Homopappien avioliitot

Olisihan se aika cool!

Utelias kirjoitti:

Olisihan se aika cool!

Tarkoitatko avioliittoja vai parisuhteen rekisteröintejä, jotka ovat nykyään myös mahdollisia?
Jos puoliso ei kärsi siitä, että toinen on homo, niin mahtaako tilanne olla papin aviosuhteessa sen kummallisempi kuin muidenkaan aviosuhteissa? Aina ei parisuhteessa seksi toimi täysin heterosuhteissakaan, vaan painopiste on enemmän ystävyydessä ja kumppanuudessa kuin seksissä.
Parisuhteen rekisteröinti samaan sukupuoleen kuuluvan kanssa saattaa olla papille pulmallisempi juttu kuin muille.

Homopappi on ihan takuulla paljon päheempi juttu kuin mikään parturihomo!

Vai väitätkö muka että papin on yhtä helppo myöntää olevansa homo kuin parturin?

Utelias kirjoitti:

Homopappi on ihan takuulla paljon päheempi juttu kuin mikään parturihomo!

Vai väitätkö muka että papin on yhtä helppo myöntää olevansa homo kuin parturin?

En usko, että se on papille sen pahempi asia kuin uskovalle parturillekaan, jos on seksuaalisesti poikkeava.
Useimmat lienevät tietoisia poikkeavuudestaan jo ennen kuin aloittavat teologian opintonsa, ja älykkäinä ihmisinä tietävät kyllä, mihin ryhtyvät, kun valitsevat papin uran.
Luultavasti ensimmäiset omaan sukupuoleen rakastumiset tai ihastumiset ovat tapahtuneet jo murrosiässä.
Jos joku saa, mitä tilaa ja mitä on osannut jo ennakoida, niin oma on ollut valinta.
Jos ihminen jotenkin sisimmässään tietää olevansa homo, niin kyllä hän varmaan saa myös olla. Jotkut tulevat kaapista esiin ja kertovat asiasta avoimesti, mutta eivät kaikki.
Jos pappi elää sinkkuna ja sanoo, ettei ole löytynyt "sopivaa", niin tuskin sitä kukaan edes ihmettelee.
Ongelmia voi syntyä, jos homopappi vastoin kaikkia tarkoituksiaan "retkahtaa" ja haluaa solmia parisuhteen. Kohdistuuhan pappeihin pappeihin kaikenlaisia sosiaalisia esimerkillisyyden ja kunnollisuuden odotuksia seurakuntalaisten taholta, joista suurin osa on heteroita, ja asenteet ovat ne mitkä ovat.
Raamatunkin - lähinnä kai apostoli Paavalin - suhde homouteen on jotenkin kielteisesti värittynyt.
Mutta onko tilanne sen parempi uskovalla parturilla? Hänen elämäntapansa eivät kenties ole samalla tavalla huomion kohteena kuin papilla. Mutta siinä missä pappi voi aina vetäytyä kristillisen moraalin taakse, voi parturi joutua vaikeampiin tilanteisiin, kun kaverit, jotka eivät välttämättä tajua hänen homouttaan, koettavat auttaa häntä naisasioissa, saamaan kokemuksia.
Parturin rooli on erilainen kuin papin rooli, mutta henkilökohtaisella tasolla ja kristittyinä lienee tilanne kummallakin samanlainen.
Paineita aiheuttavat myös sukulaiset: "Se on semmoinen puolimies", sanoi eräs isä pojastaan, ja kun en heti ymmärtänyt, mitä hän "puolimiehellä" tarkoitti, selvensi isä, että hänen poikansa oli homoseksuaali, ei siis piitannut naisista kuten hänestä oikean miehen kuului.

Else kirjoitti:

En usko, että se on papille sen pahempi asia kuin uskovalle parturillekaan, jos on seksuaalisesti poikkeava.
Useimmat lienevät tietoisia poikkeavuudestaan jo ennen kuin aloittavat teologian opintonsa, ja älykkäinä ihmisinä tietävät kyllä, mihin ryhtyvät, kun valitsevat papin uran.
Luultavasti ensimmäiset omaan sukupuoleen rakastumiset tai ihastumiset ovat tapahtuneet jo murrosiässä.
Jos joku saa, mitä tilaa ja mitä on osannut jo ennakoida, niin oma on ollut valinta.
Jos ihminen jotenkin sisimmässään tietää olevansa homo, niin kyllä hän varmaan saa myös olla. Jotkut tulevat kaapista esiin ja kertovat asiasta avoimesti, mutta eivät kaikki.
Jos pappi elää sinkkuna ja sanoo, ettei ole löytynyt "sopivaa", niin tuskin sitä kukaan edes ihmettelee.
Ongelmia voi syntyä, jos homopappi vastoin kaikkia tarkoituksiaan "retkahtaa" ja haluaa solmia parisuhteen. Kohdistuuhan pappeihin pappeihin kaikenlaisia sosiaalisia esimerkillisyyden ja kunnollisuuden odotuksia seurakuntalaisten taholta, joista suurin osa on heteroita, ja asenteet ovat ne mitkä ovat.
Raamatunkin - lähinnä kai apostoli Paavalin - suhde homouteen on jotenkin kielteisesti värittynyt.
Mutta onko tilanne sen parempi uskovalla parturilla? Hänen elämäntapansa eivät kenties ole samalla tavalla huomion kohteena kuin papilla. Mutta siinä missä pappi voi aina vetäytyä kristillisen moraalin taakse, voi parturi joutua vaikeampiin tilanteisiin, kun kaverit, jotka eivät välttämättä tajua hänen homouttaan, koettavat auttaa häntä naisasioissa, saamaan kokemuksia.
Parturin rooli on erilainen kuin papin rooli, mutta henkilökohtaisella tasolla ja kristittyinä lienee tilanne kummallakin samanlainen.
Paineita aiheuttavat myös sukulaiset: "Se on semmoinen puolimies", sanoi eräs isä pojastaan, ja kun en heti ymmärtänyt, mitä hän "puolimiehellä" tarkoitti, selvensi isä, että hänen poikansa oli homoseksuaali, ei siis piitannut naisista kuten hänestä oikean miehen kuului.

Juuri siihen viittasinkin, että pappiin kohdistuu seurakunnan taholta kovat odotukset, eivätkä kaikki todellakaa suostuisi istumaan kirkossa jos pappi on homoseksuaali.

Sen sijaan miesparturista nyt melkein odottaisi homoutta. Ja jotenkin minusta tuntuisi loogiselta, että homomies osaisi leikata hiukset paremmin kuin joku jäyhä heteroukko jolla vaan testosteroonit jyllää eikä pysy sakset käsissä. :-)

Mutta tietysti jos on uskovainen homoparturi, niin tuottaahan se lisäpaineita yhtä paljon kuin olla vain uskovainen homoseksuaali, se parturi ei siinä ole enää lieventävä asianhaara.

Olennaista tässä on se, että monet uskovaiset katsovat homoutta pahalla ja että pappi on uskovaiselle auktoriteetti, joten tietysti papin homous asettaa hänen asemansa jumalan sanansaattajana erittäin kyseenalaiseksi.

Kun taas parturin ammatissa ei homoutta varmaankaan edes homoudenvastainen uskovainen katsoisi asiaksi joka estää tukanleikkuun.

Utelias kirjoitti:

Juuri siihen viittasinkin, että pappiin kohdistuu seurakunnan taholta kovat odotukset, eivätkä kaikki todellakaa suostuisi istumaan kirkossa jos pappi on homoseksuaali.

Sen sijaan miesparturista nyt melkein odottaisi homoutta. Ja jotenkin minusta tuntuisi loogiselta, että homomies osaisi leikata hiukset paremmin kuin joku jäyhä heteroukko jolla vaan testosteroonit jyllää eikä pysy sakset käsissä. :-)

Mutta tietysti jos on uskovainen homoparturi, niin tuottaahan se lisäpaineita yhtä paljon kuin olla vain uskovainen homoseksuaali, se parturi ei siinä ole enää lieventävä asianhaara.

Olennaista tässä on se, että monet uskovaiset katsovat homoutta pahalla ja että pappi on uskovaiselle auktoriteetti, joten tietysti papin homous asettaa hänen asemansa jumalan sanansaattajana erittäin kyseenalaiseksi.

Kun taas parturin ammatissa ei homoutta varmaankaan edes homoudenvastainen uskovainen katsoisi asiaksi joka estää tukanleikkuun.

Pappi on hengenmies, mutta parturi käsityöläinen.
Pappi opettaa, mutta parturi ei. Siksi heillä ammatti vaikuttaa eri tavalla.
Jos pappi viettää kristillisten normien mukaista elämää, hänen sukupuolinen suuntautuneisuutensa ei kuulu seurakuntalaisille, vaan on hänen yksityisasiansa. En ensinkään ymmärrä näkemystä, että homous tekisi papista epäluotettavan sananjulistajan.
Sukupuolisella suuntautumisella ja tukanleikkuutaidoilla ei ole yhtikäs mitään yhteyttä. Sekä heterot että homot osaavat leikata hiukset yhtä hyvin, samoin miehet ja naiset. Ken muuta väittää, puhuu itse asiassa hiukan merkillisiä.

Else kirjoitti:

Pappi on hengenmies, mutta parturi käsityöläinen.
Pappi opettaa, mutta parturi ei. Siksi heillä ammatti vaikuttaa eri tavalla.
Jos pappi viettää kristillisten normien mukaista elämää, hänen sukupuolinen suuntautuneisuutensa ei kuulu seurakuntalaisille, vaan on hänen yksityisasiansa. En ensinkään ymmärrä näkemystä, että homous tekisi papista epäluotettavan sananjulistajan.
Sukupuolisella suuntautumisella ja tukanleikkuutaidoilla ei ole yhtikäs mitään yhteyttä. Sekä heterot että homot osaavat leikata hiukset yhtä hyvin, samoin miehet ja naiset. Ken muuta väittää, puhuu itse asiassa hiukan merkillisiä.

Ajatus siitä ettei homoseksuaali voisi olla hyvä pappi, on hiukan samanlainen kuin miksei nainen voisi olla hyvä pappi. Perinteisesti ajatellaan, että totuus tulee miehen suusta, että Jumalan sana on miehen sana. Nainen on petturi, käärme joka viettelee miehen ja ilman miehen ohjausta altistuisi kaikenlaiseen irstailuun. Niinpä nainen, tuo petollinen ja viettelyksille altis sukupuoli, ei sovi seurakunnan kaitsijaksi.

Minusta miehet ja naiset ja homot ja lesbot ovat kaikki yhtä sopivia toimimaan oppaina henkisellä polulla... mutta eivät yhtä sopivia kristityiksi papeiksi. Mutta minulla ei olekaan mitään intohimoa koettaa kehittää kristinuskoa nykyistä suvaitsevammaksi. Lopputulos ei uskoakseni olisi vaivan arvoinen. Nykyinenkin kirkko on niin laimeaa hyvä-kiitos-kerhoilua että oksat pois.

Vaikka sinä oletkin suvaitsevainen kristitty ja hyväksyisit homopapin, niin uskoakseni ei se ole "yleinen kristillinen käsitys". Esimerkiksi eräs tuntemani kristitty joka toimi lasten ohjaajana jossain vapaaseurakunnan lasten juttussa, häädettiin tästä vapaaehtoisvirasta syytettynä homoudesta. Mies oli yllättäen melko loukkaantunut ja erosi koko seurakunnasta, eikä edes ollut oikeasti homo. Asenteet varmasti vaihtelevat riippuen seurakunnasta, mutta tässä valossa uskoisin ettei varsinkaan homopappi ole erityisen cool status.

Ja kyllä, eiköhän heteromies leikkaa hiukset yhtä hyvin kuin homokin, puhuinkin vain täysin subjektiivisesta tunteesta. Minusta jotenkin tuntuu siltä, että homomies olisi parempi parturi... Ja itseasiassa yksi hyvä parturi jolla käyn taitaa oikeasti ollakin... :-)