Toinen maailmansota ratkaistiin ilmassa. Lähes poikkeuksetta vaati menestynyt suuroperaatio maissa tuekseen ilmaylivoiman. Gallandin elämänkerrasta paljastuu, ettei Saksan ensilinjan lentokykyisten päivähävittäjäkoneiden vahvuus vuosina 1939-1943 noussut. Kun puna-armeija vielä pasteerasi käsi kädessä sakemannien kanssa Puolassa, kävi RAF ankaraa kulutussotaa länsirintamalla.
Saksan hyökätessä NL:n alueelle ei se saanut ilmaan enempää hävittäjäkoneita kuin Ranskan operaatiossa. Saksan hävittäjäkoneiden ja -lentäjien tappiot Englannissa olivat niin karmeita, ettei Luftwaffe pystynyt korvaamaan niitä kunnolla. Brittien tehtaat pystyivät vastaamaan kulutukseen tehokkaammin kuin Saksa, joka laiminlöi hävittäjätuotantoaan. Kun Taistelu Englannista -vaihe loppui painoi RAF rintaman heti Kanaalin vastarannalle ja jatkoi heikentyneestä voittosuhteestaan huolimatta painostusta.
On myös muistettava, että itärintaman lisäksi Luftwaffe joutui koko ajan pitämään hävittäjärykmenttejään taisteluissa Kanaalin lisäksi Maltalla ja Pohjois-Afrikassa. Hävittäjäkoneista ei itärintamalle riittänyt missään vaiheessa kuin 60 %. Saksalla ei 3000 km rintamalla siksi ollut mahdollisuuksia mihinkään strategiseen ilmasotaan. Se yritti vain vastata päivän tilanteeseen. Kun suurpommitukset alkoivat Saksan tilanne vielä hankaloitui, koska se joutui suuntaamaan tehostuneen tuotantonsa valtakunnan ydinalueen puolustukseen.
Puna-armeijan ollessa ilmassa selvästi alakynnessä pitivät Britit järkyttävistä tappiostaan huolimatta tilanteen käsissään. RAF onnistui aina, huomatkaapas tämä, aina lisäämään painostusta lännessä tai Välimerellä kun itärintamalla oli tiukat paikat. Strategisesti tämä ansa toimi yllättävän hyvin, koska sakemannit erehtyivät useasti siirtelemään hävittäjäosastojaan edes takaisin, kun niitä olisi tarvittu Wehrmachtin suuroperaatioissa. Tuo Hitlerin into siirrellä hävittäjiä aiheutti jo sinänsä jatkuvia tuhoutumisia.
Moskovan taistelu syystalvella 1941 oli ratkaistu Englannin yläpuolella edellisenä vuonna. Britit olivat tuhonneet niin paljon saksalaista ensilinjan hävittäjäkalustoa, ettei sitä riittänyt enää pommikoneiden tai maavoimien tueksi itärintaman ratkaisuvaiheissa. Itärintamalla huoltoyhteydet olivat pitkät ja huonokuntoiset kentät tuhosivat koneita merkittävässä määrin.
Stalinin propagandan siitä, että he löivät yksin Saksan voi jättää omaan arvoonsa. Erityisesti 1941-42 NL:n koneet olivat jatkuvasti alakynnessä Luftwaffea vastaan. Puna-armeijan olisi käynyt köpelösti, mikäli Saksa olisi voinut suunnata Luftwaffen hävittäjäaseen itään kokonaisena ja ilman Brittien jatkuvasti Afrikassa, Maltalla ja Kanaalilla aiheuttamia tappioita.
Saksan hyökätessä NL:n alueelle ei se saanut ilmaan enempää hävittäjäkoneita kuin Ranskan operaatiossa. Saksan hävittäjäkoneiden ja -lentäjien tappiot Englannissa olivat niin karmeita, ettei Luftwaffe pystynyt korvaamaan niitä kunnolla. Brittien tehtaat pystyivät vastaamaan kulutukseen tehokkaammin kuin Saksa, joka laiminlöi hävittäjätuotantoaan. Kun Taistelu Englannista -vaihe loppui painoi RAF rintaman heti Kanaalin vastarannalle ja jatkoi heikentyneestä voittosuhteestaan huolimatta painostusta.
On myös muistettava, että itärintaman lisäksi Luftwaffe joutui koko ajan pitämään hävittäjärykmenttejään taisteluissa Kanaalin lisäksi Maltalla ja Pohjois-Afrikassa. Hävittäjäkoneista ei itärintamalle riittänyt missään vaiheessa kuin 60 %. Saksalla ei 3000 km rintamalla siksi ollut mahdollisuuksia mihinkään strategiseen ilmasotaan. Se yritti vain vastata päivän tilanteeseen. Kun suurpommitukset alkoivat Saksan tilanne vielä hankaloitui, koska se joutui suuntaamaan tehostuneen tuotantonsa valtakunnan ydinalueen puolustukseen.
Puna-armeijan ollessa ilmassa selvästi alakynnessä pitivät Britit järkyttävistä tappiostaan huolimatta tilanteen käsissään. RAF onnistui aina, huomatkaapas tämä, aina lisäämään painostusta lännessä tai Välimerellä kun itärintamalla oli tiukat paikat. Strategisesti tämä ansa toimi yllättävän hyvin, koska sakemannit erehtyivät useasti siirtelemään hävittäjäosastojaan edes takaisin, kun niitä olisi tarvittu Wehrmachtin suuroperaatioissa. Tuo Hitlerin into siirrellä hävittäjiä aiheutti jo sinänsä jatkuvia tuhoutumisia.
Moskovan taistelu syystalvella 1941 oli ratkaistu Englannin yläpuolella edellisenä vuonna. Britit olivat tuhonneet niin paljon saksalaista ensilinjan hävittäjäkalustoa, ettei sitä riittänyt enää pommikoneiden tai maavoimien tueksi itärintaman ratkaisuvaiheissa. Itärintamalla huoltoyhteydet olivat pitkät ja huonokuntoiset kentät tuhosivat koneita merkittävässä määrin.
Stalinin propagandan siitä, että he löivät yksin Saksan voi jättää omaan arvoonsa. Erityisesti 1941-42 NL:n koneet olivat jatkuvasti alakynnessä Luftwaffea vastaan. Puna-armeijan olisi käynyt köpelösti, mikäli Saksa olisi voinut suunnata Luftwaffen hävittäjäaseen itään kokonaisena ja ilman Brittien jatkuvasti Afrikassa, Maltalla ja Kanaalilla aiheuttamia tappioita.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kyllä ne oli Teräsmies ja Mustanaamio. Vielä tietenkin auttoivat Taika-Jim ja Aku Ankka
Jos kerran toinen maailmansota ratkaistiin ilmassa niin miksi suotta silloin varustettiin maa-armeijoita? Turhaa oli Kollaallakin taistella. Lentokoneet ratkaisivat.
No joo. Vasta ydinaseiden jälkeen ja rakettiteknologian kehityttyä oli mahdollista ilmateitse ratkaista sodan lopputulos.
Toisella maalla on täydellinen ilmaylivoima mutta ei juuri lainkaan maavoimia ja toisella pelkästään maavoimat. Kumpi voittaa? Siis ennen ydinaseita.
"Toisella maalla on täydellinen ilmaylivoima mutta ei juuri lainkaan maavoimia ja toisella pelkästään maavoimat. Kumpi voittaa? Siis ennen ydinaseita. "
Vuonna 1999 NATO saavutti sodanpäämääränsä Kosovossa pelkästään massiviisella konventionaalisten ilmavoimien käytöllä. Serbia joutui nöyrtymään vaatimuksiin vaikka yhtäkään maataistelua ei käyty.
Eli kyllä se sodan voittaminen onnistuu ilman maavoimiakin.
... mukava olla maavoimissa jos vihollisen hävittäjät, maataistelukoneet ja pommikoneet munivat koko ajan päälle =)
Serbia olisi voittanut ja miehittänyt Natomaat jos niillä ei vain olisi ollut maavoimia. Reppu ja pyssy selkään ja sitten matkaan...ja lentokentät Serbian haltuun.
Tosin lentotukialukset ovat paha pala purtavaksi?
Serbithän eivät uskaltaneet edes nostaa päätään pusikosta kun NATOn koneet tekivät taistelulentoja jopa 5km korkeudessa. Sen sijaan serbien "tehokkaat" maavoimat kykkivät metsissä piilossa naamioinnin suojassa NATOn pommittaessa osumia valemaaleihin kilometrien korkeudesta. He eivät kyenneet liikkumaan edes maataan puolustaessaan; mitäs luulet operointikyvyn olleen jos heidän olisi pitänyt lähteä tekemään isoja keskitysmarsseja ja teiden ollessa täynnä hyökkäykseen valmistuvaa sotilaskalustoa kun NATOn koneet olisi hallinneet taistelukenttää yöllä sekä päivällä, sateella ja auringonpaisteella? Tuloksena olisi ollut samanlainen kaaos serbeille kuin länsirintamalla 1944 Falaisessa saksalaisten uskallettua lähtemään liikkeelle piiloistaan: taivas täynnä rynnäköiviä lentokoneita, tiet täynnä tuhottua kalustoa ja täysi kaaos päällä. Ja tämä siis jo sen ajan kalustolla.
Jatketaan pelleilyä. Siis mitään marssimista porukalla ei olisi tarvinnut suorittaa. Kartta ja kompassi käteen jokaiselle ja jokainen olisi siviilinä pistooli taskussa kulkenut ympäri Eurooppaa. Linja-autoissa ja polkupyörillä tai vaikkapa kävellen. Sitten olisivat ottaneet lentäjät ja lentokentät haltuunsa koneiden laskeuduttua. Tämä siis olisi ollut mahdollista koska missään Euroopan maassa ei olisi ollut yhtään muuta asetta kantanutta ihmistä, vain serbejä.
Lapsellista verrata Serbiaa ja NATOA keskenään.
Serbian sodassa kaikista NATO:n sotatoimista vastasi
USA käytännössä melkein yksinään.
USA:n varustelumenot ovat näinä aikoina olleet lähes
50% koko maailman varustelumenoista kun Ranskan,
Britannian, Japanin ja Kiinan osuudet ovat vain 4-5%,
ja Venäjän vain puolet noistakin luvuista.
USA:n varustelumenot köyhään Serbiaan verrattuna
olivat ainakin sata- jos eivät tuhatkertaiset!
III valtakunta kaatui kahteen asiaan.
Se hävisi taistelun itärintamalla 6-1 ja hävisi taistelun atlannilla 6-3. Molemmat ottelut piti voittaa että hyvin rasvattu fasistiarmeija saatiin nurin.
Britit ja ranskalaiset olivat sodankäynnin statisteja saksaan verrattuna.
Vain massiivinen atlannin yli tullut amerikan apu piti britit hengissä. Ranskalaiset- Hitlerin sanoin: nuo kuppatautiset parittajat- jäivät saksan jalkoihin vain muutamassa viikossa.
Apua pitkin atlantia tuli myös N.liitolle mutta se ei ollut ratkaiseva apu.
Sen merkitystä on liikaa korostettu ja se onkin jo muuttunut totuudeksi eli kärpäsestä on tehty härkänen.
II maailmansodan ratkaisu euroopan rintamilla tapahtui nimenomaan idässä puna-armeijan toimesta ja kustannuksella.
Kiusallista tosiasiaa angloamerikkalaiseen huuhaa-historiaan uskoville.
Olisi mielenkiintoista kuulla näkemyksesi Saarialhon tutkimuksista ja poikkeava perustelusi täsmennettynä.
LOKAKUU 2006 KARELIA KLUBI S 9
rinnän vuoksi rakennettiin kaksi öljyputkea
Texasista Itärannikolle. USA oli 1930-luvulla
maailman dominoiva öljyntuottaja,
Neuvostoliitto oli toiseksi suurin. II maailmansodan
aikana USA tuotti 6 mrd. barrelia
öljyä. Bensiininvalmistuksen kehityksellä oli
myös suuri merkitys sodan kulkuun.
- Syyskuussa 1941 USA:ssa alkoi hätätilanteen
laivanrakennusohjelma, joka kolmessa
vuodessa tuotti yli puolet koko maailman
ennen sotaa olleesta tonnistosta. USA:
n laivarakennus muuttui laivatuotannoksi
(valmis laiva jopa 8 vuorokaudessa). Ehkä
tärkein oli Liberty-luokka, jonka valmistuksessa
otettiin käyttöön laivanrakennusalalla
mullistava hitsaus- ja lohkorakenne. Liberty-
alukset kuljettivat 75 % USA:n joukkojen
tarvikkeista ja merkittävän osan LL-avusta
II maailmansodassa.
- Sota ei merkinnyt USA:lle pelkästään
kustannuksia. Sota lopetti USA:n lamakauden.
US-yrityksistä tuli maailman suurimpia
ja ne tekivät suunnattomia voittoja. Valtion
- Olennaista oli, että monitahoinen tekninen
apu Venäjälle oli aloitettu jo 1930-luvulla.
Esim. lentokonevalmistuksen tavoite Fordin
tehtaalla oli kone tunnissa.
- Maasodan kannalta maastokelpoisten
kuorma-autojen valtavalla määrällä oli
merkittävä osuus. Kesällä 1943 US-autoja
oli 1/4, sodan lopussa jo noin 2/3 puna-armeijan
autoista. Ilman niitä puna-armeija ei
olisi ehtinyt ajoissa Berliiniin. Esim. huhtikuussa
1945 Konjev’n armeijalla oli 18 000
kuorma-autoa, joista LL-autoja oli 15 000
kappaletta.
- LL-apu ei ehtinyt kunnolla vielä vuoden
1942 loppupuolen taisteluihin. Venäjä
selviytyi puolustusvaiheesta olennaisesti
omin voimin ja sai mahdollisuuden nostaa
sotatuotantonsa huippulukemiin hyökkäyssotaa
varten, koska merkittävää teknologian
siirtoa oli tapahtunut jo 1930-luvun puolella
USA:sta ja Saksasta.
- Ilmasodan kannalta ehkä tärkein asia
oli USA:ssa vuonna 1935 keksitty menetelmä
iso-oktaanin valmistamiseksi (oktaavan
lähettilään kautta 3 000 hävittäjää ja 3
000 pommikonetta sekä krakkauslaitoksia
lentobensiinin tuottamiseksi viiden vuoden
laina-ajalla.
- Lend-lease oli kaikkiaan 50.21 mrd.$
eli noin 13 % USA:n kaikista sotamenoista.
Siitä Englanti sai pääosan 31.6 mrd.$
(63 %), Neuvostoliitto 11.1 mrd.$ (22 %) ja
Kiina 1 mrd.$. Lisäksi Englanti avusti Neuvostoliittoa
428 milj. punnalla. USA toimitti
aseita kaikkiaan 42 maahan. Artikkelin lopussa
on tämän lehden karkea arvio siitä,
mitä nämä summat merkitsisivät tämän päivän
kansantaloudellisena rasitteena. Luvut
ovat musertavia.
- Lokakuun 1941 ja elokuun 1945 välisenä
aikana USA:sta toimitettiin Neuvostoliittoon
alla olevan listan lisäksi erittäin merkittävä
määrä muuta materiaalia. Avun oikea
ajoitus oli ratkaisevan tärkeää, esim. jokaista
konetta odotettiin kärsimättömästi.
kuorma-autot 375 833
jeepit 51 503
m-pyörät 35 170
traktorit 8 075
tankit (+ GB:stä 7 410) 7 053
lentokoneet (+ GB:stä 7 410) 14 795
höyryveturit 1 900
dieselveturit 66
tavaravaunut 9 920
kaatovaunut 1 000
tankinkuljetusvaunut 120
ruokatarvikkeet, tn 4 478 116
öljytuotteet, tn 2 670 371
kenttäpuhelimet 185 000
kaapelia, mailia 670 000
... lista jatkuu
Lend-lease -toimitusreitit
- Avun toimittamiselle oli kolme pääreittiä
ja myöhemmin vielä kaksi sivureittä:
1. Murmansk ja Arkangel
2. Persian käytävä eli Basra ..
3. Venäjän Kauko-Itä eli Vladivostok, Uelkal
..
4. Venäjän arktinen reitti
5. Mustanmeren reitti heti, kun Välimeri oli
‘avattu’
- Murmannin satama ja vuosina 1915-17 rakennettu
1 752 km mittainen rata oli tärkeä,
mutta ei ainoa reitti. Kuljetusten kannalta
ohitusleikkaus Sorokasta Obozerskajaan Arkangelin-
Vologdan -radalle oli merkittävä.
- Saattue PQ 17 kohtalo kesäkuussa
1942 oli käännekohta Murmanskin reitillä.
Saattueen kohtalo oli katastrofaalinen: 36
lähteneestä perille tuli 13 alusta, 23 upotettiin.
Laivojen mukana menetettiin merimiesten
lisäksi 3 350 ajoneuvoa, 430 tankkia,
210 pommikonetta, noin 100 000 tn muuta
materiaalia. Perille pääsi vain 164 tankkia, 87
lentokonetta ja 896 autoa. Liittoutuneiden
oli keskittävä uusia toimitusreittejä.
sotilaskulutuksesta tuli USA:n talouskasvun
polttoaine. Suuret yhtiöt loivat sotilas-öljyteollisuus
–kompleksin, jolla on ollut suuri
merkitys USA:n hallituksen politiikkaan.
- Laajamittaiset merikuljetukset ja saattueiden
suoja olivat edellytys Britannian ja
NL:n kipeästi tarvitseman LL-materiaaliavun
kuljetuksille vuodesta 1941 alkaen.
Kuljetuslogistiikka siten osaltaan ratkaisi
paljon II maailmansodan lopputuloksen.
USA:n vaikutus
II maailmansodan kulkuun
- US-materiaalien vaikutus maailmansodan
kulkuun oli kokonaisuudessaan ratkaiseva.
Kun autoteollisuuden massatuotantomenetelmät
otettiin kaikkialla käyttöön (esim.
auto-, lentokone-, laiva-, tankkituotanto),
jälki oli massiivista. Alla muutama esimerkki.
Prosenttiluku on osuus liittoutuneiden ja
akselivaltojen yhteistuotannosta.
tankit 101 000 35 %
sotilasajoneuvot 2 200 200 48 %
lentokoneet 240 000 52 %
tykit 260 000 36 %
laivat 34 600
niluku 100, ROL ja MOL). Tämän vuoksi
esim. pommikoneella lakikorkeus oli 3 km
suurempi ja toimintasäde noin 2 500 km pitempi
kuin ennen. Hävittäjiin saatiin sama
teho noin 28 litran moottorista kuin saksalaiset
saivat 40-litraisista.
Lend-lease –toiminta
- USA:lle tuli suuri ja todellinen huoli Neuvostoliiton
kestävyydestä. Vuoden 1941 lopulla
Saksa oli saanut haltuunsa 38 % NL:n
viljanviljely- ja karjankasvatusalueista, 84 %
sokerintuotanto-alueista, 60 % siankasvatusalueista,
se oli pääsemässä käsiksi Kaukasuksen
öljyvaroihin ja piiritti Leningradia sekä
uhkasi vakavasti Moskovaa. Saksa oli pakottanut
NL:n aloittamaan sotateollisuutensa
siirtämisen kauas itään.
- Presidentti Rooseveltin haluaman ja
Kongressin hyväksymän Lend-Lease Act’n
11.03.41 ylärajana oli aluksi 1.3 mrd.$ ja pääkohteena
Englanti. Venäläinen varallisuus,
joka oli jäädytetty amerikkalaisiin pankkeihin
Neuvostoliiton hyökättyä Suomeen,
avattiin Rooseveltin käskyllä 24.03.41. Venäläiset
ostivat heti 59 taistelukonetta USA:
sta. Molotov pyysi sähkeellä USA:n Mosko-
- Lentokoneet toimitettiin aluksi Englannista
ja USA:sta laivoilla Murmanskiin
ja Arkangeliin. 1942 avattiin eteläinen reitti
Iranin kautta, jossa pääosa koneista koottiin
ja lennettiin NL:n eteläosiin. Vain pommikoneita
lennettiin USA:sta Brasilian ja Afrikan
kautta Sueziin ja edelleen Abadaniin.
- Toinen uusi reitti oli Pohjoinen reitti
eli ALSIB I: Alaska – Siperia. Se avattiin
29.09.42, kun venäläisten epäluulot USA:n
tarkoitusperistä olivat hälventyneet. Koneet
lensivät ensin Alaskaan Fairbanksiin, jossa
ne luovutettiin vastaanottokomissiolle. 8 058
konetta toimitettiin ALSIB-reittiä pitkin
lentämällä. Venäläiset lensivät materiaalien
kuljetuslentoja myös itse saamallaan LL-kalustolla
jopa Great Falls’sta Montanasta.
- Siperian kautta kuljetettiin 9 095 konetta,
Iranin kautta 3 868 konetta, Murmanskin
kautta laivalla 1 232 konetta ja
lentäen yli Atlantin 993 konetta, yhteensä
14 828 taktista lentokonetta.
Lend-lease –avun merkitys
- Huippuvuonna 1943 USA tuotti 648 404
sotakuorma-autoa, joista Neuvostoliitto sai
409 526 autoa eli 7 kuukauden tuotannon.
Sen arvioitiin vastaavan sotaa edeltävän ajan
2.5 vuoden tuotantoa. Autot olivat kolmiakselisia,
kaikilla pyörillä vetäviä ja etuvinssillä
varustettuja uusinta mallia, kun neuvostoautot
olivat vanhoja lisenssituotteita.
- LL-apuna toimitettiin lähes 2 000
veturia. Vuosina 1942-45 Neuvostoliitossa
valmistettiin vain 92 veturia. Jo vuonna 1935
NL:n rautateillä oli noin 20 000 höyryveturia.
NL:ssa valmistettuun vuonna 1941 noin
30 000 rautatievaunua, mutta vuosina 1942-
45 vain 1 087 kappaletta. LL-apuna tuli yli
10 000 vaunua. Ratakiskojen tuotanto laski
sotavuosina noin kymmenesosaan. Noin 90
% tarvittavista kiskoista tuli LL-apuna eli
622 100 tonnia. LL-toimitukset estivät Neuvostoliiton
rautatiekuljetusten halvautumisen.
- Voidaan arvioida, että Neuvostoliiton
sotavoimien kyky siirtää itsensä ja huoltonsa
oli riippuvainen Britannian, mutta ennen
kaikkea Yhdysvaltojen tuesta.
USA:n yksityinen tuki NL:lle
Merkittävää lisätukea NL:lle tuli yksityiseltä
amerikkalaiselta U.S. Russian War Relief
(Amerikan venäläinen sodan hätäapu) –organisaatiolta
ja Punaiselta Ristiltä. Tuen suuruudesta
ei ole käytettävissä tietoa. Organisaation
ilmoituksen mukaan se auttoi 10-12
miljoonaa venäläistä selviämään jo vuosien
1921-22 katastrofeista.
Miten NL:n olisi käynyt ilman LL-apua?
- Arvioiden mukaan ilman LL-apua Neuvostoliitto
olisi todennäköisesti kyennyt vapauttamaan
vain oman alueensa siihen mennessä,
kun liittoutuneet voittivat Saksan. NL:
n sotapotentiaalin kannalta merkittävää oli jo
1930-luvulla tapahtunut teknologian siirto.
Ei myöskään pidä unohtaa NL:n ja Saksan
teknologista yhteistyötä 1920-30 –luvuilla.
- USA:n 1930-luvulla myymä teknologia
yhdessä LL-avun mukana saadun tietotaidon
kanssa nosti NL:n teknologian tasoa jopa 50
vuoden verran 8-10 vuodessa!
- Venäläiset lähteet ovat aina vuoteen
1985 saakka vähätelleet LL-apua, esim. NL:
n sotahistoria 1947 ei mainitse LL-apua
lainkaan.
- Stalin ei koskaan paljastanut omalle
kansalleen LL:n täyttä panosta maan selviämisessä,
mutta hän viittaisi ohjelmaan 1945
Jaltan konferenssissa sanoen, että “Lendlease
on Franklin Rooseveltin yksi kaikkein
huomattavimmista ja elinvoimaisimmista
saavutuksista Hitlerin vastaisen allianssin
luomisessa”.
2/3 NL:n sotateollisesta
kapasiteetista 1930-luvulla
oli amerikkalaisperäistä.
USA:lle
tuli suuri
huoli
NL:n kestävyydestä.
Professori Antti Saarialho Lend-lease –laivan kannella San Franciskossa.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000027555388
Britit eivät ilmasodassa olleet statisteja, vaan pystyivät kaikin tavoin häiritsemään sakemannien itärintamankin operaatioita. Esimerkiksi Dieppen operaatio voidaan tulkita massiivisena RAF:n tukena Luftwaffen reservien pitämiseksi Ranskassa juuri kun idässä oli ratkaisun paikat. Kukaan täällä ei ole vielä ottanut kantaa ilmasotakysymykseen, eli miten puna-armeijan maavoimat olisivat pärjänneet, jos Luftwaffen hävittäjävahvuus olisi idässä ollut kaksinkertainen? Siinä olisi maataistelukoneille käynyt köpelösti.
Dieppen operaatiolla vuonna 1942 oli yhtä paljon merkitystä itärintamalle kuin
nimimerkin "zz-top" piereskelyllä Saharan lumimyrskyissä, vaikka näillä palstan
natsiprovoilla onkin tunnetusti iso ja lihava perse, ja vaikka Saharassa ei tiettävästi
esiinny lumimyrskyjäkään. Mutta eihän briteilläkään ollut mitään merkitystä
sodassa Euroopassa ennen Teherania ja Normandian maihinnousua 1944.
Brittiläis-kanadalaisten joukkojen varsin mitätön pikku hyökkäys 19. elokuuta
1942 ranskalaiseen Dieppen satamakaupunkiin oli täysi katastrofi.
Hyökkäyksen tavoitteena oli vallata satama päivän ajaksi ja vetäytyä sen jälkeen
takaisin Englantiin. Tämä Jubilee.koodinimellä (fi. riemujuhla!) tunnettu operaatio
ei ollut nimensä veroinen ainakaan liittoutuneiden kannalta – ehkä kylläkin Saksalle.
Britit ja kanadalaiset menettivät pienimuotoisen hyökkäyksen 5000 miehestään
4000, yli sata lentokonetta ja 29 panssarivaunua.
Britit lähtevät “sotaan” ja britit palaavat
SODASTA:
Operaatio Dieppe tai operaatio Rutter tai
operaatio Jubilee, so. Hitlerin riemujuhla!
http://www.youtube.com/watch?v=dMwunLwmu50
että Luftwaffe joutui pitämään koneitaan niin monessa paikassa. Ei taaskaan oikeus toteutunut.