Mistä Jumala on tullut?

Ikuisuuskysymykseen ei tarvitse edes sotkea uskonasioita.

Kaikki mitä aistimme on energiaa. Myös energia on ikuista. Eli mistä kaikki tuo energia on tullut?

Missä on bileet ?

Yliviisas, pomo, korkeampi voima, ei mitään mutta jotain, jonkinlainen julkkis, viisaus tms., keksijä, taivaan ja maan luoja, suuri asia, siihen on uskottava, vapahtaja, taivaan isä, aaoo, luoja, se joka on luonut meidät, "suuri ihminen", ihmeiden tekijä, tuntematon, partaheppu, kaikkivaltias, Jeesus, partanen äijä, joku ukkeli, iso vanha partanen mies joka kyttää ihmisiä pilven reunalta, viisas, kunnon mies, Jeesuksen isä,asioihin ei ole olemassa vastausta.

Joten siihenpä ei kannata rajallista aikaansa tuhlata.

Missä ne bileet on, kertokaa nyt jo !

Mistä kristinusko putkahti maailmaan:
http://www.kolumbus.fi/j.stenback/k1/1_4.htm

Tähän kysymykseen on olemassa vain yksi vastaus: JUMALA ON ja se riittää.

Mitä oli ennenkö oli mitään, se on varsin kiintoisa kysymys, jota eri maiden mytologiat ovat yrittäneet kartoittaa.. Mitä oli alussa, alfa , selviää myös silloin kun saavutamme LOPUN, omegan. Suomalaisten omassa traditiossa on erittäin hyviä kuvauksia alkuräjähdyksestä, maailman luomisesta..
Jumalten paikat jaettiin Joukamoisen ja Väinämöisen kilpalaulannassa, jossa Joukamoinen tahtoo haastaa ja voittaa suuren Väinämöisen. Tässä sinänsä ei ole mitään outoa, mutta kun kysymys on ajasta, ennen maailmankaikkeuden luomista, se saa uusia ulottuvuuksia. Kyse on ''jumalten saleista'', ennen meille ominaista tietoisuutta. Joissain runoversioissa puhutaan, että kamppailu käydään suuren suon selällä, rannattoman meren äärellä. Rannaton tässä tarkoittaa todella laajinta mitä tiedetään. Mielikuva on avaruudellinen ja viittaa kaikkine lisineen suurimpaan sanoin ilmaistavaan tyhjään. Väinämöinen sanoo:"Siirry tieltä Joukamoinen , anna sie tappuran ajaa, töppölangan töyhötellä. Siirry tieltä silkkilanka, mie olen ennen yötä syntynyt, sie olet päivän jäljestä." Väinämöinen voittaa ensimmäisen taistelun. Hän alistaa Joukamoisen tiedon voimassa alas suohon. Kevyttä aineetonta kuvaavat sanat: töppölanka, silkkilanka, ne ovat mahdollisimman kevyitä, ilmavia ja sopivia tähän aineettomuudesta kertovaan säkeistöön.
Joukamoinen pääsee lunnaita vastaan vapaaksi. Joukamoisen äiti on täysin tyytyväinen tähän ratkaisuun, Väinän kaltainen voimahahmo on tervetullut suvun piiriin. Mutta Joukamoinen itse kärsii tappiostaan ja hautoo kostoa, johon saakin viimein kauan odotettuaan tilaisuuden. Väinämöinen: "Itse lähtee merelle, hevosella hirvisellä, kalahuvin karvasella, lohen musta muotosella, ajoa karihtelevi, selvällä meren selällä, ulkosella aukialla." Tässä on kyseessä ilmiselvästi yleisesti käytetty määritelmä tietäjäshamaanin aluksesta ja matkaan lähdöstä tuonpuoleiseen maailmaan, normaalitietoisuuden ulkopuolelle. Vanhaan aikaan se on ollut erittäin normaali yleinen tapahtuma ja siis kaikkien ymmärtämä vertauskuva. Rumpu oli alus, vene, hirvi, kotka, kala jne. mitä kulloinkin tuolla erikoisella matkalla tarvittiin.

Joukamoinen ampuu noidutun nuolen, noidannuolen, Väinän alukseen, "hernevartiseen hevoseen, orihiseen olkiseen" ja Väinä jää voimattomana ajelehtimaan rannattomalle ulapalle. Kuluu pitkiä aikoja, kunnes tapahtuu suuri mysteerio: Sotka liitää, kiertää kaikki ilmanrannat, lentää lekuttelee, etsien pesän sijoa, asuinmaata arvaellen. Tyhjyyden alkumeressä ei ole mitään, paitsi voimattomuuteen saatettu Väinämöinen, hänen koholla oleva polvensa. Suuri Alkuhenki sotka keksii tyhjyyden alkumerellä pilkottavan Väinämöisen polven, liitelee paikalle ja laatii siihen pesänsä, munii siihen munansa. Alkaa hautoa munia, polven päätä lämmitellä. Hautoo iät, hautoo ajat, kuumuus kohoaa sietämättömiin lukemiin. Väinämöinen tuntee, "polvensa palavan, kaikki suonensa sulavan." Väinä liikuttaa polveaan, jolloin munat vierähtävät siitä ja särkyvät. Tämä luomishetki kuvaa siis sitä samaa asiaa, kuin mistä hiukkasfyysikot puhuvat alkuräjähdyksenä.. "Vavahutti polveansa, järkytti jäseniänsä, munat vierähti vetehen, meren aaltohon ajaikse; karskahti munat muruiksi, katkieli kappaleiksi. Ei munat mutahan jouva, sirpalehet veen sekahan, muuttuivat murut hyviksi, kappalehet kaunoiseksi:

Munaisen alainen puoli
Alaiseksi maa -emäksi
Munaisen yläinen puoli
Yläiseksi taivahaksi
Yläpuoli ruskeaista

Päivöseksi paistamahan
Yläpuoli valkeaista
Se kuuksi kumottamahan
Mi munassa kirjavaista
Ne tähiksi taivahalle
Mi munassa mustukaista
Nepä ilman pilvilöiksi.

Alkumunan siepaleista syntyy aurinkoja, planeettoja, kuita ja nämä muodostavat sitten linnunratoja, eli kirjokansia. Vaan miten suomalaiset ovat voineet tietää ja kertoa siitä jo muinoisina aikoina ja miten tämä kaikki olisi muka vähempiarvoista tietoa kuin juutalaisten kuvaama GENESIS ? Mistä ja miten he ovat saaneet nämä tarkat tiedot haltuunsa? Vain Jumalat olivat näkemässä ja kokemassa nämä alkujen alun kohtalot jo ennen ainetta, joka syntyi Sotkan munista, alun aineesta, suunnattomasta energialatauksesta, joka sitten räjähdysmäisesti purkautui kaikkeuteen. Avaruutta kiitävistä pilvistä tiivistyy myös tämä meidän aurinkomme ja maapallo, joka runoissa kuvataan täysin veden peittämäksi. Pitkien aikojen kuluessa syntyy tähän alkumereen ensimmäinen elämänmuoto, joka joutuu kauan olemaan "aaltojen ajelema, tuulten tuuviteltava". Elämänmuodot kehittyvät ja viimein laskevasta merestä paljastuu myös kiinteää maata. Väinämöinen nousee maalle.

"Polvin maasta ponnistihe
Käsivarsin käännältihe

Nousi kuuta katsomahan
Päiveä ihoamahan
Otavaista oppimahan
Tähtiä tähyämähän."


Kohta Väinä on jo jalan kahen kulkevainen ja ryhtyy kylvämään puita ja muuta kasvillisuutta alkumantereelle. Jälleen sama tieteellinen järjestys, nyt maapallon kohdalla: kaasumainen, nestemäinen, kiinteä. Ellei suuren tietäjän Vipusen suulla: "Itsestänsä ilma syntyi, ilmasta vesi erkani, veestä manner maatelihe, manterelle kasvut kaikki." Ilma, ilman, avaruudessa ajelehtivaa kaasumaista ainetta, joka kasautui oman painovoimansa yhteen vetämänä ja tiivistyy kiinteämpiin muotoihin. Kaikki aine on peräisin juuri tuosta alkuräjähdyksestä, siinä syntyi käsittämättömän lyhyessä ajassa kaikki se mitä on olemassa, myös meidän kehomme aineet. Eivätkö ne kuljeta mukanaan muistumaa kaikesta siitä mitä on ollut, aina alkuun saakka ja eikö ole luultavaa että johonkin atomiin olisi koodattuna tieto alusta lähtien? Se on olemassa, se on juuri se iso kala, jonka löydettyään viisas kalastaja heittää kaikki roskakalat takaisin mereen.. Miten tämä voidaan tehdä
yhteisenä harjoituksena, siitä on kerrottu tarkemmin osoitteessa www.box55.pp.fi

Jumala on, Hän on ollut ja Hän tulee olemaan.
Vaikeutemme on, ettemme käsitä aika-käsitettä.
Pieni ote linkistä :
http://www.nic.fi/~jlindell/pelastusvarmuus.htm

"Meidän on vaikea tajuta ikuisuutta ja mitä se todellisuudessa merkitsee, koska olemme niin voimakkaasti sidottuna tähän nykyiseen aikakäsitteeseen. Tässä nykyisessä elämässämme olemme sidotut tiettyihin ulottuvuuksiin, Pituuden, leveyden sekä korkeuden / syvyyden suhteen meillä on, ainakin periaatteessa, mahdollisuus vapaasti liikkua tai olla liikkumatta (pysyä paikallaan). Aikaulottuvuudessa (Einsteinin mukaan neljäs ulottuvuus) meillä ei ole tässä materia-olotilassa tätä mahdollisuutta. Ikuisuus vallitsee, jos aika-akselilla ei liikuta. Tiedemiesten mukaan lienee toista kymmentä ulottuvuutta. Näistä meillä ei ole käytännössä käsitystä.
Itse Jumala on ulottuvuudessa, jossa tällaista aikarajoitusta ei ole, kuten Raamatustakin käy ilmi. Koska Hän on tämän luomakunnan LUOJA, Hän on itse sen ulkopuolella. Silti Hän rakastaa luotujansa ja haluaa ilmestyä ja toimia meidän kaikkien parhaaksi."
Näistä asioista voi lukea enemmän :
http://www.nic.fi/~jlindell

Kun en edes ymmärrä miten tämä kone toimii, niin miten sitten maailman kaikkeuden mysteeriota. Pian hesperian suljetulla olisin jos näitä liikaa miettisin.

Näin Häntä itseään viime viikolla ja Hän sanoi tulleensa -ei suinkaan tyhjästä -vaan Toijalasta liftaamalla... Ei Jumalan ole tarvinnut mistään "tulla" sen enempää kuin maailmankaikkeudenkaan. Onhan Hän voinut olla "aina" olemassa, sikäli kun aikaa voi olla ennen ainetta.

Jumala oli suuren alkuräjähdyksen sivutuote. Se sikesi vedystä, typestä ja parista meille vielä toistaiseksi tuntemattomasta kaasusta.

Siis...

Jumala on aina ollut.
Eikä Jumala tullut maailmaan,
(paitsi mitä nyt tuli Jeesuksessa)
vaan Jumaala LOI maailman.

Jumala on ollut aina ajan ulkopuolella,
Hän loi myös ajan.

Itseasiassa: maailmaa ei ole luotu.

Ja Jumala tuli olemassa olevaksi silloin, kun joku kaukainen apinan hahmoinen esi-isämme sai minätietoisuuden ja alkoi pohtia omaa itseään. Silloin hän keksi Jumalan.

Se mitä ei ole ihmisille kerrottu Raamatussa, ei ihmisille kuulukaan.