onko kenenkään cipralexia(tai miksi ei muutakin ssri-lääkettä) käyttävän tuttavat huomanneet ulkoapäin minkäänlaisia vaikutuksia, tai kommentoineet muuttunutta käytöstä? Olen aloittanut cipralexin käytön ja tuntuu etten pysty hymyilemään..saattaa toki olla vain lääkkeen aloittamisen sivuvaikutuksiakin..
cipralexista
pokka
111176
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Äitini ainakin kommentoi, että olen muuttunut paljon siedettävämmäksi lääkityksen aloituksen jälkeen! En saa enää raivareita ja valita niin paljoa kaikesta. Kuulemma masensin aina kaikki muutkin.
Lääkkeet voivat ensialkuun tehdä sellaisen "hymyttömän" olotilan, koska lääkkeet tasoittavat mielialaasi. Jatkossa tunnetilojen pitäisi "palautua" niin, että ilossa hymyilet ja surussa itket, ihan normaalisti. Et siis käy ylikierroksilla millään tunteilla, et ole pohjalla masiksessa tms.
Cipralex tavallaan niinkuin rauhoittaa tuntemuksia, mutta päästää tunteet kuitenkin ulos, kun vaan jatkaa niiden syömistä. Tunteet eivät jää siis purkautumatta sisälle jäytämään.
Minulla on Cipralex ollut 7 kk ja olen tyytyväinen. Rauhoitti tunteita ja olotilaa, että kestän elää päivästä toiseen. Oman lapsen itsemurha kun ei ole niitä helpoimpia kestää.
Niin unohtui sanoa, että ei ole kukaan kyllä sanonut minussa mitään muutosta tapahtuneen, ulkoisesti tai sisäisesti. Taitaa niin vähän kiinnostaa tämän päivän ihmisiä läheisten hyvinvointi ja jaksaminen..
Kiitos, mukava kuulla että joillakin on hyviä kokemuksia masennuslääkkeistä kun niitä haukutaan niin paljon, varsinkin keskustelupalstoilla. Varoitellaan kaikenlaisista zombi-ilmiöistä yms. Sen takia en aluksi uskaltanut alkaa syömään ko. lääkkeitä mutta nyt rohkenin kun ajattelin että otan vaikka kaikki sivuvaikutukset jos vain olo paranee
Keskusteluissa ei todellakaan juurikaan puhuta hyvää sen enempää Cipralexista kuin muistakaan vastaavista mielialalääkkeistä. Johtuukohan se siitä, että yleensäkin herkemmin muistetaan puhua niistä asioista, jotka on huonosti ja kun lääkkellä saadaan apu niin siitä ei enään muistetakkaan kertoa näillä palstoilla.
Mullakin oli ne lääkkeet pitkän aikaa pöytälaatikossa, mietin ja mietin, menin uudelleen lääkäriin ja kysyin auttaako ne todellakin, ja enhän jää niihin koukkuun? Lääkärin vastaus rauhoitti, kun hän sanoi, että pidät vaan huolen siitä, että syöt niitä vuoden ajan ja tulet sitten luokseni, niin katsotaan miten niiden lopettamisen suhteen tehdään, koska sekin täytyy tehdä lääkärin valvonnassa. Ei saa lopettaa kuin seinään, jottei tule pahoja takapakkeja tms. Että kyllä tämä tästä, ja jos tarvetta on puhua vielä jonkun kans, niin terv.keskuspsykologeja on olemassa. :-)
Kokemukseni lääkkeestä on todella negatiiviset!
Itse söin kyseistä lääkettä reilut 3kk jonka jälkeen lopetin käytön, johtuen sivuvaikutuksista.
Lääkäri kyllä sanoi, että sivuoireet häviävät kun jatkan lääkkeen käyttöä...
Mutta vika tikki oli kun lääke alkoi vaikuttaa seksuaalisiin haluihin: muna ei seissyt kunnolla ja lopuksi ei se nautinnon tunnekkin katosi.
Aloin myös huomata, että ilon tuntemukset alkoivat jotenkin kadota...
Ja yksi kiusallisista oireista oli kanssa ripulin kaltaiset oireet (varsinkin aamuisin).
Joten omasta mielestä aivan paska "lääke"!!!
En huomannut mitään positiivisia vaikutuksia olotilassa!
Olen voinut paljon paremmin ilman kyseistä lääkettä, vaikka välillä ahdistaa tai masentaa...
Kyllä ne voi auttaa hymyilemään jos on ollu pahassa masennuksessa. Mutta kyllä ne myös tappaa tunteita, myös niitä hyviä. Miksi muuten ihmiset haluavat lopettaa lääkkeet heti kun tuntuu että menee paremmin? Vastaus: siksi että lääkkeitä kun syö, tulee olo että jotain kaipaa...
Usein tämä on ennenkaikkea oma kokemus, mutta kyllä muutkin sen voi huomata tietyn välipitämättömän asenteen maailmaan.
Toki voi yrittää punnita hyödyt ja haitat; kannattaako syödä. Pahasti masentuneen kannattaa mielestäni.
Johtajani sanoi töissä että olen ollut paripäivää paremmalla tuullella. Eli en vetäydy ja myhäile yksin ongelmia töissä. Olen nyt syönyt lääkettä pari viikkoa kun tuli totaali loppuun palaminen. Lääke on antanut minulle lisää "iskukestävyyttä" ja näin ollen selviän arjen kolhuista paremmin kuin aikaisemmin. Uskallan taas tervehtiä töissä työkavereitani. Sitä en tiedä mikä sai aktiivisesta ja sosiaalisesta tytöstä yht`äkkiä näin ahdistuneen kuin nyt olen. Se kai selviää ajan myötä sitten kun solmuja on availtu.
Ainoa sivuvaikutus jota lääkkestä olen huomannut, on hikoilu. Hikoilen urheillessani enemmän kuin ennen, mutta onneksi töissä ei kainalot kastu.
Kynnys lääkkeen käytön aloitukseen oli todella suuri ja siirsin liki vuodella sen aloitusta, kun en uskaltanut aloittaa. Viimeinen kulunut vuosi olisi kai mennyt helpommin jos olisin vain heti tehnyt lääkärin ohjeen mukaisesti.
Cipralex on tehnyt minusta semmoisen kun haluan olla; jännitystilat lähes poistuneet, samoin voimakkaat itsesyytökset, asioiden märehtiminen. Töissä pärjään ja etenen, vaikka elämässä oli aika, jolloin pelkäsin, että tipahdan pois työkuvioista kokonaan.
Ainoa mikä mietityttää on, että voiko näitä syödä koko ikäni...?
Alkuoireista jäi mieleen ruokahaluttomuus.
Häviskö seksihalut/kyvyt? 4. päivä cipralexia menossa. Kuvotusta, ruokahaluttomuutta, väsymystä ekat päivät. Sitten se mukava sivuoire joka tuli melkein heti. Eli laukeaminen mahdotonta ja seksi ei edes kiinnosta.Tai kiinnostaa mutta ei tunnu missään. pistää miettiin että olisko mielummin ahdistunut kun että turruttais seksihalut.. =P