Lujat ja vakaat, mutta mitkä?

Jes 55:3 Vanha käännös

Kallistakaa korvanne ja tulkaa minun tyköni; kuulkaa, niin teidän sielunne saa elää. Ja minä teen teidän kanssanne iankaikkisen liiton, annan lujat Daavidin armot.

Jes 55:3 Uusi käännös

Kuulkaa minua, tulkaa minun luokseni, kuulkaa, niin te saatte elää! Minä teen ikuisen liiton teidän kanssanne ja lupaan olla liitossani uskollinen, niin kuin olin uskollinen Daavidille.
[2. Sam. 7:15; Ps. 89:29; Jes. 54:10; Ap. t. 13:34]

MINKÄ LAATUISET ARMOT ?


Daavid ja Mefiboset - 2.Sam. 9. luku

1 Daavid kysyi: "Mahtaako Saulin suvusta olla enää jäljellä ketään, jolle voisin Jonatanin tähden osoittaa ystävyyttä?"
2 Saulin talossa oli ollut Siba-niminen palvelija. Hänet kutsuttiin Daavidin luo, ja kuningas kysyi: "Oletko sinä Siba?" Hän vastasi: "Olen, herrani."

3 Kuningas kysyi: "Eikö Saulin suvusta ole enää jäljellä ketään, jolle voisin osoittaa ystävyyttä, niin kuin Jumala vaatii?" Siba vastasi kuninkaalle: "On yksi, Jonatanin rampa poika."
[2. Sam. 4:4]
4 Kuningas kysyi: "Missä hän on?" Siba sanoi: "Hän on Ammielin pojan Makirin talossa Lo-Dabarissa." [2. Sam. 17:27-29]

5 Kuningas lähetti palvelijansa hakemaan hänet sieltä.
6 Tultuaan kuninkaan luo Mefiboset, Saulin pojan Jonatanin poika, heittäytyi kunnioittavasti maahan hänen eteensä. Daavid sanoi: "Mefiboset!" Hän vastasi: "Olen palvelijasi."

7 Daavid sanoi hänelle: "Älä pelkää. Minä haluan osoittaa sinulle ystävyyttä isäsi Jonatanin tähden. Minä annan sinulle isoisäsi Saulin koko maaomaisuuden, ja saat aina syödä minun pöydässäni."
[1. Sam. 20:15]
8 Mefiboset kumarsi kunnioittavasti ja sanoi: "Mikä olen minä, sinun palvelijasi, kun käännyt tällaisen koiranraadon puoleen?" [1. Sam. 24:15]
9 Kuningas kutsui luokseen Saulin palvelijan Siban ja sanoi hänelle: "Kaiken sen, mikä on kuulunut Saulille ja hänen suvulleen, minä annan herrasi pojalle.

10 Viljele poikiesi ja orjiesi kanssa hänen maataan ja korjaa sato, niin että herrasi poika saa siitä toimeentulonsa. Mefiboset, herrasi poika, saa kuitenkin aina syödä minun pöydässäni." Siballa oli viisitoista poikaa ja kaksikymmentä orjaa.
[2. Sam. 19:18]
11 Hän vastasi kuninkaalle: "Minä teen niin kuin herrani ja kuninkaani käskee." Siitä alkaen Mefiboset söi Daavidin pöydässä kuninkaan poikien joukossa.

12 Mefibosetilla oli pieni poika, jonka nimi oli Miika. Koko Siban talonväki jäi Mefibosetin palvelukseen,
13 mutta Mefiboset itse asui Jerusalemissa, koska hän sai aina syödä kuninkaan pöydässä; ja hän ontui kumpaakin jalkaansa.

Ei mitään vaatimuksia - kaikki on lahjaa, liiton ansiosta!
Entäs, kun tuli rikkeitä Mefibosetille?
Hän ei lähtenyt mukaan, edes kuormastoon liittyen, kun Daavid kiirehti sotatantereelle.
Daavid ihmetteli ja kysyi selitystä.

Mutta kun Mefiboset alkoi selitellä, niin Daavidille riitti jo pelkkä Mefibosetin halu selvittää asia!

2.Sam.19:29 (19:30)
Kuningas sanoi hänelle: "Ei sinun tarvitse puhua enempää. Minä käsken, että sinä ja Siba saatte jakaa sukusi maat keskenänne."

LIHAMME EI KOSKAAN LOPETA KAPINAANSA

Mefibosetilla oli kaikki, mitä ajatelal voi.
silti hänen lihansa haikaili kuninkuutta!
Olemme käsittämättömän jääräpäisiä, kun on kyse omien ansioiden metsästämisestä.
Herra meitä armahtakoon! Kyllä armahtaakin, (kuten voimme todeta 2.Sam.19:28).

2.Sam.16:3-4 :

3 Kuningas kysyi: "Missä on isäntäsi?" Siba vastasi: "Hän jäi Jerusalemiin. Hän näet ajattelee, että Israelin heimot antavat nyt hänelle takaisin hänen sukunsa kuninkuuden."
[2. Sam. 19:28]
4 Silloin kuningas sanoi Siballe: "Kaikki, mitä Mefiboset omistaa, on nyt sinun." Siba vastasi: "Kiitän ja kumarrun eteesi. Kunpa saisin aina pysyä herrani ja kuninkaani suosiossa!"

Matt. 9:27
Kun Jeesus jatkoi sieltä matkaansa, hänen peräänsä lähti kaksi sokeaa. He huusivat: "Armahda meitä, Daavidin Poika!" [9:27-31: Matt. 20:29-34]

armahdettu syntinen; kristitty