Avoliitto vai avioliitto? Ja Miksi?
Itse en oikeastaan tiiä koska, omatunto/kasvatus/raamattu sanoo että avoliitto on väärin mutta järki sanoo että ei oo mikään kiire avioliittoon ja ei oo mitään järkeä ihmisten asuu eri kattojen alla jos silti nähdään suunnilleen joka päivä.. Olisi järkevämpää jakaa kulut. Mutta mitäs sitä tekisikään kun ei oikeen tiiä miten pitäis sitten kumminkin tehdä, ettei tulisi olo että on huono ihminen tms.. :)
Itse en oikeastaan tiiä koska, omatunto/kasvatus/raamattu sanoo että avoliitto on väärin mutta järki sanoo että ei oo mikään kiire avioliittoon ja ei oo mitään järkeä ihmisten asuu eri kattojen alla jos silti nähdään suunnilleen joka päivä.. Olisi järkevämpää jakaa kulut. Mutta mitäs sitä tekisikään kun ei oikeen tiiä miten pitäis sitten kumminkin tehdä, ettei tulisi olo että on huono ihminen tms.. :)
Vastaukset 22
Vanhimmat
Missäs siellä Raamatussa sanottiinkaan ettei saa elää rakastamansa ihmisen kanssa, kun en äkkiseltään sellaista kohtaa muista?
Mitään erityistä käskyä siitä miten liittoon pitää mennä en myöskään sieltä muista, eli mitään tiettyjä rituaaleja ei ole Raamatussa neuvottu. Jos siellä jotain olisi niin nehän olisivat juutalaisia rituaaleja, mutta kun siellä ei ole edes sitäkään. Ainoastaan vain jotain että joku patriarkka raatoi appiukolleen ja sai naida kaksi sisarusta, ja yhtyi silti vielä orjattariinkin. Olipa kristillistä.
Jeesus sensijaan kielsi eroamasta kumppanista ettei saattaisi häntä huoruuteen, mutta on tässä niin moni eronnut niin monesta aviosta että millähänlailla nämä "pyhän" AVIOliiton solmineet ihmiset ovat jotenkin avoliittolaisia parempia? Silläkö perusteella että ovat maksaneet itsensä kipeiksi rytkyistä ja romppeista, syöttäneet ja juottaneet koko sukua ja sanoneet tahdon kirkossa? Sehän on pelkkää show'ta ja elvistelyä että "meillä on millä mällätä, ei olla köyhiä ei kipeitä".
"millähänlailla nämä "pyhän" AVIOliiton solmineet ihmiset ovat jotenkin avoliittolaisia parempia? Silläkö perusteella että ovat maksaneet itsensä kipeiksi rytkyistä ja romppeista, syöttäneet ja juottaneet koko sukua ja sanoneet tahdon kirkossa? Sehän on pelkkää show'ta ja elvistelyä että "meillä on millä mällätä, ei olla köyhiä ei kipeitä"."
No sinun ei varmaan ainakaan kannata mennä koskaan naimisiin... Monille avioitumisessa on tärkeintä avioliiton juridinen ja henkinen puoli. Tuo häähulluus kuuluisi paremminkin hää-osion keskustelunaiheeksi, eikä tähän keskusteluun, vaikka itsekin pidän älyttömänä tätä nykyistä hääkäytäntöä. Hääjuhla ja avioliitto ovat kuitenkin kaksi eri asiaa.
...tärkeintä olikin sen henkinen puoli, ja mielestäni on ihan varteenotettava seikka että JOTKUT pinnalliset ihmiset menevät viralliseen avioliittoon vain sen pintakoreuden vuoksi mitä siinä touhussa on, sekä myös mahdollisten aviolahjojen vuoksi.
Valitettavasti kaikki avioliittoon liittyvät asia kun eivät ole mitenkään henkeviä ja epäitsekkäitä. Talousasiat ovat sitten asia erikseen, huomauttaisin kuitenkin että on ihmisiä joilla ei ole varaa edes asua yhdessä, koska toisen ollessa työtön hän ei saisi työttömyyskorvaus koska kumppanin tulot huomioidaan (ja suuret tulot voivat kadota jos on paljon velkoja).
Niin, eihän Aatamilla ja Eevalla mitään häitä erikseen ollut, Jumala vain antoi Eevan yksinäiselle Aatamille avuksi ja iloksi.
Vanhan testamentin aikana oli vallalla pitkälti itämainen ruhtinas/kuningaskäytäntö, joka on vieläkin käytössä islamilaisissa maissa.
Siellä saattoi olla tosiaan useampia vaimoja, mutta useamman sukupolven riesan näistä vaimojen välienselvittelyistä sai, jos ajattelee vaikkapa Raakelia ja Leaa ja lasten kiistoja.
Jeesuksen opetus on selkeästi opetusta parista, joka liittoutuu eliniäksi ja kantaa vastuun
jälkeläisistään parhaansa mukaan.
Jossakin kohti Raamatussa sanotaan esim. seurakunnan vanhimmista (johtajista), että heidän tulee olla yhden vaimon miehiä.
Avioeroja on ollut ennenkin ja vielä enemmän nykyaikana, mutteivat ne Jumalan tarkoitus ole.
Kyllä Jumalan paras tahto itse kunkin perheen kohdalla on elinikäinen liitto, jossa lapset saavat turvallisesti kasvaa ja saavat samalla mallin siitä, kuinka kasvattaa aikanan
omia lapsiaan.
Itse olen elänyt nuoruuteni joskus 70-luvulla,
jolloin varsinkin opiskelijapiireissä levisi
avoliittolaisuus. Siinä vaiheessa, kun aloimme miettiä lapsen hankkimista, menimme naimisiin ja
olemme yhä naimisissa, mummi ja ukkikin jo.
Omien lasteni kohdalla olen silti huomannut sen vaikeuden, että kun he (hesalaiset meneväiset), ovat aloittaneet seurustelunsa
verraten aikaisin, 15 - 16 -vuotiaina, niin vaikka on oltu kuinka rakastuneita, niin siinä
parinkymmenen korvilla rakkaus alkaa väljähtyä.
Ei ole kysymys avoliitosta, itsekukin on asunut omalla tahollaan, vaan siitä ilmiöstä, mitä tutkijatkin ovat todenneet: Rakastuminen kestää
ehkä pari-kolme vuotta, jos siihen mennessä ei ole solmittu avioliittoa, suhde vain väljähtyy
helposti. Jumala selitti ihan saman asian omalla tavallaan. Eli Hänen tahtonsa on kunnon
seurustelu ja sen jälkeen selkeä avioituminen,
niin että pari sitoutuu toisiinsa eikä jossitteluja ja takaportteja kiusauksiin jää auki.
Lasten tulevaisuudestahan avioliitossa on ennenkaikkea kysymys, koko sukupolvien ketjun vahvasta ja rakkaudellisesta jatkumisesta, vaikka nykyindividualisti-ihminen helposti pitää itseään niin, niin tärkeänä, että...
Tuli vain mieleen Tarja Halosen presidentiksi tulo. Kyllä Jumala kertoi, että hänestä presidentti tulee (avoliittolaisena), mutta rukoilutti koko ajan, että hän menisi Penttinsä kanssa naimisiin. Jumala on rakkaus.
Itse olen tosiaan aloittanut avoliitolla ja avioitunut sitten lapsia suunnitelleessa.
Jos saisi ottaa nämä noin 30 yhteistä vuotta
uusiksi, menisin suoraan naimisiin.
Siunausta Sinulle!
mitään miten kristittyjen pitäisi mennä naimisiin.Joissakin maissa on niin että kun muuttaa asumaan jonkun kanssa,katsotaan olevan naimisissa ilman mitään sen kummempia seremonioita. Velvollisuudet ja vastuu ovat samat kuin meillä häiden jälkeen.
Raamatussa kirjoitettu siveellisyydestä, säädyllisyydestä,onnesta. työstä, aarakastamisesta, kuin itseä,hylkäämään vilppi...jne..
Kerrotaan kyllä yhteisen tien kulkemisesta ja monin sanoin , teoin , ohjein ( uudentestamenttillisella puolella ) .
Kova ja kylmä ilmoittaa
" Raamatussa ei kerrota mitään " ?
Lukemaansa ymmärrä ei tai lue ei .
Perheestä...
Jos muutat miehen kanssa avoliittoon, saattaa olla ettei mies pidä avioitumista myöhemminkään tärkeänä ja sitten jatkatte aina vain avoliitossa. Onko aviotuminen sinulle tärkeä asia? Jos on, niin sitten kehoittaisin avoliittoa harkitessa puhumaan se asia valmiiksi ja vaikka sopimalla etukäteen kuinka pitkä tuo "koeaika" teillä tulisi olemaan.
Minulle avioituminen oli tärkeää, joten tein niin, että muutin miehen luokse kun seurustelu oli muuttunut vakavaksi. Kerroin etten aio luopua omasta asunnostani ja roudata koko omaisuuttani miehen luokse ennen kuin suhde on todella vakaalla pohjalla ja sitten kun ollaan viimeisen päälle tosissaan, voisimme saman tien virallistaa suhteemme... Niin siinä sitten kävi, että käväisimme kaikessa hiljaisuudessa kirkkoherranvirastossa puolen vuoden päästä:)
Minä pidän avioliittoa yhteiskunnallis-sosiaalisena instituutiona ja avioliiton solmiminen tekee ainakin vielä joistakin käytännön asioista helpompia. Avioliitolla on myös henkinen merkityksensä ja ainakin meistä tuntui entistä läheisemmältä miehen kanssa, kun oltiin virallisesti mies ja vaimo.
Väittävät ihmiset täällä mitä hyvänsä, avioliitolla on vielä aivan erityinen merkityksensä (vaikka sen arvostus onkin koko ajan vähentynyt). Sen huomaa jo siitäkin, kuinka tarkkaan monet avioliittoa harkitsevat, kun avoliittoon mennään monesti vain muutaman kuukauden seurustelun jälkeen. Avioliiton merkityksestä kertoo myös se, kuinka paljon jotkut jaksavat vastustaa sitä. Jos se olisi yhdentekevä asia, niin eipä se paljoa jaksaisi herättää intohimoja;)
Raamatun mukaan huorin teko on väärin ja mikä merkitsi sitä, että piti olla saman "puolison" kanssa niin kauan kunnes kuolema erotti parin. Muistaakseni se meni uuden testamentin opetusten mukaan niin, että mies sai jättää vaimonsa tämän uskottomuuden takia ja ottaa uuden vaimon, mutta vaimo ei saanut jättää miestään eikä mennä uudelleen naimisiin.
Ei kai siinä tarvitsisi edes uskovaisella olla mitään moraalista ongelmaa (mitä nyt vanhoilla sukulaisilla menee kahvit väärään kurkkuun), jos lähtee avoliittoon niin lujasti sitoutuneena, että tarkoitus on olla loppuikä yhdessä. Toisaalta jos siinä tarkoituksessa mennään yhteen, niin miksi se avioituminen on niin vaikeaa..?
ole kysymys onko avioon meneminen vaikeaa vai ei?tai että on joku tehnyt huorin. vaan oli puhetta ettei raamattu(uusi testamentti) ota kantaa miten avioon täytyy mennä.
Toin esille sen että ns. huorin tekeminen (seksin harrastaminen useamman kuin yhden kumppanin kanssa) on raamatun mukaan väärin. Siltä pohjalta raamatun mukaisesti sekä avo- että avoliitto ovat kaiketi saman arvoisia, jos ei mene vaihtelemaan partneria vaan eletään saman miehen/naisen kanssa. Raamatussa ei ole mitään ohjeita siihen pitäisikö parisuhde virallistaa jotenkin vai ei, kunhan pysytään yhdessä.
Minulle henkilökohtaisesti on sama mitä kukakin parisuhteensa kanssa tekee.
avoliitto? eikös mies ja nainen muuttaessaan yhteen ole raamatun valossa avioliitossa.
Totta turiset, pitäis vaan kuunnella sydäntään eikä välittää muista :) Ja raamattu ei sitä näemmä kiellä.
Sitä minä olen yrittänyt koko ajan sanoa, että raamatun mukaan ilmeisesti on sama minkä nimisessä liitossa ja minkälaisin menoin tai ilman niitä yhteen mennään, kunhan harrastaa seksiä vain sen yhden ja ainoan ihmisen kanssa niin kauan kun kummatkin elävät!!!
Ja todella uskomatonta, raamatussa ei mainita kertaakaan sanaa "avoliitto"! En osaa vääntää raamatun tekstiä mutkalle alkukielillä, joten en tiedä vaikka sieltä joku keksisi jonkun vastaavan sanan (tarpeeksi kun saivartelee, niin löytyy vaikka mitä), mutta hälläkö väliä:O
Sellaista ei edes ole, kuin avoLIITTO! Eihän se mikään liitto ole. Kahden ihmisen huorinelämistä se on.
Onko Raamatussa "avioliito" käsite? Kuvauksia yhteiselämästä kylläkin ja uskollisuuteen kehoituksia. Onnen etsintää kuvaillaan mutta monimielisesti sitäkin. Kuninkailla kuten Daavidilla oli satoja vaimoja mutta monenkohan kanssa tapahtui hääseremonia? Paavali puolestaan pyrkii rajaamaan seurakunnan esimiehen tehtävän yhden vaimon miehelle. Tarkoittaneeko että vaimoja oli silloinkin useampia vai rakstajattariako tarkoittaa.
Miltä sinusta itestäsi tuntuu? Jos sinusta tuntuu että ei vielä avioon niin elä mäne asukee yhessä jonkin aikaa että näätte miten homma rupeaa toimimaa ja sitten vasta.
Näinhän se on. Ei mulla kiirettää oo mutta valmis oisin ite jo mut ei mies oo ihan vielä valmis. En tiedä ssitten millon mutta hälle annoin "pallon" :)
Aluksi avoliitto on järkevin. Mahdollisessa erotilanteessa on paljon vähemmän sotkua, minkä lisäksi mahdollisille lapsille saa ilmaisen isyystestin teetettyä (suosittelen vahvasti, kaikille).
Sitten kun lapset on tehty, voi mennä naimisiin. Jos sellaisesta tykkää. Saapahan lahjoja... :)
Itselleni on aivan selviö, että kun se oikea
tulee kohdalleni, niin en halua mennä hänen
kanssaan avoliittoon, vaan haluan että minut
vihitään sopivanpituisen seurustelusuhteen
jälkeen hänen kanssaan avioon.
On aivan eri hyvässä kädessä nämä asiat, kun on
uskossa Jeesukseen. Hän nimittäin johdattaa
sopivaksi katsomallaan ajalla tulevan puolisoni
minun elämääni.
Sitäpaitsi Jeesus on näyttänyt minulle unessa
tulevan puolisoni kasvot ja samoin hän on näyttänyt, että minulla on määrättynä aikana
kolme suloista lasta ja aivan ihana puoliso.
Avainsana noissa seurustelu ja avioliittoasioissa
on todellakin millainen jumalasuhde ihmisellä on.
Joka ei usko Jeesukseen, niin hänellä ei ole
juuri muuta mihin nojata kuin omat tunteet ja
lopultakin aika lyhyeksi jäävä ymmärrys ja järki.
Kun molemmat puolisot ovat elävässä uskossa Jeesukseen, niin se antaa aviosuhteelle aivan
erinomaisen varmuuden, pysyvyyden ja tyydytyksen.
Olen lukenut jostain, että kun puolisot ovat
yhteisessä uskossa ja siinä palavat, niin eroluku
on, että vain yksi pari viidestäsadasta eroaa.
Ero on huima, kun sitä vertaa siihen mikä eromäärä on tavallisesti.
Avoliitto ei tosin ole karkeimpia syntejä, vaikkakin se on syntiä ja sitä ei pidä suosia.
Avoliitto on ihmisille enemmän tai vähemmän
rassaava senkin vuoksi että siinä saattaa puoliso
helpommin lähteä "lätkimään", siinä ei ole sitä
yhteisen sitoutumisen varmuutta, mikä helpommin
on avioliitossa.
Sanoisin vielä uskosta Jeesukseen, että hän voi tehdä mitä tahansa niin halutessaan, sillä hän
on Elävä Jumala, eikä mikään ole hänelle mahdotonta ja ennenkaikkea hän pelastaa ikuisen
tulen tuomiolta kaikki, jotka uskovat häneen ja
suostuvat hänen opetuslapsikseen, niin rikas kuin
köyhä, suuri tai pieni.
Kehoitan kaikkia lukemaan varsinkin Uudesta Testamentista, Raamatusta, sillä sehän on elämän
Jeesuksessa oppikirja, eikä siinä ole mitään
oleellista virhettä, ja kuten edellä sanoin-Hän
pelastaa uskovansa ikuisen tulen tuomiolta.
Tota onhan se noinkin.. Ainoo vaan että kerrotko mulle jonkun raamatunkohdan missä avoliitto olisi synti!? kun se johtaa avioliittoon. Haluisin vaan saada lukea sen ihan konkreettisesti.
Ja mitäs sanot tilanteeseen kun toinen on uskossa ja toinen ei. Ja olosuhteet on se että kumpikin opiskelee vielä eikä ole omillaan oikein ollut...?
Plus luin tämmöisen jutun....
http://karimies.uskojarukous.net/frameredir.htm?http://karimies.uskojarukous.net/Artikkelit/Avoliitto.htm
6.Johtopäätöksiä
Tässä esseessä esitetystä voimme tehdä seuraavia johtopäätöksiä: Avioliittojen solmiminen on luonnonoikeuteen perustuva käytäntö. Siksi avoliitot ovat teologisesti tarkasteltuina avioliittoja, ellei niitä ole tarkoituksella solmittu vain väliaikaisiksi. Ainoastaan selvästi väliaikaisiksi tarkoitetut avoliitot ovat haureutta. Uskovia sitovat avoliitossa samat käskyt kuin avioliitossakin. Kirkon ja kristittyjen tulisi ottaa tämä huomioon niin opetuksessaan kuin käytännön elämässäänkin. Etenkin toiminnasta, jolla on pyritty avoliittojen purkamiseen, tulisi luopua.
Olen uskovainen...ja avioliiton uskon olevan sellainen,jossa Jumala siunaa minun ja tulevan mieheni "suhteen". Raamattu ei mielestäni kiellä yhteenmuuttoa ennen papin aamenta, mutta esiaviollisen seksin Raamattu kyllä kieltää, eli sen haluan jättää vasta avioliittoon.
Lähiaikoina olen miettinyt paljon seurustelua ja yhteenmuuttoa ja olen tullut siihen tulokseen, että jos olisin poikaystäväni kanssa kihloissa ja hääpäiväkin olisi miettittynä ja olisi niin sanotusti "järkevää" muuttaa yhteen, jos vaikka asuttaisiin samalla paikkakunnalla, niin voisin muuttaa yhteen, mutta en suostuisi vielä aloittamaan ns. seksielämää=),mutta se kannattaa muistaa että se voi olla todella vaikeaa!
Avoliitto on minulle aika outo käsite. Seurakunta piireissä ei olla puhuttu kauheasti avoliitosta ja mitä se on.
Joskus eräs teologiaa opiskellut kaveri, joka on pohtinut paljon näitä asiota sanoi,ettei yhteen muuttoa ennen vihkimistä Raamatussa kielletä, mutta seurakuntalaisten piirissä liikkuu sellainen ajatus että se on ihan kauhea synti.Ihmiset ovat aina niin helposti tuomitsemassa toisiaan.
Muistakaa kuitenki että Jeesus on kuollut meidän jokaisen puolesta ja kaikki synnit voi saada anteeksi!