Uskovaisilla ja entisillä alkoholisteilla on yksi yhteinen piirre: molemmat ovat eläneet ennen uskoontuloa tai raitistumistaan kurjaa ja vajavaista
elämää, mutta valaistuminen on muuttanut heidän elämänlaatua radikaalisti.
Valaistumisensa jälkeen molemmilla tulee tarve julistaa ilosanomaansa toisillekin ihmisille mottonaan mikä oli minulle hyväksi on muillekin hyväksi.
He eivät vain tajua sitä, että jotkut eivät kaipaa
valaistumista. Riittää, että vessassa palaa valo, että näkee yöllä käydä kusella...
elämää, mutta valaistuminen on muuttanut heidän elämänlaatua radikaalisti.
Valaistumisensa jälkeen molemmilla tulee tarve julistaa ilosanomaansa toisillekin ihmisille mottonaan mikä oli minulle hyväksi on muillekin hyväksi.
He eivät vain tajua sitä, että jotkut eivät kaipaa
valaistumista. Riittää, että vessassa palaa valo, että näkee yöllä käydä kusella...
Vastaukset 3
Vanhimmat
tai johdonsuoja on lauennut, ilman valoakin pärjää.
Kohdata edes muutamaa niistä uskiksista, jotka "reipasta elämää" viettämisen jälkeen raitistuvat uskoontulemisen kautta (suo siellä-vetelä täällä).
Suhtauminen vanhoihin tuttuihin ja sukulaisiin, muuttuu kummasti. Mistään muusta ei suurinpiirtein pystytä puhumaan, kuinka kauheaa oli silloin kun he ryyppäsivät ja kuinka hyvin on nyt asiat. Joopa joo. Sitä samaa vuodesta toiseen ja toisilla vuosikymmenestä toiseen. Aina samat saarnat ja löpinät.
Ihmisenä kasvu pysähtyy suurimmalla osalla ihmisiä uskoontulemisen jälkeen. Tää on vähän rasittava viesti, mutta kyllä nuo asiatkin on aika rasittavia lievästi ilmaistuna.
holisti. Kyllä minä tajuan etteivät kaikki kaipaa ilosanomaani, en myöskään tunne tarvetta julistaa yhtään mitään....
Oletpas sinä tyhmä...oikeen nobel ehdokas...
pässi..idiootti...