Poistetussa viestiketjussa käsiteltiin pahuuden eri ilmenemismuotoja, ketju oli mielenkiintoinen, vaikka ei aivan aihepiiriin kuuluva. Nyt pyrkimyksenäni on herättää keskustelua pahuudesta, joka piilee instituutioissa.
Institutionaalinen pahuus on kasvotonta pahuutta, siitä on häivytetty yksilön vastuu. Ihmisen moraalikäsityksiin perustuu se, että he kantavat vastuun omista teoistaan, ei niinkään toisten. Loogisesti tästä moraaliarvosta seuraa se, että joukossa voidaan ryhtyä sellaiseen pahuuden tekoon, mitä muuten ei voisi kuvitellakaan. Vastuu jakautuu tällöin myös yksilöiden osalta.
Feminismi on joukkotoimintaa, tämä kuuluu yhteiskunnallisen järjestelmän luonteeseen. On vaikea kuvitella yhteiskunnallista toimintaa, joka tehdään ainoastaan yksilösuorituksina. Mikäli etsitään joukoissa ilmenevää pahuutta, silloin on tarkasteltava: Ideologiaa, toimintaa, toimimattomuutta, yksilöiden kohtaamista jne... Ideologinen pahuus on selkeämmin nähtävissä, jos filosofiaan kuuluu esim. käsky tappaa/tuhota toisia, silloin ollaan tekemisissä pahuuden kanssa. Tietenkin pahuuden aste riippuu siitä, kuinka laajan kannatuksen em. idea saa. Toimintaa koskee samantapainen säännöstö. Mikäli toimintaa liittyy toisten ihmisten/yhteiskunnallisten rakenteiden/aatteiden väkivaltainen tukahduttamisen pyrkimys, silloin ollaan taas pahuuden kanssa tekemisissä. Toimimattomuus on välinpitämättömyyttä, mikäli aatteeseen liittyy se, että on ihmisryhmiä, joiden tarpeista ei tule, tai ei saa välittää, ollaan taas tiellä joka on paha. Yksilöiden kohtaaminen on järjestelmän sisällä tapahtuvaa, mikäli ideologiaan kuuluu se, ettei yksilöillä ole oikeutta ilmaista mielipiteitään tai erota järjestöstä, niin halutessaan, silloin ihmisiä kohdellaan väärin/pahoin.
Pahuutta ei kuitenkaan ole se, että kertoo näkemiään epäkohtia ja yrittää niitä parantaa, vaikka se vaikuttaisikin toisten asemaa huonontavasti. Mikäli yhteiskunnallinen toiminta on selkeästi rajattu tiettyihin ihmisryhmiin, silloin on ainoastaan luonnollista, että heihin keskitytään. Kaikkea ei yksittäisen järjestön tulekaan tehdä.
Feministisissä järjestöissä voi ilmetä pahuutta, Oikeastaan olisi merkillistä, jos niissä ei sitä olisi, kyseessähän on ihmisten toiminta. Pahuus on helpointa piilottaa joukkovoiman alle, silloin se on vaikeasti havaittavissa ja sitä on mahdollista toteuttaa. Tämä pitää paikkansa jokaiseen ihmisten muodostamaan yhteisöön, aina löytyy ihmisiä, joiden tavoitteena on muu, kuin hyvyyteen pyrkiminen. Kuinka laajasti pahuus sitten pääsee rehottamaan järjestön sisällä, riippuu sekä sisäisestä, että ulkoisesta kontrollista. Sisäinen kontrolli on sitä vahvempaa, mitä avoimempi ja keskustelevampi yhteisö on. Ulkoinen kontrolli pitää sisällään ulkopuolisten ihmisten ja yhteiskunnallisten valvontajärjestelmien muodostama moraalisen seurannan.
Kuinka siis on feministisen pahuuden laita onko sitä ja jos on, niin millä tavalla se ilmenee suomalaisessa feminismissä?
Institutionaalinen pahuus on kasvotonta pahuutta, siitä on häivytetty yksilön vastuu. Ihmisen moraalikäsityksiin perustuu se, että he kantavat vastuun omista teoistaan, ei niinkään toisten. Loogisesti tästä moraaliarvosta seuraa se, että joukossa voidaan ryhtyä sellaiseen pahuuden tekoon, mitä muuten ei voisi kuvitellakaan. Vastuu jakautuu tällöin myös yksilöiden osalta.
Feminismi on joukkotoimintaa, tämä kuuluu yhteiskunnallisen järjestelmän luonteeseen. On vaikea kuvitella yhteiskunnallista toimintaa, joka tehdään ainoastaan yksilösuorituksina. Mikäli etsitään joukoissa ilmenevää pahuutta, silloin on tarkasteltava: Ideologiaa, toimintaa, toimimattomuutta, yksilöiden kohtaamista jne... Ideologinen pahuus on selkeämmin nähtävissä, jos filosofiaan kuuluu esim. käsky tappaa/tuhota toisia, silloin ollaan tekemisissä pahuuden kanssa. Tietenkin pahuuden aste riippuu siitä, kuinka laajan kannatuksen em. idea saa. Toimintaa koskee samantapainen säännöstö. Mikäli toimintaa liittyy toisten ihmisten/yhteiskunnallisten rakenteiden/aatteiden väkivaltainen tukahduttamisen pyrkimys, silloin ollaan taas pahuuden kanssa tekemisissä. Toimimattomuus on välinpitämättömyyttä, mikäli aatteeseen liittyy se, että on ihmisryhmiä, joiden tarpeista ei tule, tai ei saa välittää, ollaan taas tiellä joka on paha. Yksilöiden kohtaaminen on järjestelmän sisällä tapahtuvaa, mikäli ideologiaan kuuluu se, ettei yksilöillä ole oikeutta ilmaista mielipiteitään tai erota järjestöstä, niin halutessaan, silloin ihmisiä kohdellaan väärin/pahoin.
Pahuutta ei kuitenkaan ole se, että kertoo näkemiään epäkohtia ja yrittää niitä parantaa, vaikka se vaikuttaisikin toisten asemaa huonontavasti. Mikäli yhteiskunnallinen toiminta on selkeästi rajattu tiettyihin ihmisryhmiin, silloin on ainoastaan luonnollista, että heihin keskitytään. Kaikkea ei yksittäisen järjestön tulekaan tehdä.
Feministisissä järjestöissä voi ilmetä pahuutta, Oikeastaan olisi merkillistä, jos niissä ei sitä olisi, kyseessähän on ihmisten toiminta. Pahuus on helpointa piilottaa joukkovoiman alle, silloin se on vaikeasti havaittavissa ja sitä on mahdollista toteuttaa. Tämä pitää paikkansa jokaiseen ihmisten muodostamaan yhteisöön, aina löytyy ihmisiä, joiden tavoitteena on muu, kuin hyvyyteen pyrkiminen. Kuinka laajasti pahuus sitten pääsee rehottamaan järjestön sisällä, riippuu sekä sisäisestä, että ulkoisesta kontrollista. Sisäinen kontrolli on sitä vahvempaa, mitä avoimempi ja keskustelevampi yhteisö on. Ulkoinen kontrolli pitää sisällään ulkopuolisten ihmisten ja yhteiskunnallisten valvontajärjestelmien muodostama moraalisen seurannan.
Kuinka siis on feministisen pahuuden laita onko sitä ja jos on, niin millä tavalla se ilmenee suomalaisessa feminismissä?
Vastaukset 56
Vanhimmat
Myös se nopea viestiketju, johon vastasi mm. Marian-aave ja allekirjoittanut ehdittiin tässä välillä poistaa. Siinä ihmeteltiin pahuuteen liittyvä viestiketjun poistamista, joten voit varautua myös tämän nopeaan liitoon.
Ei minua omien viestieni poistaminen haittaa juurikaan, niissä olevat ajatukset ovat turhankin tuttuja. Toisten kirjoitukset ovat tietenkin toinen asia. Henkilökohtaisesti minua keljuttaa se, että en ehtinyt vastata erääseen mielenkiintoiseen puheenvuoroon, joka oli poistetussa ketjussa. No toisaalta tuleehan näitä keskustelun mahdollisuuksia.
Pahuus on keskustelun aiheena aina ollut vaikea, näin hankalaksi en sitä tosin uskonut.
...on tietenkin pahuus itse, joka täällä nyt missä inkarnaatiossa liekään, poistelee ketjuja.
Jokos ne scientologit on kehittäneet jonkun giga-mittarin jolla myös mitatan jonkinlaista pahuuden määrää suhteutettuna vaikka tilan kuutiometreihin? Olisipa mielenkiintoista mennä tuollaisella mittarilla tutkimaan vaikka Naisunionin tilojen frekvenssejä, veikkaan että laite alkaa surisemaan jo Mannerheimintiellä.
Löytyyhän myös niitä meedioita jotka voi vaikka mennä selvittämään tarkemmin. Vaikka Suomen oma "hohto" elokuva, että mitä kaikkea siellä oikein tiilien seassa piilee ja vaikuttaa. Ehkäpä joku venläisten pommien jäljiltä jäänyt eksynyt tyttöparka, sielu, joka kostaa venäläisiin kohdistuvaa vihaansa, nyt miehiin.
Sinnehhän on miehiltä pääsy kiellettykkin. Liekö olla jotain laboratotioitakin. Ironista senkin puolen, että miehiltä on pääsy kielletty koska edustavat "pahuutta", on siskoilla menneet pasmat sekaisin.
Suosittelen että jos joku sinne edes vahingossa eksyisi, niin ottaisi mukaan valkosipulia ja ristin.
Ihmisten toiminnasta on tehty se mielenkiintoinen havainto, että helpoiten heidät saa raivostumaan, tuomalla heidän puutteitaan esille, tämä toimii aivan samalla tavoin sekä yksilöihin ja ryhmiin. Ihminen välttyy itsetutkiskelulta ja/tai huonolta omaltatunnolta, mikäli hän saa puutteensa nopeasti piilotetuksi. Tämä piirre on aika helppo testata. Mikäli tietää jonkin ihmisen paheen, jota hän enemmän tai vähemmän piilottelee, silloin kannattaa katsoa esim. mainoksia, jossa ko.pahe on näkyvissä ja kommentoida sitä. Voi vaan hämmästyä kuinka nopeasti puheenaihe vaihtuu. Koe kannattaa jättää siihen, muuten raivo siirtyy kommentoijaan.
Osa feministeihin kohdistuvasta kaunasta selittyy juuri tästä, yhteiskunnallisia epäkohtia ei haluta tuotavan esille ja myös yksilölliseen vastuuseen liittyvät traumat nousevat pintaan. Ammutaan viestin tuojaa. Oikeastaan aika monelle tännekin palstalle kirjoittavista, feministit edustavat pahuutta. Syy olisi hyvä selvittää, miksi näin on?
Sivumennen, voiko mielestäsi pahuus inkarnoitua? Ongelmana on käsittääkseni se, että onko pahuudella persoonallisuus?
Ei tasan tarkkaan mikään "kauna" selity sillä että femakot tuovat "yhteiskunnallisia epäkohtia esille". Jos, niin todella pieni osa. Minä en aio edes vaivautua väittelemään tällaisista aiheista, ennemmin, kuten tiedät, keskityn toisenlaiseen vaikuttamiseen kuin että vastaavasti täällä pitäisi yllä jotain virtuaalikaveripiiriä jonka kanssa väittelisi harrastuksekseen - vaikutti tuo muualla vaikuttaminen sitten tai ei, siihen en ota kantaa, tuo on lähinnä moraalinen kansalaisvelvollisuus.
Mi-yes on myös todennut että hänelle kelpaa myös propaganda, tuon tyylin on oppinut siskoilta, joille se tosin on lähes ainoa informaation muoto, mutta saapi kattoa jos on toimiakseen, lähinnähän juuri demokratian luulisi tässä olevan puolellaan.
Mi-yes on jopa pohtinut todellisen nimensä käyttöönottamista, mutta ainakaan tällä hetkellä ei sitä aio tehdä, sillä ei aio ottaa riskiä kunnianloukkaussyytteiltä, mihinkään tuollaiseen ei nyt ole aikaa, ja on niitä yritetty joskus uhkaamalla jopa tehtaillakkin. Eli. Jatka sinä niillä filosofoinneilasi kyllä tässä ajan mittaan toivottavasti saa sinunkin mahdolliset tihutyösi julkisuuteen.
Kirjoitin pitkän viestin jossa selvitin tarkemmin feminismin ja pahuuden Faust-sopimusta, siinä oli esimerkkinä esim Valeri Solana. Nyt kun on Lucifer käynyt tuon kirjoituksen poistamassa, niin ei tule toistumaan.
Uskon tietenkin magiaan ja pahuuden inkarnointiin. Uskon ajatuksien energiaan ja jonkinlaiseen telepatiaan. Tuo on pitkän herkän havainnoinnin tulos. Buddhalaisuuskaan ei sitä kiellä, tosin Buddhan mielestä ihmeitä kuulemma alkaa sattumaan kun on matkalla kohti nirvanaa, ja niistä ei kannata välittää ainakaan niin, ettäkö niihin kiinnittäisi liikaa personallista huomiota.
Afrikasta löytyy paljon historiaa mitä tulee pahoihin henkiin ja kun ovat ottaneet valtaansa ihmiset. Siis ainakin tulkinnallisesti. Sen verran on vielä voimissaan, että niissä eurooppalaisissa kaupungeissa joissa on suuri afrikkalaisväestö, niin kaiken maailman noitatohtorit tekee hyvää bisnestä. Lehdissäkin enemmän markkinoi palveluaan kuin puolalais-, moldovalais- ja albaanihuorat.
Ja kuten jo totesin, kun YK:n lähettiläs meni tekemään rauhaa hutujen kanssa, joiden johtajilla oli t-paidat siinä vielä veressä, niin hän ei kertomustensa mukaan tehnyt sopimusta ihmisten kanssa vaan pahuuden. Näiden ihmisten äänikään ei enää olisi ollut ihmisen. Oli kuulemmä miettinytkin että voiko pahuuden kanssa edes tehdä sopimuksia ja pitäisikö hänen sittenkin ampua koko ryhmä kainalossa olleella konekiväärillään. Kun sadassa päivässä tapetaan macheteilla melkein miljoona ihmistä kysymys ei ole mistään muutamasta narsistista jotka osoittaa mieltään.
Mutta tämähän vain mielipide yksi muiden joukossa.
Tilasin ajan silmälääkärille, voi hemmetti, olihan tuo "yksinkertaisen" aloittama ketju tallella.
Mutta selvisipä tässä välillä myös syy poistoon.
Hyviä arvauksia, kuka on 123...
Mikäli haluaa tuoda jonkin ilmiön "pahuuden" esille, olisi hyvä pohtia, mitä se edustaa ja mikä on sen esiintuoma pahuuden luonne. Muutenhan touhu on huitomista ja jää vaikutuksiltaan vähäiseksi. Virtuaalikaveripiirin saaminen täältä on tavoitteenakin aika mahdoton, koska ihmiset eivät ole (täällä) aitoja ts. heillä on jokaisella jonkinlainen rooli päällä. Tämä kuuluu keskustelupalstojen luonteeseen ja nimettömänä kirjoittamiseen liittyvään vastuuttomuuteen. Milelenkiintoista ja amoraalista on se, että vastustaa probagandaa ja kuitenkin on sitä itse halukas käyttämään.
Aivan, buddhalaisuus sisältää varsin paljon uskomuksia, sikäli se on ideologiselta oppirakenteeltaan enemmänkin uskonto, kuin aatesuuntaus. Yllättäen eniten (lähes) taikauskoisia tapoja liittyy kungfutselaisuuteen. Oletko muuten tutustunut tähän uskonnolliseen järjestelmään, voisi sopia sinulle.
Kunfutse vaali ja kehitti hierarkiakäsitystä, jonka mukaan kullakin kansalaisella on oma paikkansa yhteiskunnassa. Perhe on tärkeä yksikkö. Perusajatus on, että isän ja pojan välisen kunnioituksen on säilyttävä vahvana, jotta valtio ja kansa voisi hyvin ja menestyisi. Lisäksi suhteet esi-isiin on säilytettävä hyvinä, jotta nämä suojelisivat maata luonnonvoimilta, tulvilta ja kuivuudelta. Vanhempien kunnioituksen vaatimus on myös varsin ehdoton, samoin sitä on myös valtiomuodon kunnioitus. Veljesten väliset suhteet ovat toinen tärkeä tekijä, miesten välinen yhteistyö on kansakunnan kannalta elintärkeä. Arvoja ovat siis kuuliaisuus, veljeys ja epätasa-arvoisuus. Naisten oikeuksia ei varsinaisesti tämä uskonto tunne, eikä juuri naisia muutenkaan. Naiset ovat olemassa ainoastaan jonkinlaisena kääntöpuolena/vastaparina. Huolimatta siitä, että kungfutselaisuus on varsinaisesti yhteiskunnallinen aatesuunta, siihen liittyy varsin paljon taikauskoisia käsityksiä ja se on monijumalainen. Perusajatuksena on tietenkin harmonian hakeminen.
Vaikea sanoa, kuka hän on, mutta toimintatapa oli poikkeuksellisen fiksua. Häpeällistä on se, etten itse huomannut poistoa pyytää. Tämä palstan epäasiallisuuteen näköjään tottuu liiankin nopeasti.
Hyvä 123...
Voisihan tässä tanssia ja tulkita tämän tilanteen niin, että yrität perinteisessä matriarkaalisessa hegemoniassa sitoa miehen (Mi-yesin) ilmaisunvapautta. Tuo perinteinen alistava vallankäytön tapa. Ehkä jopa sukupuolitettua feminiinistä väkivaltaa käyttäen, jos sinulla olisi siihen konkreettinen mahdollisuus? Kenties ilkeällä teksiviestilläkin?
Mi-yesiin ei mitkään feministin tulkinnat ja ohjeet vaikuta, ja olen täysin vakuuttunut että osa feministikermasta on ihan oikeasti huolissaan tai noloissaan kun heidän tihutöitään tuodaan julkisuuteen. Tällä hetkellä yrittävät kaiketi assimiloitua jotenkin kansalaismielipiteeseen, vaan mahtaako sittenkään siihen kyetä, eiköhän tuollaisen ideologin muuttamista demokraatiksi ole vähän sama kuin jos yrittäisi käännyttää homosta heteroa.
Propagandan käyttö ei ole amoraalista, valitettavasti välttämätöntä. Riitaa on haastettu ja sellainen on saatu aikaiseksikin. Itse olen tietenkin hyvän puolella, on aivan käsittämätöntä minkälaista tihutyötä on saatu aikaiseksi. Ja kädenvääntö on vasta alkanut. Ihmiset on herätettävä eri metodein, propaganda on niistä yksi tapa. Sen tietää kyllä femakkokin, taatusti. Tähän sattuu vielä oikein sopivasti että itsenäinen miesliike on muodostumassa ideologista vapaampana.
Noh, ehkä tämä oli vähän turhan tiukkaa tekstiä, saas nyt kattoa. Miyesiä ei ole koskaan kiinnostanut Kongzi, eli Kongfutse, vai mitenköhän nykyään kirjoitetaan. Luettu kylläkin on. Ei minulla ole mitään naisen oikeuksia vastaan, päinvastoin, mutta mitäs nyt feministille tuollaista toteamaan.
Olen tuosta poikkeuksellisesta fiksuudesta kyllä eri mieltä. Mi-yesin aloittamassa ketjussa pohdittiin minusta hyvinkin asiallisesti ja sympaaattisesti, tosin nimeltä mainitun nimimerkin mahdollista mielenterveysongelmaa.
Mutta that's all. On nähty monta huomattavan pahaa täyslaidallista hyökkäystä, joihin ei kukaan puutu. Lievää herkkänahkaisuutta jollain taholla? Edelleen arvuuttelen poistajatahoa. Eka arvaus Marialta lienee aika kohdallaan.
666
Jättipä vielä jäljenkin, pedon merkin.
...missään ideologiassa tai uskonnossa on pahuutta sinänsä.
Kuten poistetussa ketjussa mainitsin, aate voi toki antaa seuraajilleen oikeutuksen toteuttaa omaa pahuuttaan. Vääräoppisia ja muita vihollisia vastaan toimiessahan ei ihan välttämättä tarvitse noudattaa samoja sääntöjä ja periaatteita kuin normaalissa kanssakäymisessä.
Tämänkin ( http://www.womynkind.org/scum.htm )kirjoittaja uskoo ihan varmasti olevansa hyvällä ts. siskojen asialla pahaa vihulaista vastaan.
Ei tosin ihan suomalaista feminismiä, mutta eiköhän tuolle löydy jokunen nyökyttelijä täkäläistenkin femmojen joukosta.
sen poistettavaksi koska siinä haukuttiin entistä palstakirjoittajaa mielisairaaksi.
aate ja ideologia voi hyvinkin sisältää pahuutta. Olisi jopa, kuten kirjoititkin, omituista jos jokin aate tai ideologia ei sisältäisi pahuutta jossain muodossa. Yksilöistä syntyvä ryhmä heijastaa kuitenkin ryhmän yksilöiden maailmaa. Ihmiseen sisältyy aina pahuutta, oli se sitten tiedostettua tai tiedostamatonta. Toimet oman asian edistämiseen ovat joka tapauksessa jossain määrin itsekkäitä, eivätkä edes voi huomioida täydellisesti kaikkien ihmisten etua. Tekeekö se aatteesta vielä pahan? Tuskimpa.
Feministisessä aatteessa pahuutta voidaan nähdä niistä syistä, joita itse mainitsit. Muutosta vastustetaan vaikkapa periaatteesta. Muutos voi olla sellainen, että joku kokee sen pahuutenakin. Itse en feminismiä itsessään näe mitenkään pahuutena tai sellaiseen viittaavana. Se on oman jäsenistönsä etujen tavoittelemista ja saavuttamista. Se että naisten etu olisi joskus miehiltä pois, ei tee feminismistä vielä pahaa.
Mitä isompi ryhmä kuitenkin on sitä erilaisempia näkemyksiä ja arvoja se sisältää. Yhteiset arvot ja näkemykset voivat olla kovinkin ylimalkaisia ja suuntaa antavia. Yksilöiden omat tulkinnat näistä sekä oma arvomaailma tuovat sitten näitä arvoja hieman tarkemmin muiden arvioitaviksi. Ehkä tässä on se hetki, jolloin aate voi muuttua pahuudeksi. Se riippuu pitkälti siitä, että kuka ja miten ja mitä on esittämässä ideologian tai aatteen nimissä. Äärimmäisessä feministisessä retoriikassa miehiä ei tarvita ja heidät pitäisi jopa poistaa maan kamaralta. Toisen kuoleman toivominen ja jopa siihen tietoisesti pyrkiminen onkin sitten jo äärimmäistä pahuutta jos jokin. Tosin tällaista ei ainakaan tietääkseni ole esiintynyt suomalaisessa feminismissä joka sinänsä on varsin maltillista. Joskus jopa ihan oikeudenkin mukaista.
olet muuten suosikkimieheni palstalla. Erotut muista palstan miehistä.
Olen feministi, muttet arvaa kuka;))
Yksilöihin liittyvää pahuutta on varsin paljon tutkittu, lähinnä kehittyneen neurologisen diagnostiikan myötä. On olemassa ihmisiä joita puuttuu täysin käsitys oikeasta ja väärästä, he ovat myös sokeita toisten tuntemalle tuskalle ja myös omien tunteidensa suhteen. Tämä on eräs autismin muoto ja sen pohjalla ovat neurologisen häiriöt aivojen toiminnassa. Siksi on perusteltua väittää, että ihminen on perimältään hyvä, mikäli hyvän kehitykseen annetaan mahdollisuus. Aivan pieni lapsi on "viattomuuden" tilassa, hän voi olla hyvinkin julma ja toisten tekemä julmuus ei juurikaan kosketa häntä. Lapsille kerrotut sadut saattavat riipiä aikuista lukijaa, mutta lapsia ne viihdyttävät, vaikka sisältäisivät varsin raakaa väkivaltaa. Moraalintaju kehittyy sitten myöhemmin. Niin sanotut "metsälapset" täysin kasvattamatta jääneet luonnossa joten kuten selvinneet, nämä lapset ovat olleet pikemminkin hyvin arkoja, kuin raakoja tai moraalittomia.
Varmaan lähes kaikki ihmiset pystyvät tekemään pahaa, mikäli heille annetaan siitä riittävä palkkio ja kiinni jäämisen riskiä ei ole. Mutta tämä ei tarkoita sitä, että pahuus olisi sinänsä myötäsyntyistä ja kaikissa/kaikkialla läsnä olevaa, koska osa ihmisistä valitsee silloinkin toisin.
Järjestöihin liittyvää pahuutta on vaikea havaita, siksi järjestäytyminen tukee pahuuden joitakin muotoja. Vallankäyttö, toisten tunteista piittaamatta, on joillekin järjestöille mahdollista, samoin sitä on pienten ryhmittymien sorto, järjestöillä on mahdollisuus myöskin junailla erityisetuja itselleen ja eturyhmittymälleen. Nämä kaikki toiminnat ovat omalla tavallaan amoraalisia/pahoja.
Hyvyyden kaapuun voidaan pukea varsin monenlaisia käsityksiä, mikäli niin halutaan tehdä. Pahinta on tietenkin sellainen toiminta, joka kohdistuu sortona ihmisiin, joiden kyky puolustautua on heikko ja joiden yhteiskunnallinen asema on huono. Äärimmäinen radikaali feminismi ei pysty luomaan pahuutta retoriikallaan, miesten tuhoamisesta, koska silloin ei täyty uhriuden määritelmä. Miehet eivät ole siinä mielessä puolustuskyvyttömiä. Lapset ovat sitä ja koska lapsiin liitetään usein äidin/naisen hoiva, silloin äärimmäiset feministi-ideologiset kannanotot voisivat uhata heidän kehitystään. Ydinperheen purkamisen pyrintö, voisi olla tämän tyyppinen hanke. Mikäli ydinperhe nähtäisiin naisia alistavana instituutiona pelkästään, huomioimatta sen muita premissejä.
Jep, jo suomalaisen feminismin syntyyn liittyi yhteiskunnallinen valvonta, se on peruslähtökohdiltaan tämän vuoksi maltillinen. Ulkoinen kontrolli on vahvaa, koska toiminta on poliittista ja demokratian pelisääntöjen mukaista.
Hyvyys ja pahuus ovat varmaan kiehtoneet ihmismieltä yhtä kauan kun on ollut ihmisiä. Pahuutta ei osata ymmärtää tai se luokitellaan uskonnon tai jonkin muun kautta sellaiseksi poikkeamaksi joka on seurausta itse saatanasta tai sitten vaan muuten pimeästä vintistä. En tunne psykologiaa lainkaan niin hyvin, että osaisin pohtia kauhean syvällisesti sitä mistä käsityksen puute oikeasta ja väärästä johtuu. Muistaisin joskus lukeneeni sen johtuvan jostain aivojen kemiallisen toiminnan puutteista tai jopa jonkun aivojen osan pimentymisestä.
Moraali ja arvot syntyvät kuitenkin sellaisiksi mitä ne vallitsevassa yhteiskunnassa ovat. Yleensä suurin vaikutus on luonnollisesti vanhemmilla mutta varmaan kaverit ja koulukin kantavat merkittävän kortensa kekoon. Joka tapauksessa jokaisen suomalaisen arvomaailma ja moraali muistuttaa enemmän toisiaan kuin suomalaisen ja vaikka eteläafrikkalaisen ihmisen. Metsälapsista en tiedä ovatko arkoja, pahoja vai hyviä. Mutta uskallan kuitenkin väittää, että eivät tunne sellaista moraalista arvomaailmaa jonka me länsimaalaiset allekirjoitamme. Muistuttaako metsälapsen arvomaailma enemmän eläinten maailmaa, jossa oman lajin selviytyminen on tärkeää ja siinäkin vahvojen lain mukaan eläminen. En omaa näistä muuta "tietoa" kuin muutamat elokuvat, joiden tarjoamaan todelliseen tietoon ei ole luottaminen.
Kaikki ihmiset sortuvat tekemään pahoja asioita elämänsä aikana. Siihen tarjoutuu tilaisuuksia mielin määrin elämän aikana ja tällöin meidän moraalimme joutuu koetukselle. Toisilla se pettää useammin ja toisilla harvemmin. Tietenkin on hieman epämääräistä tuota pohtia, koska pahuus kuten hyvyyskin merkitsee ihmisille hieman eri asioita. Äärimuodot lienevät kaikille samat mutta harmaa alue ihmisten välillä on varmasti hyvin laaja.
Kyllä tiettyihin järjestöihin liitetään suoraan pahuutta. Erilaiset moottoripyöräkerhot saavat helposti väkivaltaisen ja rikollisen leiman, olivatpa he sellaisia tai eivät. Saksassa hyörivät uusnatsijärjestöt ovat pahoja varmasti kaikkien muiden paitsi heidän mielestään. Joskin epäilen nuorten liittyvän joskus tuollaiseen toimintaan vain koska on kiva olla paha.
Hyvyyden nimissä, jota länsimaissa monasti edustaa nimenomaan kristinusko, tehdään ja on tehty edelleenkin pahoja tekoja mielin määrin. Onhan Bushillakin kristinusko eräänä teemana öljylätäkköjen perässä jouksemisessa lähi-idässä. Yksinkertainen ei voi korostaa tarpeeksi sitä, kuinka oleellista olisi irrottaa kirkko ja valtio toisistaan. Kristillinen puolea ja nyt tuleva islamin puolea pitäisi mitä pikimmiten häätää arkadian mäeltä mahdollisimman kauas omiin mekkoihinsa ja kirkkoihinsa. Hyvyys, jollaisena uskonnossa nähdään, ei voi tulla minään autuaana tietona taivaalta tai mistään muualtakaan. Tämä tarkoittaisi sitä, että kaikenlainen hyvyyden ja pahuuden pohtiminen olisi täysin turhan päiväistä. Moraalisäännöt ja elämisen tavat paukutetaan pöytään muhamedin, jumalan ja muiden ukko ylijumalien puolesta eikä niihin ole maan pienellä eläjällä paljoa nokan koputtamista.
Feminismistä suomessa tunnumme olevan kovin samaa mieltä. Joskin joskus leikittelin ajatuksella, että jos feminismin äärimuotoja levieäisi Suomeen hieman laajemmin niin houkuttelisiko se nuoria tyttöjä mukaansa. Jos teemana olisi miesten teurastus ja hävittäminen, eikä miesten alistamisessa nähtäisi mitään pahaa niin toimisiko se samanlaisena houkuttimena kuin esim. uusnatsien äärimmäiset käsitykset elämästä? Tällöin voidaan tietenkin miettiä, että puhutaanko enää feminismistä vaiko kenties jostain toisenlaisesta rodunjalostamisesta tms yli- ja ali-ihmisistä.
kyl kyl. juu juu. En tiedäkkään. En erotu, munat meillä kaikilla on.
Ihmisen erottaa eläimestä oikeastaan ainoastaan hänen kykynsä, tehdä tietoisesti väärin. Eläin on impulsiivinen ja vailla harkintaa toimiva, ainoastaan (kotieläimet) laumaeläimen säädökset sitovat käyttäytymistä, tätä pidetään sitten koulutuksen perustana. Mikäli ihmiseltä puuttuu myös impulssien hallintakyky, kasvatustoiminta on saman tyyppistä ts. toistoihin perustuvaa. Käsitys oikeasta ja väärästä ei ole silloin mahdollista, väärästä toiminnasta tulevat ikävät seuraamukset, kyllä.
Ihmisille on siis jossakin kehityksen vaiheessa tullut kyky käsitellä moraalisia kysymyksiä, silloin käsitys oikeasta ja väärästä on syntynyt. On syntynyt arvoja, joiden mukaisesti tulisi elää.
Moraaliset arvot ovat sidottuja yhteiskunnallisiin arvoihin ja ne ovat pääsääntöisesti tehty tukemaan vallassa olevien etuja. Aikoinaan kirkon valta oli suurta, silloin uskonnollinen arvomaailma oli tärkeä. Katollinen kirkko vahvisti valtaansa myös taloudellisesti, varsin monet moraaliset arvot lisäsivät kirkon kassavirtaa. Pappien naimattomuuslupaus oli eräs tämän tyyppinen päätös, mikäli papit eivät saaneet mennä naimisiin, niin heidän omaisuutensa palautui kirkolle, huolimatta olemassa olevista muista perillisistä. Pappien naimattomuuslupaustahan ei juuri muuten valvottu, lähes poikkeuksetta heillä oli "taloudenhoitajiensa" kanssa lapsia. Lapsia ei vaan saanut tunnustaa. Esimerkkejä on toki muitakin.
Maallisen vallan kasvun myötä, kirkon valta väheni, tämä näkyi oikeastaan aika nopeasti arvojen muuttumisena. Hurskauden tilalle tuli uutteruus ja taivaallisen palkinnon lisäksi/sijasta haluttiin taloudellisia palkintoja. Muutos näkyi varsin nopeasti talonpoikaisarvojen noustessa moraalisiksi arvoiksi, perhe muuttui tärkeäksi.
Taloudellisen hyvinvoinnin kasvun myötä kapitalistiset arvot ovat nousseet moraalimme keskiöön, omistaminen on lainsäädännöllämme paremmin suojattu, kuin ihmisten henki. Suhtautuminen ns. joutoväestöön on muuttunut tuomitsevammaksi, koska heille ei ole enää käyttöä tilapäistöissä ts. työelämä on erikoistunutta.
Käsitykset oikeasta ja väärästä ovat muuttuneet kehityksen mukana varsin radikaalisti, tämä on mahdollista, koska ihmisten käsitykset eivät ole siten stabiileja, kuten on aiemmin luultu. Äskettäin tehtiin ns. moraaliarvoja mittaava koe, jossa ihmiset vastasivat varsin yksinkertaisiin monivalinta kysymyksiin. Kysymyksiin oli piilotettu varsin perustavalaatuisia moraalisia testejä, mm. suhtautumista ihmisiin vs. eläimiin. Stressittä tehdyissä vastauksissa, moraaliset arvot vastasivat varsin hyvin aikamme hyväksyttyjä arvoja. Stressin kasvaessa, vastaukset muuttuivat hämmästyttävästi, mm. kysymykseen. "sallisitko auton alle kuolleen perhekoiran syömisen, mikäli se estäisi perheen nälkäkuoleman?" Vapaasti harkittuna, vastaus oli (lähes poikkeuksetta) kyllä, stressitilanteessa vastaus muuttui. Kotikoira oli siis arvona läheisempi ja tutumpi, kuin nälkäkuoleman mahdollisuus, näin siis impulsiivisesti nähtynä.
Moraaliarvojen muuttuessa, kirkon merkitys on vähentynyt ja ns. yleishumanistisuus on lisääntynyt, tämä näkyy mm. suhtautumisessa poikkeaviin. Vaikka kirkko yrittää edelleenkin toimia kansakunnan moraalin vartijana, sen vaikutus vähenee edelleen. Tämä on johtanut siihen, että kirkko toimii, jo nyt varsin pienessä marginaalissa, moraalikysymysten suhteen. Kannanotot ovat maallistuneen ja tulleet ihmisläheisimmiksi.
Mikäli rajua vastakkain asetteluita yhteiskuntaan halutaan, silloin täytyisi luoda luokkayhteiskunta ja erottaa sukupuolet toisistaan, näin ainakin lapsuuden ajaksi. Näin syntyisi vierauden kokemus ja ainoastaan silloin moraaliset pidäkkeet löystyisivät riittävästi, jotta samanlaiseen, mutta eri sukupuolta olevaan voisi äärimmäistä tuhoavuutta osoittaa. Tämä näkökulman takana on varsin pitkä sisäisten konfliktien seuranta. Vahva jaottelu lisää väkivaltaa, johtuipa jako mistä vaan.
Syystä että ihmisen erottaa eläimesta kyky tehdä tietoisesti väärin, minä uskon, että pahuus on ihmiselle valinta. Olisi mielenkiitoista kuulla sellaisen henkilön logiikka asiasta, joka uskoo, että olemme syntyjämme pahoja.
Kirjoituksesi oli erittäin täydellinen - ei voi olla kuin samaa mieltä. Sen mitä vajavaisilla tiedoillani asiasta pystyn hahmottamaan.
Vaikka tittelityy (taas kerran) muuttaa käsityksiäni maailmasta ainakin jossain määrin niin en ole vieläkään vakuuttunut etteikö ihminen olisi syntyjään paha. Esimerkiksi kasvatus on pitkälti kertomista siitä miten ei pidä tehdä ja mikä on väärin. Erilaiset vallitsevat arvot ja moraalit ihmisillä ovat puhtaasti kasvatuksellisia ja opittuja. Vaikkakin tätä käsitystäni hieman hämärtää teoria anarkisistisesta yhteiskunnasta, jossa ei ole mitään arvoja tai moraalia. Kuitenkin tähän yhteiskuntaan erilaisia sääntöjä, lakeja ja arvoja muodostuu väkisinkin jossain vaiheessa. Mutta tästä pitää kirjoittaa erikseen joskus.
..on pientä liikettä aivoissakin havaittavissa..
Oho, kauniisti kannustettu, ihan tuli kyynel silmään. Kiva on kuulla, että kirjoittelullani on jokin muu merkitys, kuin viihdyttäminen.
Kasvatus ei ole sitä, että kerrotaan oikeasta ja väärästä, tai se on sitä ainoastaan pieneltä osin.
Kasvatus jakautuu kahteen tärkeää osioon, opastukseen ja oppimiseen. Opastus on neuvontaa ja keskustelua. Oppiminen tapahtuu matkimisen ja omaksumisen kautta, otetaan mallia lähiympäristön käytöksestä, näin tehdään sekä hyvässä että pahassa. On arvioitu, että lapsi oppii pääosin näin, opastuksen merkitys on marginaalinen.
Opastus ja neuvontakaan ei ole varsinaisesti moraalikasvatusta (sitä on lasten ja vanhempien kohtaamisissa yllättävän vähän -normaalisti). Ohjaus kohdistuu pääosin sosiaaliseksi kasvattamiseen. Opastetaan siihen, kuinka tullaan toimeen ihmisten parissa -mitä olisi järkevää tehdä. Moraalikasvatus on ulkoistettu koulun ja kirkon toimesta tapahtuvaksi ja tulee (luultavasti) hieman liian myöhään kasvatukseen mukaan.
Amerikassa on tutkittu noin 11-12 v. poikia, mikäli heidät jättää valvomatta vuorokautta pidemmäksi ajaksi, lähes poikkeuksetta seurauksena on anarkia, näin ei siis voi Amerikassa tehdä, se on jopa lainsäädännössä kiellettyä. Suomessa ei samanlaisia ongelmia ole. Luultavasti amerikkalainen moraalikasvatus on varsin tiukkaa ja perustuu silmänpalvontaan. Pahuus on siis sallittua salassa, tämä viesti siis lapsille välittyy -mallioppimisen kautta.
pientä vastasyntynyttä tai muutaman kuukauden ikäistä vauvaa n. parivuotiaaseen asti, niin hänellä on itsessään ilman äitiä tai muuta huoltavaa henkilöä sisällään musta kaaos, johon vain huoltavan henkilön läsnäolo tuo valoa ja järjestystä eli n.s. paranoidis-skitsoidinen positio. Romaniassa aikoinaan hoidettiin orpoja vauvoja tehdasmaisissa laitoksissa, joista puuttui "huoltava henkilö". Seurauksena oli n.s. anakliittinen depressio, johon vauvat kuolivatkin. Tässä paranoidis-skitsoidisessa positiossa piillee ihmisen perimmäinen pahuus. Vasta kun vauva kasvaa ja alkaa huomata pahuuden itsessään hän tulee depressiiviseen positioon, jossa alkaa omatunto kehittyä. Lapsen musta-valkoinen maailma kehittyy suojaksi herkälle mielelle ja raa'at sadut antavat omalletunnolle osviittaa siitä, miten pahuus saa aina palkkansa ja sen tulee se saadakin ja sen perusteella nauttii suuresti näistä saduista. Kristityn maailmassa lapsi on esikuva terveeseen lainkuuliaiseen aikuisuuteen juuri tämän musta-valkoisuuden vuoksi, koska se on niin perimmäistä itseämme ja "se portti on ahdas ja tie on kaita", koska tämän musta-valkoisuuden, lain noudattamisen (kymmenen käskyn) saaminen sydämeen kuolleen kirjaimen sijasta ottaa todella koville ja on todella vaikeata aikuisen harmaaskaalalla höystetyssä maailmassa, koska kaikkien tekojen punnitseminen oikeiksi tai vääriksi tapahtuu harmaaskaalalla, mikään teko ei ole yksin hyvä tai paha, musta-valkoinen. Että kaikki instituutiot tekoihin pyrkivinä ovat sekä pahoja että hyviä, harmaaskaalalla joko vaaleampia tai tummempia riippuen tekojen kohtalokkuudesta kohderyhmille ja -henkilöille ja näiden suhteellisesta koosta.
Yksinkertainen ja Tittelityy kerrankin jostakin asiallisesta tällä sivustolla.
Feminismi ei itsessään ole pahuutta, eikä paha, mutta feminismillä on taipumusta olla itse itseään vastaa.
Esim. feminismi suhtautuu positiivisesti muslimien maahanmuuttoon, vaikka islam ei suvaitse feminismiä naisen tasa-arvosta puhumattakaan, ainakaan niin kuin se länsimaissa ymmärretään.
Feminismi ei ymmärrä ottaa vastuuta omista pyrkimyksistään, vaan kaivaa kuoppaa itselleen.
feminismi suhtautuu postiivisesti muslimien maahanmuuttoon tai jotakin vastaavaa? Feminismi on feminismiä ihan samoin kuin ateismi on ateismia; yksilö voi olla feministi ja puolustaa pakolaisten oikeuksia, olla feministi ja ateisti, olla feministi ja kristitty, olla feministi ja... mutta feminismi sinänsä on naisten oikeuksien puolustamista eikä sitä ja jotakin muuta, mitä joku haluaa siihen liittää.
"yksilö voi olla feministi ja puolustaa pakolaisten oikeuksia,"
Kysymys ei ole pakolaisten oikeuksista, kun kyseessä on maahanmuutto.
Pakolaiset eivät lopu ottamalla heitä maahan.
Toimiva monikulttuurisuus on propagandaa, johon myös feministit on huijattu.
Feministi suhtautuu myönteisesti pakolaisten maahanmuuttoon vain siksi, koska kristitty valkoihoinen heteromies on sitä pääsääntöisesti vstaan.
Olin sanomassa, että feminismiin ei automaattisesti liity mitään muuta aatetta, vaikka yksilöillä voi olla erilaisia mielipiteitä asioista.
Mitä pakolaisten maahantuloon tulee, eikö siitä keskusteluun ole oma palsta?
aatteenahan feminismi on jakautunut tunnetusti erilaisiin "lahkoihin", jolloin myös feminismissä ilmenevä pahuus on monikasvoista, monella tapaa ilmenevää. ääriliikkeissä julkinen tiedottaminen toimii propagandistisilla iskulauseilla yksinkertaistamalla ongelmakohdiksi koetut asiat. tällöin on vaarana se, että tietoisesti levitetään yksipuolista totuutta koko totuutena. feminismin piirissä tällainen pelkistetty totuus kuvittaa naisen hyvää edustavaksi uhriksi ja miehen lähes aina pahaa edustavaksi sortajaksi. osittain tällaista miesten alienatisointia eli ulkopuoliseksi uhaksi tekemistä edustavat retoriset puheet patriarkaatin hegemoniasta, hyvä veli-verkostoista, palkkaeron korostaminen, vaikka ongelman ydin on segregaatio lähinnä. samoin sinänsä jossain määrin olemassa olevan lasikatto-ilmiön liioittelu edustaa tietoista pahan tekemistä, koska naisilla on tunnetusti myös parempi jalusta ponnistaa. lasilattia eli sosiaalinen tukiverkosto on naisilla tiuhempi, syrjäytyminen on suurempi uhka miehille.
suomalainen feminismi on pääsääntöisesti kylläkin verraten maltillista ja ylilyövä propaganda kuihtuu yleensä nopeasti. avoin keskustelukulttuuri, mitä tällaiset foorumit edustavat, tuovat aiheeseen kuin aiheeseen riittävästi erilaisia näkökantoja pitämään tavoitteet ja todellisuuden tajun realistisella pohjalla.
....että kannattaa muistaa että yksi radikaalifeministinen määritelmä on se, että radikaalifemakon mielestä naisten väkivaltaa ei kuulu edes tutkia, oli luvut ihan mitä tahansa. Päinvastoinhan kuuluu vastuullistaa jopa lapsiin kohdistuvasta väkivallasta yksinomaan mies vrt muuten viimeaikainen tutkimus jonka mukaan naiset on kovempia kurittamaan lapsia kuin miehet. Tuo ei ole enää vain puolihullujen hommaa. Erilaisiin yhteiskunnallisiin instituutiouhiin on näitä ihmisiä soluttautuneet, ja hemmetin paljon - Kantolasta Perttuihin, feminist state:eineen.
Mutta asiaan. Eli Ruotsissa radikaalifeministit kun pääsivät vallankahvaan niin siinä huomasi kun olivat ryhtymässä puhkemaan kukkaan että minkälaista porukkaa oikein on. Kun manataan vihaa jo oikein nuoristakin tytöistä. Mummit ja vaaritkin kelpasi. On sitä tapahtunut Suomessakin, tosin enemmän implisiittisesti. Hyvä femakkohan ottaa jo nuoren lapsen viha-agendaansa. Sitten kun oppii ymmärtämään tiedettä, niin syötetään yksipuolista kielellistä diskurssia, jolla vedetään sisko sellaiseen lahkotilaan, että vertauskuvaa voinee hakea vaikka Elämän Sanasta. Ei kai se ole ihme että tulee noita puolihulluja "naisviha" syytöksiä, tai muunlaista raiskausjuttua, osa on manipulaation uhreja. Ties vaikka siihen päälle myös oikeitakin seksuaalisen väkivallan ym uhreja, ja he vasta ovatkin femakon arsenaalissa ykkösluokan sisaria - sokeaa kostoa huokuen. Ja mitä pidempään onnistuu pitämään vihaa huokuvina uhreina, sitä tyytyväisemmät on iso-siskot ja yhteishenki pelaa muutenkin.
Eli asiasta. Kannattaa hakea vertauskuvaa kun ja miten muunlaiset ideologit tulevat valtaan. Kyllä Pol Pot:kin oli sivistynyt kaveri opiskelemassa Pariisissa ja kulttuurivallankumous Kiinassa alkoi pienen opiskelijaporukan toimesta.
Ei nuo pahat ihmiset ole varsinaisesti puhjenneet kukkaan, feminismiä on analysoitava ihan eri metodein kuin jostain virallisesta poliittisesta retoriikasta. Erityisesti se, miten ei siskot kyenneet irtisanoutumaan tuosta naapurin pahuudesta, puhuu jo paljon puolestaan. Tälläkin palstalla on tullut esille tuota miten femakko kiihottuu sadismista. Feminismin parissa on pahan kosketus, on siellä seassa sitten joku hemmetin hölmö altruistikin. Mutta todella harvinaista.
siitä pitikin vielä kirjoittaa eli tasa-arvotyö virallisella tasolla on naisten asemaa parantamaan pyrkivää, siis valtiofeminististä. tasa-arvolain perusteita myöten asia on näin kirjattu. samaten tasa-arvoon tähtäävät toimet ja toimijat ovat pitkään olleet yksinomaan naisenemmistöisiä, luultavasti asymmetrisen propagandan myötä tilanne on kehittynyt tällaiseksi.
avoimessa viestintäilmastossa tällainen vääristymä ei tietenkään loputtomiin voi kestää ja niinpä onkin virallisilla tahoilla havahduttu miesnäkökulman tuomiseksi mukaan tasa-arvotyöhön. samoin erilaista aktivoitumista on havaittavissa muissakin ympyröissä, kotro&kumppanit mainitakseni.
pahuus ja älykkyys ovat vaarallinen yhdistelmä, ja ideologiaan liitettynä niillä voi saada aikaan laajamittaista tuhoa. esm iranin presidenttiä voi pitää erittäin älykkäänä, myös sosiaalisesti lahjakkaana. kuitenkin tämä televisiokameroiden edessä vapautuneesti naureskeleva veijari pystyy omalla maaperällään kuulopuheiden mukaan omakätisesti eliminoimaan poliittisia vastustajiaan tai muita inhokkeja.
tutkimuslaitoksilla on kova työ tehdä tulosta nykyään. suomen akatemian rahoittaman valta, väkivalta ja sukupuoli -tutkimushankkeesta on ilmestynyt osaselvitys, josta selviää muun muassa se, että väkivaltaa kokevat parisuhteissaan herkimmin nuoret naiset. eikä keski-iän ylittäneet kuten on aikaisemmin otaksuttu. lisäksi tutkimus kertoo, että parisuhdeväkivalta on sukupuolittunutta. nainen on harvoin lyövä osapuoli ja vakavissa tapauksissa väkivalta on aina miesten aiheuttamaa :
http://www.iltalehti.fi/uutiset/200710046678222_uu.shtml
http://www.uta.fi/laitokset/naistutkimus/verkosto.html
...aika moni feministi kertookin täällä säännöllisin väliajoin, kuinka palsta on "huono" tai "kuivunut pystyyn" jne. kun useammat näkökulmat osoittavat feminismin ytimen höttöyden.
Tosin itse olen ollut täältä viime aikoina pois, kun feminismistä ei ole enää mitään semmosita sanottavaa, eikä muiltakaan ole tullut enää pariin vuoteen uusia näkökulmia, josta nyt kannattaisi keskustella.
Sinänsä jännä katsoa, että uutisointi alkaa nyt heijastella sitä, mitä tässä olemme pitkään uumoilleet. Enää ei ole tabu uutisoida vaikkapa perättömistä raiskaussyytteistä tai vaikkapa siitä, mitä olemme aina tienneet naistenkin väkivaltaisuudesta... Ei yksipuolinen feministinenkään hahmotelma "todellisuudesta" onneksi voi määräänsä enempää kestää, sikäli mikäli ihmiset vain pitävät silmänsä auki.
Lyhyesti: Hyvä on se, mikä on olemassa ja paha taas se, mikä ei ole olemassa (abstraktiivinen totuus).
Toimin monipuolisesti rakennusalalla ja kokemuksesta oon huomannut, että konkreettinen kivijalka kestää enemmän painoa kuin teoreettinen.
Sanoihan Jeesuskin aikoinaan, että olkoon puheenne; "On on, ja kaikki mikä siihen lisätään, on pahasta!.
Näinmuodoin vähän luulen, että femismi, joka perustuu selittelyille ja manipulaatiolle, tuhoaa itse itsensä, koska se on irronnut hyvästä. Se kukoistaa vain sen aikaa kunnes hyvyys alkaa hylkimään sitä.
Hyvä, olkoon se kuinka ruma, vastenmielinen tai syntinen tahansa, pääsee taivaaseen, koska se on olemassa...kun taas paha, olkoon se vaikka kuinka kaunis, miellyttävä tai synnitön, ei pääse taivaaseen, koska sellaista ei ole olemassakaan.
No, tulipa nyt riuhtaistua tällainenkin näkemys. Mutta yllättävästi yksinkertaiset ajatukset yllättävät.
Enpä tiedä mitä pitäisi sanoa, näkökulmasi on varsin yllättävä.
Kuinka pahuutta voi olla olemassa, jollei sitä ole? Toisaalta onko, se ettei ole olemassa, jotenkin merkkinä pahuudesta, luulisi muitakin tuntomerkkejä olevan? Nämä pohdinnat ainakin heräsivät?
Samaa mieltä olen siitä, ettei aate, jonka perustalla ei ole todellista tarvetta, menesty. Tyhjyys tulee näkyviin varsin nopeasti, johtuisiko se sitten tyhjyyteen sisältyvästä pahuudesta, onkin jo toinen asia.
En ole lainkaan vakuuttunut taivaan olemassa olosta, siksi kannan ottaminen sinne pääsystä on hankalaa, mutta mikäli virallisen kristillisen opin mukaisesti, jokin on synnitön, se ei voi olla samanaikaan paha, olipa se sitten olemassa tai ei, tai ainakin näin luulen.
Perustusten kestävyydestä en lähde kiistelemään, varmaankin konkreettinen on kestävämpi.
Kysyit:
"Kuinka siis on feministisen pahuuden laita onko sitä ja jos on, niin millä tavalla se ilmenee suomalaisessa feminismissä?"
Mielestäni seuraavat asiat ovat suomalaisessa(kin) feminismissä olleet pahoja.
- kaksinaismoralismi
- yksipuolisuus
- käsitteellisen väkivallan hiljainen hyväksyntä.
Seuraavassa jokaisesta tarkemmin.
Kaksinaismoralismiahan on se, että asettaa muille moraalisia vaateita, joita ei itse ole halukas täyttämään. Suomalaisessa feminismissä kaksinaismoraalia olen aiemmin käsitellyt kirjoituksissani "viikon jörähdys", joissa näitä juttuja olen tuonut esille esim. Naisjärjestöjen keskusliiton lausunnoista. Esimerkkinä nyt vaikkapa se lausunto, kun Espoo mainittiin suomen "tasa-arvoisimpana" kuntana, kun kaikki kolme johtopaikan haltijaa olivat naisia. Kaksinaismoralismiksi tämän tekee samaan aikaan sukupuolisidonnainen valittelu silloin, kun vaikkapa jossain muussa organisaatiossa johtopaikan haltijat ovat miehiä.
Yksipuolisuutta on nähdä yhteiskunnan ongelmat vain yhden osapuolen näkökulmasta, unohtaen kokonaisuudet. Suomalaisessakin feminismissä on ollut paljon yksipuolisuutta, erityisesti perheväkivallasta puhuttaessa. Erityisesti sen aihepiirin tiimoilta suomalainenkin feminismi on kerta toisensa jälkeen retorisoinut perheväkivallan miesten aikaansaamaksi yksipuolisesti ja jopa vastustellut sitä, että myös naisten aikaansaamaa perheväkivaltaa edes tutkittaisiin. Onneksi tästä on nyt tullut ihan neutraalimpia tuloksiakin esiin, jotta koko kuva tulee paremmin esille. Esim. tässä asiassa yksipuolisuudella voi olla pitkässä juoksussa ikäviä seurauksia, mikäli vaikkapa naisten suorittamaan lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan ei tule puututtua, koska siitä ei ole edes puhuttu (vrt. aikanaan tilanne, jossa koko perheväkivalta oli yksityisasia).
Toinen yksipuolinen juttu on tietysti tuo naisen euro kasikytsenttii -hokeman ylläpito, joka perustuu tilastojen yksipuoliseen ihmettelyyn, unohtaen vaikkapa naisten omat tietoiset valinnat.
Yksipuolisuuden sijaan suosittelen ainakin vakavasti otettavaksi haluaville toimijoille edes pyrkimystä objektiivisuuteen, vaikka se ei esim. "naistutkimuksen postmodernissa piirissä" olekaan suosittua.
Kolmas esimerkki yksipuolisuudesta voi olla vaikkapa etujen kahmiminen naisjärjestöille - nythän esim NYTKIS ja naisjärjestöt ovat lobanneet ehkäpä ainoina yhdistyksinä itselleen LAKISÄÄTEISEN tuen... Mielestäni tämä vääristää etujärjestötoimintaa, jos joku yksipuolinen etujärjestö siunataan taloudellisin eduin oikein valtiovallan toimesta, eikä sitten vaikkapa joku toinen kansalaisjärjestö (vaikkapa lastensuojeluun keskittynyt) sitä saa. Miksi naisjärjestöt olisivat joku erityistä tukea tarvitseva instanssi?
Käsitteellisen väkivallan hiljainen hyväksyntä on tullut esiin useaan otteeseen, esim. silloin kun äärifeministien lausuntoja vaikkapa miesverosta ymmärretään hyssytellään (ei tuomita suoraan), kehutaan Valerie Solanaksen kirjojen suomennoksia jne. Se muistuttaa aika lailla sitä, että sovinisti hymähtelee hyväksyvästi sille, jos joku kertoo pitävänsä "akkansa kurissa" roppasemalla pari kertaa nyrkillä sekaan, tms. Ei ainakaan sen intellektuaalisempaa ole tuo.
Yleensähän valhe, eli epätotuuksien viljely ja osatotuuksien korostaminen, on pahaa. Feminismi on useissa yhteyksissä osoittautunut aika kiistatta valheelliseksi liikkeeksi, jota vastaan kannattaa aina taistella ainakin pyrkimyksenä totuuteen ja hokemien kyseenalaistamisella. Göbbels aikanaan sanoi, että valhe muuttuu todentuntuiseksi kun se toistetaan tarpeeksi usein. Ehkäpä juuri siksi ei kannata väsytä heidän, jotka näkevät feminisminkin mädistä osista läpi.
Feministisestä tasa-arvon "monopolisoinnista" olisi jo korkea aika päästä ihan tavalliseen tasa-arvokeskusteluun, jossa otetaankin asiat kokonaisvaltaisemmin. Ihmiseltä ihmiselle.
Ainoa pahuus on joskus ajatuksissa, joissa tekisi mieli ajaa aatetta, todellisia naisvastaisia pahuudenpesiä, terrorismin keinoin.
Nekin jääneet ja jäävät ajatuksien asteelle.
...tahtoo tulla ennemmin tai myöhemmin teoissa esiin.
Kyllä parempaa olisi omata puhdas sydän ja jättää tökeröt ismit.
Aluksi, on hauskaa, kun taas kirjoittelet palstalle.
Toiseksi, tuli mieleen vanha sanonta: Varo, jos vastustajasi kehuvat.
Odottelinkin tämän tyyppistä viestiä, kahdestakin syystä, jaksoit käydä läpi niitä paheita, joita näet feministisessä liikkeessä ja jopa perustelit väitteesi hyvin. Toinen ilahduttava asia oli se, että laajensit pahuuden kirjon. Aivan oikein, pahuutta ilmenee instituutiossa nimenomaan näin epäsuorasti. Muistaakseni Kant sanoi joskus, Etsi valhe, sillä sen varjossa piilee pahuus aina.
Valhe on paheista pahimmista päästä, koska se peittää alleen paljon muuta ja valheen tarve on aina olemassa, mikäli pahuutta pyritään tekemään. Oikeastaan kaikki nuo mainitsemasi pahuudet käsittelivät valehtelemista.
Mainitsemistasi paheista ja näiden väitteiden todenperäisyydestä olemme keskustelleet monesti, siksipä en tässä niihin puutu.
Tasa-arvo keskustelun yksipuolistuminen on ongelma, se on monopolisoitu naisasiaksi, tämä asiantila tulisi muuttaa. Suomessa on paljon ryhmittymiä joiden ihmisarvoinen kohtelu ei toteudu ja siitä huolimatta asioita on vaikea hoitaa. Jo julkisuuden saaminen on ongelmallista, voisin mainita esimerkkinä vaikkapa vammaiset ja heidän subjektiivisen oikeuden henkilökohtaiseen ja riittävään avustukseen.
...että kuten itsekin sanoit, useimmissa yksipuolisissa poliittisissa liikkeissä on pahuutta - ihan siksi, kun yhden asian liikkeet haluavat käyttää opportunistisesti kaikkia keinoja hyväkseen.
USein myös asian varjolla edistetään omaa poliittista jne. uraa - vrt. kristinuskon varjolla silloisten paavien ja kuninkaiden intressejä edistäneet ristiretket, joissa tapettiin itse asiassa vähä-Aasian kristittyjä ihmisiä näiden "Eurooppalaisten kristittyjen ristiretkeläisten" toimesta enemmän kuin toisuskoisia konsaan.
Ristiretkien suhteen tietysti voisi vetää yhtäläisyyden siihen, että feministit tekevät ehkäpä samalla tavalla hallaa tavallisille naisille, kuin aikanaan ristiretkeläiset politiikkaan ja väkivaltaan sitoutumattomille kristityille. Feminisminkin toisaalta kannattaessa yhteiskunna "liberalisoitumista" vapaine avioeroineen, abortteineen, jne. "sateenkaarisuhteineen" kärsivimpänä kansanosana ovat tietysti lapset. Tosin näihin yhteiskuntamme mädännäisyyksiin ei tietysti feminismi ole yksin syypää, onpahan vain kuorossa mukana.
puhdas sydän on vain teoriaa, sen olen itsestäni huomannut, vain kun tunnustaa oman täydellisen kelvottomuutensa ja pyytää hyvyyttäänkin anteeksi Jumalalta, voi saavuttaa todellisen rauhan.
...ei toki merkitse sitä, etteikö ideaali olisi olemassa.
Rauha lienee sama asia kuin puhdas sydän. Samaa mieltä toki olen siitä, että ihmisen omin voimin sen saavuttaminen on perisyntiseltä aina mahdotonta. Omin voimin nöyränäkin tulee monesti todenneeksi, että "liekö minua nöyrempää olemassakaan".
rauha on sitä, että paha sydän saa rauhan Jeesuksessa.
...ja silloin ikään kuin se sydänkin uudistuu, puhdistuu. Sanotaan jo psalmissakin. Eli en käsittääkseni ole kanssasi eri mieltä.
Sen olen ollut ymmärtävinäni, että feminismin edustajat, sikäli kun olen tutkaillut kommenttejansa yms., eivät näyttäisi omaavan juurikaan rauhallista, puhdasta sydäntä - vaan aika lailla materialistisen ja omaa etua tavoittelevan, vastakkainasetteluja tarpeettomasti lisäten, näissä pohjoismaissamme.
jos joku vähänkin luulee olevansa kelvollinen Jumalalle, hän ei sitä ollenkaan ole, vain se joka tajuaa, tunnustaa olevansa täysin kelvoton, on kelvollinen.
syytä siihen. Sääli vain että todellinen naisten ja miesten välinen tärkeä ymmärtämistä lisäävä keskustelu jää nykyaikaisittain sen jalkoihin. Se se vasta tasa-arvoa lisäisi.
Sen puhtaampaa ja viattomampaa oloa on vaikea mistään löytää, kun pystyy arvostamaan kaikkia ihmisiä yhtälailla, riippumatta ihmisen ulkonäöstä( tark. sukupuolesta).
Omaa etuaan ei aja henkilö, joka pitää sorrettujen puolta(naisten). Päinvastoin omaa etuaan ajaa henkilö, joka pitää naisia erilaisessa asemassa kuin miestä, mutta ei huomaa, että itse kuuluu myös tähän joukkoon(jos on esim nainen).
Kysehän on vain siitä, ettet halua uskoa, että feministit voivat hyvinkin omata "puhtaan sydämen", ainakin siinä asiassa, että arvostavat kaikkia ihmisiä yhtäpaljon. Uskoakseni feministit ovat itse sanoneet usein tähän viittaavaa.
tähän sopivaa tutkimusta: pojille annettiin leluja niin, että ne eivät riittäneet koko ryhmälle. Pojista nopeasti muodostui hierarkia, jossa johtaja leikki eniten ja suosikkiensa kanssa, joku/jotkin pojista jätettiin leikkien ulkopuolelle.
tytöille tehtiin sama koe. nopeasti tytöt muodostivat yhteisen sopimuksen, jossa jokainen tyttö sai leikkiä yhtä paljon.
Mitä tarkoittaa paha? Paha tai hyvä ovat tyypillisiä arvoarvostelmia, jotka ovat riippuvaisia vallitsevasta yhteiskunnasta ja sen normijärjestelmästä. Se, mikä Suomessa ehkä katsottaisiin "pahaksi" ei välttämättä jossain toisessa normijärjestelmässä ole sitä ja päinvastoin.
Emme siis voi nimetä mitään toimintaa "pahaksi", muuten kuin oman arvoarvostelmamme puitteissa. Muiden arvoarvostelmien mukaanhan sekin toiminta voi olla täydellisen hyväksyttävää ja "hyvää".
Sitä ei ole kattavasti määritelty, siksipä esitinkin kysymykseni. Halusin saada toisaalta pahuuden määrittelyjä ja myös sen ilmiasuja esille.
Rajaus on aika helppoa tehdä, koska pyysin nimenomaan Suomalaisen feminismin analyyttistä arviointia. Mikäli suomalaista todellisuutta arvioidaan, arvomaailma on aina täällä oleva, mikäli sitä ei sitten määritellä toisin. Mikäli haluttaisiin katsella feminismiä muiden arvoasetelmien mukaisesti, silloin alkuasetelmissa se olisi määriteltävä ja myöskin syyt (arvomaailman vaihtamisen perusteisiin) perusteltava. Tämä on aika normaalia keskustelukäyttäytymistä/puheenvuorojen alustamista.
Feminismin pahuus tunkee koko aatteen läpi. Kerrataanpa taas feministien pahuuden alkujuuri:
"Feministit pyrkivät sukupuolten väliseen tasa-arvoon naisten asemaa parantamalla."
Kun väitetään, että naissukupuoleen nimityksessään viittaava aate ajaa tasa-arvoa, syyllistytään pahaan valheeseen. Tasa-arvosta välittävä ihminen ei erottele miesten ja naisten tarpeita toisistaan. Feministien ahneus ja yksisilmäisyys seuraa välttämättömästi suoraan aatteen valheellisesta alkujuuresta.
Feministi väittää ajavansa tasa-arvoa, mutta pitää naista arvokkaampana kuin mies ja itseään arvokkaampana kuin muut. Hän ajaa omaa etuaan. Feministit tekevät hyvän asian varjolla pahaa. Feministit ovat rehellisten ja oikealla asialla olevien ihmisten vihollisia.
Ei ole tarpeeksi voimakkaasti sanottu, että feminismissä on pahuutta, sillä feminismissä ei ole lainkaan hyvyyttä. Feminismi on pahuutta. Aatteensa kannattajiksi nuoria naisia aivopesevät feministit ovat läpimätiä myrkyttäjiä, ihmisyyden rikollisia.
feminismi on ymmärrettävä ja asiallinen liike, koska naisen asema oli karmean alistettu patriarkaalisessa maailmassa. Edelleen nainen on alistettu monella tavalla, jo tällä sivustolla olevat miesten älyttömät sovinistiset mielipiteet osoittavat sen. Että kyllä feministeillä - ei femakoilla - on vielä paljon tekemistä yritettäessä saada naisille heidän luonnolleen - ei miehekkyyttä matkiva - sopiva ja tasa-arvoinen asema yhteiskunnassa. Femakkoudella tarkoitan feminismin äärimuotoja, jotka ovat yhtä haitallisia ja sairaita kuin sovinismikin. Eli täällä on arvosteltu feminismiä ja sen mahdollista pahuutta toisen yhtä pahan systeemin, sovinismin, taholta femakkoudesta ei feminismistä, jolla tarkoitan todellista naisliikettä, jolla on oikeat perusteet.
...feminismi on turha liike. Tasa-arvosta pitää noin yleensä puhua laajemmin ja kokonaisvaltaisemmin, ei kangistuen silkkaan naisnäkökulmaan.
Samaa mieltä esim. siitä, että naisasia on polttavin yhä eritoten kehitysmaissa, jossa naiset ovat se poljettu ihmisryhmä. Siellä on tuettava esim. kristillistä lähetystyötä ja vaikkapa mikrofinansiointia, joilla kehitysmaitten naisia saadaan taloudellisesti riippumattomiksi miehistä, elämään omaa elämäänsä.
vaan on edelleen meilläkin vielä osittain ratkaisua vailla ja siksi edelleen polttavan ajankohtainen. Sukupuolten välinen taistelukin olisi jo lopetettava ja lisättävä sukupuolten välistä ymmärrystä ja yhteisymmärrystä. Olemmehan kuitenkin monella tapaa sekä fyysisesti että psyykkisesti erilaisia ja se tekeekin asiasta mielenkiintoisen, missä suhteessa objektiivisesti ja subjektiivisesti eroamme.