Tämä kaikki on minulle jo perin tuttua ja tälläkin kertaa tulen tekemään kaikki niinkuin ennenkin.
Olen jo niin monesti järjestellyt valokuviani ja tämä yksi, hiukan jo haalistunut luiskahtaa aina albumini sivujen välistä esille. Ensin olin jo laittamassa kuvaa takaisin, mutta sitten vilkaisin sitä uudelleen syystä, - jonka tiedän erityisen hyvin. Sillä tunnenhan itseni hyvin tällaisella hetkellä.
Tälläkin kertaa katseeni tarttuivat kohteeseensa kuin magneettiin, enkä saanut käännetyksi silmiäni toisaalle.
Kuvaa katsellessani aika vierii alamäkeä takaisin tuohon kuumaan kesään kauan sitten. Tuona kesänähän olin aivan varma, että kaikki kestää ikuisuuden.
Olen ollut suorastaan iloinen, saadessani aikaa tarkastella uudelleen noiden ajatusteni ja tekojeni laajaa valikoimaa, - jotka taas syntyivät takautuvasti sydämessäni. Olisinko silloin tehnyt kaiken toisin, jos.. Tai olisinko sittenkään..
Istuit siinä linja-autopysäkillä, punainen pusero ja farkut ylläsi, ja kesä oli kauniimpi kuin koskaan. Kameran linssin läpi katsoin sinua, - ja silloin kasvoillesi levisi tuo kaikki tietävä, hidas hymysi.
Hetkeä ennen napin painallusta, minulla puhkesi kukkaan sellainen raukea voimattomuuden tunne, - ja vereni sakeni tuossa tuokiossa vispikermaksi. Silloin tiesin, että sain ikuistettua pysyvästi jotain todella ainutlaatuista. Se, mitä se todella oli, se oli tuo tunne, - se sama jota janosin jopa vuosienkin päästä.
Kysymys on itse asiassa siitä, että on hyväksyttävä itsensä ja repäistävä itsensä irti tuosta ajasta jossa on kasvanut. Ei kysymys ole pelkästään rakkaudesta, vaan myös elämästä. Tämän kun tajuaa, alkaa muuttua, kasvamaan. Mitä ennen olit, millainen on tarinasi, miten koit kaiken, - silloin jäljelle jää vain lämpimät muistot.
Minulle ei jäänyt kuin tuo kuva sinusta, ja sen taakse kiemurtelevalla käsialallasi kirjoitettu vuosiluku ja pieni sydän.
Laitan albumin kiinni ja työnnän sen omalle paikalleen, juuri siihen samaan kohtaan, missä se odotti minua. Siinä se väsymättä odottaa seuraavaa kertaa.
Sekunnin murto-osassa näen vielä kaiken uudelleen, mitä muistin, mihin uskoin, mitä epäilin, mitä jumaloin ja mitä rakastin: Sinun kasvosi, hymysi ja nuo kujeilevat silmäsi.
Pikku Anne
12
1045
Vastaukset
tarinasta mieleen yksi vanha valokuva,joka tuolla albumissa on...Maalaismaisema,mopo ja tosi komee ruskeesilmänen nuorimies..
Nyt menet kipikapin albumisi kimppuun, puhallat pölyt sen päältä pois ja etsit kuvan käsiisi. Sitten aloitat kertomisen siitä, kuinka ajelitte pitkin kylän raittia yömyöhään.
Äläkä unohda kertomuksestasi sitä suudelmaa jonka annoit aamun valjetessa.Tiedän..se maistuu yhä huulillasi:))
*jää odottamaan*Waffen-ss kirjoitti:
Nyt menet kipikapin albumisi kimppuun, puhallat pölyt sen päältä pois ja etsit kuvan käsiisi. Sitten aloitat kertomisen siitä, kuinka ajelitte pitkin kylän raittia yömyöhään.
Äläkä unohda kertomuksestasi sitä suudelmaa jonka annoit aamun valjetessa.Tiedän..se maistuu yhä huulillasi:))
*jää odottamaan*kirjottaa niin hienosti ku sinä...mutta..
Tämä Juha..aah niin komee nuorimies asui maaseudulla, ja minä olin sielläpäin lapsenpiikana.Iltaisin kun jäi aikaa tuli pyörittyä siellä kylillä kävelemässä.Tämä komistus sitten pyörähti siihen savuavalla mopollaan..
ja minähän olin heti myyty.Ennenkuin hän kerkes sanomaan lauseen loppuun kun pyysi kyytiin, niin minähän jo istuin siinä.
Siinä sitä ajeltiin, ja käytiin heidän huvilallaankin juttelemassa ja pusuttelemassa..;)Sen pidemmälle ei menty..;)
Aamuneljältä hän sitten kippas minut takaisin sinne lastenhoitopaikkaan.Huomasin silloin,että alaovi oli lukossa, ja siinähän minä istuin portailla ypöyksin,eikä ristinsielua näkyvissä.
Onneksi kekkasin kokeilla autonovia,joka onneksi olikin auki, ja pääsin sinne nukkumaan..:)
Tätä samaa hengailua jatkui,kunnes sitten hoitotyöt loppui ja lähdin kotiin.
Tässä valokuvassa tämä ruskeesilmä istuu tosi apean näköisenä pihakiikussa ja kuulin,että ilme oli semmoinen sen vuoksi,kun minä olin lähtenyt.
Joskus vuosien päästä tapasimme yksissä juhlissa.Olin menossa ulkona käymään kun tuli niin kuuma.Olin juuri astumassa portaita alas,kun kuulin jonkun sanovan "Hei..mitäs sulle kuuluu?"...Meinasin pölähtää persuuksilleni,kun huomasin kuka puhui..Ja voi mahoton, ku mua hävetti ja nolotti..Jos oisin tennyt,että hän tulee siinä vastaan,niin olisinhan mä käynyt ekaks peilin edessä vähän kampailemassa..:)
En ole enään nähnyt häntä,mutta tiedän että hänelläkin on perhe...:)mii-su kirjoitti:
kirjottaa niin hienosti ku sinä...mutta..
Tämä Juha..aah niin komee nuorimies asui maaseudulla, ja minä olin sielläpäin lapsenpiikana.Iltaisin kun jäi aikaa tuli pyörittyä siellä kylillä kävelemässä.Tämä komistus sitten pyörähti siihen savuavalla mopollaan..
ja minähän olin heti myyty.Ennenkuin hän kerkes sanomaan lauseen loppuun kun pyysi kyytiin, niin minähän jo istuin siinä.
Siinä sitä ajeltiin, ja käytiin heidän huvilallaankin juttelemassa ja pusuttelemassa..;)Sen pidemmälle ei menty..;)
Aamuneljältä hän sitten kippas minut takaisin sinne lastenhoitopaikkaan.Huomasin silloin,että alaovi oli lukossa, ja siinähän minä istuin portailla ypöyksin,eikä ristinsielua näkyvissä.
Onneksi kekkasin kokeilla autonovia,joka onneksi olikin auki, ja pääsin sinne nukkumaan..:)
Tätä samaa hengailua jatkui,kunnes sitten hoitotyöt loppui ja lähdin kotiin.
Tässä valokuvassa tämä ruskeesilmä istuu tosi apean näköisenä pihakiikussa ja kuulin,että ilme oli semmoinen sen vuoksi,kun minä olin lähtenyt.
Joskus vuosien päästä tapasimme yksissä juhlissa.Olin menossa ulkona käymään kun tuli niin kuuma.Olin juuri astumassa portaita alas,kun kuulin jonkun sanovan "Hei..mitäs sulle kuuluu?"...Meinasin pölähtää persuuksilleni,kun huomasin kuka puhui..Ja voi mahoton, ku mua hävetti ja nolotti..Jos oisin tennyt,että hän tulee siinä vastaan,niin olisinhan mä käynyt ekaks peilin edessä vähän kampailemassa..:)
En ole enään nähnyt häntä,mutta tiedän että hänelläkin on perhe...:)Hienosti sinulla oli syöpynyt muistisi syövereihin savuava mopedi, unohtamatta tietenkään itse kuljettajaa, mikä onkin se tärkein minkä ympärille muistosi rakentuvat. Siinä ajassa ja hetkessä kuin tämä kaikki sinulle tapahtui, siinä tilanteessa herkkyys on äärimmäisillään. Jo muutaman muistikuvan jälkeen tulee miellyttävä olo. : )
Ja mikäpä sen parempi muistojen palauttaja on, kuin valokuva, jota saa ihailla vuosienkin päästä.Waffen-ss kirjoitti:
Hienosti sinulla oli syöpynyt muistisi syövereihin savuava mopedi, unohtamatta tietenkään itse kuljettajaa, mikä onkin se tärkein minkä ympärille muistosi rakentuvat. Siinä ajassa ja hetkessä kuin tämä kaikki sinulle tapahtui, siinä tilanteessa herkkyys on äärimmäisillään. Jo muutaman muistikuvan jälkeen tulee miellyttävä olo. : )
Ja mikäpä sen parempi muistojen palauttaja on, kuin valokuva, jota saa ihailla vuosienkin päästä.olisi kyllä saanut vähän paremmankin tarinan,mutta jouduin rustaamaan sen niin äkkiä..:( Nyt siitä tuli vaan tuollainen,mutta kyllä ehti hyvin uppoutua takasin siihen aikaan..Aah,oli vielä nuori ja nätti...nyt ei ole enään ku nätti..:DDDDD ja kattia kanssa..:))))
- *Anne*
Missä olit kaikki nämä vuodet... :)))
- salannut
on sinut minulta.. ;)
Missä olit kaikki nämä vuodet
kun oisin voinut olla sun?
Sua etsin kaikki nämä vuodet
sinä tunnuit heti tutulta.
Missä olit kaikki nämä vuodet
kun kulkenut oon kaivaten...
(Anneli Pasanen)
- jane.london
miten ihanaa tekstiä...
Erityisesti kolahti tuo kohta -hetkeä ennen napin painallusta- ja se tunne mitä janosit vuosienkin päästä.
Miten ihania intohimon ja tunteisiin heittäytymisen hetkiä olemmekaan saaneet kokea.
Järki voi pistää hanttiin,mutta kaikki on mahdollista edelleenkin.Ihanien tekstien kirjoittaminen ei sinänsä ole mahdoton tehtävä, mutta omista kokemuksista kirjoittaminen on. :)
Kiva lukea tällaisia tarinoita. Kiitti:-)
Omasta laatikostani löytyi kuva; Markusta, vaaleat hiukset pehmeesti olkapäillä valtoimina ja suuret sinisilmät, mutruhuulet ja rento poikamainen olemus.
Tansimme yhden illan liimautuneena toisiimme.
Minulla oli tiukka vartaloa myötäilevä valkoinen angora sukkapuku, leveä musta kiiltonahkainen vyö ja
piikkarit jaloissa. Hänellä oli musta angoravillainen jumpperi. Suutelimme intohimoisina hiertyen toisiamme vasten.
Hänen jumpperiinsa sekoittui mekkoni valkoista karvaa, ja minuun hänen mustaa karvaansa.
Aamulla saattelin hänet asemalle. Puut olivat satumaisen huurteen koristamina. Kelmeä aurinko väritti lokakuun taivasta. Siinä hän seisoi vähän ujona ja hämillisenä.
Juna vihelsi ja hän kaivoi taskustaan kuvansa, jonka taakse oli kirjoittanut nimensä ja puhelin numeronsa.
Hän nousi junaan, joka hetken kuluttua sukelsi sumuun.
Enkä koskaan soittanut.Tapaaminen hänen kanssaan oli varmasti suurenmoinen ja arvatenkin hyvin kiihkeä asia, sen suorastaan aistii ja tuntee;)
Kiva kun muistoksi jäi kuva.
Ketjusta on poistettu 12 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ketkä haukkuu suomalaisten ÄO:tä?
Siinä on kaksi vaihtoehtoa, joko siis rutiköyhä vajaaälyinen vasuri tai venäläinen. Kyllähän täällä käy suomenvenäläisi1453699Henkirikos kiuruvedellä
Poliisi tutkii maaliskuussa tapahtunutta 50 luvulla syntyneen kuolemaa henkirikoksena. Missä päin tälläinen sattunut1083534Diesel-ammattilainen kehuu Sanna Marinia
"Sanna Marinin (sd) hallitus loi neljä vuotta sitten väliaikaisen polttoainetukijärjestelmän, kun energianhinnat nousi202472Pitkänperjantain kunniaksi tekoälyn analyysi Riikka Purran kirjoituksesta
🧠 Mitä se kertoo "riikka"-nimimerkin lähijunassa tapahtuneesta? 1. Asenteellinen ja epäasiallinen sävy: Kirjoitus purs42295100 prosentin perintövero korjaisi myös Hitas-ongelman
Moni ei uskalla kieltäytyä perinnöstä maineen menettämisen uhalla, joten sitten tulee näitä tilanteita, joissa joutuu es282113Olen aika varma
että meidän tiemme risteäminen oli ainutkertainen tapahtuma elämässäni. En tule koskaan kohtaamaan ketään muuta, joka sa341187Läpäiseekö Martina Aitolehti Erikoisjoukot - kyllä vai ei?
Martina Aitolehti on pärjännyt mainiosti Erikoisjoukoissa. Yrittäjä on mielipiteiltään napakka ja hän sivaltaakin koulut221048- 134843
Ei ne päivät ole samanlaisia...
Toisena hymyillään ja katsellaan silmiin, toisena taas tuntuu ettei edes tunneta toisiamme, vältellään ja katseet ei vah28840Oikea syy siihen
miksi toivon ettei enää törmätä on se, että olen ihan tavattoman ihastunut sinuun. Paljon helpompi itselle kun ei saa pä34754