Eräs suoraselkäinen ja rehellinen maanviljelijä, joka etsi vilpittömästi totuutta, oli se henkilö, jonka jumala valitsi johtamaan Kristuksen toista tulemista koskevan sanoman julistamista. Monen muun uskonpuhdistajan tavoin William Miller oli taistellut köyhyyttä vastaan ja oppinut itsensä kieltämisen läksyn.
Jo lapsuudessa hän osoitti tavallista suurempaa älykkyyttä. Iän karttuessa se ilmeni yhä selvemmin. Hänen mielensä oli vilkas ja kehittynyt, ja hänellä oli suunnaton tiedonjano. Halu opiskella, syvällinen ajattelu ja kriittinen asenne kehittivät hänen arvostelukykyään ja avarsivat hänen mieltään. Hänellä oli moitteeton moraalinen luonne ja kadehdittava maine. Hän toimi ansiokkaasti sekä yhteiskunnallisissa että sotilaallisissa tehtävissä. Tie rikkauteen ja maineeseen näytti olevan hänelle avoinna.
Lapsuudessa hän oli ollut altis uskonnollisille vaikutteille. Nuoruudessaan hän kuitenkin joutui deistien* seuraan. Näillä oli suuri vaikutusvalta, koska he olivat yleensä kunnon kansalaisia, ihmisystävällisiä ja hyväntahtoisia. Koska he elivät kristillisessä ympäristössä, se vaikutti jonkin verran heidän luonteeseensa.
He saivat kiittää Raamattua niistä ominaisuuksista, joilla he olivat voittaneet yleisen kunnioituksen, ja silti he käyttivät näitä hyviä lahjoja taisteluun Jumalan sanaa vastaan. Miller omaksui heidän käsityksensä.
*deismi fil. käsitys, jonka mukaan Jumala ei maailman luotuaan ole puuttunut sen kehitykseen. - Nykysuomen sivistyssanakirja.
Aikansa raamatuntulkinnoissa hän näki ylipääsemättömiä vaikeuksia, mutta uusi Raamatun syrjäyttävä uskokaan ei tarjonnut mitään parempaa eikä tyydyttänyt häntä. Mutta kun Miller oli täyttänyt kolmekymmentäneljä vuotta, Pyhä Henki johti hänet näkemään syntisen tilansa. Hänellä ei ollut varmuutta haudantakaisen elämän onnesta. Tulevaisuus näytti pimeältä ja synkältä. Myöhemmin hän tilitti silloisia tunteitaan:
"Taivas ylläni oli kuin vaskea ja maa jalkojeni alla kuin rautaa. - - Mitä enemmän ajattelin, sitä hämmentyneempi olin. Yritin lakata ajattelemasta, mutta en pystynyt hallitsemaan ajatuksiani. Olin todella onneton, mutta en ymmärtänyt miksi. Nurisin ja valitin, en vain tiennyt minkä vuoksi. Tiesin että jokin oli vinossa, mutta en tiennyt mistä ja miten voisin löytää totuuden."
Miller löytää ystävän
"Äkkiä", hän sanoo, "Vapahtajan luonne ilmaistiin minulle elävästi. Minusta näytti, että sellainen hyvä ja sääliväinen olento, joka sovittaisi rikkomuksemme ja siten pelastaisi meidät kärsimästä synnin rangaistusta, voisi sittenkin olla olemassa. - - Mutta heräsi kysymys, miten tällaisen olennon olemassaolo voidaan todistaa. Tajusin, että Raamatun ulkopuolelta en löytäisi mitään todisteita tällaisen Vapahtajan olemassaolosta enkä edes tulevasta olotilasta. - -
"Näin Raamatun kertovan juuri sellaisesta Vapahtajasta jota tarvitsin, enkä voinut ymmärtää, miten innoittamaton kirja voisi esittää periaatteita, jotka sopivat niin täydellisesti langenneen maailman tarpeisiin. Minun oli pakko tunnustaa, että Raamatun täytyi olla Jumalan ilmoitusta. Se tuli minun ilokseni, ja Jeesuksesta löysin ystävän. Vapahtaja tuli minulle rakkaammaksi tuhansien joukosta, ja Raamattu, joka ennen oli ollut hämärä ja ristiriitainen, tuli jalkani lampuksi ja valkeudeksi minun tielläni. - - Havaitsin, että Herrajumala on kallio elämän valtameren keskellä. Raamatusta tuli nyt tutkimukseni tärkein kohde, ja voin todella sanoa nauttineeni suuresti sen tutkimisesta. - - Ihmettelin, miksi en aikaisemmin ollut nähnyt sen kauneutta ja kirkkautta, ja hämmästelin miten olin kerran saattanut hylätä sen. - - Menetin kaiken halun muuhun lukemiseen ja keskityin hankkimaan viisautta Jumalalta. "
Miller tunnusti julkisesti uskonsa. Mutta hänen eiuskovat toverinsa esittivät kaikki samat todisteet, joilla hän itse oli usein hyökännyt Raamattua vastaan. Hän päätteli, että jos Raamattu on Jumalan ilmoitusta, sen täytyy olla johdonmukainen. Hän päätti ryhtyä tutkimaan Raamattua selvittääkseen, voitaisiinko kaikki näennäiset ristiriitaisuudet selittää.
Hän ei käyttänyt selitysteoksia vaan vertasi raamatunkohtia toisiinsa reunaviittausten ja hakusanakirjan avulla. Hän aloitti ensimmäisestä Mooseksen kirjasta ja luki jakeen kerrallaan. Kun jokin kohta vaikutti epäselvältä, hänellä oli tapana verrata sitä kaikkiin muihin jakeisiin, jotka näyttivät käsittelevän samaa asiaa. joka ainoalla sanalla oli merkitystä tekstin ymmärtämisen kannalta. Aina kun vastaan tuli vaikeasti ymmärrettävä kohta, hän löysi selityksen jostain toisesta raamatunkohdasta. Hän rukoili vilpittömästi valoa jumalalta ja koki todeksi psalmistan sanat: "Kun sinun sanasi avautuu, se valaisee, tyhmäkin saa siitä ymmärrystä.
Hän tutki innokkaasti Danielin kirjaa ja Ilmestyskirjaa ja huomasi, että profeetallisia symboleja saattoi ymmärtää. Hän näki, että kaikki erilaiset vertauskuvat selitettiin joko välittömästi tai muissa raamatunkohdissa ja että ne tuli ymmärtää kirjaimellisesti. Rengas renkaalta totuuden ketju täydentyi ja siten palkitsi hänen ponnistelunsa. Askel askeleelta hän hahmotti ennustusten suuret linjat. Taivaan enkelit ohjasivat hänen ajatuksiaan.
Hän tuli vakuuttuneeksi, ettei Jumalan sana tukenut laajalle levinnyttä käsitystä maailmanloppua edeltävästä maanpäällisestä tuhatvuotiskaudesta. Oppi Herran tuloa edeltävästä tuhannesta rauhan vuodesta on vastoin Kristuksen ja hänen apostoliensa opetuksia siitä, että velmä ja rikkavilja kasvavat yhdessä elonleikkuuseen eli maailman loppuun asti ja että "kelvottomat ihmiset ja petkuttajat menevät pahuudessa yhä pitemmälle".
Jo lapsuudessa hän osoitti tavallista suurempaa älykkyyttä. Iän karttuessa se ilmeni yhä selvemmin. Hänen mielensä oli vilkas ja kehittynyt, ja hänellä oli suunnaton tiedonjano. Halu opiskella, syvällinen ajattelu ja kriittinen asenne kehittivät hänen arvostelukykyään ja avarsivat hänen mieltään. Hänellä oli moitteeton moraalinen luonne ja kadehdittava maine. Hän toimi ansiokkaasti sekä yhteiskunnallisissa että sotilaallisissa tehtävissä. Tie rikkauteen ja maineeseen näytti olevan hänelle avoinna.
Lapsuudessa hän oli ollut altis uskonnollisille vaikutteille. Nuoruudessaan hän kuitenkin joutui deistien* seuraan. Näillä oli suuri vaikutusvalta, koska he olivat yleensä kunnon kansalaisia, ihmisystävällisiä ja hyväntahtoisia. Koska he elivät kristillisessä ympäristössä, se vaikutti jonkin verran heidän luonteeseensa.
He saivat kiittää Raamattua niistä ominaisuuksista, joilla he olivat voittaneet yleisen kunnioituksen, ja silti he käyttivät näitä hyviä lahjoja taisteluun Jumalan sanaa vastaan. Miller omaksui heidän käsityksensä.
*deismi fil. käsitys, jonka mukaan Jumala ei maailman luotuaan ole puuttunut sen kehitykseen. - Nykysuomen sivistyssanakirja.
Aikansa raamatuntulkinnoissa hän näki ylipääsemättömiä vaikeuksia, mutta uusi Raamatun syrjäyttävä uskokaan ei tarjonnut mitään parempaa eikä tyydyttänyt häntä. Mutta kun Miller oli täyttänyt kolmekymmentäneljä vuotta, Pyhä Henki johti hänet näkemään syntisen tilansa. Hänellä ei ollut varmuutta haudantakaisen elämän onnesta. Tulevaisuus näytti pimeältä ja synkältä. Myöhemmin hän tilitti silloisia tunteitaan:
"Taivas ylläni oli kuin vaskea ja maa jalkojeni alla kuin rautaa. - - Mitä enemmän ajattelin, sitä hämmentyneempi olin. Yritin lakata ajattelemasta, mutta en pystynyt hallitsemaan ajatuksiani. Olin todella onneton, mutta en ymmärtänyt miksi. Nurisin ja valitin, en vain tiennyt minkä vuoksi. Tiesin että jokin oli vinossa, mutta en tiennyt mistä ja miten voisin löytää totuuden."
Miller löytää ystävän
"Äkkiä", hän sanoo, "Vapahtajan luonne ilmaistiin minulle elävästi. Minusta näytti, että sellainen hyvä ja sääliväinen olento, joka sovittaisi rikkomuksemme ja siten pelastaisi meidät kärsimästä synnin rangaistusta, voisi sittenkin olla olemassa. - - Mutta heräsi kysymys, miten tällaisen olennon olemassaolo voidaan todistaa. Tajusin, että Raamatun ulkopuolelta en löytäisi mitään todisteita tällaisen Vapahtajan olemassaolosta enkä edes tulevasta olotilasta. - -
"Näin Raamatun kertovan juuri sellaisesta Vapahtajasta jota tarvitsin, enkä voinut ymmärtää, miten innoittamaton kirja voisi esittää periaatteita, jotka sopivat niin täydellisesti langenneen maailman tarpeisiin. Minun oli pakko tunnustaa, että Raamatun täytyi olla Jumalan ilmoitusta. Se tuli minun ilokseni, ja Jeesuksesta löysin ystävän. Vapahtaja tuli minulle rakkaammaksi tuhansien joukosta, ja Raamattu, joka ennen oli ollut hämärä ja ristiriitainen, tuli jalkani lampuksi ja valkeudeksi minun tielläni. - - Havaitsin, että Herrajumala on kallio elämän valtameren keskellä. Raamatusta tuli nyt tutkimukseni tärkein kohde, ja voin todella sanoa nauttineeni suuresti sen tutkimisesta. - - Ihmettelin, miksi en aikaisemmin ollut nähnyt sen kauneutta ja kirkkautta, ja hämmästelin miten olin kerran saattanut hylätä sen. - - Menetin kaiken halun muuhun lukemiseen ja keskityin hankkimaan viisautta Jumalalta. "
Miller tunnusti julkisesti uskonsa. Mutta hänen eiuskovat toverinsa esittivät kaikki samat todisteet, joilla hän itse oli usein hyökännyt Raamattua vastaan. Hän päätteli, että jos Raamattu on Jumalan ilmoitusta, sen täytyy olla johdonmukainen. Hän päätti ryhtyä tutkimaan Raamattua selvittääkseen, voitaisiinko kaikki näennäiset ristiriitaisuudet selittää.
Hän ei käyttänyt selitysteoksia vaan vertasi raamatunkohtia toisiinsa reunaviittausten ja hakusanakirjan avulla. Hän aloitti ensimmäisestä Mooseksen kirjasta ja luki jakeen kerrallaan. Kun jokin kohta vaikutti epäselvältä, hänellä oli tapana verrata sitä kaikkiin muihin jakeisiin, jotka näyttivät käsittelevän samaa asiaa. joka ainoalla sanalla oli merkitystä tekstin ymmärtämisen kannalta. Aina kun vastaan tuli vaikeasti ymmärrettävä kohta, hän löysi selityksen jostain toisesta raamatunkohdasta. Hän rukoili vilpittömästi valoa jumalalta ja koki todeksi psalmistan sanat: "Kun sinun sanasi avautuu, se valaisee, tyhmäkin saa siitä ymmärrystä.
Hän tutki innokkaasti Danielin kirjaa ja Ilmestyskirjaa ja huomasi, että profeetallisia symboleja saattoi ymmärtää. Hän näki, että kaikki erilaiset vertauskuvat selitettiin joko välittömästi tai muissa raamatunkohdissa ja että ne tuli ymmärtää kirjaimellisesti. Rengas renkaalta totuuden ketju täydentyi ja siten palkitsi hänen ponnistelunsa. Askel askeleelta hän hahmotti ennustusten suuret linjat. Taivaan enkelit ohjasivat hänen ajatuksiaan.
Hän tuli vakuuttuneeksi, ettei Jumalan sana tukenut laajalle levinnyttä käsitystä maailmanloppua edeltävästä maanpäällisestä tuhatvuotiskaudesta. Oppi Herran tuloa edeltävästä tuhannesta rauhan vuodesta on vastoin Kristuksen ja hänen apostoliensa opetuksia siitä, että velmä ja rikkavilja kasvavat yhdessä elonleikkuuseen eli maailman loppuun asti ja että "kelvottomat ihmiset ja petkuttajat menevät pahuudessa yhä pitemmälle".
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.