Istukan jääminen kohtuun (+mahdollinen käynnistys)

Tuossa mietin että ei ole kohdalleni vielä sattunut että olisi äiti joutunut istukankäsin irroitukseen seuraavallakin kerralla,mahdollista se tietysti.Mutta usein seuraavassa synnytyksessä huomioidaan se mitä on edellisessä synnytyksessä hankaluuksia ollut,ja yritetään välttää se kaikin keinoin.Esim. lisäämällä supistavia aineita synn. jälkeen tms.Usein syynä tuohon istukanjäämiseen kohtuun synn. jälkeen on että kohtu on väsähtänyt ja supistaa huonosti.Supistus toimintaa lisätään lääkkeillä,vauva rinnalle imemään,hierotaan kohtua,vyöhyketerapiaa jne.Älä nyt jää pelkäämään tuota,ensimmäinen synnytys on aina ensimmäinen,toinen menee jo eri lailla,helpommin yleensä;)Et voi verrata yhtään miten se tulee seuraavalla kerralla menemään.Ja vaikka nyt ei supista huomenna voi olla jo toisin.Mukavaa syysvauvelin odotusta...

Tämä ei nyt ole ihan sama asia, mutta kerronpa kuitenkin..

Ekaa synnytysta käynnisteltiin kahtena päivänä, ja sen toisen vuorokauden aikana sitten syntyikin rv.42 1. Tietoihin merkittiin istukan olleen kokonainen, mutta kuitenkin pari tuntia synnytyksen jälkeen, kun olin päässyt osastolle, aloin vuotaa rajusti. Lääkäri paineli kohtua kauan aikaa, ja alkoi jo peloitella kaavinnalla. Lopulta kuitenkin istukan pala tulla tupsahti ulos, ja vuoto alkoi hiipua, onneksi!! Hemoglobiini minulta mitattiin monta kertaa päivässä, mutta lisää punasoluja sain vasta kahden päivän päästä, kun nähtiin että vuoto pysyi aisoissa. (alimmillaan hemppa taisi olla jotain 68). Kotiutuessa hemppa taisi olla 98. Olin seuraavan kuukauden ajan valkoinen lakana, huimasi kokoajan, ei jaksanut hoitaa vauvaa jne..
Seuraavan synnytyksen jälkeen (rv.41 6 lähti itekseen käyntiin!) minua pelotti ihan hirveästi että käy samoin. Istukan syntyessä se tarkistettiin todella perusteellisesti, että se olisi kokonainen, ja sellaiseksi se todettiin. Pääsin kuitenkin taas säikähtämään kun verta lorisi kunnolla sängystä ylös noustessa, vaikken niin kauaa ollut edes vaakatasossa ollut että verta olisi päässyt "kertymään". Se jäi kuitenkin siihen yhteen kertaan ja vuoto alkoi tasaantumaan, eikä istukan paloja/kalvoja tullut ulos.

Kolmatta synnytystä odotellessa, nyt rv.31 pian täynä, en osaa pelätä synnytystä enää, vaikka aina voi sattua jotain :/ Luultavasti joudun vielä yksin synnärille, kun ei lapsille vahtia jos viikolle sattuu. Tsemppiä sinulle ja onnea tulevaan synntykseen!

Kolme lasta, kaikki käynnistetty, kaksi eka kertaa istukka irrotettu käsin.

Onneksi eletään nykyaikaa, ei kuolla synnytykseen. Eka kerralla mentiin pikana leikkuriin, kun verta tuli kuin härän kurkusta. Toisella kerralla sitten ehdittiin jo yrittää tunti painella istukkaa ulos ennen kuin antoivat periksi ja kärräsivät leikkuriin.

Kolmannella kerralla osasin jo itse kertoa peloistani, että jääkö se istukka taas kiinni. Lääkäri määräsi jo etukäteen, että välittömästi lapsen synnyttyä emättimeen työnnetään joku pilleri. Ymmärsin, että samaa käynnistyslääkettä, mitä sain kun synnytys käynnistettiin. Näin siis myös tehtiin ja JEEEEEEE! Kolmas kerta toden sanoi, istukka syntyi normaalisti!!!!! Ensimmäistä ja varmaan viimeistä kertaa sai nautiskella niistä onnittelukahveista syntymän jälkeen.

Minulle ei ole jäänyt kammoa käynnistyksistä eikä istukan irtoamattomuudesta. Eka kerralla ei vielä älynnyt mitään odottaakaan ja kaikki tapahtui nopeasti. Toka kerralla sitä oli jo ennakkoasenteita, että jos taas jää kiinni, niin ei tarvi säikähtää, vaan sit taas mennään leikkuriin, tarvittaessa nopeaa. Lopulta itse sanoinkin että ettekö jo anna periksi, kun yrittivät painella ja painella istukkaa irti.

Kolmas kerta tosiaan oli hieno kokemus, jonka voi ymmärtää vain varmaan sellainen, jolla on takana pelkkiä käsinirrotuksia, kuten sinulla.

Synnytys käy kipeää, käynnistettiin tai ei, siitä olen varma. Minä olen aina mennyt synnyttämään kuin hammaslääkäriin, ajanvarauksella. Sekin on sitä elämän huumoria. Olisihan se tietysti mielenkiintoista kokea synnytyksen alku "livenä", miettiä kotona, että jokohan lähtisi, saada mennä siitä synnyttäjien ovesta eikä polin kautta jne... Mutta kun taas on tässä pari yötä kuunnellut korvatulehdusta yskivää kaksivuotiasta, niin taidetaan mekin siirtyä siihen täti-maailmaan, eli toivotaan, että serkkuja alkaisi pian putkahdella maailmaan.