Palstalla tunnutaan jakavan ihmiset turhan yksioikoisesti joko ateisteihin taikka hihhuleihin, esimerkkinä mm. uskonnonopetuksesta käydyt debatit. Palstan tosi-ateistit kieltävät kaikki yliluonnollisuuteen viittaavat "opetukset". Vielä oudompia ovat palstan hihhulit, jotka yhdistävät uskontoon (tai uskoon) esimerkiksi Raamatun luomisopin hyväksymisen, joka lienee jokaisen omilla aivoilla ajatteluun kykenevän mielestä täysin irrationaalista. "Kuu luotiin taivaankannelle valaisemaan yötä"...
Totuushan on se, että suurin osa Suomalaisista ei ole ottanut kantaa puolesta eikä vastaan - jossain määrin tämä taitaa olla tarpeetontakin.
Itse en ole tunnustuksellinen ateisti/teisti; se mikä minusta lopulta tulee, on sen ajan "murhe". Tämä tuntuu olevan sula mahdottomuus - ateistin mielestä tämä on sama, ettei osaa sanoa "onko mies vai nainen". Hihhulin mielestä en kuitenkaan ole uskova, koska pidän mm. luomisoppia satuun verrattavissa olevana kertomuksena.
Karrikoidaan vähän ja otetaan esimerkiksi perhe, johon kuuluu normi-äiti, ala- tai yläastetta käyvä lapsi ja isä. Oletetaan että sattuisi onnettomuus, jossa perheen äiti kuolisi tapaturmaisesti, vaikkapa jäämällä suojatiellä auton alle. Miten isä perustelee lapselle, että miksi äiti kuoli ja mitä äidille nyt tapahtuu?
Ateisti-isä: "Elämä vaan on tällaista - koskaan ei tiedä huomenna tapahtuu. Äitiä ei nyt vaan enää ole". Hihhuli-isä: "Tutkimattomia ovat Herran tiet. Meidän nyt tulee rukoilla äidin puolesta, ettei hän joutuisi helvettiin, koska hän ei ehtinyt tunnustaa uskoansa jeesukseen".
Eikö tällaista tilannetta varten olisi hyvä tietää, millä tavoin eri kulttuureissa tapahtuneeseen suhtaudutaan. Eikö esimerkiksi tätä tilannetta varten nykyinen "uskonnonopetus" ole paikallaan. Syntymä ja kuolema lienevät edelleen "yliluonnollisia" asioita - puhumattakaan ajasta ennen ja jälkeen kuoleman.
Laitanpa tämän naiivihkon pläjäyksen jälkeen kysymyksen palstalaisille: Itse kullekin tulee elämässään enemmän tai vähemmän tiukkoja paikkoja, joissa tavallaan ollaan "vedenjakajalla" - miten tästä eteenpäin. Itse pidän musiikista aika lailla ja hämmästyttävän usein joku hyvä "biisi" on katkaissut "lyhyttä luuppia kulkevat ajatukset" normaalille "tyhjäkäynnille".
Totuushan on se, että suurin osa Suomalaisista ei ole ottanut kantaa puolesta eikä vastaan - jossain määrin tämä taitaa olla tarpeetontakin.
Itse en ole tunnustuksellinen ateisti/teisti; se mikä minusta lopulta tulee, on sen ajan "murhe". Tämä tuntuu olevan sula mahdottomuus - ateistin mielestä tämä on sama, ettei osaa sanoa "onko mies vai nainen". Hihhulin mielestä en kuitenkaan ole uskova, koska pidän mm. luomisoppia satuun verrattavissa olevana kertomuksena.
Karrikoidaan vähän ja otetaan esimerkiksi perhe, johon kuuluu normi-äiti, ala- tai yläastetta käyvä lapsi ja isä. Oletetaan että sattuisi onnettomuus, jossa perheen äiti kuolisi tapaturmaisesti, vaikkapa jäämällä suojatiellä auton alle. Miten isä perustelee lapselle, että miksi äiti kuoli ja mitä äidille nyt tapahtuu?
Ateisti-isä: "Elämä vaan on tällaista - koskaan ei tiedä huomenna tapahtuu. Äitiä ei nyt vaan enää ole". Hihhuli-isä: "Tutkimattomia ovat Herran tiet. Meidän nyt tulee rukoilla äidin puolesta, ettei hän joutuisi helvettiin, koska hän ei ehtinyt tunnustaa uskoansa jeesukseen".
Eikö tällaista tilannetta varten olisi hyvä tietää, millä tavoin eri kulttuureissa tapahtuneeseen suhtaudutaan. Eikö esimerkiksi tätä tilannetta varten nykyinen "uskonnonopetus" ole paikallaan. Syntymä ja kuolema lienevät edelleen "yliluonnollisia" asioita - puhumattakaan ajasta ennen ja jälkeen kuoleman.
Laitanpa tämän naiivihkon pläjäyksen jälkeen kysymyksen palstalaisille: Itse kullekin tulee elämässään enemmän tai vähemmän tiukkoja paikkoja, joissa tavallaan ollaan "vedenjakajalla" - miten tästä eteenpäin. Itse pidän musiikista aika lailla ja hämmästyttävän usein joku hyvä "biisi" on katkaissut "lyhyttä luuppia kulkevat ajatukset" normaalille "tyhjäkäynnille".
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jatka vaan miettimistä !!! : )
Kannattais ajoissa ottaa vastaan Jeesus ! Niin ei tartte sanoa tutkimattomat ovat Herran tiet! Vaan voi riemuta lasten kanssa että äiti on taivassa !!!
Siunausta sulle rakas !!! : )
ja mieleeni tuli että lapselle on keksittävä satu, ehkä tässä on satujen alkuperä ja syy. Esimerkiksi jos sanot lapselle että syksyllä puiden lehdet kuolevat ja putoavat pois, sitä seuraa järkytys, havainto siitä että mikään ei ole pysyvää. Tilanteen voi pelastaa sillä että sanoo että keväällä puu kasvattaa uudet lehdet ja lapsen ilme taas kirkastuu. Mutta kun kyseessä on lapsen äiti, siihen ei voi sanoa että kättärillä syntyy koko ajan uusia lapsia joista tulee jonkun äitejä. Ajatus ei korvaa lapsen menetystä ja sitä faktaa että äiti ei tule takaisin. Fakta on myös se että kukaan ei tiedä minne äiti menee vai loppuiko sen olemassa olo siihen. Jos sanoo että äiti meni taivaaseen, se on satua, mutta lapselle tulee siitä parempi mieli, ja herättää toivon jälleennäkemisestä taivaassa. Kuitenkin kukaan ei tiedä totuutta. Myöhemmin lapsi ehkä hyväksyy faktan että ei tiedä minne äiti meni tai sitten jatkaa uskoaan satuun että äiti on taivaassa. Olen siis sitä mieltä että sadut on keksitty lapsen olon helpottamista varten, en vain osaa sanoa onko siinä mitään järkeä, ja kuka on loppujen lopuksi vastuussa siitä että aikuinen jatkaa lapsenmielisyyttään uskomalla satuun, jonka todenperäisyydestä ei ole mitään tietoa. Perikummallinen juttu.
Tarinalle pitää saada "onnellinen" loppu, jotta asian saa (toistaiseksi) käsitellyksi.
Miten sitten aikuisten kanssa?
Ateismi ei vastaa kysymykseen, miksi. Toisaalta veikkaan, että moni on "kääntynyt" ateistiksi nimenomaan siksi, että tällaista tapahtuu. Lahkolaiset lienevät *itse* pilanneet elämänsä jossain vaiheessa ja saaneet "uskonsa" kautta omat mokansa anteeksi, mutta tuntuvat olevan kykenemättömiä asettumaan toisen asemaan. Ja olihan Ev.lut -kirkon piispalla (en nyt muista nimeä) usko koetuksella vieraillessaan tsunamialueella.
Ehkä Nas.se kertoo miksi?
typeriä kysymyksiä.
"Miten isä perustelee lapselle, että miksi äiti kuoli ja mitä äidille nyt tapahtuu?"
Onko ahemmin sakkaavaa paskaa luettu ja koska viimeksi?
Mites sulle kerrottiin?