Eukko lähti etelään, minä yksin kotona. Ikävää on olla yksin kun on tottunut aina olemaan kumppaninsa kanssa. Jotenkin sitä on niin arkinen kun hän on läsnä, joskus liiankin ulkopuolinen, poissa oleva. Pitää häntä itsestään selvyytenä, niin kuin ehkä hänkin minua. Entäs sitten kun hän on poissa? Yksinäisyys valtaa mielen, vaikka ensin koitkin ahaa elämyksen, KERRANKIN VAPAA. Näissä mietteissä, jouten ollessani tulin juttusillenne.
No heipat taas
intuitiivinen
4217
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
onhan se outoa olla yksikseen jos on tottunut, että toinen seurana melkein kokoajan.
No puuhaahan omia juttujasi, menen katselemaan unia hetkeksi...
Kokeilin hieman omia juttujani, heitin hikiset sukat keittiönpöydälle ja odottelin reaktiota. Ei reaktiota..mälsää :(
Tässä nyt sukat seurassani hörpin iltakahvia. Kommunikointimme toimii hajuaistini välityksellä.
Kai se pitää heittää ne tonne pesukoneeseen ITSE ja uhallanikin heitän farkkuni samaan settiin.
Mitäköhän naapurin lissu duunailee...hmm
Tammikuun jälkeen täällä voi pohjolassa grillata auringossa, kun alienit aikovat sytyttää jupiterin toiseksi auringoksi. Sanovat että tosin joudumme olemaan pari viikkoa ilman sähköä ja neuvovat hakemaan fyrkat pankista. Aurinkorasvat esiin.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000001147&posting=22000000029674617
jumala on kanssasi! Eikö hänen kanssaan voisi harrastaa pientä smalltalkkia ettei käy aika pitkätksi? Vai olitkos edes uskovainen?