Muutamilla kirjoittajilla on selvästi motiivina todistaa uskovat tyhmemmiksi, koska he vuodesta
toiseen jaksavat pilkata. Mutta eikö tuohon jo
kyllästy, vaikka näin olisikin. Eikö jokaisen
vakaumusta tulisi jo pikkuhiljaa kunnioittaa,
ihmisiähän siellä ruudun takana on, vai onko tämä yksi maailman viihdemuoto. Itse uskon
että ei-uskovien alitajuntannassa (vahvin) kui-
tenkin on jotakin joka kaipaa hengellistä täy-
tettä, itsen kuolettamista, ihan siltä varalta
että elämäntilanne sitä joskus vaatii. Otetaampa vaikka lähimmäisen kuolema esimerkiksi. Eihän
usko älyä kysy siinäkään tilanteessa, kun toivotaan vainajalle elämää iänkaikkisuudessa.
toiseen jaksavat pilkata. Mutta eikö tuohon jo
kyllästy, vaikka näin olisikin. Eikö jokaisen
vakaumusta tulisi jo pikkuhiljaa kunnioittaa,
ihmisiähän siellä ruudun takana on, vai onko tämä yksi maailman viihdemuoto. Itse uskon
että ei-uskovien alitajuntannassa (vahvin) kui-
tenkin on jotakin joka kaipaa hengellistä täy-
tettä, itsen kuolettamista, ihan siltä varalta
että elämäntilanne sitä joskus vaatii. Otetaampa vaikka lähimmäisen kuolema esimerkiksi. Eihän
usko älyä kysy siinäkään tilanteessa, kun toivotaan vainajalle elämää iänkaikkisuudessa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
palstalle>"? Kristuksen tuoksu. Kuitenkin!!!
Suuri osa näistä ateisteista on uskovasta perheestä. He haluavat purkaa katkeruuttaan 'elämättä jääneestä' lapsuudestaan ja nuoruudestaan, he haluavat kostaa muille sen, että heitä kasvatettiin tottelemaan vanhempiaan ja Jumalaa. He olisivat halunneet olla villejä, vapaita ja kapinallisia, mutta pitikin opetella hyvät tavat, ja nyt haetaan revanssia. Nyt halutaan käännyttää muita luopioiksi.
en oikein usko tuohon, eiköhän ateistienkin arvopohja lepää paljolti uskontojen perustajien päällä, ne on vain kulttuurin kautta omaksuttuja
heidän perimmäinen tarkoitus lienee vain rakentaa todellisuus aistiemme, näkyvän varaan
ei jumalien
Hyvä kun täällä käy ei-uskovia. Ei heistä ole kaikki noita pirullisia kieroilijoita, kuten eräät. Varmasti suurin osa vilpittömän kiinnostuneita.
Tervetuloa jatkossakin, tämä ei ole mikään salaseura!
uteliaisuus erilaisesti ajattelevia ihmisiä kohtaan.
Se, joka toisille on luonnotonta (usko Jumalaan) on toisille luonnollista.
kun omat vanhemmat ovat luonnottomia (usko Jumalaan) on lapselle luonnotonta (epäusko), seurauksena on koko elämän pituinen juoksu luonnottoman ja luonnollisen kyydissä. Siinä saa taiteilla jos jonkinlaisilla luistimilla ja riippuköysillä, että tasapaino ja harmonia säilyy päässä.
"erilaisesti ajattelevina"- meidät jaetaan kristinuskossa joko saatanan lähettiläiksi tai Jumalan lapsiksi ja riippumatta mikä on moraalimme taso. Tämä mustavalkoisuus on myös asia, mikä kiehtoo kaikessa hirvittävyydessään.
Toisaalta korkean uskonnollisen moraalin omaava saattaa pieksää kotonaan vaimoaan ja olla samalla hyvinkin luonnollinen ja jumalansa hengessä rankaisemassa.
Samalla taas ateistisessa kodissa vietetään täysin kristillistä ja rakkaudellista elämää joka on kuitenkin luonnotonta.
Tämä tietysti ihan ääriesimerkkinä käänteisestä.
syvyyspsykologiaan. Taitaapi olla niin, että olkoonpa ihminen uskossa tai uskoton, niin hänen henkilökohtainen luonteensa on muokautunut oman kulttuurisosiaalisen perimänsä mukaisesti.
Jos lapsena on kasvanut perusturvattomassa kodissa ja kaiken lisäksi 'koivuniemenherralla' ojenettu vanhmepian mielenmukaiseksi, niin omia lapsia kavattamalla sortuu helposti siihen samaan.
Kun kaikki vaikeudet heittää Jumalan huomaan, niin siinä menee monesti lapsi mukana.
taitaapi joo. Perimä sanelee pitkälle ja senjälkeen imetäänkin kodista ja perhepiirin
ympäriltä vaikutteita. Itsekin olen kasvanut uskovaisessa yhteisössä, mutta en ole joutunut sen manipuloitavaksi, edes kodissa, mielestäni oikeiden eettisten arvojen vuoksi. Eli olen saanut itse päättää ja itseohjautua kuitenkin rakastavassa kontrollissa.
on taasen täällä tarvinnut vetää jo hyvin nuorena, sanoisinko jo lapsena n.10-12v. lähtien näkymätön muuri oman identiteetin säilymisen vuoksi vanhempien ja itsensä välille.
Jotta oma identiteetti saisi rauhassa kasvaa ja varttua itseohjautuvaan suuntaan, on ollut pakottava tarve vetäytyä henkisesti syrjään hengellisistä eli helluntailaisesta uskosta. Se ei tarkoita sitä, että vanhempien ja lapsen välillä olisi tullut välirikko tai muu sen kaltainen katkeruus joka yhä kalvaisi.
Vaan on ollut tarve jo hyvin nuorena oppia ymmärtämään, että minullakin on oikeus elää ja olla oma itse ja että en ole sen huonompi ihminen kuin uskovatkaan. Manipulointi on tässä tapauksessa liian jyrkkä sana koska olen saanut vapaasti touhuta jo hyvin varhain sitä sun tätä. Mutta se ei tarkoita sitä etteikö vanhempani olisi istuneet olkapäilläni harjoitellessani ensimmäisiä "synnin" tekojani. Minusta teot eivät olleet "syntiä" mutta uskonnollisen yhteisön mukaan olisivat olleet.
Myös kotoa on tullut tuki siihen, jos elämä lyö liian suurella rukkasella päin pläsiä, niin kotiovi on aina ollut auki sille tyttölapselle, jossa oli enemmän kasvattamista kuin kahdessa pojassa yhteensä.
ja kulttuurikin vaikuttavat tähän erilaiseen tapaan irtautua ja itseohjautua.
Tytöt tulevat tunnetusti murrosikään nuorempina ja siksi ollaan uhmassa jo 12-vuotiaina ja ehdottelemassa oman elämän aloittamista vanhemmille. Jos hengellinen ilmapiiri voi tuntua
ahdistavalta, siltä se tuntuu varmasti juuri murrosiässä.
Kuitenkin, Esim. Italiassa 50-kymmpinen mies ei ole vielä edes murrosiässä, siis henkisesti, mihin me olemme tottuneet, vaan elää vielä täysillä äitinsä helmoissa, käy kirkossa "maman" kanssa ja jopa asuu välillä äitinsä luona, pois omasta perheestään. Eikö olekin (hi)