Kuka kerää uskonnosta vain kaiken hänelle sopivan, hauskan ja hyödyllisen?
Maamme runsaslukuisimmaksi sanotut evankelisluterilaiset.
Kirkossa on hauska mennä ripille, pitää häät ja hautajaiset, koskapa ihminen tarvitsee juhlimiselleen ja rituaaleilleen komeat puitteet. Monet kirkot ovatkin varsin miellyttäviä silmälle arkkitehtonisessa mielessä, ja mukavan harras ja vanhahtava tunnelmakin niissä on. (En nyt puhu helvetin rumista pytingeistä joita on väännetty viimeisinä vuosikymmeninä.)
Mutta vaadipa ev.lutia menemään kirkkoon joka ikinen sunnuntai kuuntelemaan saarnaa ja antamaan rahansa kolehtiin jonkin jukujukumaan hyväksi. Eihän punaniska juntti ev.luti elikkäs tuikitavallinen suomalainen semmoisesta innostu. Sehän on uskovais-hihhuleita varten semmoinen.
- Tulipahan vaan mieleen tässä kun olen itse saanut panteisti-spiritualisti-esoteerikkona kuulla että haluan vain parhaat puolet uskomisesta. Että ketkähän ne tässä maassa taitavat eniten niitä rusinoita pullistaan sorkkia esiin?
Henkisten asioiden syvällisempi pohtiminen sitten onkin niin kovin ikävää, että se onkin tästä joukosta parempi jättää muiden suoritettavaksi...
Mutta te lukijat ette tietenkään ole näitä kaikki kiva pelkästään mulle -tyyppejä, koska te sentään vaivaudutte näitä juttuja fundeeraamaan. Kiitos siitä.
Maamme runsaslukuisimmaksi sanotut evankelisluterilaiset.
Kirkossa on hauska mennä ripille, pitää häät ja hautajaiset, koskapa ihminen tarvitsee juhlimiselleen ja rituaaleilleen komeat puitteet. Monet kirkot ovatkin varsin miellyttäviä silmälle arkkitehtonisessa mielessä, ja mukavan harras ja vanhahtava tunnelmakin niissä on. (En nyt puhu helvetin rumista pytingeistä joita on väännetty viimeisinä vuosikymmeninä.)
Mutta vaadipa ev.lutia menemään kirkkoon joka ikinen sunnuntai kuuntelemaan saarnaa ja antamaan rahansa kolehtiin jonkin jukujukumaan hyväksi. Eihän punaniska juntti ev.luti elikkäs tuikitavallinen suomalainen semmoisesta innostu. Sehän on uskovais-hihhuleita varten semmoinen.
- Tulipahan vaan mieleen tässä kun olen itse saanut panteisti-spiritualisti-esoteerikkona kuulla että haluan vain parhaat puolet uskomisesta. Että ketkähän ne tässä maassa taitavat eniten niitä rusinoita pullistaan sorkkia esiin?
Henkisten asioiden syvällisempi pohtiminen sitten onkin niin kovin ikävää, että se onkin tästä joukosta parempi jättää muiden suoritettavaksi...
Mutta te lukijat ette tietenkään ole näitä kaikki kiva pelkästään mulle -tyyppejä, koska te sentään vaivaudutte näitä juttuja fundeeraamaan. Kiitos siitä.
Vastaukset 15
Vanhimmat
"Tulipahan vaan mieleen tässä kun olen itse saanut panteisti-spiritualisti-esoteerikkona kuulla että haluan vain parhaat puolet uskomisesta. Että ketkähän ne tässä maassa taitavat eniten niitä rusinoita pullistaan sorkkia esiin?"
Heh, nii-in, porukka jota arvostelet nyt edes yrittävät pysyä kontekstissa, ja yhdessä opuksessa, mikä kuintekin on pyhistä kirjoista pyhin. (Ainoa Jumalan Sanahan on Kristus. Muut ovat ihmisen enempi tai vähempi inspiroitua kirjoitusta, jollei sitten ole kyseessä Jumalan antama kirjallinen ilmoitus.)
Mutta sinä sitä vastoin rohmuat kaikki kirjoitukset, luet niitä samalla periaatteella kuin puhelinluetteloa..Eli seuraavan kerran kun käyt ostamassa kastettavaa, niin suosittelen että ostat suoraan rusinoita, kun itse pulla ei kelpaa. ;D
totuus löytyykin tutkimalla muidenkin totuuksia ja vertailemalla niitä omaan totuuteen.
Se edellyttää tietenkin sellaista asennetta, että se meidän puolue ei ole aina oikeassa ja muut väärässä varsinkin kun siinä 'meidänkin' puolueessa on useita eri totuuksia ja oppositioryhmiä.
Mitä tulee pyhimmästä pyhimpään opukseen niin
näyttää siinäkin laki olevan vain se miten sitä luetaan.
Uskonto kehittyy siinä kuin mikä tahansa muukin
kulttuuri. Tämän päivän fundamentalistit tulevat tulevaisuuden ihmisille näyttämään yhtä naurettavilta kuin keskiaikaiset noitavainot ja inkvisitio.
Aika näyttää minkä muodon uskonto saa tai korvautuuko se täysyn jollain muulla.
maailma missä elämme on illuusiota, jossa on fragmentoituneita totuuden kappaleita. Totuus on se joka on ulkopuolella, ja sisäpuolella, ihmeellinen uskomaton.
Josta saamme omin neuvoin kutakuin mosaiikkisen käsityksen.
Näin ollen Totuutta lähestyessä, Totuus ottaa meitä kohden tuhat askelta, kun me otamme sitä kohtaan yhden.
Uskonto, on uskon vihollinen.
Tai sanotaanko että uskonto on kyllä uskon veli, olihan Kain, tuo tämän maailman ihminen, Kahn-keisarikin, Abelin veli ja murhaaja.
näitä,"allekirjoituksella Jumala",kirjallisia ilmoituksia näkisi?
""Ne jotka etsivät, eivät saisi lopettaa etsimistä ennen kuin löytävät. Kun he löytävät, he muuttuvat. Kun he muuttuvat, he tekevät ihmeitä, ja hallitsevat kaiken."
"Tunne se, mikä on kasvojesi edessä, ja mikä sinulta on salattu, paljastetaan sinulle. Sillä ei ole mitään salattua mikä ei tulisi paljastetuksi. [Eikä ole mitään haudattu eikä se tulisi nostetuksi.]"
No niin, olipa kiva, että kerroit, millaista uskonnollisuutta edustat. Onko tekopyhyys, itsekeskeisyys, toisten yläpuolelle asettuminen ja farisealainen hurskastelu yleisempikin elämäntapa teidän panteisti-spiritualisti-esoteerikkojen keskuudessa, vai oletko poikkeus?
Tuolla asenteella ei kannattaisi juuri puhua "henkisten asioiden syvemmästä pohtimisesta", siihen kun sinulla on vielä piiiitkä matka...
Kiitos kuitenkin, että tulit tänne kirkastamaan meille eksoteerikoille sen syyn, miksi kannattaa sittenkin pysyä tuikitavallisena kirkon jäsenenä - jos teillä salaseuralaisilla nimittäin on tuollainen tyyli, niin: mieluummin hiukan vähemmän tuollaista "henkistä kasvua", kiitos.
Oli uskoni mikä tahansa, olen toki epätäydellinen monin tavoin.
Jos sinä kuulut kirkkoon, sinun pitäisi toki ottaa vastaan myös velvoituksia siltä, eikä pelkästään huvituksia. Sitä minä en teissä ev.luteissa tajua, että te pidätte häät ja kastajaiset sun muut kirkossa ja kittaatte pullakahvejanne, mutta mitään vastuuta te ette ota henkisestä kasvamisestanne. Ette nykyään enää kuuntele edes jokaviikkoisia saarnoja, joissa ehkä sanottaisiin jotakin epämiellyttävää.
Vaikka tosin... kun en ole kirkossa pitkään aikaan käynyt, niin ehkäpä ne saarnatkaan eivät enää ole edes niin korvaan särähtäviä kuin niiden soisi olevan.
Henkinen laiskuus on synti siinä missä muutkin.
pännii esoteerikoiksi itseään kutsuvissa ihmisissä se että kun he aikansa ovat tutkineet oppeja jne niin yhtä äkkiä heistä tulee kaikkitietäviä sisäisen tiedon sanansattajia.
He myös käyttäytyvät niinkuin heillä olisi suurempikin tieto ja oivallus hallussaan mutta aika nopeasti huomaa ettevät he tiedä oikeastaan yhtikäs mitään.
Sellainen että rakennetaan jokin valmis malli päähän "tämä on totuus" on minusta ihan yhtä huuhaata kuin kirkon opit.
No on siellä aitojakin etsijöitä jotka uskaltavat kyseenalaistaa aina ja uudestaan kaiken mutta harvemassa kuitenkin.
En nyt tarkoita sinua tuli vaan mieleen noista eseoteerisen tiedon kvasitietäjistä tämä.
Ihan yhtä raivostuttavaa pelleilyä löytyy joka ryhmästä. Itseäkin hävettää välillä mainita kiinnostuksestani esoteriaan, kun tietää millaisia esoteerikkoja löytyy pilvin pimein. Enkä halua kehua olevani sen parempi niitä muita, koska sittenhän varsinkin olisin samanlainen kuin ne muut omahyväisyyteensä tukehtumaisillaan olevat...
Aikansa kutakin. Tämän päivän totuudet ovat huomispäivänä havaittavissa vasta epäselviksi osatotuuksiksi. Siksi ei kannattaisi vannoa kenenkään että nytpä tiedän kaiken ja olen valmis.
tuntuu että uskonnolliseen ajatteluun liittyy suuri määrä egon pullistelua ja isottelua.
Haetaan jokin varmuus sille, että olen tärkeä ja kuolematonkin.Mihin ihminen tarvitsee tätä pullistelua. Pomoillaakseen ja tunteakseen itsensä merkittäväksi ihmiseksi. Mistähän johtuu että tavallinen normaali elämä ei anna samoja viboja kun iänkaikkisen elämän jano.
Itse ajattelen että ikuinen elämä uskonnollisessa mielessä on varsinaista piinaa ja kidutusta. Tuhansia vuosia olisi aikaa ajatella olenko ikuinen vai enkö ole kas siinä pulma?
Syö paljon pullia, se kasvattaa...ymmärrystä. Ällös pelkiä rysinöitä syyhyn nyppää.
vastaukset uskon kautta ovat löytyneet,
sitä on todennäköisesti edeltänyt turhautunut
kahluu erilaisten maailmankatsomusten soissa.
Jumala on monille lopullinen ja vakuuttava vastaus
'elämän ongelmaan'. Tällaisen katsomuksen omaksuneen ihmisen on vaikea tajuta, mikseivät
muut ihmiset näe totuutta, vaikka se on niin
ilmeinen ja kaikkien todettavissa. Jumala on
kaikkien toiveittein täyttymys ja usko toivoa
'vaikkei ois toivoa ollenkaan'.
Tältä pohjalta lähtevä ihminen näkee muiden ihmisten olevan vasta tiellä kohti totuutta,
minkä he ovat jo saavuttaneet. Ehkä siitä myös
inhimillinen ylimielinen vaikutelma, minkä
monista saa.
yksinkeratistavat liikaa. Ei onni ja Jumala ole synonyymi tai ei Jumala ja ei onnellinen ole sama asia.
ne kaiketi ovatkin synonyymejä. Näin onkin kysymyksessä kaksi eri tapaa tulkita maailmaa.
Uskovalle uskosta luopuminen merkitsee
paluuta siihen, mistä alunperin etsi ulospääsyä.
aaaaaaa