Uskonpuhdistaja Martti Luther;Tuntuvan antisemitismin taustalla

viestiketju poistetaan pikapuoliin, - koska eihän täällä saa totuuksia kirjoittaa. Juutalaisia kyllä saa näköjään parjata jokapaikassa. Että se 'vapaudesta'.

Arviosi Lutherista vaikuttaa minusta siltä, millaisena hänen nykyaikana haluttaisiin nähdä.
Mainitsit Lutherin toivomuksista, jotka olisivat ikäänkuin vapaaehtoisuuteen perustuvia asioita.
Tällaista Lutheria ei historia mielestäni todellisuudessa tunne. Hän puolusti voimakkaasti erilaisten väkivaltäisten ja omavaltaisten toimien kohdistamisen tarvetta: lähes kaikkia vähemmistöjä vastaan. Myös kuolemanrangaistus oli hänen hyväksymiensä pakkokeinojen listalla.
Mielestäni siloiteltu Luther myytti on vahigollinen kaikille ihmisille.

Baltasar kirjoitti:

Arviosi Lutherista vaikuttaa minusta siltä, millaisena hänen nykyaikana haluttaisiin nähdä.
Mainitsit Lutherin toivomuksista, jotka olisivat ikäänkuin vapaaehtoisuuteen perustuvia asioita.
Tällaista Lutheria ei historia mielestäni todellisuudessa tunne. Hän puolusti voimakkaasti erilaisten väkivaltäisten ja omavaltaisten toimien kohdistamisen tarvetta: lähes kaikkia vähemmistöjä vastaan. Myös kuolemanrangaistus oli hänen hyväksymiensä pakkokeinojen listalla.
Mielestäni siloiteltu Luther myytti on vahigollinen kaikille ihmisille.

Lue lisää

tuomio kuuluu.Tässä tapauksessa Lutherille.

Joku vuosi sitten paasasin tuosta Lutherista ja järkyttävin huomio ja salaisin sellainen oli ,että hän tuomitsi jopa vammaiset ihmiset lopetettavaksi.
Lähdettä en enää muista tarkaan,mutta sielä se oli,aivan kuin natsien käsikirjasta.

tinotito(ei-kirjautunut) kirjoitti:

tuomio kuuluu.Tässä tapauksessa Lutherille.

Joku vuosi sitten paasasin tuosta Lutherista ja järkyttävin huomio ja salaisin sellainen oli ,että hän tuomitsi jopa vammaiset ihmiset lopetettavaksi.
Lähdettä en enää muista tarkaan,mutta sielä se oli,aivan kuin natsien käsikirjasta.

Lue lisää

Lisäksi on huomioitava ettei, tämän Augustinolaismunkin suojelija: Hessenin Filip oli poikkeus ns. evankeelisten vaaliruhtinaiden joukossa, sillä hän vastusti kuolemanrangaistuksen käyttöä "vääräuskoisia" kohtaan. Tämä rajoitti varmaan Lutherin pyhää vimmaa, kaikkia kerettiläisiä, hurmahenkiä, juutalaisia ja turkkilasia vastaan. Kyllä Luther ja Hitler, olivat niitä puhtaan eurooppalaisen veren vaalijoita.
Heidän aikanaan ei ollut vielä kauhuelokuvia, eikä niitä tarvinnut katsoa, koska ne elettiin todeksi. Sellaista on kirkkohistoria, puhumattakaan vainottujen Jaakobin lasten vaiheista.

((( Sori, mutta nyt meni yli ymmärryksen. Karkoitettava maasta pois tarkoittaa maanpakoa, eli kansa jää henkiin, ketään ei tapeta.)))Maasta poiskarkoituksen sanoi Martti L 1500 luvulla.Hitleri toimi muistaakseni 1900 luvulla jos en nyt ihan väärin muista.Hitler oli roomalaiskatolilainen, kastettu tuohon uskonnollispoliittiseen laitokseen pikkulapsena Itävallassa. Hänestä tuli ehtoollisella kävijä ja alttaripoika nuoruudessaan, ja hänet konfirmoitiin "Kristuksen sotilaaksi" tuossa kirkossa. Sen pahimmat opit jäivät häneen lähtemättömästi. Hänet oli syvästi perehdytetty liturgiaan, johon kuuluivat sanat "petollinen juutalainen". Tätä vihantäyteistä sanontaa ei poistettu ennen kuin vuonna 1961. (((Hitlerin aikana juutalaisviha oli normaalia. Sitä lietsoivat kovasti Saksan kaksi suurinta uskontoa: katolisismi ja luterilaisuus. HÄN IHAILI VALTAVASTI MARTTI LUTHERIA,))) joka vihasi juutalaisia avoimesti. Hän tuomitsi katolisen kirkon sen tekopyhyydestä ja lahjonnasta, mutta kannatti paavien satoja vuosia kestänyttä juutalaisvainoa. Luther sanoi: "Juutalaiset ansaitsevat tulla hirtetyiksi seitsemän kertaa korkeammalle kuin tavalliset varkaat," ja: "Meidän pitäisi kostaa juutalaisille ja tappaa heidät." "Jumalattomiksi kurjimuksiksi"

ephraim kirjoitti:

((( Sori, mutta nyt meni yli ymmärryksen. Karkoitettava maasta pois tarkoittaa maanpakoa, eli kansa jää henkiin, ketään ei tapeta.)))Maasta poiskarkoituksen sanoi Martti L 1500 luvulla.Hitleri toimi muistaakseni 1900 luvulla jos en nyt ihan väärin muista.Hitler oli roomalaiskatolilainen, kastettu tuohon uskonnollispoliittiseen laitokseen pikkulapsena Itävallassa. Hänestä tuli ehtoollisella kävijä ja alttaripoika nuoruudessaan, ja hänet konfirmoitiin "Kristuksen sotilaaksi" tuossa kirkossa. Sen pahimmat opit jäivät häneen lähtemättömästi. Hänet oli syvästi perehdytetty liturgiaan, johon kuuluivat sanat "petollinen juutalainen". Tätä vihantäyteistä sanontaa ei poistettu ennen kuin vuonna 1961. (((Hitlerin aikana juutalaisviha oli normaalia. Sitä lietsoivat kovasti Saksan kaksi suurinta uskontoa: katolisismi ja luterilaisuus. HÄN IHAILI VALTAVASTI MARTTI LUTHERIA,))) joka vihasi juutalaisia avoimesti. Hän tuomitsi katolisen kirkon sen tekopyhyydestä ja lahjonnasta, mutta kannatti paavien satoja vuosia kestänyttä juutalaisvainoa. Luther sanoi: "Juutalaiset ansaitsevat tulla hirtetyiksi seitsemän kertaa korkeammalle kuin tavalliset varkaat," ja: "Meidän pitäisi kostaa juutalaisille ja tappaa heidät." "Jumalattomiksi kurjimuksiksi"

Lue lisää

Entäs sitten
kummituksesi eli 400 vuotta sitten ja ei tappanut ketään.
toinen kummitus jonka mainitsit aiheutti toisen maailman sodan ja sai niskaansa koko ihmiskunnan tuomion.
hänen kaltaisia hirvioitä on ollut muitakin. Mutta harvoin mainitaan sitä että Stalin tappoi enemmän ihmisiä, tai sitä että natsismi ei tappanut vain juutalaisia.

Miksi kaivelet tuollaista asiaa? Sillä ei ole nykyään väliä.

Ihmiset eivät palvo lutteria. Ei silloin ja ei nykyäänkään.

Ja hitler ei ollut aikansa ainoa hullu. Oli niitä muitakin. Hän vain oli se joka nousi heidän johtajaksi. Voi olla että joku suurempi hullu käytti häntä hyväkseen, sitä on vaikea nyt sanoa.

Mikä tahansa on mahdollista.

unohda asia. Lutter oli pyhimys verrattuna hitleriin.

bal_beelsebub kirjoitti:

Entäs sitten
kummituksesi eli 400 vuotta sitten ja ei tappanut ketään.
toinen kummitus jonka mainitsit aiheutti toisen maailman sodan ja sai niskaansa koko ihmiskunnan tuomion.
hänen kaltaisia hirvioitä on ollut muitakin. Mutta harvoin mainitaan sitä että Stalin tappoi enemmän ihmisiä, tai sitä että natsismi ei tappanut vain juutalaisia.

Miksi kaivelet tuollaista asiaa? Sillä ei ole nykyään väliä.

Ihmiset eivät palvo lutteria. Ei silloin ja ei nykyäänkään.

Ja hitler ei ollut aikansa ainoa hullu. Oli niitä muitakin. Hän vain oli se joka nousi heidän johtajaksi. Voi olla että joku suurempi hullu käytti häntä hyväkseen, sitä on vaikea nyt sanoa.

Mikä tahansa on mahdollista.

unohda asia. Lutter oli pyhimys verrattuna hitleriin.

Lue lisää

Laita kaksi sanaa Googlen hakuun niin näet että peikko elää.( Se joku suurempi hullu)
uusnatsit antisemitismi

ephraim kirjoitti:

Laita kaksi sanaa Googlen hakuun niin näet että peikko elää.( Se joku suurempi hullu)
uusnatsit antisemitismi

Laita kaksi sanaa Googlen hakuun niin näet että peikko elää.( Se joku suurempi hullu)
uusnatsit antisemitismi


miksi näin tekisin? kummallakaan ei ole valtaa.

Tottahan toki ruotsalaisetkin ovat aina rahan haistaneet.

Hitlerin yksi päärahoittajista oli IG Farben (Interessen Gemeinschaft Farben) saksalaisten väritehtaiden 1914 perustama kartelli, jonka toiminta laajeni pian myös muiden kemikaalien ja lääkeaineiden pariin.

Toisen maailmansodan aikana IG Farben oli mukana yli 40 keskitysleirin rakentamisessa ja operoinnissa mukaan lukien Auschwitz. Yrityksen palkkalistoilla oli muun muassa Josef Mengele, joka paremmin tunnetaan “kuoleman tohtorina“.

Sodan jälkeen Farbenia uhkasi alasajo ja rahojen luovuttaminen sodassa kärsineille, mutta jostain syystä ajatuksesta luovuttiin, ja yritys vain hajotettiin seitsemään yritykseen jotka nopeasti ostivat toisiaan ja jäljelle jäi kolme jokaisen tuntemaa yritystä BASF, Bayer ja AGFA. IG Farbenin pelasti ilmeisesti omistustausta? Farben oli nimittäin Standard Oilin kanssa ristiinomistettu 40-prosenttisesti ja taustalla oli Rockefeller, Saksan juutalainen pankkiirisuku. Mooses on Mooses mutta bisnes on bisnes.

Eikä meno USA:ssa ollut sen kummempaa: Standard Oil, GM, Ford, DuPont unohtamatta Holland-American Trading Corporationia ja Seamless Steel Eguipment Corporationia olivat yrityksiä, joissa Presscott Bush, nykyisen presidentin isoisä pesi natsirahaa. Prescott Bushin yritystä tutkittiin vihollisen auttamisesta sotatilan aikana ja yhteydet viittasivat selkeästi I.G. Farbeniin.

BBC:n taannoinen dokumentti kertoo kuinka nykyisen presidentti Bushin isoisä Prescott Bush oli mukana hankkeessa suuryritysten kanssa tavoitteena fasistinen vallankaappaus Yhdysvalloissa vuonna 1933. Roosevelt joko syrjäytettäisiin tai jopa murhattaisiin tarpeen mukaan.

http://www.city.fi/yhteisot/blogi/codedlife/41091/

http://fi.wikipedia.org/wiki/Prescott_Bush

>>Saksalaiset ostivat sen ja ruotsi olisi voinut keskeyttää koko maailmansodan keiltäytymällä myymään rautaa.

Kirjassa "Risti hakaristin varjossa" kirjoittaja pyrkii edes jotenkin ruotimaan pohjoismaisten kirkkojen suhdetta: kansallisosialistien
tukemaan luterilaiseen "äitikirkkoon". Tuolloin nimenomaan Ruotsin kirkko esitti kriitismpiä mielipiteitä tästä "ÄITIkirkosta". Muut hiukan vain vikisivät ja suomen kirkko oli ihan hiljaa.
Vaikenemisen taidolla on siis perinteitä myös luterilaisen kirkon piirissä, - ja eivätkä he tienneet. Kiivaimmin välien katkaisemista ILMEISEEN NATSIKIRKKOON vaati muistaakseni Ruotsin kirkko, - raudan myynti on selitetävissä tietysti pelkäksi ymmärrettäväksi liiketoiminnaksi, kuten maailmalla tapana on, jos tällaista toimintaa on laajamittaisesti esiintynyt. Saadun tiedon mukaan "rautakauppaa" Saksan kanssa ei kuitenkaan ole mainittu ainakaan suomalaisten ja ruotsalaisen: yleisissä yhteistyötä kuvaavissa dokumenteissa. Kultakauppoja kylläkin tehtiin varmaan sodan loppuvaiheessa. Nekin olivat pääasiallisesti varmaan eräänlaisia vahtokauppoja, Suomen sotilaalisen turvallisuuden takaamiseksi, jos olisi käynyt vielä huonommin.
Vai "villiksi menevät keskustelut" ...no jaa. Kohta isoveli siis skannaa? Tuskin näistä jutuista...heh heh ja vanhoja saksalaisia sotasaalisrahoja tuskin kukaan kaipaa nähdä. Suomelle nuo vuodet olivat varmaan vaikeita, mutta ei nyt eksytä aiheesta, ihan väärälle tontille. Nämäkin on kyllä jo kaluttuja juttuja, joista tiedot saatavissa yleisistä kirjastoista.
Ruotsalaiset olivat tuolloin selvästi muita valveutuneimpia, he vaativat muistaakseni välien katkaisemista tuohon luterilaiseen äitikirkkoon.

Baltasar kirjoitti:

Kirjassa "Risti hakaristin varjossa" kirjoittaja pyrkii edes jotenkin ruotimaan pohjoismaisten kirkkojen suhdetta: kansallisosialistien
tukemaan luterilaiseen "äitikirkkoon". Tuolloin nimenomaan Ruotsin kirkko esitti kriitismpiä mielipiteitä tästä "ÄITIkirkosta". Muut hiukan vain vikisivät ja suomen kirkko oli ihan hiljaa.
Vaikenemisen taidolla on siis perinteitä myös luterilaisen kirkon piirissä, - ja eivätkä he tienneet. Kiivaimmin välien katkaisemista ILMEISEEN NATSIKIRKKOON vaati muistaakseni Ruotsin kirkko, - raudan myynti on selitetävissä tietysti pelkäksi ymmärrettäväksi liiketoiminnaksi, kuten maailmalla tapana on, jos tällaista toimintaa on laajamittaisesti esiintynyt. Saadun tiedon mukaan "rautakauppaa" Saksan kanssa ei kuitenkaan ole mainittu ainakaan suomalaisten ja ruotsalaisen: yleisissä yhteistyötä kuvaavissa dokumenteissa. Kultakauppoja kylläkin tehtiin varmaan sodan loppuvaiheessa. Nekin olivat pääasiallisesti varmaan eräänlaisia vahtokauppoja, Suomen sotilaalisen turvallisuuden takaamiseksi, jos olisi käynyt vielä huonommin.
Vai "villiksi menevät keskustelut" ...no jaa. Kohta isoveli siis skannaa? Tuskin näistä jutuista...heh heh ja vanhoja saksalaisia sotasaalisrahoja tuskin kukaan kaipaa nähdä. Suomelle nuo vuodet olivat varmaan vaikeita, mutta ei nyt eksytä aiheesta, ihan väärälle tontille. Nämäkin on kyllä jo kaluttuja juttuja, joista tiedot saatavissa yleisistä kirjastoista.
Ruotsalaiset olivat tuolloin selvästi muita valveutuneimpia, he vaativat muistaakseni välien katkaisemista tuohon luterilaiseen äitikirkkoon.

Lue lisää

Ruotsi taipui monin tavoin natsi-Saksan vaatimusten edessä 1930- ja 40-luvuilla. Tämä ilmenee vuonna 2006 Ruotsissa julkaistusta tutkimusraportista.

Ruotsi riisui aseista Hitlerin poliittisia vastustajia ja palautti Norjasta Ruotsiin paenneita saksalaisia. Mutta tämä tapahtui kaikessa hiljaisuudessa, Tukholman yliopiston historian professori Klas Åmark kertoi raportissaan, jossa paneuduttiin Ruotsin suhtautumiseen natsi-Saksaan.

Ruotsi alkoi 1930-luvun puolivälissä muun muassa seurata natsi-Saksan oppeja arjalaisen rodun puhtaudesta. Tämä tapahtui siten että ruotsalaiset papit kieltäytyivät vihkimästä pariskuntia, jos toinen heistä oli juutalainen. Noina vuosina ruotsalaiset tuomioistuimet saattoivat myös purkaa saksalaisten ja ruotsalaisten väillä solmittuja avioliittoja, jos ne eivät täyttäneet arjalaisen rotupuhtauden vaatimuksia. Sotavuosina ruotsalaisviranomaiset kehottivat yrityksiä myös irtisanomaan juutalaisia työntekijöitä.

Professori Åmarkin raportti kuuluu Ruotsin tiedeneuvoston laajaan tutkimusprojektiin. Vuonna 2000 tiedeneuvosto sai 29 miljoonaa kruunua (3 miljoonaa euroa) tutkiakseen Ruotsin suhtautumista natsismiin, natsi-Saksaan ja juutalaisten joukkotuhoon sekä myös Stalinin aikaiseen Neuvostoliittoon.

http://sv.wikipedia.org/wiki/Klas_Åmark

KTS kirjoitti:

Ruotsi taipui monin tavoin natsi-Saksan vaatimusten edessä 1930- ja 40-luvuilla. Tämä ilmenee vuonna 2006 Ruotsissa julkaistusta tutkimusraportista.

Ruotsi riisui aseista Hitlerin poliittisia vastustajia ja palautti Norjasta Ruotsiin paenneita saksalaisia. Mutta tämä tapahtui kaikessa hiljaisuudessa, Tukholman yliopiston historian professori Klas Åmark kertoi raportissaan, jossa paneuduttiin Ruotsin suhtautumiseen natsi-Saksaan.

Ruotsi alkoi 1930-luvun puolivälissä muun muassa seurata natsi-Saksan oppeja arjalaisen rodun puhtaudesta. Tämä tapahtui siten että ruotsalaiset papit kieltäytyivät vihkimästä pariskuntia, jos toinen heistä oli juutalainen. Noina vuosina ruotsalaiset tuomioistuimet saattoivat myös purkaa saksalaisten ja ruotsalaisten väillä solmittuja avioliittoja, jos ne eivät täyttäneet arjalaisen rotupuhtauden vaatimuksia. Sotavuosina ruotsalaisviranomaiset kehottivat yrityksiä myös irtisanomaan juutalaisia työntekijöitä.

Professori Åmarkin raportti kuuluu Ruotsin tiedeneuvoston laajaan tutkimusprojektiin. Vuonna 2000 tiedeneuvosto sai 29 miljoonaa kruunua (3 miljoonaa euroa) tutkiakseen Ruotsin suhtautumista natsismiin, natsi-Saksaan ja juutalaisten joukkotuhoon sekä myös Stalinin aikaiseen Neuvostoliittoon.

http://sv.wikipedia.org/wiki/Klas_Åmark

Lue lisää

Nyt voi kyllä verkko alkaa oikeesti käkkiä KTS ja se on sun syytä. Terv. Baltasar

Baltasar kirjoitti:

Nyt voi kyllä verkko alkaa oikeesti käkkiä KTS ja se on sun syytä. Terv. Baltasar

Me jeesuslaiset ollaan sille immuuneja.

KTS kirjoitti:

Me jeesuslaiset ollaan sille immuuneja.

Kuules "käki"; jos et ole ennestään tarkislainen: nyt voit olla. Varo puheitas, joku vielä ostaa sut "häkkiinsä" laulamaan.

Baltasar kirjoitti:

Kuules "käki"; jos et ole ennestään tarkislainen: nyt voit olla. Varo puheitas, joku vielä ostaa sut "häkkiinsä" laulamaan.

...etten usuta Elenaa ja Minnimatleenaa sun kimppuus.

:D

KTS kirjoitti:

...etten usuta Elenaa ja Minnimatleenaa sun kimppuus.

:D

Mä lupaan tehdä mitä vaan tarvittaessa sun puolesta, kuuntele vaikka: kukkuu kukkuu kaukana kukkuu... ei niitä.

Baltasar kirjoitti:

Mä lupaan tehdä mitä vaan tarvittaessa sun puolesta, kuuntele vaikka: kukkuu kukkuu kaukana kukkuu... ei niitä.

http://www.youtube.com/watch?v=ketNSfFq2DI&mode=related&search=

;oD

KTS kirjoitti:

http://www.youtube.com/watch?v=ketNSfFq2DI&mode=related&search=

;oD

Lue lisää

Sä et ookkaan käki vaan vasikka: nyt kaikki on nähny ja tuntee mut. Ne tulee hakaa mut... tätä mä oon aina pelännyt. Mä annan sulle anteeksi tän vasta taivaassa, jos otat myös ne "pelättimet" mukaasi.
Sä olet sitte vaikee...huh huh

Baltasar kirjoitti:

Sä et ookkaan käki vaan vasikka: nyt kaikki on nähny ja tuntee mut. Ne tulee hakaa mut... tätä mä oon aina pelännyt. Mä annan sulle anteeksi tän vasta taivaassa, jos otat myös ne "pelättimet" mukaasi.
Sä olet sitte vaikee...huh huh

Lue lisää

Kun juutalaisella on hätä suurimmillaan, on GOLEM lähellä...

http://www.youtube.com/watch?v=rdj8iRSh9wI

; )

KTS kirjoitti:

Kun juutalaisella on hätä suurimmillaan, on GOLEM lähellä...

http://www.youtube.com/watch?v=rdj8iRSh9wI

; )

Lue lisää

Sokea aasi sai näkönsä takaisin.

Baltasar kirjoitti:

Kirjassa "Risti hakaristin varjossa" kirjoittaja pyrkii edes jotenkin ruotimaan pohjoismaisten kirkkojen suhdetta: kansallisosialistien
tukemaan luterilaiseen "äitikirkkoon". Tuolloin nimenomaan Ruotsin kirkko esitti kriitismpiä mielipiteitä tästä "ÄITIkirkosta". Muut hiukan vain vikisivät ja suomen kirkko oli ihan hiljaa.
Vaikenemisen taidolla on siis perinteitä myös luterilaisen kirkon piirissä, - ja eivätkä he tienneet. Kiivaimmin välien katkaisemista ILMEISEEN NATSIKIRKKOON vaati muistaakseni Ruotsin kirkko, - raudan myynti on selitetävissä tietysti pelkäksi ymmärrettäväksi liiketoiminnaksi, kuten maailmalla tapana on, jos tällaista toimintaa on laajamittaisesti esiintynyt. Saadun tiedon mukaan "rautakauppaa" Saksan kanssa ei kuitenkaan ole mainittu ainakaan suomalaisten ja ruotsalaisen: yleisissä yhteistyötä kuvaavissa dokumenteissa. Kultakauppoja kylläkin tehtiin varmaan sodan loppuvaiheessa. Nekin olivat pääasiallisesti varmaan eräänlaisia vahtokauppoja, Suomen sotilaalisen turvallisuuden takaamiseksi, jos olisi käynyt vielä huonommin.
Vai "villiksi menevät keskustelut" ...no jaa. Kohta isoveli siis skannaa? Tuskin näistä jutuista...heh heh ja vanhoja saksalaisia sotasaalisrahoja tuskin kukaan kaipaa nähdä. Suomelle nuo vuodet olivat varmaan vaikeita, mutta ei nyt eksytä aiheesta, ihan väärälle tontille. Nämäkin on kyllä jo kaluttuja juttuja, joista tiedot saatavissa yleisistä kirjastoista.
Ruotsalaiset olivat tuolloin selvästi muita valveutuneimpia, he vaativat muistaakseni välien katkaisemista tuohon luterilaiseen äitikirkkoon.

Lue lisää

Paljonhan sitä yritellään, kaikenlaista siellä Ruotsissakin, näämmä nyt. On siitä juttua ollut, se on menny vaan jotenkin ohi uutisvirrassa.

Keuruun sanomat kirjoitti:

Sokea aasi sai näkönsä takaisin.

suree näkemäänsä.

KTS kirjoitti:

Ruotsi taipui monin tavoin natsi-Saksan vaatimusten edessä 1930- ja 40-luvuilla. Tämä ilmenee vuonna 2006 Ruotsissa julkaistusta tutkimusraportista.

Ruotsi riisui aseista Hitlerin poliittisia vastustajia ja palautti Norjasta Ruotsiin paenneita saksalaisia. Mutta tämä tapahtui kaikessa hiljaisuudessa, Tukholman yliopiston historian professori Klas Åmark kertoi raportissaan, jossa paneuduttiin Ruotsin suhtautumiseen natsi-Saksaan.

Ruotsi alkoi 1930-luvun puolivälissä muun muassa seurata natsi-Saksan oppeja arjalaisen rodun puhtaudesta. Tämä tapahtui siten että ruotsalaiset papit kieltäytyivät vihkimästä pariskuntia, jos toinen heistä oli juutalainen. Noina vuosina ruotsalaiset tuomioistuimet saattoivat myös purkaa saksalaisten ja ruotsalaisten väillä solmittuja avioliittoja, jos ne eivät täyttäneet arjalaisen rotupuhtauden vaatimuksia. Sotavuosina ruotsalaisviranomaiset kehottivat yrityksiä myös irtisanomaan juutalaisia työntekijöitä.

Professori Åmarkin raportti kuuluu Ruotsin tiedeneuvoston laajaan tutkimusprojektiin. Vuonna 2000 tiedeneuvosto sai 29 miljoonaa kruunua (3 miljoonaa euroa) tutkiakseen Ruotsin suhtautumista natsismiin, natsi-Saksaan ja juutalaisten joukkotuhoon sekä myös Stalinin aikaiseen Neuvostoliittoon.

http://sv.wikipedia.org/wiki/Klas_Åmark

Lue lisää

Ruotsalaiset eivät olleet edes sodassa kun kävivät nälvimään juutalaisia. Suomalaiset sen sijaan olivat sodassa saksalaisia joukkoja Suomen maaperällä, eikä Suomi antanut natsien koskea heihin pitkällä tikullakaan!

Ruotsi tiesi natsikullan alkuperän?
Lainaan tähän vanhaa toisten tutkimaa asiaa:
Tänään Tukholmassa julkistetut asiakirjat osoittavat, että Ruotsin hallitus ja valtionpankki tiesivät, että natsi-Saksan maksuvälineenä käyttämä kulta oli ryövätty juutalaisilta. Ruotsi suostui vaihtamaan malmia kultaan, koska se oli hyvä kauppa. Natsi-Saksa tarvitsi toisen maailmansodan loppuvaiheissa kaiken liikenevän rautamalmin asetuotantoonsa. Sodan ulkopuolella pysytellyt Ruotsi oli puolestaan valmis myymään malmia Saksalle hyvällä voitolla, ja maksuvälineenä Saksa käytti kultaa. Liittoutuneet varoittivat useaan otteeseen Saksan kanssa kauppaa käyviä maita siitä, että kulta oli anastettu juutalaisilta, mutta näitä varoituksia Ruotsissa ei kuunneltu. Ruotsin valtion omistukseen siirtyi ainakin 34 tonnia kultaa Saksalta, ja uudet, tänään julkisuuteen päästetyt asiakirjat vahvistavat, että sekä valtionpankki että maan poliittinen johto olivat tietoisia kullan alkuperästä: se oli ryövätty juutalaisilta heidän omaisuutensa takavarikon yhteydessä. Osa oli jopa sulatettu teloitettujen juutalaisten hampaista. Nämä häpeälliset todisteet on esittänyt hiljattain kuollut, 50-luvulla Ruotsin valtionpankkia johtanut Mats Lemne. Lemne antoi ymmärtää, että Saksa oli uhannut Ruotsia miehityksellä, ellei tämä suostuisi kultakauppoihin. Tätä tietoa eivät kuitenkaan tämänpäiväiset asiakirjat vahvista, kertoo natsikultavyyhtiä penkonut journalisti.
(MTV3/Kari Lumikero)
Mistä Hitler sai kuulalaakerinsa?
1907 nerokas ruotsalainen insinööri Sven Wingqvist luonnosteli ensimmäisen suunnitelman kuulalaakerista. Samana vuonna keksintö oli jo teollisessa valmistuksessa.
Näin oli laskettu peruskivi suurelle ruotsalaiselle terästeollisuusjätille, jonka nimeksi tuli SKF. Nimi SKF on siitä lähtien ollut lähes synonyymi sanalle kuulalaakeri.
1908 yhtiö avasi toimipisteet Saksassa ja Ranskassa. Siitä eteenpäin toiminta laajeni nopeasti kansainväliseksi ja noin 10 vuotta perustamisestaan SKF:llä oli 12 tehdasta, myyntiä 100:ssa maassa ja 12000 työntekijääSodan aikana SKF:ää, kuten muitakin kansainvälisiä suuryhtiöitä, kiinnosti eniten voiton tekeminen, ei se, pitääkö kaupankäynnissä ottaa huomioon etiikka ja moraali. Kun sodassa tuhottiin tankkeja, lentokoneita, autoja ja muita kulkuvälineitä, kysyntä kuulalaakereilla oli suuri niin natsien kuin liittoutuneiden puolella. Kansainvälisen SKF:n johdossa oli myös saksalaisia. Amerikan SKF:n yksi johtaja oli Göringin serkku Hugo von Rosen. SKF konserni omisti myös suuri määrä kaivoksia, sulattamoja, ym. teräsvalmistukseen liittyvää. Tilastot kertovat korutonta kieltä: II maailmansodan riehuessa SKF:n maailmanlaajuisesta tuotannosta peräti 60% meni saksalaisille. Asiaa kuvaa myös se, että kun SKF:n Saksan tehdas kävi 93%:n kapasiteetilla, vastaava SKF:n tehdas USA:ssa teki töitä vain 38%:n teholla ja Englannissa olevan tehtaan käyttöaste oli vielä tätäkin alhaisempi. SKF:n pääjohtaja, kuulalaakerin keksijä Sven Wingqvist oli natsijohtaja Göringin ja antisemiittisen Windsorin herttuaparin hyvä ystävä. SKF:n johtaja oli myös upporikkaan ruotsalaisen pankkiirisuvun, Wallenbergien Enskilda pankin yhteistyökumppani. Enskilda pankki taas toimi yhteistyössä Hitlerin Valtakunnanpankin (Reichsbank) kanssa.
Wingwist toimi yhteistyössä myös ruotsalaisen asetehdas Boforsin kanssa, joka toimitti tuottamaansa terästä natsi-Saksalle vielä pitkään sodan kestäessä. SKF:n toimituspolitiikasta sodan aikana löytyy kummallisuuksia. Ruotsin pääkonttorin ohjeiden mukaan Amerikan SKF:n johtaja ja natsi-Göringin serkku von Rosen toimitti Amerikassa valmistettuja kuulalaakereita latinalaisessa Amerikassa sijaitseville natsimielisille yhtiöille samaan aikaan, kun Yhdysvalloissa kärsittiin niiden puutteesta.
Sotakoneita valmistava Curtiss-Wright Aviation Corporation yhtiö oli 15 kk Pearl Harborin jälkeen pahassa pulassa, kun kuulalaakeita ei saatu. Yhtiö oli vähällä joutua lopettamaan koko tuotantonsa. Vasta 1943 eräs SKF:n johtoryhmän jäsen poltti ns. päreensä natsimielisen von Rosenin suhteen ja syytti SKF:ää Amerikan sotaponnistusten torpedoimisesta. Toinen Amerikan SKF:n johtaja, William Batt, kuului tuolloin Amerikan sotateollisuuden johtokuntaan ja juuri Batt vastasi valituksen tehneelle johtajalle, että asialle ei aiota tehdä mitään. Syytteen esittänyt SKF:n johtaja erosi yrityksen palveluksesta. Samana vuonna paine SKF:ää kohtaan kasvoi kun yhtiön pääinsinööri Amerikassa sanoi SKF:n toimivan vastoin Amerikan sotaponnisteluja. Pääinsinööri syytti von Rosenia ja monia muita SKF:n johtajia natsimielisyydestä. Von Rosen käytti kaikki keinot täyttääkseen natsien kuulalaakerien tarpeen. SKF:n Saksan tehtaan lisäksi niitä toimitettiin suoraan Ruotsista ja välikäsien kautta Etelä-Amerikasta, jonne päätyi suuri osa Yhdysvaltain tehtaan laakerituotannosta. Huhtikuussa 1944 USA:n sotaministeriön Robert Pattersonin raportissa sanotaan saksalaisten tappavan amerikkalaisia ruotsalaisten avulla, koska 20% ammuksien valmistukseen tarvittavasta teräksestä tulee Ruotsista. USA pyrki saamaan SKF:n ja Wallenbergien Enskilda pankin eroon yhteistyöstä natsien kanssa. USA:n neuvottelijoiden saapuessa Tukholmaan, he saivat liittoutuneiden tiedustelupalvelun ilmoituksen, että vastapuoli oli sallinut natsien asentaa salakuuntelulaitteet neuvotteluhuoneistoon. Viikkoja kestäneiden kovien neuvottelujen jälkeen saatiin aikaan sopimus, josta Wallenbergien Enskilda pankki hyötyisi 8 miljoonaa USD ja SKF saisi sodan loputtua pitää Saksassa olevan omaisuutensa eikä sitä syytettäisi yhteistoiminnasta natsien kanssa. Mutta salaisilla asioilla on tapana tavalla tai toisella tulla julki ja lopulta huhut SKF:n natsimielisyydestä saivat aikaan työntekijöiden vastustuksen sen USA:n tehtaassa. Johtaja Batt joutui vastaamaan asiasta alaistensa edessä. Kovaksikeitetty Batt valehteli, että huhut ovat vain natsien propagandaa SKF:ää vastaan. Hyväuskoiset alaiset uskoivat Battia ja palasivat töihinsä. Norjassa SKF:lle ei käynyt yhtä hyvin.
Joulukuussa 1944 SKF:n Norjan tehtaan työntekijät osoittivat mitä mieltä he olivat SKF:n politiikasta natsi-Saksan suhteen hajottamalla tehtaan ja sen koneet räjähteiden ja tulipalon avulla. Sodan jälkeen SKF ja sen Amerikan johto selvisivät ilman syytteitä. Wallenbergien pankkiiri- ja teollisuussuku ei tullut kuuluisaksi siitä, että sen sodanaikaisin toimin tuettiin natseja, vaan siitä, että yksi sen suvun jäsen, Raoul Wallenberg toimi sankarillisesti pelastaen tuhansia Unkarin juutalaisia.
Wallenberg suunnitteli passin, jossa oli Ruotsin symboli, kolme kruunua ja jakoi niitä juutalaisille. Kansainvälisesti passi oli mitätön, mutta se toimi kuten rohkea Wallenberg oletti, eli erehdytti natseja luulemaan passilla olevan jokin suurempi kansainvälinen merkitys. Edellä olevan Ruotsia ja SKF:ää koskevan lyhyen katsauksen valossa on myös ymmärrettävää, että ns. ”puolueettoman” Ruotsin tuntomerkein varustettu passi herätti tiettyä kunnioitusta, etenkin, kun natsijohtajat tunsivat maansa ja ruotsalaisten suuryritysten välisen, Saksaa hyödyttävän kaupan. Wallenbergin saama palkkio toimistaan on symboli tälle likaiselle sodalle, josta globaalit suuryritykset omistajineen hyötyivät. Kun neuvostoliiton armeija tunkeutui Unkariin, se vangitsi Raoul Wallenbergin. Tammikuun 17 päivä 1945 Wallenberg nähtiin viimeisen kerran hänen lähtiessään käymään neuvostoliittolaisen armeijan päämajassa. Tältä matkalta Raoul Wallenberg ei enää palannut ystäviensä luo.
Miksi Neuvostoliitto pidätti Wallenbergin, on kysymys johon ei ole saatu selvää vastausta. Kuka antoi määräyksen vangita puolueettoman maan kansalainen?
Millä tavoin Wallenberg oli uhka Neuvostoliitolle, tai laskelmoiko se voivansa käyttää Raoul Wallenbergia saadakseen vastapuolelta jotakin? Olisiko Wallenbergin suku voinut tehdä enemmän jäsenensä hyväksi, olisiko Ruotsin valtio voinut toimia pontevammin kansalaisensa takia, osoittivatko USA:n ja liittoutuneet tarpeellista kiinnostusta asiaan ja jos eivät, niin miksi eivät? Monet uskovat, että edellä mainitut osapuolet eivät, syystä tai toisesta, hoitaneet osuuttaan. Ehkä ei ole vaikea ajatella, että kuten II maailmansodan koko kuva osoittaa, myös Raoul Wallenberg joutui, ehkä osittain sukunsakin toimien takia, tilanteeseen, jota hän ei ollut osannut ennakoida.
(Lähdeaineistoa, kirjoja:
Charles Higham, Trading with the Enemy: The Nazi-American Money Plot 1933-1949 -
Ronald J. Rychlak, Hitler, the War and the Pope -
Jean Ziegler, The Swiss, the Gold and the Dead: How Swiss Bankers Helped
Finance the Nazi War Machine -
James Pool, Who Financed Hitler? -
Tom Bower, Blood Money: The Swiss, the Nazis and the Looted Billions -
Adam LeBor, Hitler's Secret Bankers -
James Pool, Hitler and His Secret Partners: Contributions, Loot and Rewards 1933-1945 -
Joseph Borkin, Crime and Punishment of I.G.Farben: The Unholy Alliance
Between Hitler and the Great Chemical Combine -
Edwin Black, IBM and the Holocaust -
John Loftus, Mark Aaron, The Secret War Against the Jews -
Loftus, Aaron, Unholy Trinity : The Vatican, the Nazis, and the Swiss
Banks -
Nellie Bly, The Kennedy Men: Three Generations of Sex, Scandal and Secrets -
Ronald Kessler: The Sins of the Father -
Henry Ford Sr.: The International Jew-
Webster G. Tarpley & Anton Chaitkin: George Bush: The Unauthorized
Biography -
Adolf Hitler: Mein Kampf -
Antony C. Sutton: Wall Street and the Rise of Hitler - )

ephraim kirjoitti:

Ruotsi tiesi natsikullan alkuperän?
Lainaan tähän vanhaa toisten tutkimaa asiaa:
Tänään Tukholmassa julkistetut asiakirjat osoittavat, että Ruotsin hallitus ja valtionpankki tiesivät, että natsi-Saksan maksuvälineenä käyttämä kulta oli ryövätty juutalaisilta. Ruotsi suostui vaihtamaan malmia kultaan, koska se oli hyvä kauppa. Natsi-Saksa tarvitsi toisen maailmansodan loppuvaiheissa kaiken liikenevän rautamalmin asetuotantoonsa. Sodan ulkopuolella pysytellyt Ruotsi oli puolestaan valmis myymään malmia Saksalle hyvällä voitolla, ja maksuvälineenä Saksa käytti kultaa. Liittoutuneet varoittivat useaan otteeseen Saksan kanssa kauppaa käyviä maita siitä, että kulta oli anastettu juutalaisilta, mutta näitä varoituksia Ruotsissa ei kuunneltu. Ruotsin valtion omistukseen siirtyi ainakin 34 tonnia kultaa Saksalta, ja uudet, tänään julkisuuteen päästetyt asiakirjat vahvistavat, että sekä valtionpankki että maan poliittinen johto olivat tietoisia kullan alkuperästä: se oli ryövätty juutalaisilta heidän omaisuutensa takavarikon yhteydessä. Osa oli jopa sulatettu teloitettujen juutalaisten hampaista. Nämä häpeälliset todisteet on esittänyt hiljattain kuollut, 50-luvulla Ruotsin valtionpankkia johtanut Mats Lemne. Lemne antoi ymmärtää, että Saksa oli uhannut Ruotsia miehityksellä, ellei tämä suostuisi kultakauppoihin. Tätä tietoa eivät kuitenkaan tämänpäiväiset asiakirjat vahvista, kertoo natsikultavyyhtiä penkonut journalisti.
(MTV3/Kari Lumikero)
Mistä Hitler sai kuulalaakerinsa?
1907 nerokas ruotsalainen insinööri Sven Wingqvist luonnosteli ensimmäisen suunnitelman kuulalaakerista. Samana vuonna keksintö oli jo teollisessa valmistuksessa.
Näin oli laskettu peruskivi suurelle ruotsalaiselle terästeollisuusjätille, jonka nimeksi tuli SKF. Nimi SKF on siitä lähtien ollut lähes synonyymi sanalle kuulalaakeri.
1908 yhtiö avasi toimipisteet Saksassa ja Ranskassa. Siitä eteenpäin toiminta laajeni nopeasti kansainväliseksi ja noin 10 vuotta perustamisestaan SKF:llä oli 12 tehdasta, myyntiä 100:ssa maassa ja 12000 työntekijääSodan aikana SKF:ää, kuten muitakin kansainvälisiä suuryhtiöitä, kiinnosti eniten voiton tekeminen, ei se, pitääkö kaupankäynnissä ottaa huomioon etiikka ja moraali. Kun sodassa tuhottiin tankkeja, lentokoneita, autoja ja muita kulkuvälineitä, kysyntä kuulalaakereilla oli suuri niin natsien kuin liittoutuneiden puolella. Kansainvälisen SKF:n johdossa oli myös saksalaisia. Amerikan SKF:n yksi johtaja oli Göringin serkku Hugo von Rosen. SKF konserni omisti myös suuri määrä kaivoksia, sulattamoja, ym. teräsvalmistukseen liittyvää. Tilastot kertovat korutonta kieltä: II maailmansodan riehuessa SKF:n maailmanlaajuisesta tuotannosta peräti 60% meni saksalaisille. Asiaa kuvaa myös se, että kun SKF:n Saksan tehdas kävi 93%:n kapasiteetilla, vastaava SKF:n tehdas USA:ssa teki töitä vain 38%:n teholla ja Englannissa olevan tehtaan käyttöaste oli vielä tätäkin alhaisempi. SKF:n pääjohtaja, kuulalaakerin keksijä Sven Wingqvist oli natsijohtaja Göringin ja antisemiittisen Windsorin herttuaparin hyvä ystävä. SKF:n johtaja oli myös upporikkaan ruotsalaisen pankkiirisuvun, Wallenbergien Enskilda pankin yhteistyökumppani. Enskilda pankki taas toimi yhteistyössä Hitlerin Valtakunnanpankin (Reichsbank) kanssa.
Wingwist toimi yhteistyössä myös ruotsalaisen asetehdas Boforsin kanssa, joka toimitti tuottamaansa terästä natsi-Saksalle vielä pitkään sodan kestäessä. SKF:n toimituspolitiikasta sodan aikana löytyy kummallisuuksia. Ruotsin pääkonttorin ohjeiden mukaan Amerikan SKF:n johtaja ja natsi-Göringin serkku von Rosen toimitti Amerikassa valmistettuja kuulalaakereita latinalaisessa Amerikassa sijaitseville natsimielisille yhtiöille samaan aikaan, kun Yhdysvalloissa kärsittiin niiden puutteesta.
Sotakoneita valmistava Curtiss-Wright Aviation Corporation yhtiö oli 15 kk Pearl Harborin jälkeen pahassa pulassa, kun kuulalaakeita ei saatu. Yhtiö oli vähällä joutua lopettamaan koko tuotantonsa. Vasta 1943 eräs SKF:n johtoryhmän jäsen poltti ns. päreensä natsimielisen von Rosenin suhteen ja syytti SKF:ää Amerikan sotaponnistusten torpedoimisesta. Toinen Amerikan SKF:n johtaja, William Batt, kuului tuolloin Amerikan sotateollisuuden johtokuntaan ja juuri Batt vastasi valituksen tehneelle johtajalle, että asialle ei aiota tehdä mitään. Syytteen esittänyt SKF:n johtaja erosi yrityksen palveluksesta. Samana vuonna paine SKF:ää kohtaan kasvoi kun yhtiön pääinsinööri Amerikassa sanoi SKF:n toimivan vastoin Amerikan sotaponnisteluja. Pääinsinööri syytti von Rosenia ja monia muita SKF:n johtajia natsimielisyydestä. Von Rosen käytti kaikki keinot täyttääkseen natsien kuulalaakerien tarpeen. SKF:n Saksan tehtaan lisäksi niitä toimitettiin suoraan Ruotsista ja välikäsien kautta Etelä-Amerikasta, jonne päätyi suuri osa Yhdysvaltain tehtaan laakerituotannosta. Huhtikuussa 1944 USA:n sotaministeriön Robert Pattersonin raportissa sanotaan saksalaisten tappavan amerikkalaisia ruotsalaisten avulla, koska 20% ammuksien valmistukseen tarvittavasta teräksestä tulee Ruotsista. USA pyrki saamaan SKF:n ja Wallenbergien Enskilda pankin eroon yhteistyöstä natsien kanssa. USA:n neuvottelijoiden saapuessa Tukholmaan, he saivat liittoutuneiden tiedustelupalvelun ilmoituksen, että vastapuoli oli sallinut natsien asentaa salakuuntelulaitteet neuvotteluhuoneistoon. Viikkoja kestäneiden kovien neuvottelujen jälkeen saatiin aikaan sopimus, josta Wallenbergien Enskilda pankki hyötyisi 8 miljoonaa USD ja SKF saisi sodan loputtua pitää Saksassa olevan omaisuutensa eikä sitä syytettäisi yhteistoiminnasta natsien kanssa. Mutta salaisilla asioilla on tapana tavalla tai toisella tulla julki ja lopulta huhut SKF:n natsimielisyydestä saivat aikaan työntekijöiden vastustuksen sen USA:n tehtaassa. Johtaja Batt joutui vastaamaan asiasta alaistensa edessä. Kovaksikeitetty Batt valehteli, että huhut ovat vain natsien propagandaa SKF:ää vastaan. Hyväuskoiset alaiset uskoivat Battia ja palasivat töihinsä. Norjassa SKF:lle ei käynyt yhtä hyvin.
Joulukuussa 1944 SKF:n Norjan tehtaan työntekijät osoittivat mitä mieltä he olivat SKF:n politiikasta natsi-Saksan suhteen hajottamalla tehtaan ja sen koneet räjähteiden ja tulipalon avulla. Sodan jälkeen SKF ja sen Amerikan johto selvisivät ilman syytteitä. Wallenbergien pankkiiri- ja teollisuussuku ei tullut kuuluisaksi siitä, että sen sodanaikaisin toimin tuettiin natseja, vaan siitä, että yksi sen suvun jäsen, Raoul Wallenberg toimi sankarillisesti pelastaen tuhansia Unkarin juutalaisia.
Wallenberg suunnitteli passin, jossa oli Ruotsin symboli, kolme kruunua ja jakoi niitä juutalaisille. Kansainvälisesti passi oli mitätön, mutta se toimi kuten rohkea Wallenberg oletti, eli erehdytti natseja luulemaan passilla olevan jokin suurempi kansainvälinen merkitys. Edellä olevan Ruotsia ja SKF:ää koskevan lyhyen katsauksen valossa on myös ymmärrettävää, että ns. ”puolueettoman” Ruotsin tuntomerkein varustettu passi herätti tiettyä kunnioitusta, etenkin, kun natsijohtajat tunsivat maansa ja ruotsalaisten suuryritysten välisen, Saksaa hyödyttävän kaupan. Wallenbergin saama palkkio toimistaan on symboli tälle likaiselle sodalle, josta globaalit suuryritykset omistajineen hyötyivät. Kun neuvostoliiton armeija tunkeutui Unkariin, se vangitsi Raoul Wallenbergin. Tammikuun 17 päivä 1945 Wallenberg nähtiin viimeisen kerran hänen lähtiessään käymään neuvostoliittolaisen armeijan päämajassa. Tältä matkalta Raoul Wallenberg ei enää palannut ystäviensä luo.
Miksi Neuvostoliitto pidätti Wallenbergin, on kysymys johon ei ole saatu selvää vastausta. Kuka antoi määräyksen vangita puolueettoman maan kansalainen?
Millä tavoin Wallenberg oli uhka Neuvostoliitolle, tai laskelmoiko se voivansa käyttää Raoul Wallenbergia saadakseen vastapuolelta jotakin? Olisiko Wallenbergin suku voinut tehdä enemmän jäsenensä hyväksi, olisiko Ruotsin valtio voinut toimia pontevammin kansalaisensa takia, osoittivatko USA:n ja liittoutuneet tarpeellista kiinnostusta asiaan ja jos eivät, niin miksi eivät? Monet uskovat, että edellä mainitut osapuolet eivät, syystä tai toisesta, hoitaneet osuuttaan. Ehkä ei ole vaikea ajatella, että kuten II maailmansodan koko kuva osoittaa, myös Raoul Wallenberg joutui, ehkä osittain sukunsakin toimien takia, tilanteeseen, jota hän ei ollut osannut ennakoida.
(Lähdeaineistoa, kirjoja:
Charles Higham, Trading with the Enemy: The Nazi-American Money Plot 1933-1949 -
Ronald J. Rychlak, Hitler, the War and the Pope -
Jean Ziegler, The Swiss, the Gold and the Dead: How Swiss Bankers Helped
Finance the Nazi War Machine -
James Pool, Who Financed Hitler? -
Tom Bower, Blood Money: The Swiss, the Nazis and the Looted Billions -
Adam LeBor, Hitler's Secret Bankers -
James Pool, Hitler and His Secret Partners: Contributions, Loot and Rewards 1933-1945 -
Joseph Borkin, Crime and Punishment of I.G.Farben: The Unholy Alliance
Between Hitler and the Great Chemical Combine -
Edwin Black, IBM and the Holocaust -
John Loftus, Mark Aaron, The Secret War Against the Jews -
Loftus, Aaron, Unholy Trinity : The Vatican, the Nazis, and the Swiss
Banks -
Nellie Bly, The Kennedy Men: Three Generations of Sex, Scandal and Secrets -
Ronald Kessler: The Sins of the Father -
Henry Ford Sr.: The International Jew-
Webster G. Tarpley & Anton Chaitkin: George Bush: The Unauthorized
Biography -
Adolf Hitler: Mein Kampf -
Antony C. Sutton: Wall Street and the Rise of Hitler - )

Lue lisää

Epäiltiin vakoojaksi tai sitten hänellä uskottiin olevan jotakin tärkeää tietoa.

ephraim kirjoitti:

Ruotsi tiesi natsikullan alkuperän?
Lainaan tähän vanhaa toisten tutkimaa asiaa:
Tänään Tukholmassa julkistetut asiakirjat osoittavat, että Ruotsin hallitus ja valtionpankki tiesivät, että natsi-Saksan maksuvälineenä käyttämä kulta oli ryövätty juutalaisilta. Ruotsi suostui vaihtamaan malmia kultaan, koska se oli hyvä kauppa. Natsi-Saksa tarvitsi toisen maailmansodan loppuvaiheissa kaiken liikenevän rautamalmin asetuotantoonsa. Sodan ulkopuolella pysytellyt Ruotsi oli puolestaan valmis myymään malmia Saksalle hyvällä voitolla, ja maksuvälineenä Saksa käytti kultaa. Liittoutuneet varoittivat useaan otteeseen Saksan kanssa kauppaa käyviä maita siitä, että kulta oli anastettu juutalaisilta, mutta näitä varoituksia Ruotsissa ei kuunneltu. Ruotsin valtion omistukseen siirtyi ainakin 34 tonnia kultaa Saksalta, ja uudet, tänään julkisuuteen päästetyt asiakirjat vahvistavat, että sekä valtionpankki että maan poliittinen johto olivat tietoisia kullan alkuperästä: se oli ryövätty juutalaisilta heidän omaisuutensa takavarikon yhteydessä. Osa oli jopa sulatettu teloitettujen juutalaisten hampaista. Nämä häpeälliset todisteet on esittänyt hiljattain kuollut, 50-luvulla Ruotsin valtionpankkia johtanut Mats Lemne. Lemne antoi ymmärtää, että Saksa oli uhannut Ruotsia miehityksellä, ellei tämä suostuisi kultakauppoihin. Tätä tietoa eivät kuitenkaan tämänpäiväiset asiakirjat vahvista, kertoo natsikultavyyhtiä penkonut journalisti.
(MTV3/Kari Lumikero)
Mistä Hitler sai kuulalaakerinsa?
1907 nerokas ruotsalainen insinööri Sven Wingqvist luonnosteli ensimmäisen suunnitelman kuulalaakerista. Samana vuonna keksintö oli jo teollisessa valmistuksessa.
Näin oli laskettu peruskivi suurelle ruotsalaiselle terästeollisuusjätille, jonka nimeksi tuli SKF. Nimi SKF on siitä lähtien ollut lähes synonyymi sanalle kuulalaakeri.
1908 yhtiö avasi toimipisteet Saksassa ja Ranskassa. Siitä eteenpäin toiminta laajeni nopeasti kansainväliseksi ja noin 10 vuotta perustamisestaan SKF:llä oli 12 tehdasta, myyntiä 100:ssa maassa ja 12000 työntekijääSodan aikana SKF:ää, kuten muitakin kansainvälisiä suuryhtiöitä, kiinnosti eniten voiton tekeminen, ei se, pitääkö kaupankäynnissä ottaa huomioon etiikka ja moraali. Kun sodassa tuhottiin tankkeja, lentokoneita, autoja ja muita kulkuvälineitä, kysyntä kuulalaakereilla oli suuri niin natsien kuin liittoutuneiden puolella. Kansainvälisen SKF:n johdossa oli myös saksalaisia. Amerikan SKF:n yksi johtaja oli Göringin serkku Hugo von Rosen. SKF konserni omisti myös suuri määrä kaivoksia, sulattamoja, ym. teräsvalmistukseen liittyvää. Tilastot kertovat korutonta kieltä: II maailmansodan riehuessa SKF:n maailmanlaajuisesta tuotannosta peräti 60% meni saksalaisille. Asiaa kuvaa myös se, että kun SKF:n Saksan tehdas kävi 93%:n kapasiteetilla, vastaava SKF:n tehdas USA:ssa teki töitä vain 38%:n teholla ja Englannissa olevan tehtaan käyttöaste oli vielä tätäkin alhaisempi. SKF:n pääjohtaja, kuulalaakerin keksijä Sven Wingqvist oli natsijohtaja Göringin ja antisemiittisen Windsorin herttuaparin hyvä ystävä. SKF:n johtaja oli myös upporikkaan ruotsalaisen pankkiirisuvun, Wallenbergien Enskilda pankin yhteistyökumppani. Enskilda pankki taas toimi yhteistyössä Hitlerin Valtakunnanpankin (Reichsbank) kanssa.
Wingwist toimi yhteistyössä myös ruotsalaisen asetehdas Boforsin kanssa, joka toimitti tuottamaansa terästä natsi-Saksalle vielä pitkään sodan kestäessä. SKF:n toimituspolitiikasta sodan aikana löytyy kummallisuuksia. Ruotsin pääkonttorin ohjeiden mukaan Amerikan SKF:n johtaja ja natsi-Göringin serkku von Rosen toimitti Amerikassa valmistettuja kuulalaakereita latinalaisessa Amerikassa sijaitseville natsimielisille yhtiöille samaan aikaan, kun Yhdysvalloissa kärsittiin niiden puutteesta.
Sotakoneita valmistava Curtiss-Wright Aviation Corporation yhtiö oli 15 kk Pearl Harborin jälkeen pahassa pulassa, kun kuulalaakeita ei saatu. Yhtiö oli vähällä joutua lopettamaan koko tuotantonsa. Vasta 1943 eräs SKF:n johtoryhmän jäsen poltti ns. päreensä natsimielisen von Rosenin suhteen ja syytti SKF:ää Amerikan sotaponnistusten torpedoimisesta. Toinen Amerikan SKF:n johtaja, William Batt, kuului tuolloin Amerikan sotateollisuuden johtokuntaan ja juuri Batt vastasi valituksen tehneelle johtajalle, että asialle ei aiota tehdä mitään. Syytteen esittänyt SKF:n johtaja erosi yrityksen palveluksesta. Samana vuonna paine SKF:ää kohtaan kasvoi kun yhtiön pääinsinööri Amerikassa sanoi SKF:n toimivan vastoin Amerikan sotaponnisteluja. Pääinsinööri syytti von Rosenia ja monia muita SKF:n johtajia natsimielisyydestä. Von Rosen käytti kaikki keinot täyttääkseen natsien kuulalaakerien tarpeen. SKF:n Saksan tehtaan lisäksi niitä toimitettiin suoraan Ruotsista ja välikäsien kautta Etelä-Amerikasta, jonne päätyi suuri osa Yhdysvaltain tehtaan laakerituotannosta. Huhtikuussa 1944 USA:n sotaministeriön Robert Pattersonin raportissa sanotaan saksalaisten tappavan amerikkalaisia ruotsalaisten avulla, koska 20% ammuksien valmistukseen tarvittavasta teräksestä tulee Ruotsista. USA pyrki saamaan SKF:n ja Wallenbergien Enskilda pankin eroon yhteistyöstä natsien kanssa. USA:n neuvottelijoiden saapuessa Tukholmaan, he saivat liittoutuneiden tiedustelupalvelun ilmoituksen, että vastapuoli oli sallinut natsien asentaa salakuuntelulaitteet neuvotteluhuoneistoon. Viikkoja kestäneiden kovien neuvottelujen jälkeen saatiin aikaan sopimus, josta Wallenbergien Enskilda pankki hyötyisi 8 miljoonaa USD ja SKF saisi sodan loputtua pitää Saksassa olevan omaisuutensa eikä sitä syytettäisi yhteistoiminnasta natsien kanssa. Mutta salaisilla asioilla on tapana tavalla tai toisella tulla julki ja lopulta huhut SKF:n natsimielisyydestä saivat aikaan työntekijöiden vastustuksen sen USA:n tehtaassa. Johtaja Batt joutui vastaamaan asiasta alaistensa edessä. Kovaksikeitetty Batt valehteli, että huhut ovat vain natsien propagandaa SKF:ää vastaan. Hyväuskoiset alaiset uskoivat Battia ja palasivat töihinsä. Norjassa SKF:lle ei käynyt yhtä hyvin.
Joulukuussa 1944 SKF:n Norjan tehtaan työntekijät osoittivat mitä mieltä he olivat SKF:n politiikasta natsi-Saksan suhteen hajottamalla tehtaan ja sen koneet räjähteiden ja tulipalon avulla. Sodan jälkeen SKF ja sen Amerikan johto selvisivät ilman syytteitä. Wallenbergien pankkiiri- ja teollisuussuku ei tullut kuuluisaksi siitä, että sen sodanaikaisin toimin tuettiin natseja, vaan siitä, että yksi sen suvun jäsen, Raoul Wallenberg toimi sankarillisesti pelastaen tuhansia Unkarin juutalaisia.
Wallenberg suunnitteli passin, jossa oli Ruotsin symboli, kolme kruunua ja jakoi niitä juutalaisille. Kansainvälisesti passi oli mitätön, mutta se toimi kuten rohkea Wallenberg oletti, eli erehdytti natseja luulemaan passilla olevan jokin suurempi kansainvälinen merkitys. Edellä olevan Ruotsia ja SKF:ää koskevan lyhyen katsauksen valossa on myös ymmärrettävää, että ns. ”puolueettoman” Ruotsin tuntomerkein varustettu passi herätti tiettyä kunnioitusta, etenkin, kun natsijohtajat tunsivat maansa ja ruotsalaisten suuryritysten välisen, Saksaa hyödyttävän kaupan. Wallenbergin saama palkkio toimistaan on symboli tälle likaiselle sodalle, josta globaalit suuryritykset omistajineen hyötyivät. Kun neuvostoliiton armeija tunkeutui Unkariin, se vangitsi Raoul Wallenbergin. Tammikuun 17 päivä 1945 Wallenberg nähtiin viimeisen kerran hänen lähtiessään käymään neuvostoliittolaisen armeijan päämajassa. Tältä matkalta Raoul Wallenberg ei enää palannut ystäviensä luo.
Miksi Neuvostoliitto pidätti Wallenbergin, on kysymys johon ei ole saatu selvää vastausta. Kuka antoi määräyksen vangita puolueettoman maan kansalainen?
Millä tavoin Wallenberg oli uhka Neuvostoliitolle, tai laskelmoiko se voivansa käyttää Raoul Wallenbergia saadakseen vastapuolelta jotakin? Olisiko Wallenbergin suku voinut tehdä enemmän jäsenensä hyväksi, olisiko Ruotsin valtio voinut toimia pontevammin kansalaisensa takia, osoittivatko USA:n ja liittoutuneet tarpeellista kiinnostusta asiaan ja jos eivät, niin miksi eivät? Monet uskovat, että edellä mainitut osapuolet eivät, syystä tai toisesta, hoitaneet osuuttaan. Ehkä ei ole vaikea ajatella, että kuten II maailmansodan koko kuva osoittaa, myös Raoul Wallenberg joutui, ehkä osittain sukunsakin toimien takia, tilanteeseen, jota hän ei ollut osannut ennakoida.
(Lähdeaineistoa, kirjoja:
Charles Higham, Trading with the Enemy: The Nazi-American Money Plot 1933-1949 -
Ronald J. Rychlak, Hitler, the War and the Pope -
Jean Ziegler, The Swiss, the Gold and the Dead: How Swiss Bankers Helped
Finance the Nazi War Machine -
James Pool, Who Financed Hitler? -
Tom Bower, Blood Money: The Swiss, the Nazis and the Looted Billions -
Adam LeBor, Hitler's Secret Bankers -
James Pool, Hitler and His Secret Partners: Contributions, Loot and Rewards 1933-1945 -
Joseph Borkin, Crime and Punishment of I.G.Farben: The Unholy Alliance
Between Hitler and the Great Chemical Combine -
Edwin Black, IBM and the Holocaust -
John Loftus, Mark Aaron, The Secret War Against the Jews -
Loftus, Aaron, Unholy Trinity : The Vatican, the Nazis, and the Swiss
Banks -
Nellie Bly, The Kennedy Men: Three Generations of Sex, Scandal and Secrets -
Ronald Kessler: The Sins of the Father -
Henry Ford Sr.: The International Jew-
Webster G. Tarpley & Anton Chaitkin: George Bush: The Unauthorized
Biography -
Adolf Hitler: Mein Kampf -
Antony C. Sutton: Wall Street and the Rise of Hitler - )

Lue lisää

Ei kai euroopan juutalaisilla ollut 34 tonnia kultaa?

Oletko tosissasi?

KTS kirjoitti:

Ruotsi taipui monin tavoin natsi-Saksan vaatimusten edessä 1930- ja 40-luvuilla. Tämä ilmenee vuonna 2006 Ruotsissa julkaistusta tutkimusraportista.

Ruotsi riisui aseista Hitlerin poliittisia vastustajia ja palautti Norjasta Ruotsiin paenneita saksalaisia. Mutta tämä tapahtui kaikessa hiljaisuudessa, Tukholman yliopiston historian professori Klas Åmark kertoi raportissaan, jossa paneuduttiin Ruotsin suhtautumiseen natsi-Saksaan.

Ruotsi alkoi 1930-luvun puolivälissä muun muassa seurata natsi-Saksan oppeja arjalaisen rodun puhtaudesta. Tämä tapahtui siten että ruotsalaiset papit kieltäytyivät vihkimästä pariskuntia, jos toinen heistä oli juutalainen. Noina vuosina ruotsalaiset tuomioistuimet saattoivat myös purkaa saksalaisten ja ruotsalaisten väillä solmittuja avioliittoja, jos ne eivät täyttäneet arjalaisen rotupuhtauden vaatimuksia. Sotavuosina ruotsalaisviranomaiset kehottivat yrityksiä myös irtisanomaan juutalaisia työntekijöitä.

Professori Åmarkin raportti kuuluu Ruotsin tiedeneuvoston laajaan tutkimusprojektiin. Vuonna 2000 tiedeneuvosto sai 29 miljoonaa kruunua (3 miljoonaa euroa) tutkiakseen Ruotsin suhtautumista natsismiin, natsi-Saksaan ja juutalaisten joukkotuhoon sekä myös Stalinin aikaiseen Neuvostoliittoon.

http://sv.wikipedia.org/wiki/Klas_Åmark

Lue lisää

nyt näette piruja kaikkialla

Ruotsi ei tappanut ketään.
Eivät osallistuneet minkään kansan joukkotuhoon.

Oliko rauta todella niiin suuri osa ruotsin ulkomaan kaupasta?

Mutta yksi asia minkä he tekivät, oli lapsien sterilointi -50 ja -60 luvulla. Syyksi riitti jopa huono silmänäko. Mielisairas potilaat eivät saaneet hammashoitoa koska piti tutkia reikien muodostumista.

Tuo ei kuitenkaan tapahtunut toisen maailman sodan aikaan vaan sen jälkeen.

Nykyään he ovat ottaneet naapurimaitaan enemän pakolaisia

baal_beelsebub kirjoitti:

Ei kai euroopan juutalaisilla ollut 34 tonnia kultaa?

Oletko tosissasi?

Jospa kysyisit tv toimittajalta.
(MTV3/Kari Lumikero)

KTS kirjoitti:

Epäiltiin vakoojaksi tai sitten hänellä uskottiin olevan jotakin tärkeää tietoa.

Stalinin aikaan niiin monta ihmistä vietiin pois. Syynä useimmilla oli jokin kovin pieni asia. Ehkä se riitti että Wallenberg oli väärään aikaan väärässä paikassa.

Hullua, mutta Stalin ei ollut Hitleria parempi.

Ehkä neukut eivät tienneet mitää, päättivät vaan hoitaa pois kaikki ei-toivotut ja pelotut.

ephraim kirjoitti:

Ruotsi tiesi natsikullan alkuperän?
Lainaan tähän vanhaa toisten tutkimaa asiaa:
Tänään Tukholmassa julkistetut asiakirjat osoittavat, että Ruotsin hallitus ja valtionpankki tiesivät, että natsi-Saksan maksuvälineenä käyttämä kulta oli ryövätty juutalaisilta. Ruotsi suostui vaihtamaan malmia kultaan, koska se oli hyvä kauppa. Natsi-Saksa tarvitsi toisen maailmansodan loppuvaiheissa kaiken liikenevän rautamalmin asetuotantoonsa. Sodan ulkopuolella pysytellyt Ruotsi oli puolestaan valmis myymään malmia Saksalle hyvällä voitolla, ja maksuvälineenä Saksa käytti kultaa. Liittoutuneet varoittivat useaan otteeseen Saksan kanssa kauppaa käyviä maita siitä, että kulta oli anastettu juutalaisilta, mutta näitä varoituksia Ruotsissa ei kuunneltu. Ruotsin valtion omistukseen siirtyi ainakin 34 tonnia kultaa Saksalta, ja uudet, tänään julkisuuteen päästetyt asiakirjat vahvistavat, että sekä valtionpankki että maan poliittinen johto olivat tietoisia kullan alkuperästä: se oli ryövätty juutalaisilta heidän omaisuutensa takavarikon yhteydessä. Osa oli jopa sulatettu teloitettujen juutalaisten hampaista. Nämä häpeälliset todisteet on esittänyt hiljattain kuollut, 50-luvulla Ruotsin valtionpankkia johtanut Mats Lemne. Lemne antoi ymmärtää, että Saksa oli uhannut Ruotsia miehityksellä, ellei tämä suostuisi kultakauppoihin. Tätä tietoa eivät kuitenkaan tämänpäiväiset asiakirjat vahvista, kertoo natsikultavyyhtiä penkonut journalisti.
(MTV3/Kari Lumikero)
Mistä Hitler sai kuulalaakerinsa?
1907 nerokas ruotsalainen insinööri Sven Wingqvist luonnosteli ensimmäisen suunnitelman kuulalaakerista. Samana vuonna keksintö oli jo teollisessa valmistuksessa.
Näin oli laskettu peruskivi suurelle ruotsalaiselle terästeollisuusjätille, jonka nimeksi tuli SKF. Nimi SKF on siitä lähtien ollut lähes synonyymi sanalle kuulalaakeri.
1908 yhtiö avasi toimipisteet Saksassa ja Ranskassa. Siitä eteenpäin toiminta laajeni nopeasti kansainväliseksi ja noin 10 vuotta perustamisestaan SKF:llä oli 12 tehdasta, myyntiä 100:ssa maassa ja 12000 työntekijääSodan aikana SKF:ää, kuten muitakin kansainvälisiä suuryhtiöitä, kiinnosti eniten voiton tekeminen, ei se, pitääkö kaupankäynnissä ottaa huomioon etiikka ja moraali. Kun sodassa tuhottiin tankkeja, lentokoneita, autoja ja muita kulkuvälineitä, kysyntä kuulalaakereilla oli suuri niin natsien kuin liittoutuneiden puolella. Kansainvälisen SKF:n johdossa oli myös saksalaisia. Amerikan SKF:n yksi johtaja oli Göringin serkku Hugo von Rosen. SKF konserni omisti myös suuri määrä kaivoksia, sulattamoja, ym. teräsvalmistukseen liittyvää. Tilastot kertovat korutonta kieltä: II maailmansodan riehuessa SKF:n maailmanlaajuisesta tuotannosta peräti 60% meni saksalaisille. Asiaa kuvaa myös se, että kun SKF:n Saksan tehdas kävi 93%:n kapasiteetilla, vastaava SKF:n tehdas USA:ssa teki töitä vain 38%:n teholla ja Englannissa olevan tehtaan käyttöaste oli vielä tätäkin alhaisempi. SKF:n pääjohtaja, kuulalaakerin keksijä Sven Wingqvist oli natsijohtaja Göringin ja antisemiittisen Windsorin herttuaparin hyvä ystävä. SKF:n johtaja oli myös upporikkaan ruotsalaisen pankkiirisuvun, Wallenbergien Enskilda pankin yhteistyökumppani. Enskilda pankki taas toimi yhteistyössä Hitlerin Valtakunnanpankin (Reichsbank) kanssa.
Wingwist toimi yhteistyössä myös ruotsalaisen asetehdas Boforsin kanssa, joka toimitti tuottamaansa terästä natsi-Saksalle vielä pitkään sodan kestäessä. SKF:n toimituspolitiikasta sodan aikana löytyy kummallisuuksia. Ruotsin pääkonttorin ohjeiden mukaan Amerikan SKF:n johtaja ja natsi-Göringin serkku von Rosen toimitti Amerikassa valmistettuja kuulalaakereita latinalaisessa Amerikassa sijaitseville natsimielisille yhtiöille samaan aikaan, kun Yhdysvalloissa kärsittiin niiden puutteesta.
Sotakoneita valmistava Curtiss-Wright Aviation Corporation yhtiö oli 15 kk Pearl Harborin jälkeen pahassa pulassa, kun kuulalaakeita ei saatu. Yhtiö oli vähällä joutua lopettamaan koko tuotantonsa. Vasta 1943 eräs SKF:n johtoryhmän jäsen poltti ns. päreensä natsimielisen von Rosenin suhteen ja syytti SKF:ää Amerikan sotaponnistusten torpedoimisesta. Toinen Amerikan SKF:n johtaja, William Batt, kuului tuolloin Amerikan sotateollisuuden johtokuntaan ja juuri Batt vastasi valituksen tehneelle johtajalle, että asialle ei aiota tehdä mitään. Syytteen esittänyt SKF:n johtaja erosi yrityksen palveluksesta. Samana vuonna paine SKF:ää kohtaan kasvoi kun yhtiön pääinsinööri Amerikassa sanoi SKF:n toimivan vastoin Amerikan sotaponnisteluja. Pääinsinööri syytti von Rosenia ja monia muita SKF:n johtajia natsimielisyydestä. Von Rosen käytti kaikki keinot täyttääkseen natsien kuulalaakerien tarpeen. SKF:n Saksan tehtaan lisäksi niitä toimitettiin suoraan Ruotsista ja välikäsien kautta Etelä-Amerikasta, jonne päätyi suuri osa Yhdysvaltain tehtaan laakerituotannosta. Huhtikuussa 1944 USA:n sotaministeriön Robert Pattersonin raportissa sanotaan saksalaisten tappavan amerikkalaisia ruotsalaisten avulla, koska 20% ammuksien valmistukseen tarvittavasta teräksestä tulee Ruotsista. USA pyrki saamaan SKF:n ja Wallenbergien Enskilda pankin eroon yhteistyöstä natsien kanssa. USA:n neuvottelijoiden saapuessa Tukholmaan, he saivat liittoutuneiden tiedustelupalvelun ilmoituksen, että vastapuoli oli sallinut natsien asentaa salakuuntelulaitteet neuvotteluhuoneistoon. Viikkoja kestäneiden kovien neuvottelujen jälkeen saatiin aikaan sopimus, josta Wallenbergien Enskilda pankki hyötyisi 8 miljoonaa USD ja SKF saisi sodan loputtua pitää Saksassa olevan omaisuutensa eikä sitä syytettäisi yhteistoiminnasta natsien kanssa. Mutta salaisilla asioilla on tapana tavalla tai toisella tulla julki ja lopulta huhut SKF:n natsimielisyydestä saivat aikaan työntekijöiden vastustuksen sen USA:n tehtaassa. Johtaja Batt joutui vastaamaan asiasta alaistensa edessä. Kovaksikeitetty Batt valehteli, että huhut ovat vain natsien propagandaa SKF:ää vastaan. Hyväuskoiset alaiset uskoivat Battia ja palasivat töihinsä. Norjassa SKF:lle ei käynyt yhtä hyvin.
Joulukuussa 1944 SKF:n Norjan tehtaan työntekijät osoittivat mitä mieltä he olivat SKF:n politiikasta natsi-Saksan suhteen hajottamalla tehtaan ja sen koneet räjähteiden ja tulipalon avulla. Sodan jälkeen SKF ja sen Amerikan johto selvisivät ilman syytteitä. Wallenbergien pankkiiri- ja teollisuussuku ei tullut kuuluisaksi siitä, että sen sodanaikaisin toimin tuettiin natseja, vaan siitä, että yksi sen suvun jäsen, Raoul Wallenberg toimi sankarillisesti pelastaen tuhansia Unkarin juutalaisia.
Wallenberg suunnitteli passin, jossa oli Ruotsin symboli, kolme kruunua ja jakoi niitä juutalaisille. Kansainvälisesti passi oli mitätön, mutta se toimi kuten rohkea Wallenberg oletti, eli erehdytti natseja luulemaan passilla olevan jokin suurempi kansainvälinen merkitys. Edellä olevan Ruotsia ja SKF:ää koskevan lyhyen katsauksen valossa on myös ymmärrettävää, että ns. ”puolueettoman” Ruotsin tuntomerkein varustettu passi herätti tiettyä kunnioitusta, etenkin, kun natsijohtajat tunsivat maansa ja ruotsalaisten suuryritysten välisen, Saksaa hyödyttävän kaupan. Wallenbergin saama palkkio toimistaan on symboli tälle likaiselle sodalle, josta globaalit suuryritykset omistajineen hyötyivät. Kun neuvostoliiton armeija tunkeutui Unkariin, se vangitsi Raoul Wallenbergin. Tammikuun 17 päivä 1945 Wallenberg nähtiin viimeisen kerran hänen lähtiessään käymään neuvostoliittolaisen armeijan päämajassa. Tältä matkalta Raoul Wallenberg ei enää palannut ystäviensä luo.
Miksi Neuvostoliitto pidätti Wallenbergin, on kysymys johon ei ole saatu selvää vastausta. Kuka antoi määräyksen vangita puolueettoman maan kansalainen?
Millä tavoin Wallenberg oli uhka Neuvostoliitolle, tai laskelmoiko se voivansa käyttää Raoul Wallenbergia saadakseen vastapuolelta jotakin? Olisiko Wallenbergin suku voinut tehdä enemmän jäsenensä hyväksi, olisiko Ruotsin valtio voinut toimia pontevammin kansalaisensa takia, osoittivatko USA:n ja liittoutuneet tarpeellista kiinnostusta asiaan ja jos eivät, niin miksi eivät? Monet uskovat, että edellä mainitut osapuolet eivät, syystä tai toisesta, hoitaneet osuuttaan. Ehkä ei ole vaikea ajatella, että kuten II maailmansodan koko kuva osoittaa, myös Raoul Wallenberg joutui, ehkä osittain sukunsakin toimien takia, tilanteeseen, jota hän ei ollut osannut ennakoida.
(Lähdeaineistoa, kirjoja:
Charles Higham, Trading with the Enemy: The Nazi-American Money Plot 1933-1949 -
Ronald J. Rychlak, Hitler, the War and the Pope -
Jean Ziegler, The Swiss, the Gold and the Dead: How Swiss Bankers Helped
Finance the Nazi War Machine -
James Pool, Who Financed Hitler? -
Tom Bower, Blood Money: The Swiss, the Nazis and the Looted Billions -
Adam LeBor, Hitler's Secret Bankers -
James Pool, Hitler and His Secret Partners: Contributions, Loot and Rewards 1933-1945 -
Joseph Borkin, Crime and Punishment of I.G.Farben: The Unholy Alliance
Between Hitler and the Great Chemical Combine -
Edwin Black, IBM and the Holocaust -
John Loftus, Mark Aaron, The Secret War Against the Jews -
Loftus, Aaron, Unholy Trinity : The Vatican, the Nazis, and the Swiss
Banks -
Nellie Bly, The Kennedy Men: Three Generations of Sex, Scandal and Secrets -
Ronald Kessler: The Sins of the Father -
Henry Ford Sr.: The International Jew-
Webster G. Tarpley & Anton Chaitkin: George Bush: The Unauthorized
Biography -
Adolf Hitler: Mein Kampf -
Antony C. Sutton: Wall Street and the Rise of Hitler - )

Lue lisää

kiitos siitä...

tinotito(ei-kirjautunut) kirjoitti:

kiitos siitä...

Netti on täynnä vanhojen ja -uusien natsien sivustoja, joten kannattako heitä usuttaa ilmoittautumaan näillä sivustoilla? Keskuselun taso ainakin laskee pohjille, kuten voitte jo yhdestä esimerkistä huomata. Lisäksi juttu voi aktivoida sairaita ihmisiä. Tukekaa vaikka Lumikeroa jos aihetta on näiden "kovien juttujen teossa". Kyse ei ole pelkäämisestä, vaan järkevyydestä näissä asiossa. Jos uutta tai vanhaa tulee esille, sen voi tietenkin paljastaa.

Baltasar kirjoitti:

Netti on täynnä vanhojen ja -uusien natsien sivustoja, joten kannattako heitä usuttaa ilmoittautumaan näillä sivustoilla? Keskuselun taso ainakin laskee pohjille, kuten voitte jo yhdestä esimerkistä huomata. Lisäksi juttu voi aktivoida sairaita ihmisiä. Tukekaa vaikka Lumikeroa jos aihetta on näiden "kovien juttujen teossa". Kyse ei ole pelkäämisestä, vaan järkevyydestä näissä asiossa. Jos uutta tai vanhaa tulee esille, sen voi tietenkin paljastaa.

Lue lisää

Olet oikeassa nämä sivut vois jo poistaa.

ephraim kirjoitti:

Olet oikeassa nämä sivut vois jo poistaa.

Natsijahti on ammattimiesten työtä; tämä on tietysti vain arvioni hiukan elämää nähneenä: mallia -49. Pelko pois mutta järki päässä.

Näkevä aasi kirjoitti:

suree näkemäänsä.

Sureva aasi pirstyi katseltuaan hyviä elokuvia, silmät ympyriäisinä.

Reipas Aasi kirjoitti:

Sureva aasi pirstyi katseltuaan hyviä elokuvia, silmät ympyriäisinä.

Iloiten ja kiitollisin mielin.

Onnelinen aasi menee lepäämään kirjoitti:

Iloiten ja kiitollisin mielin.

Kohti nousevan päivän kajossa loistavaa "ensimmäistä aamutähteä"; se kääntyi kuitenkin katsomaan taakseen, - iski silmää ja sanoi: eihän mitään Baltasaria ollut oikeastaan olemassakaan.

Lähti Baltasarin aasi matkaan: kirjoitti:

Kohti nousevan päivän kajossa loistavaa "ensimmäistä aamutähteä"; se kääntyi kuitenkin katsomaan taakseen, - iski silmää ja sanoi: eihän mitään Baltasaria ollut oikeastaan olemassakaan.

Lue lisää

häntä jälleen jossain paljasta ? *hämärää

ephraim kirjoitti:

Ruotsi tiesi natsikullan alkuperän?
Lainaan tähän vanhaa toisten tutkimaa asiaa:
Tänään Tukholmassa julkistetut asiakirjat osoittavat, että Ruotsin hallitus ja valtionpankki tiesivät, että natsi-Saksan maksuvälineenä käyttämä kulta oli ryövätty juutalaisilta. Ruotsi suostui vaihtamaan malmia kultaan, koska se oli hyvä kauppa. Natsi-Saksa tarvitsi toisen maailmansodan loppuvaiheissa kaiken liikenevän rautamalmin asetuotantoonsa. Sodan ulkopuolella pysytellyt Ruotsi oli puolestaan valmis myymään malmia Saksalle hyvällä voitolla, ja maksuvälineenä Saksa käytti kultaa. Liittoutuneet varoittivat useaan otteeseen Saksan kanssa kauppaa käyviä maita siitä, että kulta oli anastettu juutalaisilta, mutta näitä varoituksia Ruotsissa ei kuunneltu. Ruotsin valtion omistukseen siirtyi ainakin 34 tonnia kultaa Saksalta, ja uudet, tänään julkisuuteen päästetyt asiakirjat vahvistavat, että sekä valtionpankki että maan poliittinen johto olivat tietoisia kullan alkuperästä: se oli ryövätty juutalaisilta heidän omaisuutensa takavarikon yhteydessä. Osa oli jopa sulatettu teloitettujen juutalaisten hampaista. Nämä häpeälliset todisteet on esittänyt hiljattain kuollut, 50-luvulla Ruotsin valtionpankkia johtanut Mats Lemne. Lemne antoi ymmärtää, että Saksa oli uhannut Ruotsia miehityksellä, ellei tämä suostuisi kultakauppoihin. Tätä tietoa eivät kuitenkaan tämänpäiväiset asiakirjat vahvista, kertoo natsikultavyyhtiä penkonut journalisti.
(MTV3/Kari Lumikero)
Mistä Hitler sai kuulalaakerinsa?
1907 nerokas ruotsalainen insinööri Sven Wingqvist luonnosteli ensimmäisen suunnitelman kuulalaakerista. Samana vuonna keksintö oli jo teollisessa valmistuksessa.
Näin oli laskettu peruskivi suurelle ruotsalaiselle terästeollisuusjätille, jonka nimeksi tuli SKF. Nimi SKF on siitä lähtien ollut lähes synonyymi sanalle kuulalaakeri.
1908 yhtiö avasi toimipisteet Saksassa ja Ranskassa. Siitä eteenpäin toiminta laajeni nopeasti kansainväliseksi ja noin 10 vuotta perustamisestaan SKF:llä oli 12 tehdasta, myyntiä 100:ssa maassa ja 12000 työntekijääSodan aikana SKF:ää, kuten muitakin kansainvälisiä suuryhtiöitä, kiinnosti eniten voiton tekeminen, ei se, pitääkö kaupankäynnissä ottaa huomioon etiikka ja moraali. Kun sodassa tuhottiin tankkeja, lentokoneita, autoja ja muita kulkuvälineitä, kysyntä kuulalaakereilla oli suuri niin natsien kuin liittoutuneiden puolella. Kansainvälisen SKF:n johdossa oli myös saksalaisia. Amerikan SKF:n yksi johtaja oli Göringin serkku Hugo von Rosen. SKF konserni omisti myös suuri määrä kaivoksia, sulattamoja, ym. teräsvalmistukseen liittyvää. Tilastot kertovat korutonta kieltä: II maailmansodan riehuessa SKF:n maailmanlaajuisesta tuotannosta peräti 60% meni saksalaisille. Asiaa kuvaa myös se, että kun SKF:n Saksan tehdas kävi 93%:n kapasiteetilla, vastaava SKF:n tehdas USA:ssa teki töitä vain 38%:n teholla ja Englannissa olevan tehtaan käyttöaste oli vielä tätäkin alhaisempi. SKF:n pääjohtaja, kuulalaakerin keksijä Sven Wingqvist oli natsijohtaja Göringin ja antisemiittisen Windsorin herttuaparin hyvä ystävä. SKF:n johtaja oli myös upporikkaan ruotsalaisen pankkiirisuvun, Wallenbergien Enskilda pankin yhteistyökumppani. Enskilda pankki taas toimi yhteistyössä Hitlerin Valtakunnanpankin (Reichsbank) kanssa.
Wingwist toimi yhteistyössä myös ruotsalaisen asetehdas Boforsin kanssa, joka toimitti tuottamaansa terästä natsi-Saksalle vielä pitkään sodan kestäessä. SKF:n toimituspolitiikasta sodan aikana löytyy kummallisuuksia. Ruotsin pääkonttorin ohjeiden mukaan Amerikan SKF:n johtaja ja natsi-Göringin serkku von Rosen toimitti Amerikassa valmistettuja kuulalaakereita latinalaisessa Amerikassa sijaitseville natsimielisille yhtiöille samaan aikaan, kun Yhdysvalloissa kärsittiin niiden puutteesta.
Sotakoneita valmistava Curtiss-Wright Aviation Corporation yhtiö oli 15 kk Pearl Harborin jälkeen pahassa pulassa, kun kuulalaakeita ei saatu. Yhtiö oli vähällä joutua lopettamaan koko tuotantonsa. Vasta 1943 eräs SKF:n johtoryhmän jäsen poltti ns. päreensä natsimielisen von Rosenin suhteen ja syytti SKF:ää Amerikan sotaponnistusten torpedoimisesta. Toinen Amerikan SKF:n johtaja, William Batt, kuului tuolloin Amerikan sotateollisuuden johtokuntaan ja juuri Batt vastasi valituksen tehneelle johtajalle, että asialle ei aiota tehdä mitään. Syytteen esittänyt SKF:n johtaja erosi yrityksen palveluksesta. Samana vuonna paine SKF:ää kohtaan kasvoi kun yhtiön pääinsinööri Amerikassa sanoi SKF:n toimivan vastoin Amerikan sotaponnisteluja. Pääinsinööri syytti von Rosenia ja monia muita SKF:n johtajia natsimielisyydestä. Von Rosen käytti kaikki keinot täyttääkseen natsien kuulalaakerien tarpeen. SKF:n Saksan tehtaan lisäksi niitä toimitettiin suoraan Ruotsista ja välikäsien kautta Etelä-Amerikasta, jonne päätyi suuri osa Yhdysvaltain tehtaan laakerituotannosta. Huhtikuussa 1944 USA:n sotaministeriön Robert Pattersonin raportissa sanotaan saksalaisten tappavan amerikkalaisia ruotsalaisten avulla, koska 20% ammuksien valmistukseen tarvittavasta teräksestä tulee Ruotsista. USA pyrki saamaan SKF:n ja Wallenbergien Enskilda pankin eroon yhteistyöstä natsien kanssa. USA:n neuvottelijoiden saapuessa Tukholmaan, he saivat liittoutuneiden tiedustelupalvelun ilmoituksen, että vastapuoli oli sallinut natsien asentaa salakuuntelulaitteet neuvotteluhuoneistoon. Viikkoja kestäneiden kovien neuvottelujen jälkeen saatiin aikaan sopimus, josta Wallenbergien Enskilda pankki hyötyisi 8 miljoonaa USD ja SKF saisi sodan loputtua pitää Saksassa olevan omaisuutensa eikä sitä syytettäisi yhteistoiminnasta natsien kanssa. Mutta salaisilla asioilla on tapana tavalla tai toisella tulla julki ja lopulta huhut SKF:n natsimielisyydestä saivat aikaan työntekijöiden vastustuksen sen USA:n tehtaassa. Johtaja Batt joutui vastaamaan asiasta alaistensa edessä. Kovaksikeitetty Batt valehteli, että huhut ovat vain natsien propagandaa SKF:ää vastaan. Hyväuskoiset alaiset uskoivat Battia ja palasivat töihinsä. Norjassa SKF:lle ei käynyt yhtä hyvin.
Joulukuussa 1944 SKF:n Norjan tehtaan työntekijät osoittivat mitä mieltä he olivat SKF:n politiikasta natsi-Saksan suhteen hajottamalla tehtaan ja sen koneet räjähteiden ja tulipalon avulla. Sodan jälkeen SKF ja sen Amerikan johto selvisivät ilman syytteitä. Wallenbergien pankkiiri- ja teollisuussuku ei tullut kuuluisaksi siitä, että sen sodanaikaisin toimin tuettiin natseja, vaan siitä, että yksi sen suvun jäsen, Raoul Wallenberg toimi sankarillisesti pelastaen tuhansia Unkarin juutalaisia.
Wallenberg suunnitteli passin, jossa oli Ruotsin symboli, kolme kruunua ja jakoi niitä juutalaisille. Kansainvälisesti passi oli mitätön, mutta se toimi kuten rohkea Wallenberg oletti, eli erehdytti natseja luulemaan passilla olevan jokin suurempi kansainvälinen merkitys. Edellä olevan Ruotsia ja SKF:ää koskevan lyhyen katsauksen valossa on myös ymmärrettävää, että ns. ”puolueettoman” Ruotsin tuntomerkein varustettu passi herätti tiettyä kunnioitusta, etenkin, kun natsijohtajat tunsivat maansa ja ruotsalaisten suuryritysten välisen, Saksaa hyödyttävän kaupan. Wallenbergin saama palkkio toimistaan on symboli tälle likaiselle sodalle, josta globaalit suuryritykset omistajineen hyötyivät. Kun neuvostoliiton armeija tunkeutui Unkariin, se vangitsi Raoul Wallenbergin. Tammikuun 17 päivä 1945 Wallenberg nähtiin viimeisen kerran hänen lähtiessään käymään neuvostoliittolaisen armeijan päämajassa. Tältä matkalta Raoul Wallenberg ei enää palannut ystäviensä luo.
Miksi Neuvostoliitto pidätti Wallenbergin, on kysymys johon ei ole saatu selvää vastausta. Kuka antoi määräyksen vangita puolueettoman maan kansalainen?
Millä tavoin Wallenberg oli uhka Neuvostoliitolle, tai laskelmoiko se voivansa käyttää Raoul Wallenbergia saadakseen vastapuolelta jotakin? Olisiko Wallenbergin suku voinut tehdä enemmän jäsenensä hyväksi, olisiko Ruotsin valtio voinut toimia pontevammin kansalaisensa takia, osoittivatko USA:n ja liittoutuneet tarpeellista kiinnostusta asiaan ja jos eivät, niin miksi eivät? Monet uskovat, että edellä mainitut osapuolet eivät, syystä tai toisesta, hoitaneet osuuttaan. Ehkä ei ole vaikea ajatella, että kuten II maailmansodan koko kuva osoittaa, myös Raoul Wallenberg joutui, ehkä osittain sukunsakin toimien takia, tilanteeseen, jota hän ei ollut osannut ennakoida.
(Lähdeaineistoa, kirjoja:
Charles Higham, Trading with the Enemy: The Nazi-American Money Plot 1933-1949 -
Ronald J. Rychlak, Hitler, the War and the Pope -
Jean Ziegler, The Swiss, the Gold and the Dead: How Swiss Bankers Helped
Finance the Nazi War Machine -
James Pool, Who Financed Hitler? -
Tom Bower, Blood Money: The Swiss, the Nazis and the Looted Billions -
Adam LeBor, Hitler's Secret Bankers -
James Pool, Hitler and His Secret Partners: Contributions, Loot and Rewards 1933-1945 -
Joseph Borkin, Crime and Punishment of I.G.Farben: The Unholy Alliance
Between Hitler and the Great Chemical Combine -
Edwin Black, IBM and the Holocaust -
John Loftus, Mark Aaron, The Secret War Against the Jews -
Loftus, Aaron, Unholy Trinity : The Vatican, the Nazis, and the Swiss
Banks -
Nellie Bly, The Kennedy Men: Three Generations of Sex, Scandal and Secrets -
Ronald Kessler: The Sins of the Father -
Henry Ford Sr.: The International Jew-
Webster G. Tarpley & Anton Chaitkin: George Bush: The Unauthorized
Biography -
Adolf Hitler: Mein Kampf -
Antony C. Sutton: Wall Street and the Rise of Hitler - )

Lue lisää

Suomen ValPon NL:oon muilutettu entinen jaostopäällikkö Boris Björkelund kertoo muistelmissaan nähneensä Raoul Wallenbergin Siperiassa vuonna 1949. Näin muistelen lukeeni muistelmistaan. Kirja on julkaistu Suomessa 1950-luvulla.

KTS kirjoitti:

Ruotsi taipui monin tavoin natsi-Saksan vaatimusten edessä 1930- ja 40-luvuilla. Tämä ilmenee vuonna 2006 Ruotsissa julkaistusta tutkimusraportista.

Ruotsi riisui aseista Hitlerin poliittisia vastustajia ja palautti Norjasta Ruotsiin paenneita saksalaisia. Mutta tämä tapahtui kaikessa hiljaisuudessa, Tukholman yliopiston historian professori Klas Åmark kertoi raportissaan, jossa paneuduttiin Ruotsin suhtautumiseen natsi-Saksaan.

Ruotsi alkoi 1930-luvun puolivälissä muun muassa seurata natsi-Saksan oppeja arjalaisen rodun puhtaudesta. Tämä tapahtui siten että ruotsalaiset papit kieltäytyivät vihkimästä pariskuntia, jos toinen heistä oli juutalainen. Noina vuosina ruotsalaiset tuomioistuimet saattoivat myös purkaa saksalaisten ja ruotsalaisten väillä solmittuja avioliittoja, jos ne eivät täyttäneet arjalaisen rotupuhtauden vaatimuksia. Sotavuosina ruotsalaisviranomaiset kehottivat yrityksiä myös irtisanomaan juutalaisia työntekijöitä.

Professori Åmarkin raportti kuuluu Ruotsin tiedeneuvoston laajaan tutkimusprojektiin. Vuonna 2000 tiedeneuvosto sai 29 miljoonaa kruunua (3 miljoonaa euroa) tutkiakseen Ruotsin suhtautumista natsismiin, natsi-Saksaan ja juutalaisten joukkotuhoon sekä myös Stalinin aikaiseen Neuvostoliittoon.

http://sv.wikipedia.org/wiki/Klas_Åmark

Lue lisää

Tämä oli mielenkiintoista, että Ruotsikin joka on nykyään kansankodiksi kutsuttu.
Suomessakin oli 30-luvulla pappienkin kannattama lapuan liike voimissaan ja Lutherin törkyteoksia luettiin sekä Suomessa että Saksassa.
Luther pitäisi kunnolla tuomita joka puolella maailmaa ja samalla myös katolilaisuus inkvisitioineen. Paavi oli Hitlerin puolella.

Mulla on tekstit käsissä: rupeeko siirtämää nettiin? Totta / Hitleriä edeltävä: jumalasta riippumattoman yli-ihmisen piirsi paperille hullu Nietzsche, joka loi näin sen "sisäinen antikristus" hahmon, joka oli TULEVA. Hitler uskoi olevansa tuon kuvan täyttymys, mutta silti hän tarvitsi myös väärän profeetan: jotta epäpyhä kolmiyhteys olisi täydellinen. Siksi Hitler kuvautti itsensä MYÖS Nietzschen rintakuvan kanssa. Sisäisesti Ylihminen oli
varmasti Hitlerille tärkeämpi, mutta Göbbellssin dikkaamana henkilönä väärä profeetta oli historiallinen tilaus: - namupala!

Minä en pety enkä ota itseeni, jos juutalaiset kaiken paskan jälkeen: antavat minullekin kyytiä.
En mennyt siihen helppoon,,,nyyh kuin varmaa luulit : kaksihaarakieli.

...Ja suhtautuminen uudestikastajiin, turkkilaisiin ja jopa vammaisiin.
Luther oli esinatsi, kansankielellä ja Lutherin/Hitlerin mielellä.
Hitler yritti olla saksalainen messias ja hän toimi Lutherin ohjeiden mukaan.

Kyllä menisi.