Kuuntelee meitä yksinäisiä ja muutenkin eristäytyneitä joku! Koskaan en olisi uskonut Jumalan vievän tällaista tietä- kaikki oli aluksi niin hyvin, perusperheestä lähtien. Kunnes avioliitto vei kaiken, särki, syrji, epäili, laittoi kyselemään, ja onneksi vain vahvisti uskoa sen sijaan, että olisin hienosti "miettinyt syvemminkin asioita, ja eronnut", kuten mies, entinen nykyään, teki.
Apua ja auttavat konkreetttiset kädet, kun hätä oli suurin, eivätkä hylänneet kokonaan, vaikka jopa muutin. Todellinen diakoni! Antoi rohkeuden kertoa asioistaan, joista oli vaiennut kaikille ihmisille, ajatellen olevansa niin epäkelpo. Ja silkkaa leipää myös...sitäkin! Kiitoksena vain, että oppi kuuntelemaan rivienkin välejä. Alkoi kunnioittaa yhä enemmän niitä, jotka todella ovat ihmisiä ihmisille, eivätkä vain nimiä viroissa tai toimissa.
Läsnäoloa, yksinäisyyden lievitystä, saanut niin paljon enemmän kuin koskaan pystyy antamaan. Silti kysyn yhä, voinko sanoa olevani uskovainen? Olenko riitävä, olenko kelvollinen, loputtomiin. Vanhat ehkä turhat syyllisyydet on pienin erin saanut pois, ainakin helpottumaan. Toimintaa, yhdessäkokoontumista, ei vain traditio käydä kirkossa, vaan viikon lepo, mietiskely, pyhä, sana, ilman olisi tyhjää.
Nyt muutettua kylläkin yksinäisyys palannut- on eroa seurakunnallla ja seurakunnalla, toinen oli iso ja kiireinen, mutta ihminen paikallaan! Kovin erilaiset käytännöt.
Molemmat lapset saivat päättää ja halusivat käydä rippikoulun. Kolme lasta vanhemmalla, olen siis jo mummo! eli nuorempi lapsistani pääsi yhden heistä kummiksi, ja on ollut hyvin ylpeä tehtävästään.
Tärkein asia kuitenkin juuri jo vauvana satu kaste, Jumalan lupaus , oma lupaus rippikoulussa, aikuisuuden mutkat, elämä.Sairaudet, niissä olen sortunut kysymään, miksi minä? Vaikka tiedänkin vastauksen. Jos tätä ruumillista kipua ei saa pois, edes ja etenkin sitten henkisen?
Apua ja auttavat konkreetttiset kädet, kun hätä oli suurin, eivätkä hylänneet kokonaan, vaikka jopa muutin. Todellinen diakoni! Antoi rohkeuden kertoa asioistaan, joista oli vaiennut kaikille ihmisille, ajatellen olevansa niin epäkelpo. Ja silkkaa leipää myös...sitäkin! Kiitoksena vain, että oppi kuuntelemaan rivienkin välejä. Alkoi kunnioittaa yhä enemmän niitä, jotka todella ovat ihmisiä ihmisille, eivätkä vain nimiä viroissa tai toimissa.
Läsnäoloa, yksinäisyyden lievitystä, saanut niin paljon enemmän kuin koskaan pystyy antamaan. Silti kysyn yhä, voinko sanoa olevani uskovainen? Olenko riitävä, olenko kelvollinen, loputtomiin. Vanhat ehkä turhat syyllisyydet on pienin erin saanut pois, ainakin helpottumaan. Toimintaa, yhdessäkokoontumista, ei vain traditio käydä kirkossa, vaan viikon lepo, mietiskely, pyhä, sana, ilman olisi tyhjää.
Nyt muutettua kylläkin yksinäisyys palannut- on eroa seurakunnallla ja seurakunnalla, toinen oli iso ja kiireinen, mutta ihminen paikallaan! Kovin erilaiset käytännöt.
Molemmat lapset saivat päättää ja halusivat käydä rippikoulun. Kolme lasta vanhemmalla, olen siis jo mummo! eli nuorempi lapsistani pääsi yhden heistä kummiksi, ja on ollut hyvin ylpeä tehtävästään.
Tärkein asia kuitenkin juuri jo vauvana satu kaste, Jumalan lupaus , oma lupaus rippikoulussa, aikuisuuden mutkat, elämä.Sairaudet, niissä olen sortunut kysymään, miksi minä? Vaikka tiedänkin vastauksen. Jos tätä ruumillista kipua ei saa pois, edes ja etenkin sitten henkisen?
Vastaukset 9
Vanhimmat
eiköhän tuo melkoisen tyhjentävästi käynyt esille kirjoituksestasi.
Ole hyvä ja pidä kirkkosi, se on juuri sinua ja ystäviäsi varten toimiva ratkaisu.
Anna meidän muiden elää ilman tuputettua taikauskoa, kiitos.
Ole hyvä ja pidä ateismisi, se on juuri sinua ja ystäviäsi varten toimiva ratkaisu.
Anna meidän muiden elää ilman tuputettua epäuskoasi, kiitos.
Ole hyvä ja pidä uskontosi, se on juuri sinua ja ystäviäsi varten toimiva ratkaisu.
Anna meidän muiden elää ilman tuputettua uskoasi, kiitos. Ihmisillä tulisi olla oikeus valita oma uskontokuntansa ilman ulkopuolista painostusta ja siksi arvostelukyvyttömien lasten liittäminen kirkkoon tulisi kieltää.
elelet uskovaisena. Sitä voit vahvistaa samanmielisten kanssa. Tällä palstalla puhutaan kirkosta eroamisesta ja jos se sinun mielestäsi on tuputtamista, niin poistu muualle.
Yksinkertainen ajatus on, että kirkosta eroamisesta keskusteleminen on vain: Eroa kirkosta!
Kirkosta eroamisesta voi keskustella myös ajatuksella: Älä eroa kirkosta!
Ja sitten vain vaihdetaan mielipiteitä ja perusteluja. Ei tämä ole vain ateistien, eroavien ja eronneiden palsta. Tämä on myös kirkon jäsenten ja kirkkoon liittyvien palsta, heidän, joiden mielestä kirkosta ei kannata erota. Sekin mielipide kuuluu keskusteluun tällä palstalla.
Eroa kirkosta. Se kannattaa!!!
Lapsikaste ei meinaa mitäään. Kaste ei pelasta, vaan usko Jeesukseen Kristukseen. Kaste on kuuliaisuutta Sanalle. Vauva ei voi olla kuuliainen, herää jo unestasi!
pelastus mistä?
hieno sivusto olisi tässä: www.nokiamissio.fi Esim. suorat nettitilaisuudet ovat kovin suosiossa. Mukana on kristittyjä eri suunnista. Sinne voi myös lähettää rukouspyyntöjä. Moni on parantunut ja siinä kokouksen yhteydessä niitäkin kerrotaan usein. Kannattaa tutustua, ei tarvitse olla yksin. Muutenkin: Jeesus pelastaa ja auttaa, kun Häneen turvaamme. Siunausta sinulle ja muille palstalaisille!