Joitain vuosia sitten aijoin suorittaa siviilipalveluksen armeijan sijasta. Viime hetkellä kuitenkin peruin, sillä huomasin että siviilipalvelus suomessa on lähinnä siviilipalvelus keskuksessa työskentelyä, eli ei varsinaisesti suomen palvelemista, vaan itseasiassa itsensä siviilipalvelusjärjestelmän pyörittämistä. Työpaikkoja sivarielle ei juurikaan ollut tarjolla; ne vähäiset paikat mita löytyi koostuivat erinakoisista, ns. paskahommista, esimerkiksi papereiden kopioimisesta ja arkistojen järjestelystä. Mitä järkea on lähettää suuri joukko vapaasti ajattelevia suomalaisia kokonaiseksi vuodeksi tällaisiin rutiinihommiin? Tällisenaan järjestelmä todellakin vaikuttaa pelkältä rangaistukselta niitä varten jotka eivät täytä muiden käsitystä "kelpo-suomalaisesta". Eikö kenellakään ole halua kehittää suomen siviilipalvelvelusjärjestelmää?
Olisi mielenkiintoista kuulla teidän sekä positiivisista että negatiivisista kokemuksista siviilipalveluksessa. Oliko kehittävää työta? Saitteko vastuuta? Vai tuntuiko että ihmisillä oli ennakkoluuloja sivareita kohtaan? jne..
Olisi mielenkiintoista kuulla teidän sekä positiivisista että negatiivisista kokemuksista siviilipalveluksessa. Oliko kehittävää työta? Saitteko vastuuta? Vai tuntuiko että ihmisillä oli ennakkoluuloja sivareita kohtaan? jne..
Vastaukset 1
Vanhimmat
Työvoimaahan sivarit yhteiskunnalle ovat. Kuka tahansa haluaa ottaa moisen leipiinsä mikäli vain pystyy.
Todellakin, sivariin ei kannata mennä samantien ammattikoulun tai lukion jälkeen, ensin kannattaa tähdätä korkeakouluopiskelijaksi (mikäli innostaa), jolloin sitten aikanaan muutaman vuoden velvollisuutta lykättyään saa kelpo paikan, jossa työ on jopa haastavaa.
Jos kuitenkin eksyy suorittamaan sivarinsa ilman korkeakoulutusta, voi olla käytännössä varma siitä, että mitään haastavaa ja vastuullista hommaa ei voi saada. Tällöin ajaudutaan vanhainkoteihin, kouluihin, seurakunnille etc., joista kyllä voi saada elämän kannalta arvokastakin tietoa ja taitoa, mutta kovin suuria haasteita sieltä ei kannata etsiä.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että olit sitten töissä missä tahansa, niin kunhan se ei ole punaisen nappulan vahtimista kahdeksan tuntia päivässä, niin siitä on varmasti hyötyä tulevaisuudessa. Joko työkokemuksena tai ilman.