Mistä te uskikset olette saaneet päähänne että jeesus on elänyt oikeasti joskus ja olisi täten historiallinen henkilö? Eiköhän tämäkin ole uskon asia, sillä todisteita tästä ei ole.
Kysymys uskovaisille
Piika ..
30856
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
historiallinen henkilö, sen myöntää ateistitkin.vaivautuisit edes hakemaan tietoa ennenkuin heittelet arvauksia.
hautakin on löydetty luineen päivineen.
Tätä tietoo ei löydy mistään. Kirkkokaan ei pysty tätä tietoo antamaan. Kerro nyt mistä löytyy tämä tieto, mikä todistaa jeesuksen historialliseksi henkilöksi?
>
Joo, taitaa olla useampiakin "Jeesuksen" hautoja löydetty.
Eikös tuo luineen päivineen ole "hieman" ristiriidassa ylösnousemuksen kanssa ? Että kaveri nousi, mutta jätti luut sijoilleen ? Voi olla vaikea uskoa, että Jeesus on ylösnoussut, kun luut makaa vieläkin haudassa.
Tosiaan, Jeesuksesta ei taida olla yhtäkään historiallista todistetta, mutta tarinoita ja tutkimuksia oletetusta hahmosta löytyy paljon - kovaa faktaa ei lainkaan. Mistä sen tietää, että "Jeesus" olisi esim. juutalainen separatistijärjestö (tai sen osamabinladen, jos järjestölle on "annettu kasvot"), jos ylipäätään jokin juutalaisuudesta eroava ryhmä tuolloin on ollut.
Tieto Jeesuksesta on säilynyt sen takia, että ensimmäisellä vuosisadalla on tapahtumien kuvauksia on kirjoitettu ylös eri syistä. Esimerkiksi eräs Saul Tarsolainen, joka tunnetaan myös nimellä Paavali, on kirjoittanut vuosien 50-65 välillä useita kirjeitä, joissa mainitaan Jeesus niminen henkilö. Kirjeet kertovat mm. Jeesuksen opetusten vaikutuksista juutalaisten ja myös kreikkalaisten keskuudessa.
Tuo lähde ei ole ainoa, vaan on myös henkilö, joka tunnetaan Johannes Sebedeuksen poikana. Hän on kirjannut ylös asioita Jeesuksen elämästä.
Historiallisesti täsmällisin kuvaus Jeesuksesta löytyy Luukkaalta, joka kirjoittaa tutkijan ja historioitsijan tarkkuudella ylös tapahtumia ja niiden silminnäkijätodistuksia raportoidakseen tapahtumista ystävälleen Teofilokselle.
Lukuisat muutkin henkilöt ovat kirjoittaneet Jeesuksesta ja hänen aikansa tapahtumista. Osa noista kirjoituksista on koottu Raamatun kansien sisälle ja osa on erillisiä.
Kristillinen seurakunta syntyi Jeesuksen vaikutuksesta, eikä seurakuntaa tai kristinuskoa olisi ilman Jeesusta. Jeesus on siis kristinuskon perustaja ja jo kristinuskon olemassaolo todistaa siitä, että se on perustettu.
"Lukuisat muutkin henkilöt .."
Huijareita esiintyi silloin ja esiintyy täänäänkin ja - MERKITTÄVÄÄ - samanlaisin vaikuttimin. SAADA VALTAA!
Jeesuksesta kirjoittaneet saivat osakseen vainoa, eivät valtaa. Jeesus surmattiin teloittamalla ja sama kohtalo oli tarjolla Jeesuksen opetusten seuraajille.
Valtaapitävät olivat niitä, jotka eivät suvainneet Jeesuksen opetuksia, niin hyvää kuin opetukset tarkoittivatkin.
Kaikista muista teloitetuista löytyy nimi ynm mutta tästä raamatun jeesuksesta ei löydy mitään mainintaa. Kaikista merkkihenkilöistä on myös kirjoitettu heidän eläessään mutta tästä hepusta ei ole mitään mainintaa missään. HEH HEH HEH ...
PS.Jeesuksen tekemät temput löytyy jo 300ekr vanhoista kirjoituksista. Jeesus on todistettavasti pelkkä fiktio.
tai tietämättömyyttäsi pötyä. Kristuksesta ovat kirjoittaneet ainakin Tacitus, Suetonius, Plinius nuorempi ja Josefus.
>
En tiedä, mitkä ovat tarkat kriteerit riittävälle historialliselle todisteelle, mutta todistaako se kirjoituksen faktaksi, että historialliset puitteet ovat todisteellisesti kohdallaan ? Siis analogiana: Mäen romaani Vereksesta, jossa kerrotaan aika tarkasti selkeitä yhteiskunnallisia faktoja ja kuvataan olemassa olevia paikkoja, käytetään euroja ym. No, tuhannen vuoden päästä ko. kirja pätee historiallisena lähteenä, mutta Vereksesta historiallinen tieto ei tee yhtään sen todellisempaa.
Toisekseen, riittääkö "silminnäkijätieto" kymmenien vuosien takaa sellaisen ihmisen kirjoittamana, jolla ei ole omakohtaista kokemusta asiasta, todisteeksi. Vähän niin kuin minä kirjoittaisin papan silminnäkijäkertomuksista tukkisavotalta, jossa kuulemma oli ollut mies, joka nosteli tukit olalleen ja heitti pinoon kuin tulitikun, ja tätä lähdettä pidettäisiin todisteellisena. Voi tietysti olla, että sellainen kaveri on ollut savotalla tai vahva kaveri, jonka todellisia voimia on reippaasti liioiteltu, mutta voi olla, että koko tarina on aivan keksittyä - varsinkin kun taitaa jokaisella savotalla ollut kuulopuheen mukaan samanlainen tyyppi (vrt. urbaani legenda).
>
Tässä ollaan hyvin lähellä kehäpäätelmää. Vähän kuin Koraanin olemassa olo todistaisi Allahin olemassa olevaksi. Kaiketi pitää lähteä siitä, että välttämättä tarinassa ei ole totuutta hiventäkään ennen kun sille löytyy pitäviä todisteita - ja kristilliselle ihmiselle tämä todistevaade vielä lujennettuna koska kristityn sisäinen toive on kuitenkin löytää tuollainen pitävä todiste, jolloin heikkokin todisteen ripe saattaa kristityn mielestä olla luja kuin kivi vaikkei siinä totuutta olisi nimeksikään.
Luukkaasta oli puhetta ja hänen kirjoittamansa kirje Teofilokselle tunnetaan Raamatun kirjana nimellä Apostolien teot. Apostolien teoista on poimittu kohtia, jotka ovat varmennettavissa myös Raamatun ulkopuolisista lähteistä. Tuollaisia asioita tässä yhdessä ainoassa Luukkaan kirjeessä on yli 80. Se on historiallisesti erittäin täsmällistä kirjoitusta, eikä tuohon tarkkuuteen voisi yltää esim. myöhempään elänyt kirjoittaja.
Nuo yli 80 kohtaa ovat eräänä viittauksena kerrottu mm. Raamatun luotettavuutta analysoivassa uudessa kirjassa: Usko, tiede ja Raamattu, Tapio Puolimatka.
Tuo kirja pitäisi jokaisen lukea sillä siitä saa samalla yleiskuvan tämän hetken tieteellisestä tutkimuksesta.
Noin puolitoista tuhatta vuotta ajanlaskumme alusta sallittiin vain sellaisia kirjoituksia, jotka vahvistivat Raamatun kuvaa Jeesuksesta ja joiden nimenomainen tarkoitus oli tukea teologien sepustuksia hänestä, vahvistaa uskovaisia uskossaan uuteen jumalaan ja myös houkutella uusia jäseniä kristinuskoon. Renessanssiin saakka kirkon käskystä hävitettiin kaikki kritiikki, joka kohdistui teologien kirjoituksiin ja väittämiin ja epäilijöitä vainottiin, kidutettiin ja mestattiin Jeesuksen nimeen. Tämän lisäksi tehtiin epäily synniksi, jotta ihmiset eivät uskaltaisi edes ajatella ”vallassa olevien” teologien oppeja kriittisessä mielessä.
Osa ateisteista ja teosofeista näkee tilanteensa siten, että oman vakaumuksen ylläpitämiseksi täytyy jatkuvasti selittää Jeesus epähistorialliseksi hahmoksi. Tuollainen vakaumus kokee vararikon heti kun siihen turvaava tutustuu tieteelliseen historiantutkimukseen. Se on täysin verrattavissa eräisiin fundamentalistisiin suuntauksiin, joissa maapallon iäksi väitetään 6000 vuotta. Jeesuksen väittäminen epähistorialliseksi henkilöksi vie kaiken uskottavuuden tuollaiselta teosofiselta tai ateistiselta aatteelta. Kukaan ei voi sille mitään, jos joku ei tiedä historiasta sitä vertaa, mitä se kertoo Jeesuksesta, vaan luottaa myyttisiin salaliittoteorioihin. Niihin luottaminen vaatii paljon uskoa joka ei perustu millekään tiedolle.
ei Jeesusta voi kai historiallisena henkilönä kiistää, ongelman muodostaa vain se että moni uskis niin mielellään ajattelee että jos henkilö on ollut olemassa, hänestä kerrotut tarinatkin ovat silloin tosia.
Mirka valehtelee aivan tietoisesti. On saanut tehtävän sieltä alhaalta.
Hän ei välitä siitä, mitä kirjoittaa, kunhan saa häväistyä kristinuskoa, Jeesusta ja uskovia.
>
No niin, tilanne on sama kuin minä kirjoittaisin papan kertomuksista toisessa maailmansodassa kirjan. Hän on silminnäkijä ja varmasti tuntee paikat ja historian, joten aivan varmasti historiallisesti paikkansa pitäviä taistelukenttiä, aseita, ihmisiä esiintyy kertomuksessa, mutta kuitenkin pappa voi kertoa "supersotilaasta", joka niitti "ryssiä" kuin heinää paljain käsin. Kuitenkaan, jos tuollaisesta niittäjästä ei löydy yhtään muuta todistetta kuin monen hahmon sepittämä "urbaani legenda", emme mielestäni voi pitää noiden historiallisten faktojen valossa tuota niittäjähahmoa todellisena. Vai mitä ? Yleensä tuollaisesta niittäjästä pitäisi jäädä esim. kunniamitaliluetteloon yms. merkintä tai hänen mahdollinen teloitus pitäisi olla merkitty johonkin. Jos mitään merkkiä ei löydy, kannattanee epäillä vahvasti legendaa - varsinkin kun tuollaisia tarinoita on helppo uskoa ja ne ovat hyvää propagandaa. Tuo "merkintöjä vailla" täsmää myös Jeesukseen.
Edelleen, voi olla, että ko. heppu on ollut olemassa, tai voi olla, että tyypin edesottamuksia on liioiteltu rankasti, tai voi olla, että ihan koko tarina on vain keksittyä urbaania legendaa. Jos todisteita ei hepusta ole (edes niitä, mitä pitäisi olla), emme käsittääkseni voi pitää heppua kuin uskon asiana, mutta emme ainakaan toteennäytettynä vaikuttajana. Oletko jotenkin eri mieltä ?
ole "hieman" ristiriidassa ylösnousemuksen kanssa?"
Ei ole ainakaan sen kanssa, miten asiat on selitetty Katekismuksessa: "Kristukseen uskovalle kuolema on portti tulevaan elämään. Voimme jätttäytyä turvallisesti taivaallisen Isämme käsiin, sillä Kristus on jo voittanut kuoleman. Jumalan Poika on jo noussut kuolleista ennen meitä. Mekin saamme uuden kuolemattoman ruumiin, jonka esikuva on Kristuksen ylösnousemusruumis."
-" Tosiaan, Jeesuksesta ei taida olla yhtäkään historiallista todistetta..."
Eivätkö sinulle kelpaa sellaisten historioitsijoiden kuin Tacituksen, Suetoniuksen, Plinius nuoremman ja Josefuksen kirjoittamiset Jeesuksesta?
iloani tai yleensä mitään, sillä kaikenlaiseen, myös hyvin pilkalliseen ja aggressiiviseen suhtautumiseen on saanut näillä nettipalstoilla tottua mirkojen yms. taholta. Yritän itse ottaa neutraalin asenteen. En tosin yleensä keskustele lainkaan pilkallisten tai yleensä epäasiallisten kirjoittajien kanssa.
Minua ei ihmetytä se, jos Raamatussa on ristiriitoja. Ennemminkin voisi ihmetyttää se, että siinä ei ole vieläkin enemmän ristiriitoja. Raamatun teksti ei ole nimittäin säilynyt alkuperäisenä. Vanha Testamentti säilyi kauan suullisena traditiona. Se kirjoitettiin muistiin niin, että ainoastaan konsonantit merkittiin ja sanat kirjoitettiin ilman vokaaleja ja sanavälejä. Uusi Testamentti on sekin säilynyt vain myöhempinä käsikirjoituksina. Alkuperäiset käsikirjoitukset oli kirjoitettu suuraakkosilla ilman sanavälejä ja välimerkkejä.
Ihmettelet Raamatun ristiriitoja. Olisihan se tietysti hyvä, jos niitä ei olisi, mutta kun ottaa huomioon, miten se on saatu aikaan ja pantu kokoon, niin ihmekös tuo.
"Mikä noista sisältää historiallisesti todisteellisen faktan Jeesus-henkilöstä? Aivan."
Jos sinulle ei kelpaa mikään todisteeksi, ei historioisijoiden eikä Raamatussa mainittujen henkilöiden todisteet, niin silloin päädytään tietenkin kehäpäätelmään: kun ei mikään kelpaa, niin ei mitään olekaan.
Niinpä, Raamatun kirjoitusten alkuperäistä muotoa ei kukaan taida tietää, joten niistä selittäminen on oikeastaan turhaa löpinää: Raamattu on kirjoitettu n. vuonna 400 ja ko. kirjoituksen pohjalla on varmaankin ollut jotain tekstejä, joiden oikeellisuudesta ei ole mitään tietoa - kuten ei siitäkään paljonko niitä on muokattu. Tämä tiukka arvio ajaa meidät kyllä syvälle suohon Raamatun suhteen. Mutta tosiaan, ristiriitoja ja epäloogisuuksia on - tiedä sitten, onko pahimpia ristiriitoja poistettu kun Raamattuun kirjoitukset on valittu. Tuskin sentään alkuperäinen teksti täydellistä on ollut.
Oikeastaan ihmettelyni kohdistui siihen, kuvitteleeko joku, että Jeesuksen luut on löydetty haudasta vaikka uskon perusta taitaa olla, että luita ei saa löytyä.
>
Samoin kuin: jos Jeesus kerran oli, niin kirjoitukset Hänestä todistaa Hänet olevaiseksi -kehäpäätelmä. En ole historioitsija, joten en pysty niin syvään lähdekritiikkiin, mitä asiaan ehkä tarvittaisiin, mutta hyväksyttäisiinkö jonkun nimen maininta jossain kirjoituksessa absoluuttiseksi todisteeksi ko. henkilön olemassa olosta muussa tapauksessa historian tutkimuksessa ? Vedän tähän esimerkkini: Onko Mäen kirja etsivä Vareksesta dokumentti tuhannen vuoden päästä kun siinä kuitenkin on historiallista faktaa ja selkeä kuvaus ko. tyypistä (hänestä olisi kuitenkin paljon muitakin kirjallisia lähteitä) ? Tai tekeekö se, että pappani kertoo voimamiehestä savotalla, voimamiehen olevaiseksi (jos hänestä on kerrottu urbaanilegendaa myös kirjeissä siltä ajalta tai sen jälkeen) - varsinkaan jos hänestä ei ole sellaisia kirjanpitomerkintöjä, joita hänestä senaikaisen yleisen tavan mukaan pitäisi olla ?
"Mistä te uskikset olette saaneet päähänne että jeesus on elänyt oikeasti ja olisi täten historiallinen henkilö?"
Roomalainen kirjailija Tacitus kertoo teoksessaan Annales, että keisari Nero yritti sysätä syyn Rooman palosta v. 64 kansan vihaamien kristittyjen niskoille. Kirjoittaja mainitsee, että nimitys kristitty "oli saanut alkunsa Christuksesta, jonka prokuraattori Pontius Pilatus oli teloituttanut Tiberiuksen aikana."
Tacitusta vähän nuorempi Suetonius kirjoittaa teoksessaan "De vita Caesarum" Claudiuksen karkottaneen juutalaiset Roomasta, koska "he aiheuttivat jatkuvasti levottomuutta Chrestoksen heitä siihen yllyttäessä".
Plinius nuorempi julkaisi 10-osaisen kirjekokoelman. Siihen sisältyy kirjeenvaihto, jota hän kävi keisari Trajanuksen kanssa, kun hän toimi Bitynian maaherrana Vähässä-Aasiassa. Eräässä kirjeessä Plinius tiedustelee keisarilta, miten hänen tulee provinssin ylimpänä viranomaisena suhtautua kristittyihin. Plinius kuvaa heitä toteamalla, että heillä on tapana "kokoontua määräpäivänä ennen aamunkoittoa ja esittää vuorolauluna hymni Kristukselle ikään kuin jumalalle."
Juutalainen historioitsija Josefus mainitsee teoksessaan Antiquitas Jeesuksen kahdessa kohdassa.
Juutalaisten rabbien teksteissä Jeesuksen historiallisuutta ei kiistetä, mutta kristittyjen usko leimataan vääräksi.
Uudessa Testamentissa ovat luonnollisesti tärkeimpinä evankeliumit, jotka kertovat Jeesuksen elämästä ja kuolemasta ja ovat siten perustana kristinuskolle. Mystiikkaa evankeliumien ympärillä on, ettei kukaan varmuudella tunnu tietävän mitään niiden synnystä.
Väitetyillä kirjoittajilla Matteuksella, Markuksella, Luukkaalla ja Johanneksella ei ollut mitään ajallista yhteyttä Jeesukseen, vaikka kristinuskossa niin mielellään haluttaisiin näin olevan. Evankeliumit ovat syntyneet vuosikymmeniä Jeesuksen jälkeen ja kirjoittajien nimet ovat tekaistuja.
Papias, eräs nimetty ”asiantuntija” (SV IV, s.69 ), väittää, että Markus on ”tradition mukaan” sama henkilö, joka Paavali omissa kirjeissään nimittää Johannekseksi. Herää kysymys: miksi Raamatussa käytetään moisia nimenvaihtoja? (Vertaa Jeesus – Immanuel!). Onko tämä ollut keino yhdistää kaksi muuten mahdotonta asiaa toisiinsa? Onko parempaa uskottavaa selitystä?
Suuri Väriraamattu -nimisen teoksen Markuksen evankeliumin esipuheessa lukee: ”Markus ei ilmeisesti ole ollut Jeesuksen toiminnan silmännäkijä, mutta hänellä on ollut läheinen kosketus vanhimpaan perimätietoon, ja sen hän on evankeliumissaan koonnut yhteen oman yleisnäkemyksensä puitteisiin. Tulos ei ollut tarkka, ajallisesti etenevä elämänkerta. Kirja on luultavimmin kirjoitettu 60-luvulla vähän ennen Jerusalemin hävitystä (v. 70), ja varsin yleisesti arvellaan myös, että se olisi ensin julkaistu Roomassa.
Markuksen evankeliumi on vanhin Raamattuun otetuista evankeliumeista ja se on perustana sekä Matteuksen että Luukkaan evankeliumeille. Tämä on myös tieteellisesti vahvistettu asia ”(SV, Q-tutkimus y.m.)
Matteuksen evankeliumin esipuheesta edellä mainitussa kirjassa lainaan seuraavaa: ”Yleisluonteeltaan Matteuksen evankeliumi poikkeaa ilmeisesti vanhemmasta Markuksen evankeliumista siten, että sen tekijä lienee käyttänyt mallina Markuksen evankeliumia mutta on täydentänyt sitä monessa suhteessa.”
Evankeliumissa on monta mielikuvituksellista lisäystä ja paljon muista lähteistä lainattua. Vaikuttaa kuin evankeliumi olisi kirjoitettu nimenomaan koko kirkkoa varten käyttäen sanaa ekklésia (lat.) = kirkko, vaikka raamatuntutkimuksen mukaan evankeliumin laatimisen aikaan (v. 80-90) kirkkoa ei ollut edes olemassa.
Luukkaan evankeliumin esipuheesta löytyy seuraavaa: ”Luukas kirjoittaa tietyssä mielessä enemmän historioitsijan tavoin kuin muut evankelistat. Hän pyrkii mm. ajoittamaan kuvaamansa tapaukset (2:2 ja 2:3) ja kuvaamaan kristillisen kirkon synnyn ajallisesti etenevänä tapausten sarjana, joka alkaa Johannes Kastajan ja Jeesuksen syntymästä… Luukas on esitellyt sen (evankeliuminsa) pakanakristilliselle, hellenistisesti sivistyneelle kuulijakunnalle”. Kristillisessä yhteydessä halutaan mielestäni harhaanjohtavasti esittää ”rakas lääkäri Luukas” nimeänsä kantavan evankeliumin kuin myös Apostolien tekojen kirjoittajaksi. Luukkaan evankeliumi on eri lähdeteosten mukaan kirjoitettu noin 80-90 j. Kr.
Johanneksen evankeliumi on monessa suhteessa muista evankeliumeista poikkeava. Sen vuoksi sitä ei myöskään lasketa n. s. synoptisiin evankeliumeihin. Johanneksen evankeliumi on ajallisesti nuorin ja se on eri lähteiden mukaan kirjoitettu v. 100 j. Kr. paikkeilla. Kristillisessä yhteydessä on yritetty liittää kirjoittajaa Johannes Sebedeuksen poikaan, opetuslapseen, jota Jeesus eniten rakasti, mutta evankeliumin syntyaikaa huomioiden tällainen on mahdottomuus. Tuskin Johannes noin 100-vuotiaana on enää kirjoittanut yhtään mitään.
Loppupäätelmä tästä kaikesta on, että tuskin kukaan varmuudella tietää tai tunnustaa tietävänsä, mitään Uuden Testamentin neljän evankeliumin kirjoittajista. Kirkon omat selitykset ovat virheellisiä ja sepitys määrättyä tarkoitusta varten. Tietämättömyys tai tekaistu tietämättömyys Raamatun ja erityisesti Uuden Testamentin evankeliumien alkuperästä todistaa, että uskonnoissa ihmisille syötetään totuudenvastaisia asioita. Koko tarina Jeesuksen elämästä, kuolemasta, ylösnousemuksesta ja jumalaksi tulosta viittaa, asiaa tarkemmin tutkittaessa, fiktiiviseen kertomukseen, joka on luotu tilauksesta jollekin tai johonkin määrättyyn tarkoitukseen. Tarkoitus lienee ollut orastavan vallan vahvistaminen ja instrumentin luominen alamaisten ja rahvaan hallitsemiseksi.
Kirjoitus on siis suora kopio, alkuperäinen löytyy teosofista mystiikkaa mainostavalta sivustolta:
http://www.kolumbus.fi/harry.hilden/artikkeleita.htm
Jeesus on aina ollut ja tulee aina olemaan. se, että Hän oli välillä ihmisruumiissa, ei muuttanut Jeesuksen todellista olemusta. Hän on Jumalan Poika, Immanuel.
Historian todistus Jeesus nasaretilaisesta on kiistaton. Mutta miljoonien ihmisten saama Pyhän Hengen todistus on vielä vakuuttavampaa.
Tässä linkissä kristinuskon todellisesta olemuksesta:
http://www.Jeesus-on-Herra.com
""Historian todistus Jeesus nasaretilaisesta on kiistaton.""
Missä nämä kiistattomat todisteet mahtavat olla?
Suetoniuksen, Plinius nuoremman ja Josefuksen teoksista, niin läydät todisteet. Mutta pelkään pahoin, että on niin, että kun olet saanut päähäsi, että mitään todisteita ei ole, niin et uskoisi niihin, vaikka joku sinulle ne noista kirjoista näyttäisi ja noita kohtia siteeraisi. Sinä vain sulkisit silmäsi ja hokisit, että ei ole todisteita, ei ole todisteita, ei ole todisteita...
Kerro sinä, mikä todisti sinulle Suetoniuksen teoksesta että jeesus on todellakin elänyt oikeasti
että ne, jotka eivät hyväksy Jeesuksen historiallisuutta, ovat niin viisaita, että pystyvät lukemaan alkukielellä noita Tacituksen, Suetoniuksen, Plinius nuoremman ja Josefuksen teoksia. Itse olen yleensä joutunut historiaa opiskellessani ja muutenkin turvautumaan käännöksiin lähinnä saksan tai suomen kielelle. Suetoniuksesta ( n. 70 - 130 jKr. ) olen netistä lukenut, että hän kirjoittaa teoksessaan "De vita Caesarum" ( suom. "Rooman keisarien elämäkertoja" ) Claudiuksen ( keisarina 41 - 54 jKr ) karkottaneen juutalaiset Roomasta, koska he "aiheuttivat jatkuvasti levottomuutta Chrestuksen heitä siihen yllyttäessä".
Yleensä Uuden Testamentin ulkopuolist maininnat Jeesuksesta ovat vähäiset. Ne eivät anna hänestä lisätietoja, mutta vahvistavat sen, että kristinusko oli levinnyt laajalle jo ensimmäisen vuosisadan puoliväliin mennessä. Jeesuksen historiallisuus edellytetään selväksi, ja huomio kiinnitetään hänen seuraajiinsa.
Minut vakuutti Jeesuksen historiallisuudesta myös se, että neljä noin tunnettua historioitsijaa, Tacitus, Suetonius, Plinius nuorempi ja Josefus, kertoo hänestä historiallisena henkilönä. Sitä paitsi laajin yliopiston yleisen historian tenttikirjani kristinuskoa käsittelevä luku alkaa näin: "Jeesus oli juutalainen ja hänet voidaan ymmärtää ainoastaan juutalaisten maanpaon jälkeisen historian taustaa vasten." Jos on nykyisin ateisteille eri yleisen historian oppikirjat, joissa ei puhuta Jeesuksesta eikä kristinuskosta mitään tai vain negatiivisessa sävyssä, niin siitä en tiedä mitään. Tosin en oikein usko siihen, että missään yliopistossa tehtäisiin noin.
Nämä kaikki ed. väitteet ovat nykyeksegeetikkojen (Raamatuntutkijoiden) teoriaa eivätkä faktaksi osoitettua asiaa.
Kirjoitin tällaiseen kysymykseen vastausta Todistuksia-keskusteluun ja myös yhteen toiseen keskusteluun, jonka avaajana oli nimim. Matti Vanhanen, jos ketä kiinnostaa...