...totta?
Tältä näyttävät asiat Ylikankaan uuden kirjan valossa.
Ylikangas on löytänyt 91:n rintamakarkurina ammutun nimet, ja arvelee että tapauksia on enemmän. Huhtiniemen "salainen kenttäoikeus" on Ylikankaan mukaan sensijaan häikäilemätöntä väärennöstä ja tietoista valehtelua. Sellaista ei ole voinut olla.
Ylikankaan tietojen perusteella muodostuu tälläinen kuva:
Kenrl. Heinrichs oli antanut käskyn, että kaikki karkurit on palautettava joukkoihinsa, mutta kaksi kertaa karanneet voidaan teloittaa. Ohje on kohtuullinen, mutta ongelma muodostuu siitä, että käskyä annettaessa kenttäoikeuksilla ei ollut lainmukaan valtuuksia tuomita kuolemaan pelkästä karkuruudesta, ja kuolemantuomiot muutenkin kuuluivat sotaylioikeuteen.
Ylikangas näkee laittomuuksia tapahtuneen, mutta oliko niitä?
Esimies voi taistelukentällä ampua kurinpitotoimena niskoittelijan, mutta tämä ei ole kuolemantuomio, vaan esimiehen valtaan liittyvä toimi. Ennen lainmuutosta kesä/heinäkuun taitteessa Suomen armeijassa kenttäoikeus ei siis voinut tuomita kuolemaan, mutta esimies saattoi ampua paikanpäällä henkilön, joka kieltäytymällä nuodattamasta käskyä vaaransi joukon tai tehtävän suorittamisen.
"Murhaa" tästä ei kohtuudella saa väännettyä, ja sama käytäntö ellei jyrkempikin oli kaikissa armeijoissa.
Arvelisin, että Ylikankaan löytämistä ammutuista karkureista suurin osa on saanut surmansa em. kaltaisessa tilanteessa? Luultavasti he olivat jo kerran rivistä poistuneita, jotka aikoivat uusia karkuruutensa vihollisen tulen alla tms. tilanteessa?
Olisin taipuvainen antamaan synninpäästön Heinrichisille ja rintamaupseereille. Ei heistä kenellekään varmaan ollut herkkua toimia näin, mutta vaihtoehtoa ei ollut.
Tältä näyttävät asiat Ylikankaan uuden kirjan valossa.
Ylikangas on löytänyt 91:n rintamakarkurina ammutun nimet, ja arvelee että tapauksia on enemmän. Huhtiniemen "salainen kenttäoikeus" on Ylikankaan mukaan sensijaan häikäilemätöntä väärennöstä ja tietoista valehtelua. Sellaista ei ole voinut olla.
Ylikankaan tietojen perusteella muodostuu tälläinen kuva:
Kenrl. Heinrichs oli antanut käskyn, että kaikki karkurit on palautettava joukkoihinsa, mutta kaksi kertaa karanneet voidaan teloittaa. Ohje on kohtuullinen, mutta ongelma muodostuu siitä, että käskyä annettaessa kenttäoikeuksilla ei ollut lainmukaan valtuuksia tuomita kuolemaan pelkästä karkuruudesta, ja kuolemantuomiot muutenkin kuuluivat sotaylioikeuteen.
Ylikangas näkee laittomuuksia tapahtuneen, mutta oliko niitä?
Esimies voi taistelukentällä ampua kurinpitotoimena niskoittelijan, mutta tämä ei ole kuolemantuomio, vaan esimiehen valtaan liittyvä toimi. Ennen lainmuutosta kesä/heinäkuun taitteessa Suomen armeijassa kenttäoikeus ei siis voinut tuomita kuolemaan, mutta esimies saattoi ampua paikanpäällä henkilön, joka kieltäytymällä nuodattamasta käskyä vaaransi joukon tai tehtävän suorittamisen.
"Murhaa" tästä ei kohtuudella saa väännettyä, ja sama käytäntö ellei jyrkempikin oli kaikissa armeijoissa.
Arvelisin, että Ylikankaan löytämistä ammutuista karkureista suurin osa on saanut surmansa em. kaltaisessa tilanteessa? Luultavasti he olivat jo kerran rivistä poistuneita, jotka aikoivat uusia karkuruutensa vihollisen tulen alla tms. tilanteessa?
Olisin taipuvainen antamaan synninpäästön Heinrichisille ja rintamaupseereille. Ei heistä kenellekään varmaan ollut herkkua toimia näin, mutta vaihtoehtoa ei ollut.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Löyhässähän se liipasinsormi on ollut sota-ajankin kelvottomilla upseereilla.Samaahan nykyajan kapipellet harrastaisi jos voisivat.Tulkinnanvaraa on ollut varmasti kaikissa pikatuomioissa ja helposti turvauduttiin parabellumiin kun omat johtamistaidot loppuivat.Nykyään uraansa tekevä pyrkyriyliluti jakelee kuulien sijasta poistumiskieltoa osoittaakseen olematonta auktoriteettiään.
karkurit kuriin kukkasin ja karamellejä jaellen?
Ei siinä tilanteessa, kun toisella puolella on varma kuolema monikaan pysy rivissä muuta kuin sillä, että omalla puolella odottaa sama! Paitsi ne, joilla on kunnia, mutta niitähän ko. rangaistus ei koskekkaan. Tällaista kunniaa ei kuitenkaan ole sota-aikana kaikilla miehlillä, varsinkaan jos sota on venähtänyt ja moraali päässyt murenemaan.
Pieni pyssynheristys kyllä toimii ihan mukavana motivaationa monelle pelkurille.
Oli ja on tänäänkin johtajia jotka saavat porukan liikkeelle tarvittaessa, ihan omalla karismallaan ja luontaisella johtajuudella. Ja ikävä kyllä myös niitä kauluslaattojen varassa johtavia vittuilu/uhkailu/kiristys- tyyppejä.
Ruumiit ovat tiettävästi edelleenkin Imatran lähellä, Rauhan siviilihautausmaassa. Huhtiniemestä niiden etsiminen lienee rahojen haaskausta..
http://kansalaisen.karttapaikka.fi/karttalinkki/karttalinkki.html?cx=4430439&cy=6787706&scale=16000&tool=suurenna&lang=FI
Armeija on nimenomaa ilmoittanut, että kaikki teloitetut haudattiin Rauhan siviilihautausmaahan!! (Onko näillä tutkijoilla lukihäiriö?)
>Armeija on nimenomaa ilmoittanut, että kaikki teloitetut haudattiin Rauhan siviilihautausmaahan!!<
Äläpä puhu pötyä!
Ne kaksi "Tuntemattomassa" teloitettua JR8:n miestä jäi sinne ammuntapaikalle Goran kylän lähelle, mutta yllättävän monet teloitetut karkurit saatettiin lopuksi kotipitäjien multiin. EI sankarihautaan merkinnällä ja sinne siviilipuolelle siis.
Suomen Kuvalehti kirjoittaa numerossa 13, 30.3.2007 kahdesta 7.D:ssa teloitetusta suomalaisesta sotilaasta.
He ovat Toivo Iisakki Mäkelä ja Voitto Ahomäki, jotka teloiettiin Baranin kylässä 20.12.1941.
Tarkka kuvaus Baranin kylän oikeudenkäynnistä ja teloitustapahtumista, ja SK:n tarina paikoitellen sanasta sanaan, on Yrjö Keinosen kirjasta Kärkijoukkona syvärille, Tammi 5. painos 1977, sivulta 163-167.
Tästä samasta jutusta kerrotaan Tuntemattomassa sotilaassakin.
Mäkelä löytyy MUTTA Voitto AHOMÄKI EI!
MÄKELÄ, TOIVO IISAKKI stm. mv. synt. 25.06.1917 Ilmajoki. Asuinkunta Ilmajoki. Kirjoillaolokunta Ilmajoki. Mies. Kansalaisuus FI. Kansallisuus FI. Äidinkieli su. Naimaton. Ei lapsia. Joukko-osasto 2./JR 9. Kuollut 20.12.1941 Barani. Menehtyminen: kuoli.
Lähde: Suomen sodissa 1939-45 menehtyneiden tiedosto (Sota-arkisto)
http://www.narc.fi/cgi-bin/db2www/men.mac/nimihaku?sukunimi=MÄKELÄ&etunimet=TOIVO IISAKKI
Näistäkin useimmat on kotipitäjiinsä haudattuja:
Huomatkaa telotettujen kuolintapa, joka teloitetuilla on aina KUOLI. Katselkaapa 1944 kesän kaatuneita heinäkuun lopulta. Silloin taisteluissa oli aika hiljaista ja oli aikaa ampua jopa omiakin. Kaatuneita ei siis ole kauhean paljon, joten nimistöjä voi ihan selaillakin. Harmi vaan kun tuo hakuohjelma on noin surkea ja lopettivat sen MIL.Fi sivuston. Sitä ei tosin oltu päivitetty oitkiin aikoihin, mutta siinä sai kaikki näkyville listoina.
Menehtyminen: kuoli.
PEKURINEN, ARNDT JUHO työvelv. kuorma-aut.apum synt. 29.08.1905 Juva. Asuinkunta Helsinki. Kirjoillaolokunta Helsinki. Mies. Kansalaisuus FI. Kansallisuus FI. Äidinkieli su. Naimisissa. Ei lapsia. Joukko-osasto 2./JR 11. Joukko-osaston koodi (peiteluku) 5013. Kuollut 05.11.1941 Uhtuan suunta. Menehtyminen: kuoli.
Lähde: Suomen sodissa 1939-45 menehtyneiden tiedosto (Sota-arkisto)
http://www.narc.fi/cgi-bin/db2www/men.mac/nimihaku?sukunimi=PEKURINEN&etunimet=%
MIKKONEN, KALLE VIHTORI stm. mv. synt. 29.07.1920 Utajärvi. Asuinkunta Utajärvi. Kirjoillaolokunta Utajärvi. Mies. Kansalaisuus FI. Kansallisuus FI. Äidinkieli su. Naimaton. Ei lapsia. Joukko-osasto 9./JR 56. Joukko-osaston koodi (peiteluku) 6269. Kuollut 29.07.1944 . Menehtyminen: kuoli.
Lähde: Suomen sodissa 1939-45 menehtyneiden tiedosto (Sota-arkisto)
http://www.narc.fi/cgi-bin/db2www/men.mac/nimihaku?sukunimi=MIKKONEN&etunimet=KALLE VIHTORI
SUNDVIK, TOR BERNHARD stm. mv.pka synt. 22.07.1923 Kvevlax/Koivulahti. Asuinkunta Kvevlax/Koivulahti. Kirjoillaolokunta Kvevlax/Koivulahti. Hautausmaa Mustasaari, Kvevlax. Mies. Kansalaisuus FI. Kansallisuus FI. Äidinkieli ru. Naimaton. Ei lapsia. Joukko-osasto E/II/JR 61. Joukko-osaston koodi (peiteluku) 7316. Kuollut 23.07.1944 Nuijamaa Huotari. Menehtyminen: kuoli.
Lähde: Suomen sodissa 1939-45 menehtyneiden tiedosto (Sota-arkisto)
http://www.narc.fi/cgi-bin/db2www/men.mac/nimihaku?sukunimi=SUNDVIK&etunimet=%
STORVIST, HERMAN ALEKSANTERI stm. suutari synt. 13.12.1923 Purmo. Asuinkunta Purmo. Kirjoillaolokunta Purmo. Hautausmaa Pietarsaaren mlk, uusi hautausmaa. Mies. Kansalaisuus FI. Kansallisuus FI. Äidinkieli ru. Naimaton. Ei lapsia. Joukko-osasto E/II/JR 61. Kuollut 23.07.1944 Nuijamaa Huotari. Menehtyminen: kuoli.
Lähde: Suomen sodissa 1939-45 menehtyneiden tiedosto (Sota-arkisto)
http://www.narc.fi/cgi-bin/db2www/men.mac/nimihaku?sukunimi=STORVIST&etunimet=%
STENLUND, ALLAN työm. synt. 08.10.1924 Kristiinankaupunki. Asuinkunta Kristiinankaupunki. Kirjoillaolokunta Kristiinankaupunki. Hautausmaa Kristiinankaupunki. Mies. Kansalaisuus FI. Kansallisuus FI. Äidinkieli ru. Naimaton. Ei lapsia. Joukko-osasto 10./JR 13. Kuollut 23.07.1944 Nuijamaa Huotari. Menehtyminen: kuoli.
Lähde: Suomen sodissa 1939-45 menehtyneiden tiedosto (Sota-arkisto)
http://www.narc.fi/cgi-bin/db2www/men.mac/nimihaku?sukunimi=STENLUND&etunimet=%
AHLQVIST, KARL IVAR stm. synt. 10.11.1919 . Kirjoillaolokunta Vaasa. Mies. Kansalaisuus FI. Kansallisuus FI. Naimaton. Ei lapsia. Joukko-osasto 6./JR 13. Kuollut 23.07.1944 Nuijamaa Huotari. Menehtyminen: kuoli.
Lähde: Suomen sodissa 1939-45 menehtyneiden tiedosto (Sota-arkisto)
http://www.narc.fi/cgi-bin/db2www/men.mac/nimihaku?sukunimi=AHLQVIST&etunimet=%
Lainaan Keijo Suomisen tekstiä:
"Siirtyessään Rauhaan 13. Kaatuneiden evakuointikeskus jätti Luumäelle
komennuskunnan huoltamaan siellä jo olleita vainajia. Komennuskunnan siirryttyä
13.7. Rauhaan oli Luumäelta lähetetty kotiseurakuntiin 1 319 vainajaa.
Kaikki Luumäelle haudatut kaivettiin myöhemmin ylös ja lähetettiin kotiseudulle.
Heinäkuun alussa tilanne vakiintui ja kaatuneiden huolto alkoi toimia normaalisti.
Rauhan kenttähautaan haudattiin siirtoväen vainajat ja tuntemattomiksi jääneet.
Saksalaisille oli perustettu oma hauta-alueensa. Teloitetut haudattiin Rauhan
siviiIihautausmaahan."
Ja jos joku kerran on hukassa? Niin on ilmeistä että he vieläkin ovat "rauhassa" Rauhassa... Ei kai kukaan kaivele mitään jossain (Huhtiniemi), jollei joku ole kateissa?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000027078358
Pitänee vielä vääntää rautalangasta?
Näistäkin useimmat on kotipitäjiinsä haudattuja, lopussaan siis.
Toki niitä kesähelteellä haudattiin väliaikaisiin hautoihin ihan käytännön syistä, mutta yllättäen kyllä useimmat kuitenkin siirrettiin kotipitäjiinsä.
Kyllä silloin lienee ollut tärkeämpääkin "huollettavaa" kuin vainajat ja varsinkin nuo teloitetut karkurit.
"Armeija on nimenomaa ilmoittanut, että kaikki teloitetut haudattiin Rauhan siviilihautausmaahan!! "
Heho heho heho....
"Mäkelä löytyy MUTTA Voitto AHOMÄKI EI!"
Voitto AHOMÄKI löytyy kyllä kun tietokantaa on päivitetty.
http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?id=753884&raportti=1
1: AHOMÄKI, VOITTO VEIKKO
sääty naimaton
sukupuoli mies
kansalaisuus FI
kansallisuus FI
äidinkieli suomi
lasten lukumäärä
ammatti mv.
sotilasarvo korpraali
joukko-osasto 2./JR 9
joukko-osastokoodi
syntymäaika 16.03.1915
synnyinkunta Ilmajoki
kotikunta Ilmajoki
asuinkunta Ilmajoki
haavoittumisaika
haavoittumispaikka
haavoittumiskunta
katoamisaika
katoamispaikka
katoamiskunta
kuolinaika 20.12.1941
kuolinpaikka Barani
kuolinkunta
hautauskunta hauta/hautauskunta ei tiedossa
menehtymisluokka kuoli
vapaa paikkatieto
Heinrichs antoi luvan ampua niitä, jotka kieltäytyivät kaksi kertaa peäjälkeen PALAAMASTA rintamalle, kun ensin olivat karanneet. Eli heitä ei ammuttu rintamalal, vaan sen takana. Tämä oli yksiselitteisesti laittomaan murhaan yllyttämistä.
Rintamalla taistelussatilanteessa kurinpitomielessä ammutut olivat eri asia.
Näin minä sen ymmärsin.
Tuosta kirjasta muuten on löytynyt jo yksi emämunaus - yksi Ylikankaan kaatuneista on elänyt vielä 1990- luvulla. Muitakin virheitä löytynee, mutta se ei muuttane tutkimuksen tulosten uskottavuutta.
Muitakin virheitä löytynee, mutta se ei muuttane tutkimuksen tulosten uskottavuutta.
----
Ainakin Heinrichsin sotilasarvo on väärin. Voi tietysti olla toimittajien moka.
Tässä Huhtiniemi-jutussa on mielestäni pari seikkaa, jotka haittaavat legendan uskottavuutta.
Jos tälläinen salainen istuin olisi ollut ja jaellut satoja kuolemantuomioita, niin mikä olisi moisen instanssin merkitys. Käsittääkseni sodanaikana kuolemantuomiot tuotiin miesten tietoon, jotta olisi niitä varoittavia esimerkkejä karkaamista tai kapinointia suunnitteleville. Jos jossain Huhtiniemessä olisi kaikessa hiljaisuudessa olisi ammuttu ½ pataljoonan verran karkureita, niin sillä ei olisi ollut samaa varoittavaa vaikutusta.
Mutta vielä suurempi kummastelu on asian ilmitulo vasta nyt. Yllättävän moni muistaa vielä 60 v:n päästä nähneensä tai kuulleensa varmalta taholta joukkoteloituksista tai ruumiskuljetuksista. Jos asia on vielä nytkin näin hyvin tiedossa, niin miten on mahdollista, että esim. punainen valpo tai valvontakomissio ei saanut yhtään vihiä heti sodan jälkeen?
Vedettiinhän muutama sotavankileirinkin vartija oikeuteen sodan jälkeen. Huhtiniemi ja siellä toimineethan olisivat olleet oikea ykköslöytö. Tuntuisi uskomattomalta, että "koko Lpr:n" tuntema salaisuus ei olisi vuotanut em. tahojen korviin, jotka kuitenkin tiesivät tuolloin kaiken mitä Suomessa touhuttiin.
Varmasti tuolloin on karkureita ammuttu, mutta puheet sadoista ja salaisista kenttäoikeuksista tuntuu aika uskomattomilta.