Olen tätä palstaa seuratessani ihmetellyt suuresti erästä asiaa.
Miten eräät kirjoittajat voivat sanoa ihmisille, jotka ovat Jumalan antamassa uskossa ja Jeesuksen omia, että näissä on saatanan henki.
Eikö tuo ole selvää Pyhän Hengen pilkkaa?
Minä en ainakaan uskaltaisi tuomita ketään saatanan omiksi, koska mielestäni on vain yksi tuomari, ja hän on Jumala.
Sitäpaitsi, emmehän me tiedä Jumalan suunnitelmia kunkin ihmisen kohdalla.Parempi on valvoa omaa sielun ja hengen tilaa.
Miten eräät kirjoittajat voivat sanoa ihmisille, jotka ovat Jumalan antamassa uskossa ja Jeesuksen omia, että näissä on saatanan henki.
Eikö tuo ole selvää Pyhän Hengen pilkkaa?
Minä en ainakaan uskaltaisi tuomita ketään saatanan omiksi, koska mielestäni on vain yksi tuomari, ja hän on Jumala.
Sitäpaitsi, emmehän me tiedä Jumalan suunnitelmia kunkin ihmisen kohdalla.Parempi on valvoa omaa sielun ja hengen tilaa.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Kuinka moni heistä voi rehellisesti sanoa Pyhän Hengen asuvan heidän sydämessään.Ja jos valheellisesti näin sanoo, eikös silloin juuri syyllisty Pyhän Hengen pilkkaan.Minä en uskaltaisi mennä tällaista valehtelemaan.Enkä kehoita enkä yllytä siihen muitakaan.Kannattaa varmaan tarkoin harkita ennenkuin niin sanoo.Tarkoitan nyt näitä sinun mainitsemiasi uskossa olevia.
1 Kor 12:3
Siksi sanon teille selvästi, että kukaan, joka puhuu Jumalan Hengen valtaamana, ei voi sanoa: "Jeesus on kirottu." Kukaan ei myöskään voi sanoa: "Jeesus on Herra", muuten kuin Pyhän Hengen vaikutuksesta.
parannus.
Ef 1:13
"Hänessä on teihinkin, sitten kun olitte kuulleet
totuuden sanan, pelastuksenne evankeljumin, usko-
viksi tultuanne, pantu luvatun Pyhän-Hengen
sinetti."
"Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että
olemme Jumalan lapsia." Room 8:16.
Kun ihminen lukee Raamatusta: "Jeesus on Herra",
niin sen luettuaan hän Saatanan vaikutuksesta
uskoo jo omistavansa Pyhän Hengen, kun pystyi sen
vielä ääneenkin lausumaan, ja toistamaan sen
uudelleen jonkun porttoseurakunnan edessäkin,
niin "siinä se on!"
Nimenomaan TOTUUDEN sanan.Sitä valheen sanomaa on saatavilla kaikissa eri seurakunnissa.Pappien ynnämuiden eksyttäjien joukosta.Ne vielä uskovat siihen valheeseen totuutena mitä levittävät.Joskus olen ihmetellyt mm. pappien sokeutta.Heidän nyt luulisi tuntevan Jumalan sanaa, mutta hekin vain levittävät sitä mikä kansaa miellyttää, niin se vaan on.Eikä se muuksi muutu.
Miten sitten kukaan voi pelastua?ellei tunnusta Jeesusta herrakseen.Mistä minä tiedän onko minussa Pyhä henki?mistä minä tiedän olenko valittu(Jumalan lapsi)ellen usko olevani?Valaiskaa asiaa pliis....
niin sinä päivänä, kun Jumala antaa Poikansa sinulle ilmestyä
ja johdattaa ahtaan portin kautta eteensä puhdistettavaksi,
sinä varmasti tiedät, kun Pyhän Hengen häneltä saat. Ja tie
Jeesuksen luokse ei lähde yhdenkään porttoseurakunnan alttareilta,
vaan ainoastaan tästä:
"Me olemme kaiken tämän todistajat - samoin Pyhä Henki, jonka Jumala
on antanut niille, jotka häntä tottelevat."
Kaiken tärkeimmän Kristuksen luokse johdattavan tiedon saat näistä
Raamatun luvuista: Matt.7, Luuk.17 ja Johannes 14.
Jos olet vasta lähtenyt totuutta elämääsi kaipaamaan,
niin kierrä joka ainut ihmiskäsin tehty temppeli mahdollisimman
kaukaa, äläkä missään tilanteessa anna yhdenkään porttopapin
pistää käsiä pääsi päälle muka sinua siunatakseen ja Jumalan
lapseksi ottaakseen.
Kun sinä Jeesuksen Kristuksen kohtaat, niin siinä kohtaamisesssa
usko muuttuukin tiedoksi:
"Me tiedämme olevamme Jumalasta. Joka tuntee Jumalan, kuuntelee meitä,
mutta joka ei ole Jumalasta, se ei meitä kuuntele. Tästä me tunnemme
Totuuden Hengen ja eksytyksen hengen."
"Palkkarenki ei ole oikea paimen eivätkä lampaat hänen omiaan,
ja niinpä hän nähdessään suden tulevan jättää lauman ja pakenee.
Susi saa lampaat saaliikseen ja hajottaa lauman, koska palkkapaimen
ei välitä lampaista."
Yritä joskus laskea miten monta erihenkistä laumaa yksistään
luterilaisen kirkonkin ympärillä käyskentelee, kun yksistään
Laestadiuksen nimeenkin vannovia on parisenkymmentä.
sanot selviä Raamatunkohtia valheen sanomaksi!
No ei ole ihme, että Pyhä-Henki ei asu sinussa.
itse kun olet sokea, et voi ymmärtää sitä mitä on
kun piru raamatusta antaa sanomaa.
Raamatun?
Ompa aika paksua!
pois totuudesta ja väittävät, että ylösnousemus on jo tapahtunut. Näin he saattavat joidenkin uskon luhistumaan.
Tunnen moniakin ihmisiä, jotka näkevät kaikki ihmiset vääräuskoisena.Sisäisestä epävarmuudesta on kysymys.Harmittaa miten he ovat sokeita hyvien hedelmien suhteen, joka tekijä "rauhoittaisi" heitä eli he todella eivät usko edes Jeesuksen opetukseen hedelmistä ja hyvästä puusta.
No,taisteluja on monenlaisia.
taistelua on taistella ITSE JUMALAA VASTAAN.
koska hän on "armahtanut" kaikki omansa tasapäiseen tyhmyyteen:
"Koska totuuksia on monia, eikä kukaan meistä voi tietää mikä niistä
oikeaa ja mikä väärää."
Harmittaa ihan, mutta ymmärrätkö todellisuuden.
mutta sinä et eikä moni muukaan täällä keskustelussa
ymmärrä TODELLISUUTTA.
Eletään jotakin apostolista aikaa ja vieläpä niin,
että nyt olisi parempi aika ihmiset kilvan uskoisivat Jumalaan Hänen omiaan olisivat.
Mutta mitä on usko, se on EPÄUSKOA johon valhearmon
julistus on ihmiset saattanut.
Ja tämä EPÄUSKO PAISTAA TÄÄLLÄ TODELLA KIRKKAASTI
NIIN KIRKKAASTI, ETTÄ SIINÄ EPÄUSKOSSA OLEVAT
OVAT SOKAISTUNEET EIVÄT VOI NÄHDÄ JUMALAN
TOTUUTTA VAIKKA NÄKEVÄTKIN.
Jumalan yhteyteen voi päästä vain ja ainoastaan
USKOMALLA JEESUSTA kun Hän sanoo;"Etsikää ensin Jumalaa ja Hänen valtakuntaansa niin kaikki muukin
tarpeellinen teille annetaan."
Jumalan yhteyteen voi päästä vain ja ainoastaan
USKOMALLA JEESUSTA kun Hän sanoo;"Etsikää ensin Jumalaa ja Hänen valtakuntaansa niin kaikki muukin
tarpeellinen teille annetaan."
---------
Olen ehdottomasti samaa mieltä kanssasi.Mutta tuoppa esille missä kohdin uskon Jeesukseen väärin.
Tai miten muutkin pohtijat uskovat väärin Jeeuskeen.
Siis kohdenna/tarkenna mielikuvasi.Kirjoittelustasi saa selkeän kuvan, miten toiset uskovat Jeesukseen/Jumalaan väärin, mutta ei tuo esille miten.Toisaalta tiedätkö edes kirjoittajien sydämentilaa eli henkilökohtaista suhdetta Jeesukseen.
Tämä tekijähän pitää tietää ensiksi, jos aikaa antaa todistuksen lähimmäisestään.
uskot koko Raamattuun. Mitä tämä uskosi koko Raamattuun on jos et esim. USKO mitä Jeesus sanoo PELASTUKSEN TIESTÄ, mikä ihmisen siis voi johtaa
pelastuksen tielle?
Mitä tämä uskosi koko Raamattuun on jos et esim. USKO mitä Jeesus sanoo PELASTUKSEN TIESTÄ
--------
Kerroppa missä viestissäni ilmentyy, etten usko Jeesuksen tuomaan pelastumiseen.Tarkennusta kaipailen todellisuudesta.
"saatanan pettämistä ja väärin uskomisesta" te hoette illoin aamuin, ettekä pysty osoittamaan mis-
sä kohden me uskomme väärin.
Pitäisikö meidän nöyrtyä teidän käsienne alla ennen-
kuin uskomme olisi oikeaa?
paljastaa, että olet omaksunut valheellisen opin:
"armosta olemme pelastetut" ihmiset siis toinen toisilleen vakuuttelee; ole turvallisella mielellä
syntisi ovat anteeksi annetut, sat turvautua vaan,
saat luottaa vaan Jumalaan sillä todella armosta
olemme pelastetut.
Jeesus on kaikkien synnit sovittanut joka vain uskoo
pelastuu, jne.
Mitä sanoo Jeesus pelastuksen tiestä,onko se noin
kevyttä, helppoa, halpaa tulla JUMALAN LAPSEKSI?
Nyt kysyn sinulta, minä tiedän miten asia on.
Joo, olen vakavasti pohtinut uskovatko Suni ja kumppanit kaikkeen kirjoittamaansa sydämessään, vai kirjoittelevatko kiusoitellakseen toisia.
Jos heidän sydämentilansa, johon he uskovat, olisi tämän laatuista, niin voimakkaasta todellisuuden pakenemisesta olisi kysymys.Itse luulen heidän olevan kiusoittelijoita eli eivät itsekkään usko kirjoituksiinsa.
Hehän harhaisuutensa takia luulevat tietävänsä tuntemattomien ihmisen arkikäyttäytymisen ja elämän.Vakavan tasoinen harhaisuus.
Kohdennappa viestini.Huomaa jo tässä ,miten valhemaailmassa olet.En todella kirjoita halventavasti , vaan todellisuudsti.Sinä tuot esille asian, jota en ole tuonut esille.
Pohdi aivan rauhassa ja tuo esille viestini väittämästäsi.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000005&posting=22000000029542380
Kerroppa omin sanoin missä kohdin pohdin väärin ja miten.Siis omin sanoin, joka ilmentää sydämentilan.
Kysynkin asian helpottamiseksi; ymmärrätkö mitä tarkoittaa Jaakob 1:22....25
"Mutta olkaa sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita..................
Kerroppa omin sanoin miten ymmärrät tuon tärkeän Raamatun kohdan, niin tämän asian tiedostaminen voi valaista jo muita asioita.
Jos siitä ei sinulle totuus aukea, niin saat ainakin
kokea suurta iloa, kun revit sen kappaleiksi.
Vielä niitä joitakin kappaleita jäljellä on, enkä
vielä tiedä, otanko niista seuraavan painoksen.
ja varsinkin harhaopin mainostaminen.
WC-paperiksikin se taitaa olla liian paksua.
ja kokeile.
tarvita, vaan 1. Tim 4:7 kehoittaa karttamaan
epäpyhiä ämmäin taruja.
Todellakin sanoit oikein. Se kirja on niin rankkaa eksytystä, sairaan mielen tuotetta kokonaan. MInä annoin eräälle henkilölle että laittaa silppuriin. Sinne meni.
Jos kirja on saman henkilön kirjoittama kuin Teuvo Suni, (mielikuvasi täällä), niin moni asia on erittäin ristiriitainen Raamatun ilmoituksen kanssa.
Merkittävin ristiriita onkin tuon ns. ahtaan portin ymmärtäminen eli mikä se on ja miten se ilmentyy ihmisessä.
Ahtaan portin tuska.
Kirjoittanut: Teuvo Suni 9.12.2005 klo 00.13
Ennen kuin tästä jatkan, lisään vielä tuohon edelliseen valheen armoseinään yhden erittäin tärkeän asian. Tällaisen armon tekee saatanalliseksi se, kun sillä estetään ihmisiltä kaikki ne teot, jotka Jumala nimenomaan häneltä vaatii, ja joiden kautta hän löytäisi tien ahtaalle portille. Näistä on Raamatussa vaikka kuinka monta esimerkkiä. Otan tähän nyt vain kolme:
"Eikä uutta viiniä lasketa vanhoihin leileihin. Silloinhan nahka halkeaa, viini valuu maahan ja leilit ovat pilalla. Ei, uusi viini lasketaan uusiin leileihin. Silloin molemmat säilyvät."
"Te teette väärin, kun kerskutte. Ettekö tiedä, että pieni määrä hapatetta hapattaa koko taikinan? Puhdistakaa siis talonne hapantaikinasta, niin että teistä tulee uusi taikina."
"Rakkaat ystävät! Kun kerran olemme saaneet tällaiset lupaukset, meidän tulee puhdistautua kaikesta ruumiin ja hengen saastaisuudesta ja Jumalaa peläten pyhittää elämämme kokonaan hänelle."
Jumala siis vaatii ihmisiä puhdistamaan sydämensä, mutta kuinka moni uskaltaa sitä edes yrittää, kun antikristukset leimaavat kaikki tällaiset teot ihmisen omiksi teoiksi, jotka eivät tule ketään pelastamaan.
Nyt sitten jatkan kertomalla kaksi ensimmäistä kohtaamista Kristuksen kanssa. Yritin tässä hakea niitä keskusteluja joissa oli jotakin viitteitä näistä tapahtumista, mutta en millään niitä löytänyt, koska menneiden asioiden esille kaivaminen on ollut tosi vaikeaa, ja kun nytkin tätä mietin, että miksi on näin, muistuivat heti mieleen Jeesuksen sanat: "Joka tarttuu auraan ja katsoo taakseen, ei ole sopiva Jumalan valtakuntaan."
Tuota ensimmäistä Kristuksen ilmestymistä edelsi tapahtuma käärmekivellä keväällä 1983, ja sen löysin. Se on tällä samalla keskustelupalstalla hieman taaempana, keskustelussa: Teuvo Suni kerro. Se on syytä jokaisen lukea ensiksi, joka aikoo nyt tämän selvitykseni lukea, sillä tuossa tapahtumassa minulta pyyhittiin aivoista kaikki uskoon liittyvät asiat pois, ja elämää piti jatkaa sellaisen ajatuksen vallassa, ettei Jumalaa todella ole olemassakaan. Nyt sitten kirjani sivulle 15:
Tuli vuosi 1985. Kesällä Ritvan isä sai iäisyyskutsun Lappeenrannassa, jonne he olivat muuttaneet, kun olivat luovuttaneet maatilan vanhimmalle pojalleen. Hautajaiset olivat lauantaina 10. elokuuta. Siinä avoimen arkun äärellä tulin miettineeksi tätä: tässkö on kaikki, mitä ihmisestä jäljelle jää? Missä on se, mikä sai tämänkin, nyt ruumiina olevan ihmisen elämään?
Sunnuntaina menimme Lappeenrannan kirkkoon jumalanpalvelukseen, jossa luettiin viikon aikana siunattujen vainajien nimet. Olin hieman hengästynyt, kun tulimme kirkkosalin ovelle. Sinnehän noustaan monta porrasta, joista Jaana oli pyörätuolin kanssa vedettävä. Näin seinällä virsitaulun, josta loisti silmiini numero 456. Tuo ihmeen antanut virsi vuosikymmenien takaa. Nykyisessä virsikirjassa sen numero on 307. Kun tämän näin, ajattelin, että onpa mukava pitkästä aikaa kuulla tuo virsi kaukaa lapsuudesta.
Missä jumalanpalveluksen osassa tuo virsi oli, sitä en muista. Kun se alkoi, tuli sellainen tunne kuin minut olisis lääritty lämpimään pumpuliin. Tönäisin Ritvaa kylkeen: "Tämä on minun virsi." Koskaan aikaisemmin en ollut siitä hänelle puhunut.
Sen jälkeen meni kirkon alttariseinä silmissäni täysin mustaksi. Siihen oli vedetty kuin musta samettiverho, johon suurin kultakirjaimin ilmestyi sanat: RAAMATTU ON TOTTA. Minua alkoi hävettää, koska en ollut tuota kirjaa juurikaan lukenut. Monta kertaa olin sen alusta aloittanut ja aina sen lukeminen oli kesken jäänyt.
Sitten koin aivan kuin pääni päälle olisi laskettu raskas paino, mutta siitä huolimatta tunsin, kuinka aloin kohota penkistä kohti korkeuksia. Virttä en enää kuullut, urkujen äänikin oli poissa ja oli aivan hiljaista. Katselin ympärilläni olevaa valtavaa kirkkautta, ja tunsin pääni yläpuolella olevan jotakin hyvin puoleensa vetävää, jota en kuitenkaan nähnyt. Mieleen palautui se ihana tunne siellä järven rannalla kalliolla, kun se valonsäde täytti sylini.
Hetken tätä kirkkautta katsellessa ja ihmetellessä, kuulen sen keskeltä jostakin miehen äänellä lausutut sanat: "Minä olen Herra, sinun Jumalasi, rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi, ja älä tuomitse, ettei sinua tuomittaisi!" Siinä tulivat itsekkäälle ihmiselle ihmiselle kovat sanat.
Hetken kuluttua sama ääni jatkoi: "Ei ole mitään väliä sillä, onko sinulla isä tai ei, oletko rikas tai köyhä, terve tai sairas, kunhan elät elämäsi niin, että kerran saavutat tämän kirkkauden! Tämän jälkeen päässäni käytettiin ajatuksenjuoksu: oli verrattava tätä tunnetta, joka minut ympäröi, tunteeseen vaimoani kohtaan. Tämä meni kirkkaasti edelle. Sitten olivat vuorossa kaikki viisi tytärtä. Toiseksi jäivät hekin. Sitten kirkonmäellä oleva auto ja siellä oleva kameralaukku, nekin kun olivat silloin vielä hyvin rakkaita. Toiseksi jäivät nekin, samoin vielä pohjoisessa oleva koti, kun sekin lopuksi ajatuksiin johdatettiin.
Tämän tajuttuani tulin sen ihanuuden keskellä luvanneeksi, vaikka mitään ei minulta kysyttykään. "Tämän takia, mitä nyt olen saanut nähdä ja kokea, tahdon lähteä minne vain haluat minut lähettää!" Silloin en totisesti tiennyt, mitä tuona hetkenä tulin luvanneeksi. Paljon tiedän tänään, vaikkakaan en vielä kaikkea sitä mitä tulevaisuus tullessaan tuo.
Näky päättyi siihen, kun ympäröivän kirkkauden keskellä katsoin taakseni, ja huomasin selkäni takana syvän mustan rotkon, jonka reunalla istuin. Mistä tuon jumalanpalveluksen saarnassa puhuttiin, sitä en muista, mutta tämä näky ja sen seuraukset eivät tule koskaan silmistäni katoamaan.
Välittömät seuraukset sain kokea heti, kun kirkon rappusia alas astelimme. Oli kuin päältäni olisi riisuttu pakkopaita ja raskaat kahleet. Kaikki vuosikymmenien aikana koetut tuskat olivat poissa. Melkein nauraen ihmettelin, miten olivatkaan nuo kolme elämäni kipeintä kohtaa - isättömyys, köyhä koti ja vammainen esikoinen -lähes koko siihen asti eletyn elämäni pilanneet. Ja nyt, 48-vuotiaana, olin kuin uuden elämän alussa.
Suurin ihme oli tuon isättömyyden tuskan ja sen tuottaman häpeän ois ottaminen. Se oli siihen asti ollut niin kipeä asia, ettei siitä voinut kenellekään puhua. Kukaan ulkopuolinen ei ollut koskaan saanut tietää, että olin syntynyt aviottomana. Kun täällä Ruukissa tutustuimme uusiin ihmisiin, niin heille piti valehdella, että vanhempani olivat kuolleet. Ritvakin kun tämän kipeyden tiesi, niin hänkin vaikeni.
Koko sen päivän olin kuin pumpulipilvessä. Oltiin surutalossa ja sisälläni oli ilojuhla. En voinut siellä tuosta näystä mitään puhua. Se päivä oli Sanna-myrskyn päivä, 11. elokuuta 1985. Se yli 30-asteinen lämmin tuuli, joka Lappeenrannassa silloin puhalsi, oli kuin Pyhän Hengen valtavaa syleilyä.
Illalla läksimme ajamaan kotiin, Ruukkiin. Matkan aikan ei montaa sanaa vaihdettu. Päässäni pyöri jatkuvana nauhana tuon päivän suurin tapahtuma. Vasta yöllä, kotona vuoteessa, kerroin Ritvalle tämän ja kysyin: "Voiko Saatana antaa ihmisille tällaisia näkyjä?" "Ei, kyllä sinua on Pyhä Henki koskettanut", hän vastasi ja jatkoi: "Koko matkan ajan tunsin, että sinulle on tapahtunut jotakin."
Heti aamulla muistui mieleeni Uusi testamentti, jonka olin Lappeenrannan seurakunnalta rippilahjaksi saanut. Vielä sen pölyttyneenä kirjahyllystä löysin. Milloin lienen sen viimeksi avannut? Etulehdeltä löytyi täydellinen yllätys; Herkko Kivekkään kirjoittama muistolause elämäni matkalle, Ps.43:3: "Lähetä valkeutesi ja totuutesi, ne minua johdattakoot, viekööt minut sinun pyhälle vuorellesi, sinun asuntoihisi."
Ihmeiden aika ei ollut ohi, kun tajusin, miten saumattomasti nuo sanat liittyivät siihen, mitä edellisenä päivänä olin saanut nähdä ja kokea. Minut oli johdatettu hänen pyhälle vuorelleen. Jos ei vielä asuntoihin asti, niin ainakin suurelle valkeuden ja vapauden esipihalle, ja vihdoinkin olin saanut kuulla Jumalani äänen.
Neljänkymmenen vuoden koettelemusten jakso, syksystä 1945 syksyyn 1985, oli päättynyt. Mutta mitä vielä oli edessä, sitä en tiennyt."
Nyt keskeytän menneisyydestä kertomisen hetkeksi, ja selvitän Raamatun taivaaseen liittyviä nimityksiä. Kun siellä sanotaan taivas, sillä tarkoitetaan sitä taivasta, jonka jokainen silmillään näkee. Kun sanotaan taivasten taivas, sillä tarkoitetaan sitä taivasta, jossa Jumalan valtaistuin sijaitsee. Kun sanotaan kolmas taivas, jota Paavalikin käytti, kun kertoi saamastaan näystä:
"Minun on pakko kerskailla, vaikkei siitä hyötyä olekaan. Siirryn nyt näkyihin ja Herran ilmestyksiin. Tunnen erään Kristuksen oman, joka neljätoista vuotta sitten temmettiin kolmanteen taivaaseen. Oliko hän silloin ruumiissaan vai poissa siitä, en tiedä, sen tietää Jumala."
Samoin voin minäkin toistaa tuosta näystä, ja kaikista muistakin, joissa Kristus on ilmestynyt kirkkautensa keskellä tai erilaisia ilmestyksiä antaen. Tuo kolmas taivas on jossakin taivaan ja taivasten taivaan välimaastossa, jossa ihmiselle erilaiset taivaalliset näyt suodaan.
Tuosta hetkestä alkoi elämäni Raamatun äärellä, ja nyt siirryn kirjan sivulle 15:
"Luettuani ensimmäisen kerran Raamatun lävitse, aloitin alusta uudelleen, ja vielä kolmannen kerran profeettojen kirjoista Ilmestyskirjan loppuun. Ihmettelin ja mietin asioita, joita olin alleviivannut. Mitä enemmän luin, sitä enemmän ihmettelin, miten tämän kirjan ympärille on saatu rakennettua sadottain erilaisia kuppikuntia, suuri ja pieniä? Ei tämä kirja ainakaan ole tuollaisiin johdattamassa. Siinähän koko ajan puhutaan vain yhdestä Herrasta, yhdestä Hengestä, yhdestä uskosta, vieläpä vain yhdestä kasteesta.
Toistuvasti siinä varoitetaan vääristä profeetoista, jotka esiintyvät Jumalan nimellä ja hänen palvelijoinaan. Tuossa kirjassa ei voi olla kuin yksi totuus, ja kaikki muu on valhetta. Mutta mikä se totuus on? Sitä jatkuvasti kyselin.
Alati jouduin peilaamaan myös omaa elämääni tuon kirjan valossa. Koin olevani vapaa ja kiitin siitä Jumalaa, joka oli minut vapauttanut. Samalla kuitenkin tunsin, etten sittenkään ole vapaa, elämästäni puuttuu vielä jotakin. Kestorukoukseni oli, että Jumala paljastaisi minulle tuon kirjan totuuden, mitään salaamatta. Olihan hän itse antanut näkynsä kautta todistuksen, että tuo kirja on totta.
Näin elämä jatkui. Tammikuussa 1987 sain yllättäen kutsun seurakunnan kirkkoneuvoston jäseneksi. Yllättäen siksi, etten ollut mikään aktiivinen kirkossakävijä, ja siksi, etten ollut minkään poliittisen puolueen jäsen. Sen verran hallinnosta tiesin, että kaikki luottamustoimet jaetaan poliittisin ansioin. Puolueiden voimasuhteiden oli sielläkin oltava kohdallaan. Tuli tammikuu 1988, sen viimeinen viikonloppu. Sinäkin päivänä luin Raamattua. Silloin oli edessä Luukkaan evankeliumi, josta luin:
"Ja hän puhui heille tämän vertauksen: "Eräällä miehellä oli viikunapuu istutettuna viinitarhassaan ja hän tuli etsimään hedelmää, mutta ei löytänyt.
Niin hän sanoi viinitarhurille: 'Katso, kolmena vuotena minä olen käynyt etsimässä hedelmää tästä viikunapuusta, mutta en ole löytänyt. Hakkaa se pois, mitä varten se vielä maata laihduttaa?'
Mutta tämä vastasi ja sanoi hänelle: 'Herra, anna sen olla vielä tämä vuosi: sillä aikaa minä kuokin ja lannoitan maan sen ympäriltä. Ehkä se ensi vuonna tekee hedelmää: mutta jos ei, niin hakkaa se pois.'
Niin kuin Valitusvirsi kolme keskeytti Raamatun lukemisen lähes kaksi vuotta aikaisemmin, niin saman tekivät nyt nämä jakeet. Silloin ymmärsin heti lukemani, mutta nyt en lainkaan käsittänyt, mitä nämä jakeet tarkoittavat ja miten ne minuun liittyvät. Koko päiväksi jäi Raamattu auki tuosta kohdasta ja töitten lomassa aina kävin lukemassa ja ihmettelemässä.
Ritva oli iltapäivällä lähtenyt töihin, ja kun häntä puolenyön jälkeen odotin kotiin, vielä vuoteessakin näitä jakeita ajattelin. Sitten, aivan yllättäen, makuuhuone tuli täysin pimeäksi, eikä pihavaloakaan näy ikkunasta. Sähköt eivät katkenneet, mutta silti olin täydellisen pimeyden keskellä. Hetken kuluttua, tämän pimeyden keskeltä jostakin, kuulen tutun äänen lähes kolmen vuoden takaa:
"Siellä kirkossa sinut vapautettiin niistä taakoista, jotka eivät olleet sinun itsesi aiheuttamia, mutta sinunkin sydämelläsi on vielä jotakin."
Olihan siellä kaikenlaista pahuutta. Kenelläpä ei olisi, kun Jumala sinne katsoo. Nyt hän kuitenkin kaivoi sieltä esille vain yhden, kaikkein inhottavimman asian, jolla en itse enää vuosiin ollut päätäni vaivannut. Olin sillä Ritvaa usein uhkaillutkin, sillä koin, että minullakin oli oikeus mennä vuoteeseen jonkun toisen kanssa. Niinhän hänkin oli tehnyt. Tutkamiesten vuotuisen tapaamisen yhteydessä siihen kerran tilaisuus tuli. Tein aviorikoksen, ja sen jälkeen tunsin olevani tasavertainen Ritvan kanssa. Siihen yhteen ainoaan kertaan se asia jäi - ja nyt jo tuo rakkaaksi tullut Jumala lausuukin minulle kuolemantuomion:"Hakkaa se pois!" Nyt ymmärsin tuon Raamatun sanoman täydellisesti. Minä olin tuo viikunapuu. Lähes kolme vuotta sitten sille annettiin kasvun mahdollisuus, ja nyt tuon kasvun antanut Jumala lausuukin kuolemantuomion.
Alkoi vaihtokauppa. Olisin tunnustanut kaikki ne pahat teot, mitkä vain muistin tehneeni, mutta en tätä. Oliko tämä nyt niin tärkeää kaivaa esille? Näethän, että olen muuten ollut ihan hy6vä isä. Köyhänä läksin maailmalle ja nyt olen saanut rakennettua perheelleni oman kodinkin?
"Minä olen ntämän sinulle antanut, ja koska tahansa voin ottaa sen sinulta pois!", kuului vastaus.
Minut valittiin kirkkoneuvostoonkin.
"Minä sinut sinne johdatin, jotta näkisit, ettei Jumalan seurakuntaa näin johdeta."
En nole polttanut tupakkaa, enkä juonut viinaa. Eikö näilläkään ole mitään merkitystä?
"Minä olen sinut niistä varjellut."
Ajatuksiini johdatettiin vielä pieni jäsenkortti. Lienen ollut 12- tai 13-vuotias, kun äitini tilasi Joka Poika-lehden. Siihen oli perustettu Joka Pojan Raittiusliitto, johon liityin, ja sen jäsennumero on 640. Tämä lyhyt lupaus oli varjellut elämääni niin, ettei sen lukemattomien vaikeuksien keskelle päässyt viina tuhojaan tekemään:
"Tahdon koettaa Jumalaan turvautuen pysyä ehdottomasti raittiina koko elämäni ajan ja niinmuodoin kieltäytyä kaikista väkijuomista sekä tupakasta. Saadakseni tälle pyrkimykselleni tukea olen liittynyt jäseneksi Joka Pojan Raittiusliittoon."
Nyt olin kuin nurkkaan ajettuna, vailla pakomahdollisuutta. Näin toki edessä kaksi tietä, mutta kummankin päässä odotti kuolema, kun tähän tilanteeseen tuli puhumaan toinenkin ääni: "Hullu olet, jos tuon vaimollesi tunnustat. Avioliitosi ja perheesi hajoaa ja koko loppuelämäsi on pilalla!"
Jos en tunnusta, niin Jumala viimeistään vuodenn kuluttua hakkaa minut pois. Purskahdin itkuun, ties monennenko kerran elämäni aikana. Koko sisus oli kuin helvetin liekeissä. Jostakin tämän tuskan keskeltä tulivat ajatuksiini sanat, jotka suorana hätähuutona kaikuivat pimeään yöhön: "Herra Jeesus, armahda!"
Ne olivatkin lopulta ne ainoat sanat, jotka sinä yönä toivat avun ja pelastuksen. Niiden huutamisen jälkeen sain rauhan sydänmeeni, kun tiesin tehneeni sen, mitä Jumala minulta odotti:
"Mutta jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu. Siionin vuori ja Jerusalem on turvapaikka, niin on Herra luvannut.
Ne, jotka Herra kutsuu, ne pelastuvat."
"Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa: hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi. Mutta se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat lähtöisin Jumalasta."
Tuon aviorikoksenkin oli Jumala sallinut tapahtua, että hänellä olisi mistä miehen kiinni ottaa, kun kiinnioton päivä koittaa. Ja nyt se koitti.
Ritvan tullessa töistä sanoin hänelle: "Voitko polvistua kanssani tähän vuoteen viereen, minulla on sinulle kerrottavaa?" Polvistuimme ja kerroin hänelle mitä vuosia sitten olin tehnyt, ja kysyin: "Voitko antaa tämän minulle anteeksi?" Hetken hiljaisuuden jälkeen hän vastasi: "Voin."
Sillä hetkellä tunsin itseni tiimalasiksi, joka oli täynnä mustaa mönjää. Se lähti valumaan päästä alaspäin ja valumisrajan tunsin jokaisessa kehon kohdassa. Kun se oli valunut jalkojen kautta lattialle, tuli tilalle jotakin puhtaan valkoista. Samalla hetkellä minut valtasi sama ihana tunne kuin kerran lapsena ja siellä kirkon näyssä. Välähdyksenomaisesti sain vielä tuossa hetkessä nähdä tämän katoavan maailman yllä taivaan kirkkauden, sen todellisen maailman, joka ei koskaan katoa.
Olin päässyt läpi ahtaasta portista. Saanut kohdata Kristuksen jo toisen kerran, ja syntyä taivaan kansalaiseksi. Tätä uudestisyntymistä kutsutaan Raamatussa myös sydämen ympärileikkaukseksi, ja vaatteiden valkaisemiseksi Karitsan veressä. Siinä ihmisen syntinen luonto revitään pois ja kivisydämen tilalle asennetaan uusi sydän, johon itse Kristus tuli Totuuden Henkensä kautta ikuisesti asumaan. Olin päässyt näiden harvojen joukkoon:
"Menkää sisään ahtasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen.
Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen."
"Häneen teidät on liittänyt ympärileikkaus, jota ei ole ihmiskäsin tehty. Kristuksen ympärileikkaus, jossa syntinen luonto riisutaan pois."
" Miten eräät kirjoittajat voivat sanoa ihmisille, jotka ovat Jumalan antamassa uskossa ja Jeesuksen omia, että näissä on saatanan henki. "
Ei Jumala uskontoa suomalaisille pakottanut vaan Lutherilaiset (nyk. nimi Ruotsalaiset). ja Lutheri palaa helvetissä; Väärensi Raamatun. Ja riippumatta siitä kuinka "pyhiksi" heitä markkinoidaan, niin jokainen joka suoraan tai epäsuoraan osallistui Luojan ja meidän välisen Liiton ja niiden ehtojen, IO Käskyn, rikkomiseen, palaa helvetissä.