huonolta elämältä antautumalla Jeesukselle. tämä on johtanut siihen, että ihminen on antanut itselleen tekonsa anteeksi eikä niitä enää mielessään ole kantanut itseänsä syyllistämässä ja oloansa kurjistumassa.
Pelastus on siis lopulta vain ajattelun muutos, johon on usko ja luottamus jeesukseen ajanut. Kuitenkin Jeesus oli vain työkalu, luottokalu siihen, että päästi itsensä pälkähästä, käsityksestään miten on aiemmin toiminut.
EI Jeesus siinä mitään ole tehnyt, vaan te itse, muuttamalla ajatteluanne. Huomatkaa kuinka viimeiseen asti piditte kannoistanne kiinni, kuinka lopussa olitte, ennenkuin luovutettiin..
Kyse on vain omasta ajattelusta ja uskosta siihen mitä ikinä asioista ajatteleekin.
Pelastus on siis lopulta vain ajattelun muutos, johon on usko ja luottamus jeesukseen ajanut. Kuitenkin Jeesus oli vain työkalu, luottokalu siihen, että päästi itsensä pälkähästä, käsityksestään miten on aiemmin toiminut.
EI Jeesus siinä mitään ole tehnyt, vaan te itse, muuttamalla ajatteluanne. Huomatkaa kuinka viimeiseen asti piditte kannoistanne kiinni, kuinka lopussa olitte, ennenkuin luovutettiin..
Kyse on vain omasta ajattelusta ja uskosta siihen mitä ikinä asioista ajatteleekin.
Vastaukset 14
Vanhimmat
on vain tullut riippuvaisuus toisen tilalle, tällä kertaa ehkä henkisenä vaihtoehtona, mikä voi aiheuttaa paljon pahaa ympäristöön, jos se on sen sortin.
mukavaa muuten että jaksat kirjoitella tänne, piristävää lukaisemista =)
"kantanut itseänsä syyllistämässä ja oloansa kurjistumassa."
syyllisyydestä vapautuminen onkin hauska prosessi.
voi kysyä itseltään monenmoisia kysymyksiä..
saatan havaita jonkin tunteen täysin turhaksi prosessiksi joka esim. vain selkeästi kuluttaa energiaani, tekee pahan olon, eikä pääty minnekkään.. pelkkä tunteen vastustaminen päänsä sisällä ei yleensä tee mitään sille, kenties vain negatiivinen olo vaan vahvistuu kun suuntaa huomionsa valokeilan siihen, mutta looginen analysointi yleensä tepsii =)
esim. jos on halu tai himo vaikkapa kaivaa joltakulta silmät päästä, niin ei sitä tule oikopäätä tyrmätä tai sulloa ulos tajunnastaan,
siellähän se kuitenkin on jo, ja jostakin päin psyykettä tuo halu ja ajatus tulee.. parempi vaan ottaa se käsittelyyn:
-onko kyseinen toiminta kohtuullista esim. tasapuolisuuden hengessä,
-mitkä ovat vaikutukset pitkällä tähtäimellä,
-onko kyseinen toiminta vaivan arvoista=
johtaako tämä toiminta sellaiseen tulokseen, että olen edes itse onnellisempi?
- jne.
Pää nyt vaan on täynnä kaikenlaista irrationaalista hunkajunkaa, tarpeettomia / irtonaisina aika/tilannekontekstistaan väärin toimivia tai sekoittuneita psyykkisiä prosesseja ja toimintamalleja .. mielen umpisuolia =)
.. jos tunteessa taas on jotakin "perää", esim. tulisi oikeasti muuttaa käytöstään, tai keksiä jokin ratkaisu johonkin konkreettiseen tilanteeseen, niin jahka edes sen tiedostaa ja varmistaa itselleen että asialle voi ja pitääkin tehdä jotakin, aloittaa jo tekemään, niin sekin vapauttaa.
Uskonto.
Luulotauti ja lumelääke yhdessä pakkauksessa. Saatavissa rajoittamattoman ajan lähimmästä kirkosta tai seurakunnasta.
VAROITUS: Aiheuttaa muunmuassa hallusinaatioita, ahdistusta, väkivaltaa ja todellisuudentajun menettämistä.
>>Uskonto.
Luulotauti ja lumelääke yhdessä pakkauksessa. Saatavissa rajoittamattoman ajan lähimmästä kirkosta tai seurakunnasta.
VAROITUS: Aiheuttaa muunmuassa hallusinaatioita, ahdistusta, väkivaltaa ja todellisuudentajun menettämistä.
niistä omista kokemuksistasi jeesuksesta. Olen sitä aikaisemminkin kysynyt, mutta kukaan ei vastaa. Tulee vain kopioituja litanioita raamatusta. Onko mitään todellisia kokemuksia, vaikka uskon myötä tulleita. Ei taida olla.
tässä vain yksi, koska se on jo riittävästi.
Sokea sai näkönsä, kun rukoilin Jumalan Sanan ohjeen mukaan. Uusi näköhermo tuli ja vielä lääkärin tutkimana todettiin, entinen oli tuhoutunut, tuhouma myöskin todettiin jääkärin tutkimuksessa. Piste.
Näitä asioita olen täällä ateismin palstalla kertonut vissiin kymmenisen kertaa, ainakin, mutta huonolla menestyksellä. Sana se vaan siinäkin toiteutuu ja ei pitäisikään "heittää helmiä sikojen eteen". Tarkoittaa sitä, että rienaaajille ei kannata kertoa näitä pyhiä asioita, kun he polkevat ne vain jalkojensa alle.
Jumalanhullu
nykykäsityksen mukaan hermosolutkin uusiutuvat.
ja jos tiede tutkii sinut, ja huomaa, että näköhermo on palautunut, niin silloinhan se on myös tieteenmukaistakin..
On toki totta, että uskolla on valtava voima. itse olin nukkumatta 3kk, enkä edes tuntenut henkisesti, että olisin ollut väsynyt, keho tosin piiputti pahasti ja muisti pätki.
Jos ihminen todella uskoo, hän voi olla kokematta jopa kipua. itse pystyin krapuloissani, juuri silloin kun heräsin, olemaan tuntematta, miltä kehossani tuntui. pystyin ´haistelemaan´ että minulla on julmettu päänsärky, kuin myös todella paha olo, mutta se katosi, kun en enää kuulostellut kehoa minkä kautta elin.
En siis mitenkään väheksy uskosi voimaa.
Tiedemiehetkin voivat sanoa, ettei mitään kiinteätä lopulta olekaan, vaan kaikki on lopulta vain energiaa. atomit ovat liikkeessä jatkuvasti, sykkien ja mitä muuta. Eihän se ole kiinteän aineen ominaisuus ;) Me olemme vain oppineet käsitysten kautta, että asiat ovat kiinteitä.
Mutta kuinka vähän me todelle ymmärrämmekään kaikesta, kun emme näekään, kuin murto osan kaikesta säteilystä. me näemme vain ihmissilmälle näkyvän valon, joka on spektrissä aika kapea kaistele kaikesta säteilystä:
http://www.astro.utu.fi/zubi/radiat/pic/spectrum.gif
näemme siis loppupeleissä perin vähän siitä kaikesta mitä on, tai oikeastaan emme edes näe itse asiota, vaan niistä heijastuvan valosäteilyn, joka silmässämme kääntyy ylösalaisin, muuntuu tappisoluissa kemiallisten tms reaktioiden jälkeen sähköksi, joka hermoa pitkin menee aivoihin, joka siellä sitten tekee synapseissa sun muissa mitä tekeekään, eli näemmekö me sähkövirran ja sen aiheuttamat kemialliset reaktiot aivoissamme, vai asiat itsensä, kun tieto on monesti jo muuttunut matkalla? Siinä pohdittavaa, vai mitä me oikein katsomme ;)
en siis uskonut enää, että olen kehoni :) olin kaikkea ja ei ollut kuin minä. (luovuin siis käsityksistäni aika lailla täysin, en nähnyt enää värejä, siis sanoja niille vaan kaikki oli yhtä ja samaa kokonaisuutta, sanoista irrallaan.)
Miten sen tiede selittää, kun ei ole mittareita moiseen ja ainoa tapa kokea se on juuri hiljentyä käsityksiltään ja itseltään, jokaisella omakohtaisesti.
toki on sanottava, että palasin takaisin maan päälle enemmän ihmismäisempään hahmoon. siitä syystä kun näin mitä kaikkea typerää mielemme täällä aiheuttavatkaan.
en siis uskonut mihinkään mitä ennen tiesin. Siis uskolla tuossa tarkoitan sitä, ettei minulla ollut mitään käsityksiä mistään. Usko mielestäni onkin käsitetty perin pitkälti väärin, miten näen, miten ihmiset sen tulkitsee, on se uskomista tietoon, josta minä juuri luovuin. olin uskomaton ;) mielen tuolla puolen, luottaen täysin tietämättömään ja tuntemattomaan.
Silti koin ja olin tässä maailmassa, tai siis tänä kaikkeutena. Se ei hävinnyt mihkään, enkä pahaa millekään tahtonut, koska itseänihän siinä olisin vain loukannut. ja juuri tästä syystä nyt ymmärrän raamatun lauseen mikä jotenkin näin menee: minä olen herra, sinun jumalasi. ja on vain yksi jumala. Todellakin, ja se on mielemme takana, siten se tavallaan tekeekin mielestämme harhan.
>>Tiedemiehetkin voivat sanoa, ettei mitään kiinteätä lopulta olekaan, vaan kaikki on lopulta vain energiaa>>>
Monta vuotta sitten, että kaikki on vain energiaa. Värähtelynopeudet on vain erillaisia.
Lähdettä ei tähän hätään ole mutta siitä kirjoitettiin tiedelehdissä ja taisi olla jopa Hesarissakin.
Ei tälläkertaa muuta.
koostuu siis atomeista, jotka ovat energiaa. ja jos todella tunnemme sen, voimmeko me muuttaa siten sitä?
jos se on mahdollista, silloin voi todellisia ihmeitä tapahtua, mutta se vaatisi erittäin suurta uskomattomuutta kaikkeen mitä tiedämme, koska juuri tieto estää meitä näkemästä ja kokemasta, koska mieli ripustautuu siihen ja elää tiedossa. Se taistelee häviämistään vastaan kaikin keinoin, pettäen kantajaansa kaikin oveluuksin. siksi tieto on vankila, ahdas alue, jossa mieli on, ja joka siten on verhona näkemisen esteenä.
Asian selittäminen siten, että jokaisen mieli tajuaisi oman olemattomuutensa, on perin vaikeata.
voitte katsoa ulos, ja kysyä, mitä te ette tiedä jostain mitä katsotte, sekin tosin vain tuo uutta tietoa ja mieli aprikoidessaan elää kahta vahvemmin.
Sanoohan raamattukin, että valtakunta on sisäisesti teissä.
Juttujasi hiukan vähemmän. Nyt niitä tulee niin paljon ettei niitä kaikkia kukaan viitsi lukea.
Itse olen lukenut ehkä 10% kirjoituksistasi ja siinäkin on puolet liikaa.
Se mitä olet halunnut viestiä on kyllä tullut ymmärretyksi.
"EI Jeesus siinä mitään ole tehnyt, vaan te itse, muuttamalla ajatteluanne."
Miksi sitten paasata jeesuksesta tai uskonnosta tai jumalasta!Eikö rohkeus riitä siihen todelliseen muutokseen!
Ei Jeesus ole pelastusrengas, se on betonipossu.
Mitä helvettiä on huono elämä? Elämää ilman jonkun uskonnollisen yhteisön sääntöjä ja painostusta?
Pelastuksen ajattelu on vain ajattelua.
Uskonnot ovat vain työkaluja ihmisten aivopesulle samaan moraalimaailmaan, mikä välttämättä ei ole edes tervehenkinen moraalimaailma.