Sanomaa vastustetaan
Kristuksen tulon tarkan ajan julistaminen herätti suurta vastustusta kaikissa yhteiskuntaluokissa. Monet väittivät, etteivät he vastustaneet oppia Kristuksen toisesta tulemisesta; he vastustivat vain tarkan ajan määräämistä. Mutta kaikkinäkevä Jumala luki heidän ajatuksensa. He eivät halunneet kuulla Kristuksen tulosta tuomitsemaan maailmaa vanhurskaudessa. Heidän tekonsa eivät kestäneet sydämet tutkivan Jumalan tarkastelua, ja he pelkäsivät Herransa kohtaamista. Kuten juutalaiset Kristuksen ensimmäisen tulemisen aikana, he eivät olleet valmiit lausumaan Jeesusta tervetulleeksi. He eivät ainoastaan kieltäytyneet kuuntelemasta Raamatun selviä todistuksia vaan pilkkasivat niitä, jotka odottivat Herraa. Saatana pilkkasi Kristusta avoimesti siitä, että hänen seuraajansa eivät rakastaneet häntä niin paljon, että olisivat toivoneet hänen tulevan takaisin.
Adventtiuskon hylkääjien tavallisin vastaväite oli: "Siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan." Kyseinen raamatunkohta kuuluu näin: "Mutta sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä edes Poika, sen tietää vain Isä." Herraa odottavat selittivät tämän jakeen selvästi ja osoittivat, että heidän vastustajansa käyttivät sitä väärin.
Vapahtajan lausumia ei saa tulkita niin, että ne kumoavat toisensa. Vaikka yksikään ihminen ei tiedä hänen tulonsa päivää tai hetkeä, meidän on tiedettävä milloin se on lähellä. Hänen tulonsa läheisyyttä koskevan tiedon kieltäminen tai laiminlyöminen on meille yhtä kohtalokasta kuin tietämättömyys vedenpaisumuksen tuloajasta oli Nooan ajan ihmisille. Kristus sanoo: "Ellet ole hereillä, minä tulen kuin varas, yllätän sinut hetkellä, jota et aavista.”
Paavali sanoo niistä, jotka ovat ottaneet vaarin Vapahtajan varoituksesta: "Mutta te, ystävät, ette elä pimeydessä, eikä tuo päivä pääse yllättämään teitä kuin varas. Te kaikki olette valon ja päivän lapsia."
Mutta ne, jotka kaipasivat tekosyytä totuuden hylkäämiselle, sulkivat korvansa tältä selitykseltä, ja niin sekä pilkkaajat että Kristuksen seuraajiksi tunnustautuvat saarnaajat toistivat edelleen sanoja: "Siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan." Kun ihmiset alkoivat kysellä pelastuksen tietä, uskonnolliset opettajat astuivat heidän ja totuuden väliin tulkitsemalla väärin Jumalan sanaa.
Seurakuntien hurskaimmat jäsenet ottivat tavallisesti sanoman ensimmäisinä vastaan. Missä hyvänsä ihmiset eivät olleet papiston valvonnassa vaan halusivat itse tutkia Jumalan sanaa, siellä oppia Kristuksen toisesta tulemisesta tarvitsi vain verrata Raamattuun sen jumalallisen arvovallan vahvistamiseksi.
Moni joutui harhaan aviomiehen, vaimon, vanhempien tai lasten vaikutuksesta ja uskoi, että jo pelkkä adventistien "harhaoppien" kuunteleminen oli syntiä. Enkeleitä kehotettiin vartioimaan uskollisesti näitä sieluja, sillä he saisivat vielä lisävaloa Jumalan valtaistuimelta.
Sanoman vastaanottaneet odottivat Vapahtajansa tuloa. Aika, jolloin he olettivat kohtaavansa hänet, oli käsillä. He odottivat tuota hetkeä tyynen juhlallisesti. Yksikään tästä kokemuksesta osallistunut ei voi unohtaa noita kalliita odotuksen hetkiä, Muutamia viikkoja ennen odotettua aikaa pantiin suurin osa maallisista toimista syrjään. Vilpittömät uskovat tutkivat tarkasti sydäntään ikään kuin he muutaman tunnin kuluttua sulkisivat silmänsä tämän maailman näkymiltä. Mitään "taivaaseenastumisvaatteita" ei tehty , mutta kaikki tunsivat tarvitsevansa sisäisen todistuksen siitä, että he olivat valmiit kohtaamaan Vapahtajan. Heidän valkoisena pukunaan oli sielun puhtaus - Kristuksen sovintoveren puhdistama luonne. Kunpa Jumalan kansan keskuudessa esiintyisi yhä samaa itsetutkistelua, samaa vilpitöntä uskoa.
Jumala halusi koetella kansaansa. Hänen kätensä kätki profeetallisten ajanjaksojen laskemisessa tehdyn virheen. Odotettu aika [että Kristus tulisi keväällä 1844] meni ohi, eikä Kristus ilmestynyt. Ne, jotka olivat odottaneet Vapahtajaansa, pettyivät ,katkerasti.
Mutta Jumala koetteli niiden sydäntä, jotka tunnustivat odottavansa hänen ilmestymistään. Monen vaikuttimena oli ollut pelko. Nämä henkilöt julistivat, etteivät he olleet koskaan uskoneetkaan Kristuksen tulevan. He olivat ensimmäisten joukossa pilkkaamassa tosiuskovien surua.
Mutta Jeesus ja kaikki taivaan enkelit katselivat rakastavasti ja myötätuntoisesti niitä, jotka pettymyksestä huolimatta pysyivät uskollisina. Jos näkyvän maailman näkymättömästä erottava verho olisi vedetty syrjään, enkelien olisi nähty lähestyvän näitä uskollisia sieluja ja suojaavan heitä saatanan nuolilta.
Kristuksen tulon tarkan ajan julistaminen herätti suurta vastustusta kaikissa yhteiskuntaluokissa. Monet väittivät, etteivät he vastustaneet oppia Kristuksen toisesta tulemisesta; he vastustivat vain tarkan ajan määräämistä. Mutta kaikkinäkevä Jumala luki heidän ajatuksensa. He eivät halunneet kuulla Kristuksen tulosta tuomitsemaan maailmaa vanhurskaudessa. Heidän tekonsa eivät kestäneet sydämet tutkivan Jumalan tarkastelua, ja he pelkäsivät Herransa kohtaamista. Kuten juutalaiset Kristuksen ensimmäisen tulemisen aikana, he eivät olleet valmiit lausumaan Jeesusta tervetulleeksi. He eivät ainoastaan kieltäytyneet kuuntelemasta Raamatun selviä todistuksia vaan pilkkasivat niitä, jotka odottivat Herraa. Saatana pilkkasi Kristusta avoimesti siitä, että hänen seuraajansa eivät rakastaneet häntä niin paljon, että olisivat toivoneet hänen tulevan takaisin.
Adventtiuskon hylkääjien tavallisin vastaväite oli: "Siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan." Kyseinen raamatunkohta kuuluu näin: "Mutta sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä edes Poika, sen tietää vain Isä." Herraa odottavat selittivät tämän jakeen selvästi ja osoittivat, että heidän vastustajansa käyttivät sitä väärin.
Vapahtajan lausumia ei saa tulkita niin, että ne kumoavat toisensa. Vaikka yksikään ihminen ei tiedä hänen tulonsa päivää tai hetkeä, meidän on tiedettävä milloin se on lähellä. Hänen tulonsa läheisyyttä koskevan tiedon kieltäminen tai laiminlyöminen on meille yhtä kohtalokasta kuin tietämättömyys vedenpaisumuksen tuloajasta oli Nooan ajan ihmisille. Kristus sanoo: "Ellet ole hereillä, minä tulen kuin varas, yllätän sinut hetkellä, jota et aavista.”
Paavali sanoo niistä, jotka ovat ottaneet vaarin Vapahtajan varoituksesta: "Mutta te, ystävät, ette elä pimeydessä, eikä tuo päivä pääse yllättämään teitä kuin varas. Te kaikki olette valon ja päivän lapsia."
Mutta ne, jotka kaipasivat tekosyytä totuuden hylkäämiselle, sulkivat korvansa tältä selitykseltä, ja niin sekä pilkkaajat että Kristuksen seuraajiksi tunnustautuvat saarnaajat toistivat edelleen sanoja: "Siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan." Kun ihmiset alkoivat kysellä pelastuksen tietä, uskonnolliset opettajat astuivat heidän ja totuuden väliin tulkitsemalla väärin Jumalan sanaa.
Seurakuntien hurskaimmat jäsenet ottivat tavallisesti sanoman ensimmäisinä vastaan. Missä hyvänsä ihmiset eivät olleet papiston valvonnassa vaan halusivat itse tutkia Jumalan sanaa, siellä oppia Kristuksen toisesta tulemisesta tarvitsi vain verrata Raamattuun sen jumalallisen arvovallan vahvistamiseksi.
Moni joutui harhaan aviomiehen, vaimon, vanhempien tai lasten vaikutuksesta ja uskoi, että jo pelkkä adventistien "harhaoppien" kuunteleminen oli syntiä. Enkeleitä kehotettiin vartioimaan uskollisesti näitä sieluja, sillä he saisivat vielä lisävaloa Jumalan valtaistuimelta.
Sanoman vastaanottaneet odottivat Vapahtajansa tuloa. Aika, jolloin he olettivat kohtaavansa hänet, oli käsillä. He odottivat tuota hetkeä tyynen juhlallisesti. Yksikään tästä kokemuksesta osallistunut ei voi unohtaa noita kalliita odotuksen hetkiä, Muutamia viikkoja ennen odotettua aikaa pantiin suurin osa maallisista toimista syrjään. Vilpittömät uskovat tutkivat tarkasti sydäntään ikään kuin he muutaman tunnin kuluttua sulkisivat silmänsä tämän maailman näkymiltä. Mitään "taivaaseenastumisvaatteita" ei tehty , mutta kaikki tunsivat tarvitsevansa sisäisen todistuksen siitä, että he olivat valmiit kohtaamaan Vapahtajan. Heidän valkoisena pukunaan oli sielun puhtaus - Kristuksen sovintoveren puhdistama luonne. Kunpa Jumalan kansan keskuudessa esiintyisi yhä samaa itsetutkistelua, samaa vilpitöntä uskoa.
Jumala halusi koetella kansaansa. Hänen kätensä kätki profeetallisten ajanjaksojen laskemisessa tehdyn virheen. Odotettu aika [että Kristus tulisi keväällä 1844] meni ohi, eikä Kristus ilmestynyt. Ne, jotka olivat odottaneet Vapahtajaansa, pettyivät ,katkerasti.
Mutta Jumala koetteli niiden sydäntä, jotka tunnustivat odottavansa hänen ilmestymistään. Monen vaikuttimena oli ollut pelko. Nämä henkilöt julistivat, etteivät he olleet koskaan uskoneetkaan Kristuksen tulevan. He olivat ensimmäisten joukossa pilkkaamassa tosiuskovien surua.
Mutta Jeesus ja kaikki taivaan enkelit katselivat rakastavasti ja myötätuntoisesti niitä, jotka pettymyksestä huolimatta pysyivät uskollisina. Jos näkyvän maailman näkymättömästä erottava verho olisi vedetty syrjään, enkelien olisi nähty lähestyvän näitä uskollisia sieluja ja suojaavan heitä saatanan nuolilta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.