Lapset saarnaavat Skandinaviassa
Myös Skandinaviassa julistettiin adventtisanomaa. Monet johdettiin tunnustamaan ja hylkäämään syntinsä sekä etsimään anteeksiantoa Kristuksen nimessä. Mutta valtionkirkon papit vastustivat liikettä, ja muutamia sanoman julistajia vangittiin.
Kun Herran pikaisen tulon julistajat näin vaiennettiin, Jumala näki monin paikoin hyväksi levittää sanomaa pienten lasten välityksellä. Koska he olivat alaikäisiä, valtio ei voinut estää heitä, vaan he saivat puhua esteettä.
Ihmiset kokoontuivat työläisten vaatimattomiin koteihin kuulemaan varoitusta. Jotkut lapsisaarnaajista olivat vasta kuusi- tai kahdeksanvuotiaita, ja vaikka heidän elämänsä todisti rakkaudesta Vapahtajaan, he eivät yleensä osoittaneet sen suurempaa älykkyyttä ja lahjakkuutta kuin muut samanikäiset lapset. Mutta seisoessaan kansan edessä heissä vaikutti korkeampi voima kuin heidän omat luonnonlahjansa. Äänensävy ja käytös muuttuivat, kun he varoittivat juhlallisesti ja vakavasti tuomiosta: "Pelätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia - hänen tuomionsa aika on tullut!"
Ihmiset kuuntelivat vakavina. Jumalan Henki puhui heille. Monet alkoivat tutkia Raamattua, juomarit ja siveettömyyteen langenneet tekivät parannuksen, ja tulokset olivat niin selvästi nähtävissä, että jopa valtionkirkon pappien oli pakko myöntää Jumalan johtavan liikettä.
Jumalan tahto oli, että sanomaa Vapahtajan tulosta saarnattaisiin Skandinaviassa, ja hän antoi Henkensä vaikuttaa lasten kautta, jotta työ tulisi tehdyksi. Kun Jeesus lähestyi Jerusalemia, kansa pappien ja hallitusmiesten uhkailua peläten lopetti iloiset ylistyslaulunsa astuessaan sisään Jerusalemin porteista. Mutta lapset jatkoivat temppelissä ylistystä huutamalla: "Hoosianna, Daavidin Poika!" Samoin kuin Jumala toimi lasten välityksellä Kristuksen ensimmäisen tulemisen aikana, hän antoi heidän tehtäväkseen toisen tulemisensa sanoman julistamisen.
Sanomaa leviää
Amerikasta tuli suuren adventtiliikkeen keskus. Millerin ja hänen työtoveriensa kirjoituksia levitettiin kaukaisiin maihin, kaikkialle maailmaan, missä lähetystyöntekijät liikkuivat. Iankaikkisen evankeliumin sanoma levisi lähelle ja kauas: "Pelätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia - hänen tuomionsa aika on tullut!"
Ennustukset, jotka näyttivät osoittavan Kristuksen tulevan keväällä 1844, tekivät ihmisiin syvän vaikutuksen. Monet vakuuttuivat profeetallisten aikalaskelmien luotettavuudesta, luopuivat omista mielipiteistään ja ottivat totuuden iloiten vastaan. Muutamat saarnaajat jättivät paikkansa ja seurakuntansa ja ryhtyivät julistamaan Jeesuksen tuloa. Kuitenkin vain verrattain harvat saarnaajat ottivat sanoman vastaan, ja siksi se uskottiin pääasiassa vaatimattomille maallikoille. Maanviljelijät jättivät peltonsa, käsityöläiset työkalunsa, kauppiaat tavaransa, akateemisen ammatin harjoittajat asemansa. He olivat valmiit raatamaan, kärsimään vaivaa ja puutetta johtaakseen ihmisiä parannukseen ja pelastukseen. Tuhannet ottivat vastaan adventtitotuuden.
Vakuuttava voima
Johannes Kastajan tavoin saarnaajat panivat kirveen puun juurelle ja kehottivat kaikkia tekemään "hedelmää, jossa kääntymyksenne näkyy". Vastakohtana niille rauhan ja turvallisuuden vakuutuksille, joita tavallisesti kuultiin saarnatuolista, Raamatun yksinkertaiset todistukset olivat niin voimallisia, että vain harvat voivat ne kokonaan torjua. Monet etsivät Herraa katuen. Heidän mielensä, joka pitkään oli ollut kiintynyt maallisiin asioihin, suuntautui nyt taivaaseen. He yhtyivät nöyrästi ja antautuneesti julistamaan varoitusta: "Pelätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia - hänen tuomionsa aika on tullut!"
Synnintuntoon tulleet ihmiset tiedustelivat itkien: "Mitä minun on tehtävä pelastuakseni?" Ne, jotka olivat menetelleet epärehellisesti, tahtoivat hyvittää vääryytensä. Kaikki, jotka löysivät rauhan Kristuksessa, halusivat muiden osallistuvan siunauksesta. Vanhempien sydän kääntyi lasten puoleen, ja lasten sydän vanhempien puoleen. Ylpeyden ja pidättyvyyden esteet murtuivat, liikuttavia tunnustuksia tehtiin. Kaikkialla rukoiltiin. Monet kamppailivat koko yön rukouksessa saadakseen varmuuden syntien anteeksiannosta tai johtaakseen sukulaisensa tai naapurinsa kääntymykseen.
Kaikki yhteiskuntaluokat, rikkaat ja köyhät, ylhäiset ja alhaiset, halusivat kuulla Kristuksen toisesta tulemisesta. Jumalan Henki antoi totuudelle voiman. Näissä kokouksissa tuntui pyhien enkelien läsnäolo, ja joka päivä liittyi monia uskovien joukkoon. Suuret joukot kuuntelivat hiljaa vakavia sanoja. Taivas ja maa näyttivät lähestyvän toisiaan. Ihmiset palasivat kotiin ylistys huulillaan, ja iloiset äänet kaikuivat tyynessä yössä. Yksikään kokouksiin osallistunut ei voinut koskaan niitä unohtaa.
Myös Skandinaviassa julistettiin adventtisanomaa. Monet johdettiin tunnustamaan ja hylkäämään syntinsä sekä etsimään anteeksiantoa Kristuksen nimessä. Mutta valtionkirkon papit vastustivat liikettä, ja muutamia sanoman julistajia vangittiin.
Kun Herran pikaisen tulon julistajat näin vaiennettiin, Jumala näki monin paikoin hyväksi levittää sanomaa pienten lasten välityksellä. Koska he olivat alaikäisiä, valtio ei voinut estää heitä, vaan he saivat puhua esteettä.
Ihmiset kokoontuivat työläisten vaatimattomiin koteihin kuulemaan varoitusta. Jotkut lapsisaarnaajista olivat vasta kuusi- tai kahdeksanvuotiaita, ja vaikka heidän elämänsä todisti rakkaudesta Vapahtajaan, he eivät yleensä osoittaneet sen suurempaa älykkyyttä ja lahjakkuutta kuin muut samanikäiset lapset. Mutta seisoessaan kansan edessä heissä vaikutti korkeampi voima kuin heidän omat luonnonlahjansa. Äänensävy ja käytös muuttuivat, kun he varoittivat juhlallisesti ja vakavasti tuomiosta: "Pelätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia - hänen tuomionsa aika on tullut!"
Ihmiset kuuntelivat vakavina. Jumalan Henki puhui heille. Monet alkoivat tutkia Raamattua, juomarit ja siveettömyyteen langenneet tekivät parannuksen, ja tulokset olivat niin selvästi nähtävissä, että jopa valtionkirkon pappien oli pakko myöntää Jumalan johtavan liikettä.
Jumalan tahto oli, että sanomaa Vapahtajan tulosta saarnattaisiin Skandinaviassa, ja hän antoi Henkensä vaikuttaa lasten kautta, jotta työ tulisi tehdyksi. Kun Jeesus lähestyi Jerusalemia, kansa pappien ja hallitusmiesten uhkailua peläten lopetti iloiset ylistyslaulunsa astuessaan sisään Jerusalemin porteista. Mutta lapset jatkoivat temppelissä ylistystä huutamalla: "Hoosianna, Daavidin Poika!" Samoin kuin Jumala toimi lasten välityksellä Kristuksen ensimmäisen tulemisen aikana, hän antoi heidän tehtäväkseen toisen tulemisensa sanoman julistamisen.
Sanomaa leviää
Amerikasta tuli suuren adventtiliikkeen keskus. Millerin ja hänen työtoveriensa kirjoituksia levitettiin kaukaisiin maihin, kaikkialle maailmaan, missä lähetystyöntekijät liikkuivat. Iankaikkisen evankeliumin sanoma levisi lähelle ja kauas: "Pelätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia - hänen tuomionsa aika on tullut!"
Ennustukset, jotka näyttivät osoittavan Kristuksen tulevan keväällä 1844, tekivät ihmisiin syvän vaikutuksen. Monet vakuuttuivat profeetallisten aikalaskelmien luotettavuudesta, luopuivat omista mielipiteistään ja ottivat totuuden iloiten vastaan. Muutamat saarnaajat jättivät paikkansa ja seurakuntansa ja ryhtyivät julistamaan Jeesuksen tuloa. Kuitenkin vain verrattain harvat saarnaajat ottivat sanoman vastaan, ja siksi se uskottiin pääasiassa vaatimattomille maallikoille. Maanviljelijät jättivät peltonsa, käsityöläiset työkalunsa, kauppiaat tavaransa, akateemisen ammatin harjoittajat asemansa. He olivat valmiit raatamaan, kärsimään vaivaa ja puutetta johtaakseen ihmisiä parannukseen ja pelastukseen. Tuhannet ottivat vastaan adventtitotuuden.
Vakuuttava voima
Johannes Kastajan tavoin saarnaajat panivat kirveen puun juurelle ja kehottivat kaikkia tekemään "hedelmää, jossa kääntymyksenne näkyy". Vastakohtana niille rauhan ja turvallisuuden vakuutuksille, joita tavallisesti kuultiin saarnatuolista, Raamatun yksinkertaiset todistukset olivat niin voimallisia, että vain harvat voivat ne kokonaan torjua. Monet etsivät Herraa katuen. Heidän mielensä, joka pitkään oli ollut kiintynyt maallisiin asioihin, suuntautui nyt taivaaseen. He yhtyivät nöyrästi ja antautuneesti julistamaan varoitusta: "Pelätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia - hänen tuomionsa aika on tullut!"
Synnintuntoon tulleet ihmiset tiedustelivat itkien: "Mitä minun on tehtävä pelastuakseni?" Ne, jotka olivat menetelleet epärehellisesti, tahtoivat hyvittää vääryytensä. Kaikki, jotka löysivät rauhan Kristuksessa, halusivat muiden osallistuvan siunauksesta. Vanhempien sydän kääntyi lasten puoleen, ja lasten sydän vanhempien puoleen. Ylpeyden ja pidättyvyyden esteet murtuivat, liikuttavia tunnustuksia tehtiin. Kaikkialla rukoiltiin. Monet kamppailivat koko yön rukouksessa saadakseen varmuuden syntien anteeksiannosta tai johtaakseen sukulaisensa tai naapurinsa kääntymykseen.
Kaikki yhteiskuntaluokat, rikkaat ja köyhät, ylhäiset ja alhaiset, halusivat kuulla Kristuksen toisesta tulemisesta. Jumalan Henki antoi totuudelle voiman. Näissä kokouksissa tuntui pyhien enkelien läsnäolo, ja joka päivä liittyi monia uskovien joukkoon. Suuret joukot kuuntelivat hiljaa vakavia sanoja. Taivas ja maa näyttivät lähestyvän toisiaan. Ihmiset palasivat kotiin ylistys huulillaan, ja iloiset äänet kaikuivat tyynessä yössä. Yksikään kokouksiin osallistunut ei voinut koskaan niitä unohtaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei!
Vaikka en osaa sanoa, yhdynkö kertomuksesi asiasisältöön, niin täytyy myöntää, että sinulla aika hyvä ote kirjoittamiseen; osaat tarinan kertomisen. Tyylisi on mielestäni hyvällä tavalla tiukka, vain muutamia vanhahtavilta kuulostavia ilmaisuja, lähinnä yksittäisiä sanoja, kannattaisi vaihtaa ja kenties korvata ne vastaavilla nyky- tai yleiskieleen paremmin sopivilla sanavalinnoilla.