Useampi kuin kaksi henkilöä on kertonut minulle kahdenkesken itsestään ja muista ihmisistä sellaisia asioita,jotka ovat rippisalaisuuksia.Olen pohjimmiltani ystävällinen ja siksi kuuntelin heitä.Yksi kertoi esimerkiksi syyllistyneensä joskus henkirikokseen ja kertoi tekotavankin.Toinen oli vietellyt alaikäisen.Ja heidän ystäviensä asiat vasta pöyristyttäviä olivat.Tunnen itseni häkkiin suljetuksi eläimeksi.Mitä minun pitäisi tehdä?Psykiatri tässä ei auta mitään eikä se että syön rauhoittavia pillereitä kun näiden henkilöiden "rippisalaisuudet" pyörivät pakonomaisesti mielessä silloin tällöin.Pitäisikö käydä papin puheilla ja kertoa aivan kaikki?En ole muutenkaan mielenterveydeltäni vahvimmasta päästä saati sitten kun joku hirveissä tunnonvaivoissa uskoutuu minulle ja heittää koko syyllisyyden taakkansa minun harteilleni.Ja onkohan näillä palstoilla ketään joka on joutunut kokemaan samaa?Olisi kiva jos jollakin olisi antaa hyvä neuvo.
Vakava kysymys kirkonisille
Lapislazuli
5268
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itsekin olen ollut usein "maallikkorippi-isänä" työni kautta, koska kohtaan erilaisia ihmisiä paljon. Olen itse mieltänyt asian niin, että ko. henkilö kertoo ripissä asiansa Jumalalle kauttani ikäänkuin minä olisin se kuuleva korva ja Jumala se persoona siellä sisällä. Eli ihminen kertoo synnin raskauden kauttani Jumalalle. Asia menee korvieni kautta, mutta ei jää muistiini kuin hämäränä kuvana. Minun persoonani "ei ole mukana", vaan olen kuulemassa, mutta en anna sen vaikuttaa itseeni, koska tiedostan, että Jumala kuulee raskaatkin synnintunnustukset. Näin ollen voin katuvalle ja syntinsä tunnustaneelle julistaa anteeksiannon, taaskin Jumalan antamin valtuuksin: "Kelle annatte synnit anteeksi, heille ne ovat anteeksiannetut". Olen myöskin neuvonut syntinsä tunnustaneelle, että lopullinen vapautus tulee vasta, kun hän sovittaa rikoksensa ihmisten/yhteiskunnan edessä, jos kyse on rikosasiasta. Siitä saa mielenrauhan, vaikka synti onkin anteeksiannettu. Syntitakka ei ole sinun hartioillasi ollenkaan. Olit vain Jumalan välikästenä. Toki on myönnettävä, että alussa se oli vaikeaa "unohtaa", mutta Jumala antaa siihenkin voiman.
Toisten rippisalaisuksia et saa märehtiä mielessäsi, koska ne eivät ole sinun asioitasi. Jätä ne Jumalan haltuun. Jos et pysty olemaan niitä ajattelematta, käy toki papin kanssa keskustelu. Se on kuin työnohjausta. Hän osaa varmasti kokemuksensa myötä neuvoa ja tukea sinua.
Tapaus joka minua eniten vaivaa on melko ystävällinen sielu ja sovittanut tekonsa.Minulla on yleensäkin taipumusta liikaan pohdiskeluun ja kai minua jotenkin kauhistuttaa,että voiko paholainen saada ihmisestä otteen jotenkin.Lahkolaisilla on paljonkin kirjallisuutta,jossa kerrotaan miten ihmiseen on mennyt demoni.
soita POLIISILLE, EI KAI RIPPISALAISUUS KOSKE HENKIRIKOKSIA TAI PEDOFILIAA, AJATTELE NYT VÄHÄN ITTEKKIN.
Missä kaksi tai kolmekin kokoontuu minun nimissäni,siellä minä olen heidän keskellänsä."Tässä jutussa on Jumala mukana.Kirjoitimme viestin lähes samaan aikaan.
niin ei sinua rippisalaisuus koske. Ei kun kipinkapin poliisin puheille.