Jonnekin sydäntäni puran

Harmi kun miehesi ei sinua huomio. Yritä nyt vaan tehdä sitten yksin niitä asioita mistä tykkäät. Ja soita ystäviä kaveriksi kävelylle. Jos saat tuon pahan mielesi pois voi mieskin piristyä. Onnea nimpparipäivänä.

Aivan kuin itse olisin kirjoittanut.
Minun mies on hokenut viimeiset 10 vuotta tuota ei, eikä, ei nyt, ei me tarvita, jos jotain pitäisi ostaa.
Oli asia mikä vain .
Jos pyydän lenkille,ei lähde.
Ostoksille ei viitsi.
Ostaisi itselleen jonkin uuden vaatteen, ei tarvi.
Jos jotain itselleni olen hankkimassa, sinullahan on
Olisi kiva edes yhden ainoan kerra kuulla hänen suustaan. kyllä tehdään niin.
Olen niin täynnä sitä EIITÄ
No toisaalta olen kyllä nyttemmin viisastunut, esim. ostoksilla, en edes kysy, lyön kärryyn mitä tarvitaan kyselemättä, mies katselee nenän vartta pitkin sanomatta mitään.
Mihinkään kodin ulkopuolelle häntä en saa, menen yksin. Sanon hänelle vaan minne menen.
Joskus vaan käy kateeksi, kun pariskunnat tekevät yhdessä ostoksia ja suunnittelevat yhdessä mitä tehdään. meillä minä YKSIN.
Ei meilläkään puhuta eikä pussailla.
Joskus kysyin jotain, ei tullut vastausta, kysyin että miksi ei vastaa, sanoi että vastaa itse niin saat myöntävän vastauksen.
Voi itku.

Toivottavasti sinua helpotti. Luin tuon nimimerkki miljoona'n tekstin ja sinä oli hyviä neuvoja. Tuollaisia syitä minullakin oli erooni vähän yli 20 vuotta sitten. Mikään mistä minä pidin, ei kiinnostanut miestäni. Minä sisustin kotiani ja hoidin lastani ja olin aina yksin kotona. Lapsenikin sanoi alle kaksi vuotiaana kerran riemuissaan: "Äiti kato, isisetä tuli käymään meillä". Usein isi tuli kotiin kun minä ja lapsi olimme jo nukkumassa ja lähti kun me vielä nukuimme. "Isisetä" valvoi, kun me nukuimme ja nukkui kun me valvoimme. Minä en jaksanut enää ja lähdin pois.

Jos kuitenkin jatkat avioliittoasi, niin tuo miljoonan neuvo oli hyvä: pyydä ystävättäriäsi kävelylle, elokuviin, shoppailemaan, syömään. Jos et jatka avioliittoasi, niin todella ymmärrän sinua. Olet varmaan yrittänyt puhua miehellesi?? Laittoiko hänkin stereokuulokkeet korviinsa, kun kerroit, että sinulla on paha olla? Voimia sinulle ♥

myötä- ja vastamäessä
mieshän voi olla masentunut
sie vielä lisäät masennusta

Onneksi edes täältä löytyy juttukavereita ja sympatiaa.

Oletko ajatellut, että lähtisit halutessasi itseksesi liikkeelle ellei miehesi halua lähteä mukaan? Saisit itsellesi virkistystä ja ehkä hänkin vähitellen aktivoituisi. Kuka tietää vaikka havahtuisi muutenkin tekemään jotain suhteenne hyväksi.

Jos vaimo itsenäistyy, alkaa harrastaa jotain kodin ulkopuolella ja osaa lähteä itsekseen liikkeelle, mieskin saattaa muuttaa asennettaan. Tilannetta voi muuttaa muuttamalla omaa käyttäytymistään. Ehdotan, että kun voimasi riittävät alat etsiä positiivista sisältöä elämääsi, etkä anna miehesi enää yksin hallita sitä.
Jaksamista ja onnea sinulle!

Semmoisiahan nämä - juntturat.
Mieki aiemmin aina alistuin sen ein edessä, mutten enää; ostan mitä haluan ja katson tarvittavan, no menemään en pääse, eikä lähe mukkaankaan vaikka lähtisinkin, vaikka muuta esittää..

Kerrot, että "kyllä se sit pyysi". Hän siis kuitenkin osaa tuumata uudelleen. Se on jo jotain ja kertoo, että jossain siellä mielen sopukoissa asuu kyky asettua toisen asemaan ja olla valmis tätä kautta muuttamaan mieltään.
Itse olen lähtenyt paljon yksin ja yhdessä ystävien kanssa mukaviin harrastuksiin.
Kun saa itsensä vain revittyä liikkeelle, oppii selkeästi ja napakan yksinkertaisesti sanomaan mitä parisuhteessa tarvitsee ja ottaa itse täyden vastuun omasta hyvinvoinnista huolehtimisessa, niin jo alkaa elämä näyttämään mukavat puolensa.

Uhriutuminen ei tee ketään puoleensa vetäväksi.
Voipi se ukkokin siitä piristyä ihan omia aikojaan kun sinun käytöksesi muuttuu.
Jos ei muutu, sinun elämäsi ainakin muuttuu. Voipi käydä niinkin, että sitä ukkoa armasta alkaa katsella aivan uudesta näkökulmasta.
Voimia ja rohkeutta sinulle :)

Toivon Sinulle parempaa huomista ja
kaikkea hyvää elämääsi.

Käänteisiä nuo asiat todella on.Hellyyttä,
välittämistä,voidaan ilmentää äärettömän moni ja todella kauniin tavoin avioliitoss,parisuhteessa.
Mutta,voidaan myös satuttaa toista vastaavasti aivan yhtä monilla ja satuttavilla tavoilla.Tiedän
ja ymmärrän,että sinuun sattuu.Ja mitä pidempäät
tuollainen jatkuu,sitä syvemmälle se kipu menee.En todellakaan ajattele,että leipääntyminen on se kuvaavin sana.Miehesi on selkeästi rutinoitunut ja
uskoo,että hänen järjestämänsä tila kestää.Minusta sinulla on vain yksi keino.Ilmoitat suoraan että
monen asian on muututtava ja niistä on alettava yhdessä puhua,tai sinulla on muutto edessä,
Kuiskutellen mies ei herää.Kyllä hän kaipaa kunnon shokki hoitoa,Älä lähde uhkaulu mielellä,
toistaen asioita.Sanot selkeästi ja kerran ja olen varma että teille uusi keskustelu yhteys avautuu.
Miehesi pitää herätä.Ja kokemuksesta tiedät,että miehissä on valtavaa potenttiaalia muuttumiseen ja itsensä uudelleen löytämiseen,kun on pakko.
Avioliittonne kannalta nyt on pakko!

kaikki päätöksetkin täytyy tehdä naisena ja vaimona, melkein omaishoitajanakin yksin, ja sitten kun teet oman ymmärryksesi mukaan, saat palkaksi marttiydellisen miehen, joka antaa sitten naapureiden ja suvun ymmärtää olevansa alistetussa asemassa, mutta kun yrität keskustella päätettävinä olevista asioista ei saada syntymään mitään yhteisymmärrystä m i s t ä ä n.
Kun sanot ei, hän vastaa varmasti kyllä, ja kun yrität sanoa kyllä hän sanoo takuulla ei.

Yksi räikein esimerkki oli äskettäin vanhan ja sairaan koiramme lopetuspäätös. Koira ei enää tullut kopista ulos, kuin nostamalla, haukkui ruokailun jälkeen tuntitolkulla, oli apea ja häntä alhaalla tärisevä koiravanhus.Koraa käytimme vajaa vuosi sitten eläinlääkärillä, ja hän ei löytänyt koirasta muutavikaa kuin korkean iän.
Mutta kun säälistä melkein sairaana yritin sanoa miehelleni että koira pitää lopettaa, että siihen koskee ja että tilaan lääkärille vuoron, - niin vastaus oli tietenkin ei, että sinä vain haluat siitä eroon ja muuta ilkeilyä.jne...

Mutta kun olin poissa kotoa muutaman tunnin hän oli kuitenkin sillä aikaa lopetuttanut naapurilla koiramme, en saanut edes hyvästellä sitä..p - erkele että otti pattiin!

tuntuu että niitä riittää.Kaikilla ei oo nettiä purkaakseen tuntojaan.

näin kauan on menny ja hän on niin viaton ,,,ei ole tehny mitään ja sanoo ettei tiedä mitä on tehny....VOI TUOTA MIEHEN AIVOTOIMINTAA.
MINÄ OLEN KOHTA HULLUJEN HUONEELLA TÄLLÄMENOLLA.
rintaan koskee ja hatuttaa että ...
minä en jaksa enää sanoo sille mitään ,toivoisin että hän tekis jotain hyvää minulle....

minullakin tuota Ei Ja EI. Mutta näin jälkiviisaana ja kyllä aijemminkin aloin ymmärtää miksi mies on noin jyrkkä ja sanoo ei heti kättelyssä. Se on silleen, että mies PELKÄÄ juuri niin PELKÄÄ.
Mitä mies pelkää? No sitä tietty kun ei tiedä miten asia menee. On helpompi sanoa ei kun myöntyä ja sitten mennä siihen juttuun mukaaan.
Nyt kun tuon tiedät, että hän aina sanoo ei, niin asennoiduppa asiaan niin, että otat aikaa. Kun se ensimmäinen ei tulee niin sinulla on aikaa tehdä asioita sillävälin kun hän miettii sitä juttua joka kantilta ja sitten myöntyy tai esittää asian kun se olis hänen ideansa...ja sitten vain kävelylle.
Tämä vaatii meiltä naisilta viisautta juonia näin ja antaa miesten esittää asiat omina ideoinaan, mutta me laitamme ne ensin heidän päähänsä. Ja varsinkin silloin on oltava hiljaa kun jokin suurempi asia tulee heidän ideanaan, ei kannata sanoa juuri noinhan minä esitin asian jo puolivuotta sitten.
Kun Ukkomme miettii asioita me naiset teemme omia juttuja sillä aikaa eikä harmitella hänen jyrkkyyttään.
Katsos kun me ei voida muuttaa toista, vaan meidän on muutettava omaa suhtautumistamme niin toinenkin muuttuu siinä samalla.