Pawson vastaan Koivisto

Kasteesta on turha väitellä, koska ei ole kuin 1 kaste joka on Luojasta. Kaikki sen ulkopuoliset kasteet ovet keinotekoisia, tekopyhiä ja harhaanjohtavia.

Matti E Simonaho kirjoitti:

Kasteesta on turha väitellä, koska ei ole kuin 1 kaste joka on Luojasta. Kaikki sen ulkopuoliset kasteet ovet keinotekoisia, tekopyhiä ja harhaanjohtavia.

Kun kaksi ihmistä väittelee, jompi kumpi tai molemmat valehtelee. Luojaa ja Luomstyötä vastaan sinä et voi väitellä etkä valehdella.

On sitä neuvoteltu ennenkin kasteasioissa paikallisen valtakirkon kanssa, ja tehty jopa kauaskantoisia historiallisia kompromisseja:
"Hessenissä ja Hessen-Nassaussa oli kastajia jo 1520-luvun lopulla. Siellä toimi tarmokas Melchior Rinck uusien aatteiden puolesta ja sai paljon kannatusta. Käsitellessämme edellä Thuringenin liikettä olemme jo saaneet aihetta huomauttaa siitä suvaitsevasta kirkkopolitiikasta, johon Hessenin maakreivi Filip tunnustautui. Hän oli sitä mieltä, että oli ainoastaan hengellisin asein koetettava johtaa 'kerettiläiset' oikeaan. Järkkymättä hän kieltäytyi käyttämästä kuolemanrangaistusta anabaptisteja vastaan kuten oli laita Saksan vaaliruhtinaskunnassa ja muitten luterilaisten keskellä. Mutta muita ankaria toimenpiteitä pidettiin välttämättöminä.
Melchior Rinck oli ollut pappina Hersfeldissä, lähellä läntisen Saksan vaaliruhtinaskunnan kastajain tyyssijoja, ja siirryttyään 1528 uuteen liikkeeseen hän loi Hersfeldiin ja sen ympäristöön hesseniläiskastajain keskuksen. Filip yritti eri keinoin voittaa hänet luterilaiselle kirkolle, mutta eivät edes Marburgin professorit voineet taivuttaa häntä palaamaan. Häntä pidettiin sitten vankilassa, kunnes hänet karkoitettiin keväällä 1531. Palattuaan hänet vangittiin uudestaan yhdessä juuri pidettävän hartauskokouksen osanottajain kanssa. Juuri tässä yhteydessä julistettiin Hessenin kastajille kovemmat rangaistukset. Rinck tuomittin elinkautiseen vankeuteen.
Maakreivi Filip teki viimeisen vakavan yrityksen järjestäessään syksyllä 1538 uskontokeskustelun luterilaisten ja vangittujen kastajien välillä. Heidän joukossaan olivat johtavat miehet Georg Schnabel ja Peter Tasch. Viimeiksi mainitulla oli yhteyksiä myös Englantiin. Mukaan oli kutsuttu myös Butzer Strassburgista ja hän otti osaa sovinnollisella ja taitavalla tavallaan. Täällä tapahtui epätavallista. Johtavat kastajat saatiin tekemään sopimus, jonka mukaan he palaisivat kirkkoon, mikäli tässä suoritettaisiin tiettyjä uudistuksia. Näihin uudistuksiin kuului vaatimus nuorison kasvattamiseksi evankelisen opin mukaisesti, ja tästä kehittyi konfirmaatio. Kirkonmiesten menestys merkitsi myös sitä, että johtavat kastajasaarnaajat tulisivat toimimaan yleisen kirkkoon palaamisen puolesta. Tämä onnistuikin monessa tapauksessa; varsinkin äsken mainittu Tasch menestyi tässä. Maakreiville ehdotti tätä toimenpidettä Butzer, joka kiinnostuneena seurasi tuloksia.
Viisaalla, suvaitsevalla politiikallaan Filip Hesseniläinen oli todella saavuttanut ainutlaatuisen tuloksen, mutta tämä ei merkinnyt sitä, että maan koko kastajaliike olisi siirtynyt kirkkoon. Suuri joukko pysyi käsityksessään, ja maakreivi kirjoitti kirjeessään 1544, että hän ajatteli karkoittaa maasta ne kastajat, jotka eivät tahtoneet pitää Schnabelin, Tachin ja muitten tekemää sopimusta. Tässäkin tapauksessa yhteydet Määrin olivat merkitykselliset, ja monet muuttivatkin sinne myös Hessenistä. Kaikissa pyrkimyksissään luterilaisen yhtenäiskirkon luomiseksi maahansa Filip piti kuitenkin aina kiinni periaatteesta, ettei kuolemanrangaistusta käytettäisi. Sen vuoksi hän saattoikin kirjoittaa testamenttiinsa - hän kuoli vasta 1567 - ettei hän koskaan tuominnut ketään kuolemaan sen vuoksi, että tällä oli väärä usko. Pitkän hallituskautensa aikana hänellä niin kuin monella muullakin oli ollut tilaisuus nähdä kansan elämän puutteet, myös uskonpuhdistuksen valtaamilla alueilla, ja hän arvosti niitä, jotka työskentelivät niitten poistamiseksi.
Ankarat toimet estivät kuitenkin liikkeen leviämistä ja mahdollisuuksia. Vain vähäisiä jäännöksiä oli jäljellä 30-vuotisen sodan aikaan saakka, jolloin ne hävisivät." ( Ote lainattu tutkimuksellisiin tarkoituksiin; Gunnar Westinin kirjasta: VAPAAN KRITILLISYYDEN HISTORIA; S. 163-165.)
Vanhassa virressä lauletaan: "Totuuden Henki johda sinä meitä". Kokemani hengen johdatus saikin minut nyt laittamaan tämän kirkkohistoriallisen tapahtuman sivustolle; muistutuksena menneiltä ajoilta. Kukin voi siten paremmin historiallista taustaa vasten arvioida tilannetta ja tehdä omat johtopäätöksensä. Edelläkuvatun historiallisen tilanteen siiräminen nykyaikaan voi tuntua kiusalliselta ylilyönniltä, varsinkin kun kirkkokin noiden aikojen jälkeen huomattavasti sivistynyt toimissaan. Näitä asioita ei kuitenkaan missään rippikoulussa opeteta, joten katsoin tarpeelliseksi liittää ne käytyjen julkisten kastekeskustelujen yhteyteen. Tätä taustaa vasten on myös arvioitava, se nykyinen kirkkopolitiikka, jonka toimien kohteena Markku Koivisto on ollut. Kristityjen pitäisi kuitenkin pysyä ilmaisemaan selkeästi oma kantansa; kastekysymys ei ole mielestäni mikään sekä että juttu. Minun oma kantani kastekysymyksessa on se, että raamattu tuntee vain yhden kasteen ja tämä kaste on uskovien kaste.

Baltasar kirjoitti:

On sitä neuvoteltu ennenkin kasteasioissa paikallisen valtakirkon kanssa, ja tehty jopa kauaskantoisia historiallisia kompromisseja:
"Hessenissä ja Hessen-Nassaussa oli kastajia jo 1520-luvun lopulla. Siellä toimi tarmokas Melchior Rinck uusien aatteiden puolesta ja sai paljon kannatusta. Käsitellessämme edellä Thuringenin liikettä olemme jo saaneet aihetta huomauttaa siitä suvaitsevasta kirkkopolitiikasta, johon Hessenin maakreivi Filip tunnustautui. Hän oli sitä mieltä, että oli ainoastaan hengellisin asein koetettava johtaa 'kerettiläiset' oikeaan. Järkkymättä hän kieltäytyi käyttämästä kuolemanrangaistusta anabaptisteja vastaan kuten oli laita Saksan vaaliruhtinaskunnassa ja muitten luterilaisten keskellä. Mutta muita ankaria toimenpiteitä pidettiin välttämättöminä.
Melchior Rinck oli ollut pappina Hersfeldissä, lähellä läntisen Saksan vaaliruhtinaskunnan kastajain tyyssijoja, ja siirryttyään 1528 uuteen liikkeeseen hän loi Hersfeldiin ja sen ympäristöön hesseniläiskastajain keskuksen. Filip yritti eri keinoin voittaa hänet luterilaiselle kirkolle, mutta eivät edes Marburgin professorit voineet taivuttaa häntä palaamaan. Häntä pidettiin sitten vankilassa, kunnes hänet karkoitettiin keväällä 1531. Palattuaan hänet vangittiin uudestaan yhdessä juuri pidettävän hartauskokouksen osanottajain kanssa. Juuri tässä yhteydessä julistettiin Hessenin kastajille kovemmat rangaistukset. Rinck tuomittin elinkautiseen vankeuteen.
Maakreivi Filip teki viimeisen vakavan yrityksen järjestäessään syksyllä 1538 uskontokeskustelun luterilaisten ja vangittujen kastajien välillä. Heidän joukossaan olivat johtavat miehet Georg Schnabel ja Peter Tasch. Viimeiksi mainitulla oli yhteyksiä myös Englantiin. Mukaan oli kutsuttu myös Butzer Strassburgista ja hän otti osaa sovinnollisella ja taitavalla tavallaan. Täällä tapahtui epätavallista. Johtavat kastajat saatiin tekemään sopimus, jonka mukaan he palaisivat kirkkoon, mikäli tässä suoritettaisiin tiettyjä uudistuksia. Näihin uudistuksiin kuului vaatimus nuorison kasvattamiseksi evankelisen opin mukaisesti, ja tästä kehittyi konfirmaatio. Kirkonmiesten menestys merkitsi myös sitä, että johtavat kastajasaarnaajat tulisivat toimimaan yleisen kirkkoon palaamisen puolesta. Tämä onnistuikin monessa tapauksessa; varsinkin äsken mainittu Tasch menestyi tässä. Maakreiville ehdotti tätä toimenpidettä Butzer, joka kiinnostuneena seurasi tuloksia.
Viisaalla, suvaitsevalla politiikallaan Filip Hesseniläinen oli todella saavuttanut ainutlaatuisen tuloksen, mutta tämä ei merkinnyt sitä, että maan koko kastajaliike olisi siirtynyt kirkkoon. Suuri joukko pysyi käsityksessään, ja maakreivi kirjoitti kirjeessään 1544, että hän ajatteli karkoittaa maasta ne kastajat, jotka eivät tahtoneet pitää Schnabelin, Tachin ja muitten tekemää sopimusta. Tässäkin tapauksessa yhteydet Määrin olivat merkitykselliset, ja monet muuttivatkin sinne myös Hessenistä. Kaikissa pyrkimyksissään luterilaisen yhtenäiskirkon luomiseksi maahansa Filip piti kuitenkin aina kiinni periaatteesta, ettei kuolemanrangaistusta käytettäisi. Sen vuoksi hän saattoikin kirjoittaa testamenttiinsa - hän kuoli vasta 1567 - ettei hän koskaan tuominnut ketään kuolemaan sen vuoksi, että tällä oli väärä usko. Pitkän hallituskautensa aikana hänellä niin kuin monella muullakin oli ollut tilaisuus nähdä kansan elämän puutteet, myös uskonpuhdistuksen valtaamilla alueilla, ja hän arvosti niitä, jotka työskentelivät niitten poistamiseksi.
Ankarat toimet estivät kuitenkin liikkeen leviämistä ja mahdollisuuksia. Vain vähäisiä jäännöksiä oli jäljellä 30-vuotisen sodan aikaan saakka, jolloin ne hävisivät." ( Ote lainattu tutkimuksellisiin tarkoituksiin; Gunnar Westinin kirjasta: VAPAAN KRITILLISYYDEN HISTORIA; S. 163-165.)
Vanhassa virressä lauletaan: "Totuuden Henki johda sinä meitä". Kokemani hengen johdatus saikin minut nyt laittamaan tämän kirkkohistoriallisen tapahtuman sivustolle; muistutuksena menneiltä ajoilta. Kukin voi siten paremmin historiallista taustaa vasten arvioida tilannetta ja tehdä omat johtopäätöksensä. Edelläkuvatun historiallisen tilanteen siiräminen nykyaikaan voi tuntua kiusalliselta ylilyönniltä, varsinkin kun kirkkokin noiden aikojen jälkeen huomattavasti sivistynyt toimissaan. Näitä asioita ei kuitenkaan missään rippikoulussa opeteta, joten katsoin tarpeelliseksi liittää ne käytyjen julkisten kastekeskustelujen yhteyteen. Tätä taustaa vasten on myös arvioitava, se nykyinen kirkkopolitiikka, jonka toimien kohteena Markku Koivisto on ollut. Kristityjen pitäisi kuitenkin pysyä ilmaisemaan selkeästi oma kantansa; kastekysymys ei ole mielestäni mikään sekä että juttu. Minun oma kantani kastekysymyksessa on se, että raamattu tuntee vain yhden kasteen ja tämä kaste on uskovien kaste.

Voiko harhaoppisenkin kaste olla pätevä kun tapa vaan on oikea? Jeesushan sisällytti myös oikean opettamisen velvollisuuden samassa käskyssään. Tarkoitan, että eikö harhaopin vastaanottaja ole väärin uskossa? Näin periaatteellisella tasolla!

voiko olla kirjoitti:

Voiko harhaoppisenkin kaste olla pätevä kun tapa vaan on oikea? Jeesushan sisällytti myös oikean opettamisen velvollisuuden samassa käskyssään. Tarkoitan, että eikö harhaopin vastaanottaja ole väärin uskossa? Näin periaatteellisella tasolla!

Joo, kyllä se harhaopin vastaanottanut on mielestäni väärässä, vähintäänkin "periaatteellisella tasolla".
Kysymykseesi kasteesta, en oikein osaa ottaa kantaa, kun en tunne tapausta. Luotan kuitenkin asiassa, sinun omaan arvostelukykyysi.
Jos otat itse kasteen uskovana, tiedät ainakin varmuudella mitä on tapahtunut, ja jopa varmaan jossain määrin miksi.