Moni varmaan laittoi merkille että vaalien aikaan ulko-ja turvallisuuspolitiikasta keskustelu jäi vähälle kaikilta puolueilta. Mistä moinen sitten saattoi johtua? Todennäköisesti siitä että meillä ei ole akuuttia ulko- tai turvallisuuspoliittista kriisiä olemassa, joka vaikuttaisi keskustelun tarpeeseen.
Toisaalta voisi ajatella että vaikeneminen asiasta, oli myös taktiikkaa. Voihan myöskin olla että keskeisimpien puolueiden puheenjohtajat sopivat, että NATOSTA ei keskustella vaalien alla. Ilmeisesti laskettiin että NATOSTA puhumisella ei voiteta mitään, kun kansalaisten suhtautuminen NATO asiaan on varauksellista.
Kansalaisilla on toki muitakin puhumisen aiheita ja kysymyksiä, kuten sosiaalipalveluista, vanhustenhuollosta, tai ruuan arvonlisävero kysymyksistä.
Toisaalta itse asian että kansalaisten kannalta tuo puhumattomuus oli kuitenkin hieman epäreilua, ja antaa olettaa että puolueet aliarvioivat äänestäjien halua ja kykyä ko. asiasta keskusteluun. Välttämättä taas asiasta puhuminenen ei olisi ollut helppoa koska jo hahmottaminen siitä että mikä on turvallisuusuhka, on vaikeaa. Silloin kun tuo turvallisuusuhka on konkreettisesti olemassa hahmotus on helppoa, mutta nyt vakaassa tilassa...
Nyt alkaa kuitenkin olla aika puolueiden ottaa nuo asiat keskusteluun, ja puhua mm. puolustusmäärärahojen korottamisesta. Rationalisointi on tie joka on käyty loppuun, armeijan varustelun suhteen. Kun porvarihallitus muodostui niin toivoi asiaan liittyvien argumenttien puolustusmäärärahoista kovenevan, ja lisääntyvän.
Nuo mahdolliset lisäykset eivät kuitenkaan voi eikä saa olla pelkkään ideologiaan perustuvia, vaan selkeästi vahvaan analyysiin perustuvia.
Joka tapauksessa nykyisen eduskunnan aikana keskustelu turvallisuuspolitiikasta ja NATOSTA tulisi lisääntyä ja arkipäiväistyä jotta kansalaisten suhtautuminen
muodostuisi entistä myönteisemmäksi, mahdoliseen NATO- liittoutumis kysymyksiin.
Seuraavaksi puolueiden on katsottava että keskustelu asian tiimoilta ei ohittaisi kansalaisia, vaan että avoin keskustelu lisäisi kansalaisten tietoutta, valmiutta, sekä ymmärrystä asian tärkeyden, sekä sen hyväksymisen puolesta.
Ulko- ja turvallisuuspolitiikasta puhuminen ei ole pelkästään presidentin intresseissä, ja keskusteltavissa. Nuo asiat kuitenkin koskettaa meitä kaikkia reilua 5 miljoonaa kansalaista, joten keskustelua kaivataan ruohojuuritasollakin. Siteeratakseni Häkämiestä, niin KESKUSTELLAAN KESKUSTELLAAN KESKUSTELLAAN.
Toisaalta voisi ajatella että vaikeneminen asiasta, oli myös taktiikkaa. Voihan myöskin olla että keskeisimpien puolueiden puheenjohtajat sopivat, että NATOSTA ei keskustella vaalien alla. Ilmeisesti laskettiin että NATOSTA puhumisella ei voiteta mitään, kun kansalaisten suhtautuminen NATO asiaan on varauksellista.
Kansalaisilla on toki muitakin puhumisen aiheita ja kysymyksiä, kuten sosiaalipalveluista, vanhustenhuollosta, tai ruuan arvonlisävero kysymyksistä.
Toisaalta itse asian että kansalaisten kannalta tuo puhumattomuus oli kuitenkin hieman epäreilua, ja antaa olettaa että puolueet aliarvioivat äänestäjien halua ja kykyä ko. asiasta keskusteluun. Välttämättä taas asiasta puhuminenen ei olisi ollut helppoa koska jo hahmottaminen siitä että mikä on turvallisuusuhka, on vaikeaa. Silloin kun tuo turvallisuusuhka on konkreettisesti olemassa hahmotus on helppoa, mutta nyt vakaassa tilassa...
Nyt alkaa kuitenkin olla aika puolueiden ottaa nuo asiat keskusteluun, ja puhua mm. puolustusmäärärahojen korottamisesta. Rationalisointi on tie joka on käyty loppuun, armeijan varustelun suhteen. Kun porvarihallitus muodostui niin toivoi asiaan liittyvien argumenttien puolustusmäärärahoista kovenevan, ja lisääntyvän.
Nuo mahdolliset lisäykset eivät kuitenkaan voi eikä saa olla pelkkään ideologiaan perustuvia, vaan selkeästi vahvaan analyysiin perustuvia.
Joka tapauksessa nykyisen eduskunnan aikana keskustelu turvallisuuspolitiikasta ja NATOSTA tulisi lisääntyä ja arkipäiväistyä jotta kansalaisten suhtautuminen
muodostuisi entistä myönteisemmäksi, mahdoliseen NATO- liittoutumis kysymyksiin.
Seuraavaksi puolueiden on katsottava että keskustelu asian tiimoilta ei ohittaisi kansalaisia, vaan että avoin keskustelu lisäisi kansalaisten tietoutta, valmiutta, sekä ymmärrystä asian tärkeyden, sekä sen hyväksymisen puolesta.
Ulko- ja turvallisuuspolitiikasta puhuminen ei ole pelkästään presidentin intresseissä, ja keskusteltavissa. Nuo asiat kuitenkin koskettaa meitä kaikkia reilua 5 miljoonaa kansalaista, joten keskustelua kaivataan ruohojuuritasollakin. Siteeratakseni Häkämiestä, niin KESKUSTELLAAN KESKUSTELLAAN KESKUSTELLAAN.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.