Eikös ole kumma, että pariskuntasta molemmat kuuluu kirkkoon. Ovat maksaneet kirkollisveroa molemmat jo 20 v, yhteensä 40 v - ja kun lapsi menee rippikouluun tulee kirkolta lasku, että maksapas lapsesi saama opetus!!!
Voi vee....no tätä seurasin sivusta, itse en enää siihen flafkaan kuulukaan.
Voi vee....no tätä seurasin sivusta, itse en enää siihen flafkaan kuulukaan.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Rippikoulut tulevat kirkolle hyvin kalliiksi. Kurssikeskukset ovat tulleet siihen ikään, että ne on kohta remontoitava, jolloin seurakunnat joutuvat pohtimaan niiden pitämisen mielekkyyttä ja rahoitusta.
Rippikoulumaksuilla pystytään rahoittamaan vain ruokailu ja sen kaltaiset maksut. Palkat yms. menee kirkon pussista. Prometheusleirit ovat kustannusrakenteelta erilaisia, sillä ne perustuvat (lähes kokonaan) palkattomaan talkootyöhön ja lähimmäisenrakkauteen :-)
tulevaisuuteen. Jos kirkkoon kuulumaton menee leirille, niin aika pian hän sen maksun kuittaa kirkollisveron muodossa myöhemmin.
Minustakin rippikouluista koituvia kuluja voi pitää markkinointikuluina. Rippikoulua hyödynnetään nykyään muutenkin härskisti: kummit erotetaan juhlaväestä rukoilemaan kummilapsen puolesta, kirkolla on kauneimmat rippikoulut lauluja ja viimeisenä on ajatus äänioikeuden laskemisesta, jotta juuri rippikoulun käyneet pääsisivät äänestämään; tietenkään he eivät ole kypsiä eromaan kirkosta ennen kuin lain mukaan heidät on pakko päästää :-)
Muksut suhtautuvat rippikoulun jälkeen myönteisesti kirkkoon. Kirkossa kuumeisesti mietitään mitä mukavaa yhdessä tekemistä voi tehdä jumalallisissa joukoissa (kuten partio ja laskettelu). Mielestäni pohjanoteraus on kristillinen metsästysretki (Metsästysretki tuo nuoret seurakuntaan http://www.kotimaa.fi/kotimaa/index.php?option=com_content&task=view&id=3199&Itemid=38 )
"Muksut suhtautuvat rippikoulun jälkeen myönteisesti kirkkoon."
Ai suhtautuvat vai? Minä ainakin totesin rippikoulun jälkeen, että olisi oikea ratkaisu erota koko lafkasta.
Sekoitat kaksi erilaista rippikoulumuotoa, joko tahtoen tai tietämättömyyttäsi.
Kirkon rippikoulu on ilmaista kirkon opetusta, jota kuuluu kaikille aikuisiän kynnyksellä oleville kirkon jäsenille kirkon ja sen uskon perustoista!
Ainoastaan, jos haluaa suorittaa rippikoulun leirimuotoisena, se on maksullinen leirikustannuksen osalta, jota sitäkin seurakunta sponsoroi.
mutta viidestä leivästä ja kahdesta kalasta peritään maksu :-)
Rippikoulussa on ilmaista ainakin opetus, vakuutukset, opetusmateriaalit ja isosten työpanos. Leirijakson yöpymisistä ja täysihoidosta sekä kuljetuksista huoltajat maksavat noin kolmanneksen ja seurakunta loput. Aikaisemmin rippikoulut olivat opiskelua esim. kirkossa ja siksi maksuttomia. Toki edelleen on tarjolla ilmaisia iltarippikouluja. Leirit ovat yleistyneet, koska niitä toivotaan. Esim. viime kesänä olin mukana riparilla, johon kuului 9 päivän leirijakso. Se maksoi nuorten perheille 165 euroa. Ei paha. Jossain toisessa seurakunnassa maksu voi olla suurempi, koska kulut ovat myös erilaiset. Mutta yhtä kaikki: jokainen riparilainen maksaa seurakunnalle paljon enemmän kuin leirimaksuissa tulee takaisin.
Sinulla lienee valtakunnan parhaat tiedot rippikouluista. Osaatko kertoa kuinka moni rippikoulun takia liittynyttä (noin tuhat kastettua per vuosi ja lähes kaksituhatta liittynyttä) kuuluu kirkkoon vielä 10 vuoden kuluttua?
Toinen mieltäni askaruttanut kysymys on vammaiset ja rippikoulu. Eräs kirkon hienoimmista piirteistä on halu tarjota rippikoulu kaikille. Uskon, että monelle kehitysvammaiselle rippikoulu on eräs elämän hienoimmista kokemuksista. Pidetäänkö heistä huoli myös konfirmaation jälkeen? Tiedän, että kirkko huomioi näkövammaiset ja muut suuret vammaisryhmät, mutta muistaako se lapsenkaltaiset ystävämme (joista monet on erittäin uskonnollisia - ainakin oli vielä 70-luvulla :-)
on omia leirejä ja onpa oma partiokin. Muuten vammaisilla on samat oikeudet kuin muillakin.
Tarkkoja tilastoja en pysty sanomaan. Sivistynyt mututuntuma on, että rippikoulun myötä kirkkoon liittyneistä on kirkon jäseniä 10 vuotta myöhemmin noin 80%, ehkä hiukan enemmänkin. Liittymisen taustalla on positiivinen rippikoulukokemus, joka kuitenkin ajan myötä "tasoittuu". Kolmannes heistä, jos sitäkään, jatkaa isostoiminnassa tai muussa seurakunnan nuorisotoiminnassa.
Enemmistölle vammaisista rippikoulu on todella positiinen kokemus, samoin heidän perheilleen. Näistä nuorista pyritään pitämään huolta myös rippikoulun jälkeen, tosin esim. vammaistyön pappeja ja diakoneja on koko maassa vain muutamia kymmeniä. Toisaalta vammaiset huomioidaan jollakin tavalla jokaisessa seurakunnassa. Viime vuosien aikana on noussut myös kysymys vaikeasti kehitysvammaisten rippikouluista, monien nuorten vanhemmat ovat aktiivisesti vaatineet yhtäläistä mahdollisuutta rippikouluun, niin kuin oikein onkin. Esim. Invalidiliiton Lahden kuntoutuskeskus järjestää kesällä 2008 rippikoululeirin vaikeasti liikuntavammaisille 1993 syntyneille nuorille, jotka haluavat käydä rippikoulun leirimuotoisena. Vertaisryhmällä on heillekin iso merkitys. Myös dysfasianuorten vanhemmat ja etujärjestöt ovat vaatineet heidän erilaisuutensa huomioimista, niinpä Turun kodissa on muutaman vuoden ajan tarjottu näille nuorille mahdollisuutta rippikouluun. Taustalla olevista ajatuksista enemmän kirkko kaikille ohjelmassa:
http://www.evl.fi/kkh/to/kdy/kirkon_vammaisohjelma_2003.html
"Enemmistölle vammaisista rippikoulu on todella positiinen kokemus, samoin heidän perheilleen."
Minun vammaiskokemukseni ovat 70-luvun siviilipalveluksesta ja näiltä vammaisilta näytti puuttuvan kaikki omaiset (paitsi viranomaiset). Tiedän, kuinka lujasti kehitysvammaiset kiintyvät heitä viranpuolesta hoitaviinkiin, joten he varmasti kokevat rippikoulun läheisyyden hyvin voimakkaasti. On erittäin hienoa, että kirkko yrittää pitää heihin yhteyttä konfirmaationkin jälkeen, sillä tässä kauniiden ja terveiden yhteiskunnassa heikommat jäävät helposti osattomiksi. Oletko koskaan ajatellut, että Jeesus paransi paljon sairaita, mutta yksikään parannetuista ei päässyt opetuslapseksi? Vanhassa testamentissa suhtaudutaan hyvin tylysti sairaisiin.
79. Pyhien apostolien sääntö (ortodoksien kanoni) määrää "Jos kenessä on riivaajahenki, älköön hän tulko kleerikoksi älköönkä rukoilko yhdessä uskovaisten kanssa." Tämän perusteella esimerkiksi kaatumatautiset eivät saanneet tulla jumalanpalvelukseen.
Rippikoulu on kirkolle tavattoman tärkeä asia ja sitä on hoidettu loistavasti. Lähes 90 % rippikouluikäisistä kuuluu kirkkoon, mutta 40-50 vuotiaista taitaa kuulua jo alle 75 %. Luuletko, että nykyään eroavien 20-30 vuotiaiden lapset tulevat liittymään kirkkoon rippikoulun takia 20 vuoden kuluttua?
"Taustalla olevista ajatuksista enemmän kirkko kaikille ohjelmassa: http://www.evl.fi/kkh/to/kdy/kirkon_vammaisohjelma_2003.html"
Kirkolla on hieno ohjelma. Toivottavasti kristityt toimivat ohjelman mukaisesti, sillä sairaalla, köyhällä ja heikolla on vähän todellisia ystäviä.
Nykyisistä rippikouluikäisistä lähes kaikki kastettiin, mutta siitä huolimatta rippikouluje yhteydessä kastetaan tuhat lasta. Kuinka paljon heistä on maahanmuuttajia?
luin joitakin vuosia sitten (oisko ollut hesarissa) jutun jossa eräs vammainen jolla oli vielä alkoholiongelma kertoi kohtaamisistaan kirkon kanssa.
Kukaan ei tuntunut ymmärtävän että hän olisi ollut ateisti.
Ihan hauska tarina.
On ihmisen elämää eniten määräävistä tekijöistä.
Eli jos lapsi saadaan riparille niin eritt todnäk hänen elämässään uskonto tulee olemaan tärkeää.
On se mielenkiintoista, miksi Suomessa rippikoulu on juuri 15 vuotiaille. He ovat herkässä iässä, etsivät itseään ja omaa identiteettiään. Siis erittäin HAAVOITTUVIA, psyykkisesti. Monella voi olla vaikeuksia vanhempien kanssa tai muissa yhteisöissä. Seurakunta voi (joskus positiivisessakin) mielessä tuoda turvaa. Eli suomeksi sanottuna 15 kesäiset ovat suht helppo nakki kirkolle. Tosin se kaikki mitä muuta leirielämään liittyy, ei ole niinkään kirkollista. Mutta ehkäpä se onkin kirkon juoni, nuoret saa olla melko vapaasti ja tehdä kaikkea jännää, se houkuttaa leirille, mutta samalla sanalla sidotaan.
Toinen nuoria houkuttava tekijä on raha. Monet jo laskevat ennen leiriä, kuinka paljon kukakin antaa, ja miten paljon rahaa lopulta saa. Se on sitä väärää mammonaa.
Katolisessa kirkossa konfirmaatio on 12-13 vuotiaana. Useissa maissa rippikoulua opettavat vanhemmat. Voisi olla meidänkin kirkolla opittavaa, siinä vanhemmatkin sitten joutuisivat miettimään mihin lapsensa ovat opettamassa. Harva pohtii miettimään, mitä uskonto oikeasti tarkoittaa, se on vaan tapa.
Tottakai 15-vuotiaat ovat haavoituvaisia ja herkkiä sitoutumaan. Ei varmasti ole sattumaa että rippileiri on juuri tässä ikäluokassa.
Silti veikkaan että 20 vuoden päästä 15-vuotiaat menevät edelleen leirille - vaan kyseessä ei ole (ainakaan monelle) rippileiri. Niin monet nuoret aikuiset ovat jo eronneet kirkosta, ja perheissä kasvaa lapsia joiden elämään uskonto ei ole ensimmäiseen 15 vuoteen kuulunut. Miksi siis ottaa sitä omakseen 15 vuoden iässä, kun voi ottaa rusinat pullasta ja ihan vain rehellisesti lähteä vertaisryhmänsä kanssa leirille pitämään hauskaa.
Tässä on myös uuden business-raon paikka niille, jotka tilaisuuden ymmärtävät käyttää (leirikeskukset, järjestöt...)