muuta kuin harhautusta ja lapsen synnistämistä perisynnillä. Lapsi on syntyissään synnitön sen on Jeesus osoittanut. Anteeksi raju ilmaisu mutta se on tässä tapauksssakin takuula paikallaan.
Mielestäni, uskossa pysyminen ja sen perinnöllistäminen on Luojan vastaisuutta jossa ihmisen sielu pistetään kauniiseen ulkokullattuun pakettiin ilman Jumalan ja Jeesuksen tahdon tietoutta ja toiminnan tarkoitus on, että USKOT EPÄVARMUUTTA vaikka sinullakin oli jo lapsena Luojan antama varmuus sielussa.
Näin kirjoittaa uskosta wikipedia:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Usko
///
Usko tarkoittaa ensiksi tietoon perustumatonta käsitystä jostakin, luuloa, toiseksi luottamusta jonkin olemassaoloon, toteutumiseen, arvoon tai muuhun, kolmanneksi uskonnollista vakaumusta, uskontoa: ihmisen vakaumusta jumalan tai muun yli-inhimillisen mahdin olemassaolosta ja tähän turvautumista.
Englannin kielessä sanaa ”usko” vastaa kaksi sanaa: belief (uskomus, vakaumus, käsitys, uskonnollinen usko) ja faith (luottamus, uskonnollinen usko).
///
Usko sana ilmaisee paitsi "uskontoon" perustuvaa niin myös "ei uskontoon" perustuvaa käsitettä. Se on molemmissa tapauksissa kumminkin varmuudella "ei varmuutta kuvaava" ilmaisu, eli on tarkoin otettava huomioon sen sana rehellinen epävarmuuksellisuus uskonnollisestikkin.
Jotenkin minulla on kuva, että usko sana samoin kuin uskovainen jne on REHELLISEN EPÄVARMA mutta niiden sanojen käyttäjät väittää silti varmuutta jota ei ole edes VÄLTTÄMÄTTÄ olemassa. Ja koska siitä puuttuu VARMUUDELLA varmuus, tai varma tieto niin se on uskoa ja olettamusta ilman varmaa selvyyttä joka tiedossa VARMUUDELLA on.
Uskossa luotamme ja jopa uskoa/uskon tunnustamalla luomme sieluumme asenteen joka on epävarmuudesta huolimatta epävarmaa varmuutta ja tulee esiin uskon horjumisella ja sen epävarmuuden yllä pitämiseksi ja tukemiseksi on jatkuvasti tehtävä "työtä" kaikin keinoin kuten esimerkisi uskon tunnustuksilla joka merkitsee käytännössä sitä että tunnustaa omakseen epävarmuuden.
Uskossa tilanne muuttuu vielä vaikeammaksi kun pitää kuulu "joukoon" jonka sisäinen painostus pitää sinua uskossa vaikka sielusi olis monissa asioissa erimieltä joukon kanssa ja jopa joukon johtajan kanssa. Silloin usko synnyttää sielullista vajaa toimintaa ristiriitaisuuksilla jotka usein johtaa sairauksiinkin. Ja kun sitä sairautta alkaa itse sairauden aiheuttaja hoitamaan niin "kakku on valmis" ja tiedämme viimeistään silloin, että usko on ja pysyy niin sanana kuin uskonnollisesti epävarmuutta osoittavana tarpeettomasti ihmistä rasittavana ilmiönä.
Ei Jumalan Valtakunta rankaise ihmisiä siitä, että ihminen rakentaa henkisen perustan asioille jotka ovat sieluissamme jo silloin kun synnyimme ihmiseksi. Sitä Luojan antamaa tietoa ja ymmärrystä ei voi epävarmuudella (uskolla) parantaa. Siksi meidän tulisi suojata lapset kaikelta, ihan KAIKELTA epävarmuudelta ja antaa lasten kehittyä Luojan tahdon tavalla yritämättä sitä muka parantaa epävarmuudella. Lasten vanhempina aikuisten tulisi Luojan tarkoituksen mukaisesti OHJATA ja TUKEA lasta löytämään Luojan antamat opit omasta sielustaan tyrkyttämättä lapselle meidän omia oppeja!
Okei okei.. Ymmärrän jos joku närkästyy sillä kristinusko on luonut ympärintöön pakkouskon, pakkokasteen jne jne jota perinteinä jatketaan sukupolvesta toiseen ymmärtämättä, että se on perisyntiä jolla tuhotaan Luojan ihmisille antamat lahjat.
Aikuisina olemme tyhmempiä sielullisesti Jumalan ja Jeesuksen silmin katsottuna kuin yksikään lapsi joita emme ole oikeudettuja opettamaan koska tuhoamme paremman opin epävarmuuden opeillamme.
Jotka tuon tajuaa ja kunnioittavat lapsiansa Luojan lahjana tietävät ettei usko ja sen epävarmuus ole muuta kuin harhautusta ja lapsen synnistämistä perisynnillä. Lapsi on syntyissään synnitön sen on Jeesus osoittanut. Anteeksi raju ilmaisu mutta se on tässä tapauksssakin takuula paikallaan.
Mielestäni, uskossa pysyminen ja sen perinnöllistäminen on Luojan vastaisuutta jossa ihmisen sielu pistetään kauniiseen ulkokullattuun pakettiin ilman Jumalan ja Jeesuksen tahdon tietoutta ja toiminnan tarkoitus on, että USKOT EPÄVARMUUTTA vaikka sinullakin oli jo lapsena Luojan antama varmuus sielussa.
Näin kirjoittaa uskosta wikipedia:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Usko
///
Usko tarkoittaa ensiksi tietoon perustumatonta käsitystä jostakin, luuloa, toiseksi luottamusta jonkin olemassaoloon, toteutumiseen, arvoon tai muuhun, kolmanneksi uskonnollista vakaumusta, uskontoa: ihmisen vakaumusta jumalan tai muun yli-inhimillisen mahdin olemassaolosta ja tähän turvautumista.
Englannin kielessä sanaa ”usko” vastaa kaksi sanaa: belief (uskomus, vakaumus, käsitys, uskonnollinen usko) ja faith (luottamus, uskonnollinen usko).
///
Vastaukset 1
Vanhimmat
sillä ellei se ole totta, se on luuloa. Tämä tosin saatetaan todeta vasta kuoleman jälkeen tai vasta sitten, kun usko on pantu koetteelle. Usko ja luulo sekoitetaan toisiina kuten tuossa Wikipedian artikkelissakin.
On olemassa hengellisiä ja maallisia totuuksia. Maallista tietoakin sanotaan määritelmän mukaan tosi uskomukseksi, jolla on perusteet. Sama pätee hengellisiin totuuksiin. Niille on ominaista, että ne tulee itse kokea, "maistaa", sillä muuten ei niistä voi saada oiikeaa käsitystä eli totuutta.