Täällä minä vihellän taas, kuin silloin ikkunasi alla maitolaiturilla. On olemassa pieni mahdollisuus, että kuulet ja vastaat. Tai joku kuulee, niin kuin silloin ja sanoo, että vastaa nyt, sillä on varmaan ikävä.
Ehkä aikaa on jo kulunut tarpeeksi ja voimme vaihtaa kuulumisia. En minä koskaan sinua unohtanut.
Ehkä aikaa on jo kulunut tarpeeksi ja voimme vaihtaa kuulumisia. En minä koskaan sinua unohtanut.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olisi hauska tietää.
Mutta et varmaankaan ole tuttuja.
Se on kaunis rakkausmuisto. Täynnä nuorten ihmisten vilpitöntä rakkautta. Se alkoi nopeasti ja päättyi arvaamatta. Se oli lyhyt ja äärimmäisen kiihkeä. Ei sellaista ole uutta tullut.
Sitä kapeaa hiekkatietä ei enää ole. Polkupyörällä ajoin sitä tietä luoksesi. Pienen joen vartta se kulki peltojen halki. Matka oli 6 km eikä tuntunut missään koulun jälkeen, kun tiesin saavani Sinut syliini.
Se risa fillari oli maalattu käsin tiikeriksi ja satulassa oli paljaat vieterit. Sama tyylisuunta on säilynyt myöhemminkin.
Ne suudelmat ja hyväilyt olivat kiihkeitä ja kestivät tunteja. Mihin se taito meistä ihmisistä katoaakaan heti, kun vähän vartumme ja opimme menemään suoraan perille asti?
Lapsellisia kun olimme, emme osanneet pitää huolta rakkaudestamme. Päästimme sen lentämään pois.
Monta vuotta, ja monta tyttöystävää, myöhemmin etsin Sinua. Löysin Sinut pienestä, kauniista ja hyvin vanhasta kaupungista. Rakkautemme sai toisen tilaisuuden. Koko maailmassa ei ollut mitään muuta kuin me. Tuskin maltoimme nukkua öisin siinä vinttikamarissa. Ystävämme sanoivat, että olemme niin rakastuneita, että olemme aivan toistemme näköisiäkin.
Mutta hyvää jatkoa joka tapauksessa:)
Ehkä kauneinta, mitä kohdalleni on sattunut, oli se lause, jonka sanoit, kun kuuntelimme matkaradiosta iskelmiä istuen sylikkäin sängylläsi pienessä huoneessasi. Katsoit minuun lowe storyn soidessa ja sanoit ujosti: "Sä oot saanu - mun sydämeni - hurjiin tunteisiin." Se vaikutti niin syvästi, etten koskaan sitä unohda. Sydämeni meinaa pysähtyä aina, kun kuulen sen laulun.
Olimme niin tosissamme, että ostimme sormukset ja kihlauduimme. Kävimme myös esittäytymässä toistemme perheille. Sinun kotonasi Länsi-Suomessa ja minun kotonani Itä-Suomessa.
Koulukirjan mukaan rakastumisvaihe menee ohi keskimäärin 18 kuukauden jälkeen. Meillä se kesti juuri tuon ajan. Intohimo on kirjan mukaan pelkkää kemiallista hormonitoimintaa ja tulee ja menee tarpeen mukaan. Meillä sitä riitti yllin kyllin. Ainakin energialla ja sydämen sykkeellä mitattuna, en ole sen jälkeen yhteensäkään rakastellut yhtä paljon kuin kanssasi. Rakastumisvaiheen, ihastumisen, limerenssin, miten kukakin sitä kutsuu, jälkeen alkaa rakkaus. Se on tekojen asia ja, toisin kuin tahdosta riippumaton ja hulluksi tekevä rakastuminen, tahdonvarainen asia. Vihkipallillakin kysytään: Tahdotko rakastaa?
En ollut sitä kirjaa lukenut, enkä tiennyt, että ihastumisen hiipuminen ei tarkoita rakkauden loppumista. Lapsellisuuttani en osannut rakentaa ja vaalia rakkauttamme. Erään suuren rakastajan mukaan sanan -rakkaus- pitäisi olla verbi, koska se on tekemisen asia.
Purin siis kihlauksemme ja lähdin omille teilleni. Se oli julma teko, mutta tein sen sentään kasvokkain enkä puhelimella tai kirjeellä. Itkit hiljaa, kun suutelimme asemalla viimeisen kerran. Kun junasi lähti, sydämeeni repesi kipeä aukko. Luulin sen paranevan aikanaan, mutta niin ei koskaan käynyt.
Sinulla on siis hyvä syy olla vastaamatta kutsuuni. Olisit kyllä minut halutessasi helposti löytänyt muutenkin. Pienellä vaivalla minäkin löytäisin sinut, mutta tämä tarina jäisi silloin kertomatta, kun sulkisit puhelimen.
Mennyttä aikaa emme saa takaisin, emmekä asioita voi korjata, mutta kaikkien näiden vuosien jälkeen tahtoisin tietää, millainen tie Sinulle annettiin?
Rakkaus on ainoa, millä on merkitystä. Kaikki muu on pelkkää rekvisiittaa.