Minusta on outoa kuinka monien on vaikea hyväksyä sitä faktaa, että teismin ja ateismin välinen raja on mustavalkoinen; ihminen joko omistaa uskon jumalaan tai ei omista. Aikaisempi kirjoitukseni tästä aiheesta sikisi kamalasti erimielisyyttä. Monen mielestä ateistin ja teistin raja kun ei ole mustavalkoinen.
Koin ihmisten perustelut hieman laihoiksi. Siispä tapellaan vähän lisää: miksi sinusta ateismin ja teismin raja ei ole selväviivainen? Teisti on ihminen, joka omistaa uskon jumalaan. Ateisti on ihminen, joka ei omista uskoa jumalaan. Miten uskon ja uskon puutteen välinen raja voi olla häilyvä? Miten voi uskoa vähän muttei kokonaan, tai olla uskomatta vähän muttei kokonaan?
Ateisteissa ja teisteissä on tietysti eroja. On positiivista ja negatiivista ateismia. On agnostista ateismia ja agnostista teismiä. On teistejä, jotka kokevat että heidän usko on objektiinen totuus. On uskovaisia, jotka kokevat että heidän usko on henk.koht asia. Mutta sehän ei mitenkään tarkoita etteikö ateismin ja teismin välinen raja olisi selkeä.
Moni varmaan ajattelee, että eriasteiset varmuudet jumalan olemassaolosta tai olemattomuudesta tekisi ateismin ja teismin välisen rajan harmaaksi. Täytyy kuitenkin ymmärtää, että kyse on kahden mustavalkoisen kategorian ala-lajeista. Se että kahdessa eri leirissä ajatellaan monella eri tavalla, ei muuta sitä faktaa että kyseessä on kaksi leiriä.
Joku sanoi että ei olisi ateisti eikä teisti koska ei tiedä uskoako vai eikö. Tämä ei todellakaan ole mikään ateistin ja teistin välimuoto, vaan ateisti, joka pohtii teismiin kääntymisen kannattavuutta. Tämä johtuu siitä yksinkertaisesta syystä että ateismi on passiivinen. Kyseisellä ihmisellä ei ole uskoa jumalaan, eikä hän siksi ole teisti. Ollakseen ateisti, ihmisen ei tarvitse allekirjoittaa manifestiä tai julistaa uskon puutetta kaduilla. Riittää kun teismi puuttuu, ja ihminen on silloin ateisti.
Luulenpa että ateistin "leiman" välttelemisen syyt löytyvät pitkältä historiasta. Jumalaton on ollut kautta aikojen inhon kohde, johon on liitetty paljon negatiivisuutta. Teisteihin taas on aina liitetty paljon hyviä arvoja, kuten henkisyys, syvällisyys, moraalisuus ym.
Vaikka ajat on jo paljon muuttuneet, ateismi ei ole päässyt kokonaan eroon pahasta hajusta, jonka teistit ovat ennakkoluuloja viljelemällä siihen tartuttanut. Edelleenkin käden pitäminen raamatun päällä on merkki rehellisyydestä. Paris Hilttonkin pyrki kohottamaan julkisusskuvaansa näyttäytymällä raamattu kourassan. Ihmettelen miten groteski väkivaltakirjallisuus on merkki ihmisen hyvyydestä. Taikauskoisuus on edelleen jonkinlainen jalouden merkki.
Koin ihmisten perustelut hieman laihoiksi. Siispä tapellaan vähän lisää: miksi sinusta ateismin ja teismin raja ei ole selväviivainen? Teisti on ihminen, joka omistaa uskon jumalaan. Ateisti on ihminen, joka ei omista uskoa jumalaan. Miten uskon ja uskon puutteen välinen raja voi olla häilyvä? Miten voi uskoa vähän muttei kokonaan, tai olla uskomatta vähän muttei kokonaan?
Ateisteissa ja teisteissä on tietysti eroja. On positiivista ja negatiivista ateismia. On agnostista ateismia ja agnostista teismiä. On teistejä, jotka kokevat että heidän usko on objektiinen totuus. On uskovaisia, jotka kokevat että heidän usko on henk.koht asia. Mutta sehän ei mitenkään tarkoita etteikö ateismin ja teismin välinen raja olisi selkeä.
Moni varmaan ajattelee, että eriasteiset varmuudet jumalan olemassaolosta tai olemattomuudesta tekisi ateismin ja teismin välisen rajan harmaaksi. Täytyy kuitenkin ymmärtää, että kyse on kahden mustavalkoisen kategorian ala-lajeista. Se että kahdessa eri leirissä ajatellaan monella eri tavalla, ei muuta sitä faktaa että kyseessä on kaksi leiriä.
Joku sanoi että ei olisi ateisti eikä teisti koska ei tiedä uskoako vai eikö. Tämä ei todellakaan ole mikään ateistin ja teistin välimuoto, vaan ateisti, joka pohtii teismiin kääntymisen kannattavuutta. Tämä johtuu siitä yksinkertaisesta syystä että ateismi on passiivinen. Kyseisellä ihmisellä ei ole uskoa jumalaan, eikä hän siksi ole teisti. Ollakseen ateisti, ihmisen ei tarvitse allekirjoittaa manifestiä tai julistaa uskon puutetta kaduilla. Riittää kun teismi puuttuu, ja ihminen on silloin ateisti.
Luulenpa että ateistin "leiman" välttelemisen syyt löytyvät pitkältä historiasta. Jumalaton on ollut kautta aikojen inhon kohde, johon on liitetty paljon negatiivisuutta. Teisteihin taas on aina liitetty paljon hyviä arvoja, kuten henkisyys, syvällisyys, moraalisuus ym.
Vaikka ajat on jo paljon muuttuneet, ateismi ei ole päässyt kokonaan eroon pahasta hajusta, jonka teistit ovat ennakkoluuloja viljelemällä siihen tartuttanut. Edelleenkin käden pitäminen raamatun päällä on merkki rehellisyydestä. Paris Hilttonkin pyrki kohottamaan julkisusskuvaansa näyttäytymällä raamattu kourassan. Ihmettelen miten groteski väkivaltakirjallisuus on merkki ihmisen hyvyydestä. Taikauskoisuus on edelleen jonkinlainen jalouden merkki.
Vastaukset 5
Vanhimmat
mulla on muistikuva että jeesus sanoo raamatussa että älä vanno valoja. En jaksa etsiä kohtaa mutta olen sen joskus lukenut. Käsi raamatun päällä vannominen on siis ihan pakana meininkiä ja vastoin jeesuksen neuvoa. Tästä voi myös oikeudessa kieltäytyä sen perusteella että se on vastoin raamatussa annettuja ohjeita, jos meinaan on uskis.
teismin välisestä mustavalkoisesta erosta kelpaa minulle.
Itse kyllä ajattelen, että enemmän pitaalinen Suomessa nykypäivänä on se, joka ilmoittautuu uskovaksi julkisesti. Itse mm. sain potkut työpaikastani ja työntekemisvelvoite loppui välittömästi, kun työnantaja kuuli, että olin tullut uskoon.
Tuomioistuimessa todisteluharkinnassa pidetään samanveroisina todistajan antamaa vakuutusta ja valaa.
Tuossa ketjun toisessa viestissä viitattu kielto antaa turhaa valaa ei mielestäni ulotu tuomioistuimessa annettavaan valaan, koska sehän ei ole turha.
suurimmissa kaupungeissa tilanne varmasti on se ettei kukaan halua duuniin henkilöä jonka pata viiraa, joka on taikauskoinen, ellei sitten tuo pomokin ole.
Todennäköisesti pomo vain on hurahtanut eri lahkoon.
Ristiriita muodostuu siitä että näennäisesti kirkon valta-asema on vahva, valtiopäiviä avataan jeesustellen tassut ristissa kamelikuskien jumalille, pitseriayrittäjältä kerätään veroa lahkon tukemiseksi MUTTA KUKAAN EI HALUA HIHHULIA DUUNIIN.
Maallamme on tulevaisuus, jumalan kiitos!
tai ei usko, mutta hänellä ei ole aavistustakaan omasta uskosta? Esimerkiksi henkilö ei uskalla ajatella koko asiaa, ettei joudu ikuisiksi ajoiksi helvetin tuleen.
Jos omaa uskoaan epäilee, niin silloinhan pitää kumminkin olla sitä jotain mitä epäillä. Jos omaan uskoon suhtautuu väliinpitämättömästi, niin kyllä silloinkin siellä on jotain, mihin sitten suhtaudutaan väliinpitämättömästi. Ja silleen.