Mitenkähän tämän asian kansa oikein oli. Kesän 44 rytinöiden aikana ei alueella varmaan enää kukaan asunut, mutta miten oli esim. ennen talvisotaa. Jäiköhän sinne ketään itsepintaisesti asuttamaan mökkiään vai siirtyivätkö kaikki pois alueelta.
Muistan jostain lukeneeni tai kuulleeni, että jossain Karjalan kunnassa, jossa oli runsaasti Venäjältä aikoinaan sirtyneitä ortodokseja, jäi aika moni koteihinsa. Myös muistan kerrotun, kuinka jossain pitäjässä, joku vanha ukko oli yrittänyt mennä uuniin piiloon, mutta oli löydetty ja vedetty ihmisten ilmoille.
Muistan jostain lukeneeni tai kuulleeni, että jossain Karjalan kunnassa, jossa oli runsaasti Venäjältä aikoinaan sirtyneitä ortodokseja, jäi aika moni koteihinsa. Myös muistan kerrotun, kuinka jossain pitäjässä, joku vanha ukko oli yrittänyt mennä uuniin piiloon, mutta oli löydetty ja vedetty ihmisten ilmoille.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tuskin kukaan vapaaehtoisesti luopuu omasta kodistaan, mutta ei sinne varmaan paljon porukkaa jäännyt. 400 000 tuhatta ihmistä oli muistaakseni karjalan evakkojen lukumäärä.
Niinpä, miltähän se tuntuu, kun jo läheistä peltoa moukaroi tykkituli niin, että yhtään kohtaa ei jaa ehjäksi?
Jää siin sitten paikalleen kuolemaa ja evakuointikäskyä uhmaten. Kun vielä muistetaan, että Stalin nimenomaan vaati alueen täydellistä tyhjentämistä.
Meinaan nyt lähinnä ennen Talvisodan taisteluiden alkamista Karjalaan mahdollisesti jääneitä. Venäläisten "ohjekirjassakin" mainittiin, että alueella oleviin siviileihin on suhtauduttava asiallisesti ja että Ruotsin rajaa ei saa ylittää ;-). Eli voisin kuvitella, että jos sinne olisi joku ukko tai akka jäänyt, olisivat ehkä voineet jatkaa siellä asumistaan. Vai olisiko sittenkin roudattu Siperiaan?
Kaipa sitä nyt ennen Talvisotaakin juuri evakuoitiin sen takia, kun sota oli tulossa.
Miksi olisi pitänyt jäädä kokeilemaan, selviääkö sitä hengissä vai ei?
Venäläisten lupauksiin on historian saatossa ollut ihan turha luottaa.
Ei tainnut Josef Stalin oikein kohdella hyvin sinne jääneitä.
Kaikkihan on mahdollista. Kysymys kuuluukin oliko järkevää ja kannattavaa jäädä Karjalaan. Veikkaisinpa ettei ollut. Meinaan kun lukee, että mitä vanha kunnon Joe Setä sillä alueella puuhaili.
"Tasavallan panttivangit" -kirja kertoo seikkaperäisesti Hyrsylänmutkan asukkaiden kohtalot talvisodan sytyttyä. Itselläni on kunnia tuntea eräs 8-vuotiaana lapsena tuon tilanteen kokenut hautavaaralainen naisihminen, joka on osallistunut Karjalaan suuntautuneille matkoille.
Tuohon kysymykseesi on hieman konstikasta vastata, ainakin Meeri-mummon kertoman perusteella. Ensinnäkin kyläläiset olivat paenneet lähimetsiin venäläisten tunkeutuessa kyliin. Venäläisethän olivat heti tajunneet, että kyläisten täytyi olla lähellä, koska kaikki oli jäänyt kuin käsistä pudotettuina siihen paikkaan kyläläisten lähtiessä pakoon venäläisiä. Venäläisten toimesta lähimetsiä haravoitiin muutaman seuraavan päivän ajan ja Meerikin näki lähietäisyydeltä, kun venäläiset teloittivat naapurin 7-henkisen perheen muutaman kymmenen metrin päässä hänen piilopaikastaan.
Tilanne rauhottui ja nälkä ajoi lopulta kyläläiset takaisin koteihinsa. Nähtävästi ylemmältä taholta oli tullut käsky jättää kyläläiset rauhaan ja he elivätkin eräänlaisessa kotiarestissa seuraavat viikot. Sitten komento muuttuikin ja kyläläiset koottiin yhteen ja marssitettiin jalan Prääsän ja Aunuksen välillä sijainneeseen Interpolskajan vankileirille. Olot leirillä ei olleet mitkään kaksiset ja aikuisilla teetettiin pakkotöitä leirin työmailla. Talvisodan loputtua venäläisten kanssa vankien muodostaman eräänlaisen neuvoston jäsenet neuvottelivat suomalaissiviilivankien kohtalosta. Lopputuloksena oli, että venäläiset tarjosivat mahdollisuutta siviileille jäädä asumaan Neuvostoliiton lakeja ja sääntöjä kunnioittaen Neuvostoliittoon tai sitten vaihtoehtoisesti tarjosivat mahdollisuutta siirtyä Moskovan rauhan myötä syntyneen uuden rajalinjan länsipuolelle evakoiksi. Hyrsylänmutkan siviilivangeista 102 kuoli näiden kuukausien aikana teloituksiin, väkivallan uhreina, sairauksiin ja yleiseen heikkouteen, muutama kymmenen valitsi elämän Neuvostoliitossa neuvostokansalaisena ja muistaakseni n. 2300 Hyrsylänmutkan siviiliä palasi koti-Suomeen enemmän tai vähemmän huonossa kunnossa. Myös tämä tuntemani Meeri-mummo oli 8-vuotiaana näiden palanneiden joukossa.
"Sitten komento muuttuikin ja kyläläiset koottiin yhteen ja marssitettiin jalan Prääsän ja Aunuksen välillä sijainneeseen Interpolskajan vankileirille."
Ei ne ihmiset menneet jalan Suojärven tienoilta Interposjolkaan. Ei tietenkään. Oli helmikuun alku ja pakkaset, lisäksi matkaa oli aivan mahdottomasti. Ei se matka olisi taittunut jalan. Kaikki olisivat kuolleet kuin russakat hangelle. Sen minkä olen Hyrsylän lapsia puhuttanut, he ovat kertoneet kuorma-automatkasta pakkasessa.
"Olot leirillä ei olleet mitkään kaksiset ja aikuisilla teetettiin pakkotöitä leirin työmailla."
Työ ei ollut pakkotyötä, eihän siellä aikuisia miehiä juuri ollutkaan. Naisia, lapsia vanhuksia.
Metsätyö oli vapaaehtoista ja työstä maksettiin palkkaa. Leirillä oli kauppoja, joista sai ostaa palkalla esimerkiksi vaatteita ja lisäruokaa. Palkalla houkuteltiin työhön.
Leirin tienviitta on edelleen nähtävänä Aunuksen pohjoispuolella. Interposolka (posolka= "pasjolka" = kylä).
Annat aivan väärän kuvan hyrsylänmutkalaisten kohtalosta. Heitä asuu edelleen ainakin Pohjois-Savossa ja Kainuussa.
Eipä sinällään, aihe on herkkä ja voisimme keskustella siitä enemmänkin. Minulle on työni kautta kertynyt muutamia lapsina vangittuja hyrsylänmutkalaisia tuttavapiiriini.
Siitä on nyt neljä vuotta aikaa, kun juttelin asiasta tämän Meeri-mummon kanssa. Ja ulkomuistin varaisesti kerroin tuon tapauksen. Siirtyminen Hyrsylänmutkasta Interposjolkan leirille tapahtui varmaankin kuorma-autolla kuten kerroit. En muista tarkkaan tuota osaa Meerin tarinasta. Mutta mietipä, mitä eroa kuorma-automatkalla ja jalan tehdyllä matkalla 40 asteen pakkastalvena on. Saattaa olla se kuorma-automatka vielä jalan tehtyä matkaa rankempi.
Toinen seikka, johon tartuit viestissäni oli leirin työn luonne. Toteat, että se ei ollut pakkotyötä. Sovitaan niin, mutta ei nämä hyrsylänmutkalaiset kylläkään siellä vapaaehtoisesti olleet.
En tarkoittanut missään nimessä revitellä tällä aiheella, koska keskuudessamme on useita tämän henkilökohtaisesti kokenutta ihmista. Tarkoitukseni oli enemmänkin vastata ketjun alkuperäiseen kysymykseen siitä, saattoiko Suomen kansalaisia jäädä asumaan talvisodassa menetetyille alueille.
Hyrsylänmutkan asukkaiden kohtalo on näistä tunnetuin ja ei perustunut missään nimessä kokonaisuutta ajatellen vapaaehtoisuuteen. Sen sijaan käsittääkseni Salmin suunnalla oli joitakin kymmeniä henkilöitä, jotka halusivat vapaaehtoisesti jäädä neuvostovallan alle talvisodan puhjettua.
...loikkasi talvisotaa edeltäneinä vuosina jonkin verran porukkaa itään. Palasiko jotkut heistä sotien jälkeen vanhoille kotiseuduilleen?
Taisin minäkin vähän liian kiivaasti puuttua asiaan. Pyydän anteeksi kaikella ystävyydellä.
Hyrsylänmutkalaisten matka oli todella karmaiseva talvipakkasessa. Ei autokuljetus ole kovin nopea ollut, aikaa siinä on vierähtänyt. Autojen lavat ovat kylläkin olleet katettuja.
Näitä ihmisiä houkuteltiin jäämään Neuvostoliittoon asumaan talvisodan loputtua. Muutama jäikin sille reissulle. Saattaa olla, että nuoria ihmisiä tarvittiin tiedusteluun.
Palautukset tapahtuivat pääosin toukokuussa 1940 rautatiekuljetuksena Suojärven kautta Tohmajärvelle.
Salmin asukkaiden tilanne on ollut hieman erilainen. Suomen itsenäistymisestä sotiin oli vierähtänyt aikaa vasta reilut parikymmentä vuotta. Raja on ollut kohtalaisen avoin ennen itsenäistymistä ja molemmin puolin silloista rajaa on asunut samoja sukuja.
Sodan alkaessa ihmisiä on jäänyt ja siirtynyt Neuvostoliiton puolelle sukulaistensa luo. Rajalla on ollut suurehkoja kyliä molemmin puolin rajaa. Esimerkiksi Manssilan kylän on raja jakanut kahtia. Näissä on ollut runsaasti sukulaissiteitä rajan yli.
Aina jäämiseen ei ole liittynyt poliittisiakaan vaikuttimia.
Olen tavannut joskus Salmissa suomea puhuvia ihmisiä. Sukunimikin on ollut usein suomalainen. Olisi tosi mielenkiintoista heittäytyä puheisiin vanhemman paikallisväestön kanssa. Sieltä löytyisi melkoisesti paikallishistoriaa myös sodan ajoilta.