colonoskopia ja kipu

Hei!Tähystystä vartenhan pitää tehdä tyhjennys ja ohjepaperi kädessä menin apteekkiin ja myyjän mielestä 4 pll oli riittävä määrä.Ohjeen mukaan aloin sitten tyhjentämään suolta ja hyvinhän se sujui, paitsi litku ei riittänytkään mielestäni ja yö meni tuskitellessa, että mitä se lääkäri nyt sanoo ym.aamulla mieheni haki vielä yhden pullon ja sen vielä hätäpäissäni join ja virtsan näköstä litkua tuli toisesta päästä.Minun järjenjuoksuni nimittäin sanoi että pois tuleva neste pitäis olla vesikirkasta joka on varmaan mahdottomuus.No niin, sitten jo vastaanotolla jännitettiin ja hoitaja kutsui sisään ja piti pukea pöksyt jalkaan ja ruveta kylelleen sängylle.Mielestäni hoitaja tuuppi ja rasvasi peräaukkoa ilman mitään varoitusta ja se tuntui pahalle. Lääkäri tuli paikalle ja selosti hyvin mitä tulee tapahtumaan ja että saan katsoa jos haluan.Ja halusinhan minä. Itse tutkimus oli kivuton, lääkäri selosti koko ajan mitä tapahtuu ja kesto n. puoli tuntia.Miellyttävä kaikenkaikkiaan.Muistaakseni sain ohjeeksi mennä kahvioon syömään ja juomaan vettä.

Ssin hyvät kirjalliset ohjeet suolen tyhjentämisestä ja se sujuikin ihan hyvin. Tosin missään ei varoitettu, että se voi vetää ihmisen aika heikkoon kuntoon, joten heikko ja pyörryttävä olotila yllätti. Onneksi oli tämän tutkimuksen läpikäyneitä tuttuja, jotka tiesivät tästä sitten varoittaa, joten sinänsä se ei yllätyksenä tullut. Olisi siis tullut, jos olisin ollut pelkän kirjallisen ohjeen varassa.

Sairaalassa jännitin tutkimusta, mutten pitänyt sitä sinänsä pelottavana, sillä minulle oli tehty gastroskopia ja se oli nopea ja täysin kivuton toimenpide. Ajattelin colonoskopian olevan samansuuntainen, mutta sieltä toisesta päästä... Lisäksi minulle sanottiin sen olevan kivuton.

Mutta näin ei ollut. Menin tutkimushuoneeseen ja puin "kaavun" päälle. Menin kyljelleni ja sitten aloitettiin. Koska minulla oli vatsavaivoja ollut, niin oli erittäin noloa, kun siinä tilanteessa pääsi "paukkuja". Ilma jotenkin vain lähti kulkemaan. Hoitohenkilökunta asiaa päivitteli eikä se oloani mitenkään kohentanut.

Etken aikaa, ehkä n. 10 - 15 min sujui hyvin. Sitten suolistoni alkoi jotenkin aaltoilemaan ja tunsin sen "letkun" jollain tapaa painavan. Kipu oli aaltomaisesti tulevaa ja yllättävän kovaa. Tuntui kuin suolisto olisi halunnut letkusta eroon, mutta ei päässyt.

Minua sattui niin, että huusin, vaikka kipukynnykseni on mielestäni aika korkea. Lääkäri käski antamaan jotain peptidiniä ja muuta ainetta suoraan suoneen. Sitä laitettiin kämmenselän kautta muistaakseni ja mikä ihaninta - se auttoi ihan sekunneissa. Loppuaika sujuikin sitten hyvin. Olin kevyesti nukkunut enkä tiennyt tutkimuksesta mitään.

Vieläkin harmittaa se, etten sitten lääkärin kanssa päässyt juttelemaan tapahtuneen jälkeen. Hoitaja vain sanoi, ettei se, että sattuu ole potilaan vika, vaan lääkärin. Minusta hän oli väärässä. Varmaan lääkärin kokemuksella on merkitystä, mutta potilaana en pidä sitä tärkeänä, koska on olemassa kivunlievittäjiä, joita voi sitten käyttää.

Surettaa yhä lääkärin puolesta. Ei ollut varmaan kiva tehdä minulle tähystystä...

Vastaisuuden varalta, jos joskus vielä samaiseen tutkimukseen joudun, aion vaatia kivunlievityslääkkeet heti ensialkuun, jotta säästyn (ja lääkärikin säästyy) turhalta kivulta. Näin olen kaikkia ystäviänikin kehottanut tekemään.

Mene crohn ja colitis ry:n keskustelupalstalle, siellä on paljon raportteja. Tietty siellä asiaan voi vaikuttaa se, että porukalla on sairaat suolet, ehkä ne on kivulloisempia?

Itsellä yksi kokemus takana, esilääkkeenä annettiin ilman eri pyyntöä opiaatin tapainen Tramal, sattui silti mutta ei ihan sietämättömästi. Ja seuraava edessa viikon päästä! Vähänkö jännittää. Skopistien taidoissa on huimia eroja, samoin esilääkityskäytännöissä, enkä tunne tämänkertaista paikkaa & tekijää. Jos eivät mitään anna etukäteen niin aion kysyä että onhan teillä sitten korvatulpat itsellenne, jottei kuulovaurioita tule... Ainakaan saamissani potilasohjeissa ei ole mitään mainintaa siitä, että tutkimuksen jälkeen ei voisi esim. ajaa autolla, joten ilmeisesti se meinaa, ettei kovin kummoisia lääkkeitä ole tarjolla. Tai sitten on vaan törkeän huonosti ohjeistettu.

Lääkitsemättä jättämistä kai perustellaan sillä, että potilaan kivun asteesta voisi päätellä, milloin suoli on puhkeamaisillaan, ja toisekseen ei-lääkitty potilas voi välillä vaihtaa asentoa mikä helpottaa tutkimusta. No, kyllä mulla oli viimeksi lääkityksestä huolimatta kipua ja asennonvaihtokykyä.

aIKAISEMMIN OLI KIPUA, NYT EI OLE, KOSKA EN ANNA TEHDÄ KÄSIVARTEEN LAITETTAVAA "HUUMAUSTA ILMAN MITÄÄN ", SE SIS.KAI KIPULÄÄKETTÄ YM. JA EI SIITÄ KOKO HOMMASTA MITÄÄN MUISTA, EI KIPUA, AIKAISEMMIN EI VOITU TÄHYSTÄÄ KU PÄTKÄ, KOSKA SUOLENI ON TODELLA MUTKILLA.
nYT EN ENÄÄ PELKÄÄ SITÄ.
tyhjennys se kurjin täs on, tosin puolet vähempi juotavaa, kun ennen, mutta kovempi litku.
Peräsuolta kannattaa rasvailla ahkerasti jo ennen tyhjennystä, ettei mene rikki ja sen jälkeen.
Ei tarvitse siis kipua ainakaan pelätä !!!!
Pahempi mun mielestä on letkun nielentä.