kun taas luopiokristityt vääntävät historiaa kieroon.
Alkuseurakunta vietti sapattia lepopäivänä luopumukseen asti. Tuo luopumus, josta Paavali varoitti, koski lepopäivää. Jo toisella vuosisadalla alkoi kristittyjen joukossa olla paljon nimikristittyjä ja he halusivat erottua juutalaisista juuri vainon takia. Juutalaiset kapinoivat ympäri Rooman valtkuntaa ja kristityt katsottiin juutalaiseksi lahkoksi. Siksi jumalanpalveluksia siirrettiin enemmän sunnuntaiaamuun, ennen töihin menoa. Huom! sunnuntai oli arkipäivä! Konstantinus suuri "kääntyi" kristinuskoon ja halusi saada koko valtakunnan "kristityksi". Siksi hän valmisti sunnuntailain ja niin pakanat jotka kumarsivat aurinkoa jumalanaan sunnuntaina, voittin liittää kristinuskoon helposti. Kun maallinen Rooma kukistui, Roomaan piispasta tuli hallitsija ja otti arvonimen paavi. 500-luvulla sunnuntai oli syrjäyttänyt sapatin lähes tyystin, paitsi oli vielä joitain ryhmiä jotka opettivat alkuseurakunnan oppia, kuten mm.valdolaiset, ja pitivät sapattia!
Alkuseurakunta vietti sapattia lepopäivänä luopumukseen asti. Tuo luopumus, josta Paavali varoitti, koski lepopäivää. Jo toisella vuosisadalla alkoi kristittyjen joukossa olla paljon nimikristittyjä ja he halusivat erottua juutalaisista juuri vainon takia. Juutalaiset kapinoivat ympäri Rooman valtkuntaa ja kristityt katsottiin juutalaiseksi lahkoksi. Siksi jumalanpalveluksia siirrettiin enemmän sunnuntaiaamuun, ennen töihin menoa. Huom! sunnuntai oli arkipäivä! Konstantinus suuri "kääntyi" kristinuskoon ja halusi saada koko valtakunnan "kristityksi". Siksi hän valmisti sunnuntailain ja niin pakanat jotka kumarsivat aurinkoa jumalanaan sunnuntaina, voittin liittää kristinuskoon helposti. Kun maallinen Rooma kukistui, Roomaan piispasta tuli hallitsija ja otti arvonimen paavi. 500-luvulla sunnuntai oli syrjäyttänyt sapatin lähes tyystin, paitsi oli vielä joitain ryhmiä jotka opettivat alkuseurakunnan oppia, kuten mm.valdolaiset, ja pitivät sapattia!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Lisää historiallisia todisteita sunnuntain vietosta alkukirkossa
Adventistit ovat perinteisesti väittäneet sunnuntaita "katolisen kirkon keksinnöksi" ja katolisen kirkon "ylivallan merkiksi" ja "paavin asettamaksi " kauan apostolisten aikojen jälkeen. Tämähän ei vastaa ollenkaan historiallisia tosiasioita. Jopa adventistien tällä hetkellä johtava historian tutkija Samuel Bacchiocchi (HOW DID SUNDAYKEEPING BEGIN? tutkielmassaan) on myöntänyt olevansa eri mieltä lahkon "profeetan" Ellen G. Whiten kanssa sanoen sunnuntain vieton aloittamisen menevän vuoteen 135 jKr. Rooman paaveja ei ollut olemassakaan tuossa vaiheessa!
Mitään "paavin valtaa" ei ollut historiallisesti vielä perustettukaan kun alkukirkko jo vietti yleisesti sunnuntaita jumalanpalveluspäivänään ensimmäiseltä vuosisadalta lähtien - kristillisen vapauden hengessä (esim. Apt.20:7; 1 Kor.16:2). Sunnuntain viettäminen jumalanpalveluspäivänä ei siis alkanut Roomassa, vaan laajasti apostolisessa alkukirkossa niin Palestiinan kuin Vähä-Aasian seurakunnissa. Ensimmäinen Rooman paavi on historiallisesti Leo I Suuri (440-461), joten on melkoinen historiallinen virhe väittää paavia tai katolista kirkkoa sunnuntain vieton aloittajaksi - tai sunnuntaita paavin "vallan merkiksi". Kun ensimmäinen paavi aloitti toimintansa Roomassa oli sunnuntaita vietetty varhaiskirkossa jo yli 400 vuotta! Adventistien näkemys on yhtä historian vastainen kuin katolisen kirkon oppi, jonka mukaan paavi on apostoli Pietarin seuraaja ja Pietari oli ensimmäinen paavi.
Lisäksi hyvin varhaiset alkukirkon dokumentit todistavat, että alkukirkko vietti sunnuntaita Kristuksen ylösnousemuksen juhlapäivänään ja nauttien sinä päivänä ehtoollista. Didakhe eli Herran opetus pakanoille kahdentoista apostolin välittämänä noin vuosilta 70-100 jKr. Lainaus Didakhesta:
Vanhastaan tiedetään, että vallan vaihtuessa, uudet valtiaat kirjoittavat histotrian uusiksi. Sama näyttää pätevän uskovaisiinkin, mm. adventisteihin. Kun on oppi omaksuttu ja siihen ripustauduttu poimitaan, tulkitaan ja kirjoitetaan historia mahdollisimman yhteensopivaksi omaksutun oppirakennelman kanssa. Jos tosiasiat eivät suostu sopeutumaan haluttuun muottiin - sen pahempi tosiasioille - ne kielletään ja leimataan valheeksi.
Raamattua ja historiaa, nehän kulkevat molemmat käsi kädessä, historiaa se Raamattukin on suurimmaksi osaksi mennyttä aikaahan siinä on paljon, ja myös on tuleevaakin ja juuri tätäkin aikaa jossa elämme.