Aikaisemmissa kirjoituksissani (linkit alla) olen tyytynyt kuvaamaan naista "moraalisena" ja "tunteellisena" olentona (lainausmerkit eivät ole turhia), mutta nyt on maailman muuttamisen aika.
Taannoin minulta tivattiin ratkaisuehdotuksia miesten ja naisten väliseen kiperäään tilanteeseen. Koska olen miehenä sorretun sukupuolen edustaja, enkä osaa antaa alistamisneuvoja (ilmeisesti niiden jakaminen vaatii aivan toisenlaisia taipumuksia kuin mitä minulla on), niin lähtökohtani on mieskeskeinen. Pitkään mietin kuumeisesti mikä olisi oikea tapa käsitteellistää miehisen vapautustaistelun luonne, mitä metodisia välineitä voisin tavalliselle miehelle tarjota. Muistellessani erästä naisen kanssa käymääni "riitaa", kaikki valkeni minulle. "Riidan" aikana tein kaikkeni päästäkseni sovintoon, turhaan. Vaikeassa tilanteessani, epätietoisena siitä mitä minun oikein pitäisi tehdä (kun en edes pystynyt näkemään riidalle perustetta), oivalsin mistä oli kyse: nainen halusi vain, että asia (tai hän)olisi minulle niin tärkeä suuttuisin. Ja niinpä minä lopen kyllästyneenä feikkasin, teeskentelin suuttumusta muuttamalla äänenpainoani ja sanavalintojani. Ja kas - nainen hiljeni saman tien. Jälkeenpäin sainkin kuulla kuinka helpottavaa hänen oli nähdä minun suuttuvan.
Kuten olen toistuvasti todennut naisten ongelmat ovat etupäässä teknisiä. Miten iskeä mies, miten meikata, miten saada työpaikka, miten kasvattaa lapset, miten saada mies käyttäytymään halutulla tavalla jne. Harvemmin naisen sumuista kokemushorisonttia hälventämään tulevat sellaiset kysymykset kuin mitä ja miksi (miksi näin, mitä jokin asia pohjimmiltaan on, onko asia x todella rakkautta, tai asia y jne). Moraali on jo naiselle jo kivitauluun kirjoitettu, maailma on sellainen kuin miltä se näyttää, parisuhdetta määrittävät tietyt kaikille ennaltaselvät säännöt jne. Naisen subjektiivinen kokemusmaailma on ilmatiivis ja suljettu. Tämä on keskeistä ymmärtää: mies ei voi vaikuttaa naiseen sen kummemmin kuin hän voi vaikuttaa elottomiin olentoihin. Sen sijaan kun mies tulee tietoiseksi siitä minkälainen nainen olentona on, hän voi oppia ohjailemaan tämän käytöstä haluamallaan tavalla. Ensisijaista tällöin on, että mies lopettaa suhteensa naiseen ihmisenä, moraalisena toimijana suhteen mahdottomuuden vuoksi, sillä kuten olen osoittanut naisella ei ole moraalia ja siksi naiseen ei voi suhtautua kuin ihmiseen. Sen sijaan on mahdollista suhtautua naiseen kuin lemmikkieläimeen. Kukaan ei voi varsinaisesti kokea moraalista närkästystä tai vihaa lemmikkieläinten kolttosien johdosta, koska ne eivät ymmärrä mitä tekevät. Viime kädessä sama pätee naiseen. Samalla tavalla kuin kaikki ongelmat ovat naiselle teknisiä ongelmia, niin miehen tulee ymmärtää kohdella naista teknisesti. On suuri virhe ajatella naista esim. ystävänä. Jos tavoitteena on esim kyetä elämään naisen kanssa ja säilyttää oman inhimillisyytensä, niin on olennaista ymmärtää nainen ilmiönä, jonka hallitseminen vaatii mittaamatonta teknistä ymmärrystä.
Tässä on mahdotonta on antaa täydellistä naisen käyttöohjetta, mutta jotain yleistä on mahdollista sanoa. Ensimmäinen asia naista karakterisoiva ilmiö on se, että hän hakee rajoja, ja siksi hän tulee pistämään miehen niin ahtaalle kuin suinkin vain voi, ellei mies pysäytyä naisen toimintaa alkuunsa. Hän on kuin pieni lapsi, joka hakee rajojaan kunnes vanhemmat sanovat ei. Miten siis naisen hirmuvaltapyrkimykset estetään? Keskeisintä on, että mies ei missään tilanteessa paljasta ns. todellista luonnettaan. Jos nainen sanoo jotakin, joka on edes etäisesti tulkittavissa loukkaukseksi tai vähättelemiseksi, niin miehen on osattava loukkaantua verisesti. Hänen tehtävänään on osoittaa kuinka sydämettömästi ja ymmärtämättömästi nainen käyttäytyi, vaikka mies ei tosiasiallisesti olisi siitä moksiskaan. Jos naiselle antaa pikkusormen, se vie koko käden. Jos mies mitoittaa loukkaantumisensa sen mukaan miltä hänestä oikeasti tuntuu, niin nainen saa siitä arvokasta miehen hallitsemiseen tarvittavaa informaatiota. Hän säilöö informaation mieleensä ja tulee käyttämään sitä sopivaksi katsomallaan hetkellä miehen musertamiseen. Rajoja kokeillessaan nainen samalla tutkailee miestä ja etsii tämän heikkoja kohtia. Jos mies ei ole herkkähipiäinen, niin nainen etenee pikkuhiljaa yhä henkilökohtaisemmalle tasolla kunnes löytää jotain mikä oikeasti koskettaa miestä - ja tällöin mies reagoi spontaanisti, paljastaa itsensä ja tuomitsee itsensä tuhoon. Kaikki tämä on kuitenkin estettävissä teeskentelemällä hyvissä ajoin suuttumusta.
Suuttuminen on helppo osuus. Vaikeampaa on selvitä erilaisten naisuskomuksien viidakossa ("naisen täytyy kunnioittaa itseään", "naisella on oikeus tunteisiinsa" jne). Periaatteessa on vain kaksi mahdollista tapaa suhtautua niihin. Mies voi olla sankarimies (esimerkkinä voisi mainita Henry Millerin, mies ymmärsi mm. kuinka nainen ei ole kelvollinen ystäväksi), joka ei anna naisen komennella itseään, mutta tämä tapa yleensä johtaa vaikeuksiin ja sopii vain harvoille miehille. Yleensä järkevintä on vain sopeutua, mutta tätä sopeutumista ei missään nimessä tule käsittää alistumisena (jos mies käsittää sen alistumisena, hän tuomitsee itsensä tuhoon. Mies ei voi sen jälkeen enää kunnioittaa itseään, mikä johtaa syviin ongelmiin). Jos ulkona on pakkasta, on järkevää pukea lämpimästi päälleen. Olisikin järjetöntä pitää pukeutumista pakkasen tahtoon alistumisena. Koska nainen ei ole moraalinen olento, vaan enemmänkin ilmiö, niin sama pätee naiseen: tämän tahtoon EI VOI alistua, vaan täytyy vain etsiä sopiva haitat minimoiva ja hyödyt maksimoiva käyttäytymistapa. Tässä tosin tulee olla tarkkana. Jos naiselle antaa mahdollisuuden, tämä tulee lopulta määrittämään täysin miehelle mahdollisen toiminnan. Niinpä miehen täytyykin tehdä kaikista toimistaan olemuksellisia. Kaikki mitä perinteisesti voitaisiin pitää oikeudenloukkauksena, miehen tulee esittää naiselle miehen olemukseen kohdistuvana hyökkäyksenä, josta mies voi oikeutetusti suuttua. Tässäkään ei ole syytä unohtaa feikattua suuttumusta. Mies ei pysty kamppailemaan naista vastaan järjellisin argumentein, joten hän voi turvautua vain tunnetiloihin. Järjellisen kaltaista argumentaatiota voi toki tällaisissa tilanteissa soveltaa. On mahdollista selitellä kuinka esim. tupakointi on osa miehen persoonaa tai identiteettiä jne. Tärkeintä on kuitenkin ymmärtää mitkä säännöt määrittävät naista, jonka kanssaan ollaan tekemisissä ja etsiä sitten näitä sääntöjä ja niistä löytyviä porsaanreikiä hyväksikäyttävä toimintatapa. Se vaatii aikaa ja vaivaa, mutta jos haluaa olla suhteessa naiseen ja jos haluaa olla "oma itsensä", muu ei ole mahdollista.
Naisen (tilanne)käyttäytyminen:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=1000000000000005&conference=708&posting=22000000000579386
Mekanistinen naisluonto:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=1000000000000005&conference=708&posting=22000000000564100
Taannoin minulta tivattiin ratkaisuehdotuksia miesten ja naisten väliseen kiperäään tilanteeseen. Koska olen miehenä sorretun sukupuolen edustaja, enkä osaa antaa alistamisneuvoja (ilmeisesti niiden jakaminen vaatii aivan toisenlaisia taipumuksia kuin mitä minulla on), niin lähtökohtani on mieskeskeinen. Pitkään mietin kuumeisesti mikä olisi oikea tapa käsitteellistää miehisen vapautustaistelun luonne, mitä metodisia välineitä voisin tavalliselle miehelle tarjota. Muistellessani erästä naisen kanssa käymääni "riitaa", kaikki valkeni minulle. "Riidan" aikana tein kaikkeni päästäkseni sovintoon, turhaan. Vaikeassa tilanteessani, epätietoisena siitä mitä minun oikein pitäisi tehdä (kun en edes pystynyt näkemään riidalle perustetta), oivalsin mistä oli kyse: nainen halusi vain, että asia (tai hän)olisi minulle niin tärkeä suuttuisin. Ja niinpä minä lopen kyllästyneenä feikkasin, teeskentelin suuttumusta muuttamalla äänenpainoani ja sanavalintojani. Ja kas - nainen hiljeni saman tien. Jälkeenpäin sainkin kuulla kuinka helpottavaa hänen oli nähdä minun suuttuvan.
Kuten olen toistuvasti todennut naisten ongelmat ovat etupäässä teknisiä. Miten iskeä mies, miten meikata, miten saada työpaikka, miten kasvattaa lapset, miten saada mies käyttäytymään halutulla tavalla jne. Harvemmin naisen sumuista kokemushorisonttia hälventämään tulevat sellaiset kysymykset kuin mitä ja miksi (miksi näin, mitä jokin asia pohjimmiltaan on, onko asia x todella rakkautta, tai asia y jne). Moraali on jo naiselle jo kivitauluun kirjoitettu, maailma on sellainen kuin miltä se näyttää, parisuhdetta määrittävät tietyt kaikille ennaltaselvät säännöt jne. Naisen subjektiivinen kokemusmaailma on ilmatiivis ja suljettu. Tämä on keskeistä ymmärtää: mies ei voi vaikuttaa naiseen sen kummemmin kuin hän voi vaikuttaa elottomiin olentoihin. Sen sijaan kun mies tulee tietoiseksi siitä minkälainen nainen olentona on, hän voi oppia ohjailemaan tämän käytöstä haluamallaan tavalla. Ensisijaista tällöin on, että mies lopettaa suhteensa naiseen ihmisenä, moraalisena toimijana suhteen mahdottomuuden vuoksi, sillä kuten olen osoittanut naisella ei ole moraalia ja siksi naiseen ei voi suhtautua kuin ihmiseen. Sen sijaan on mahdollista suhtautua naiseen kuin lemmikkieläimeen. Kukaan ei voi varsinaisesti kokea moraalista närkästystä tai vihaa lemmikkieläinten kolttosien johdosta, koska ne eivät ymmärrä mitä tekevät. Viime kädessä sama pätee naiseen. Samalla tavalla kuin kaikki ongelmat ovat naiselle teknisiä ongelmia, niin miehen tulee ymmärtää kohdella naista teknisesti. On suuri virhe ajatella naista esim. ystävänä. Jos tavoitteena on esim kyetä elämään naisen kanssa ja säilyttää oman inhimillisyytensä, niin on olennaista ymmärtää nainen ilmiönä, jonka hallitseminen vaatii mittaamatonta teknistä ymmärrystä.
Tässä on mahdotonta on antaa täydellistä naisen käyttöohjetta, mutta jotain yleistä on mahdollista sanoa. Ensimmäinen asia naista karakterisoiva ilmiö on se, että hän hakee rajoja, ja siksi hän tulee pistämään miehen niin ahtaalle kuin suinkin vain voi, ellei mies pysäytyä naisen toimintaa alkuunsa. Hän on kuin pieni lapsi, joka hakee rajojaan kunnes vanhemmat sanovat ei. Miten siis naisen hirmuvaltapyrkimykset estetään? Keskeisintä on, että mies ei missään tilanteessa paljasta ns. todellista luonnettaan. Jos nainen sanoo jotakin, joka on edes etäisesti tulkittavissa loukkaukseksi tai vähättelemiseksi, niin miehen on osattava loukkaantua verisesti. Hänen tehtävänään on osoittaa kuinka sydämettömästi ja ymmärtämättömästi nainen käyttäytyi, vaikka mies ei tosiasiallisesti olisi siitä moksiskaan. Jos naiselle antaa pikkusormen, se vie koko käden. Jos mies mitoittaa loukkaantumisensa sen mukaan miltä hänestä oikeasti tuntuu, niin nainen saa siitä arvokasta miehen hallitsemiseen tarvittavaa informaatiota. Hän säilöö informaation mieleensä ja tulee käyttämään sitä sopivaksi katsomallaan hetkellä miehen musertamiseen. Rajoja kokeillessaan nainen samalla tutkailee miestä ja etsii tämän heikkoja kohtia. Jos mies ei ole herkkähipiäinen, niin nainen etenee pikkuhiljaa yhä henkilökohtaisemmalle tasolla kunnes löytää jotain mikä oikeasti koskettaa miestä - ja tällöin mies reagoi spontaanisti, paljastaa itsensä ja tuomitsee itsensä tuhoon. Kaikki tämä on kuitenkin estettävissä teeskentelemällä hyvissä ajoin suuttumusta.
Suuttuminen on helppo osuus. Vaikeampaa on selvitä erilaisten naisuskomuksien viidakossa ("naisen täytyy kunnioittaa itseään", "naisella on oikeus tunteisiinsa" jne). Periaatteessa on vain kaksi mahdollista tapaa suhtautua niihin. Mies voi olla sankarimies (esimerkkinä voisi mainita Henry Millerin, mies ymmärsi mm. kuinka nainen ei ole kelvollinen ystäväksi), joka ei anna naisen komennella itseään, mutta tämä tapa yleensä johtaa vaikeuksiin ja sopii vain harvoille miehille. Yleensä järkevintä on vain sopeutua, mutta tätä sopeutumista ei missään nimessä tule käsittää alistumisena (jos mies käsittää sen alistumisena, hän tuomitsee itsensä tuhoon. Mies ei voi sen jälkeen enää kunnioittaa itseään, mikä johtaa syviin ongelmiin). Jos ulkona on pakkasta, on järkevää pukea lämpimästi päälleen. Olisikin järjetöntä pitää pukeutumista pakkasen tahtoon alistumisena. Koska nainen ei ole moraalinen olento, vaan enemmänkin ilmiö, niin sama pätee naiseen: tämän tahtoon EI VOI alistua, vaan täytyy vain etsiä sopiva haitat minimoiva ja hyödyt maksimoiva käyttäytymistapa. Tässä tosin tulee olla tarkkana. Jos naiselle antaa mahdollisuuden, tämä tulee lopulta määrittämään täysin miehelle mahdollisen toiminnan. Niinpä miehen täytyykin tehdä kaikista toimistaan olemuksellisia. Kaikki mitä perinteisesti voitaisiin pitää oikeudenloukkauksena, miehen tulee esittää naiselle miehen olemukseen kohdistuvana hyökkäyksenä, josta mies voi oikeutetusti suuttua. Tässäkään ei ole syytä unohtaa feikattua suuttumusta. Mies ei pysty kamppailemaan naista vastaan järjellisin argumentein, joten hän voi turvautua vain tunnetiloihin. Järjellisen kaltaista argumentaatiota voi toki tällaisissa tilanteissa soveltaa. On mahdollista selitellä kuinka esim. tupakointi on osa miehen persoonaa tai identiteettiä jne. Tärkeintä on kuitenkin ymmärtää mitkä säännöt määrittävät naista, jonka kanssaan ollaan tekemisissä ja etsiä sitten näitä sääntöjä ja niistä löytyviä porsaanreikiä hyväksikäyttävä toimintatapa. Se vaatii aikaa ja vaivaa, mutta jos haluaa olla suhteessa naiseen ja jos haluaa olla "oma itsensä", muu ei ole mahdollista.
Naisen (tilanne)käyttäytyminen:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=1000000000000005&conference=708&posting=22000000000579386
Mekanistinen naisluonto:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=1000000000000005&conference=708&posting=22000000000564100
Vastaukset 21
Vanhimmat
Jotenkin pervoa lähtökohdallisesti olettaa SAMAN lajin naaras kilpailijaksi ja joksikin sellaiseksi jota vastaan pitää taistella.
Olet oikeassa, ja siksi feministien olisikin yleensä syytä katsoa peiliin. Minä taas en ole lähtökohtaisesti olettanut naista kilpailijaksi. Naista vastaan sen sijaan tulee taistella samassa mielessä kuin tulee taistella aavikoitumista, ympäristön saastumista, kasvihuoneilmiötä jne. vastaan.
Minusta on todella huolestuttavaa, että tänne jaksaa nämä naisten vihaajat kirjoitella joka päivä pitkiä kirjoituksia, jotka eivät ole edes copypastella tehtyjä. Vaikka kysymyksessä olisikin mahdollisesti joku märkäkorva teinipoika, niin moinen viitseliäisyys ihmetyttää.
Syy naisvihaan ei luonnollisestikaan heillä ole huonot kokemukset naisista, sillä sieluntoiminnaltaan normaali ihminen pääsee kyllä vaikeiden asioiden yli. Mahdollisia syitä on aivojen kemialliset häiriöt, jotka aiheuttaa ajatusten kiertymisen ja usein myös ns. pakkoajatuksia. Rakenteellinen vika tai lievä Aspergerin syndrooma ovat mahdollisia syitä myös.
Sanonpa vain, että tällaista se teettää, kun mielenterveyspalveluista säästetään. Tämä yksikin kirjoittaja on omaksunut sähköiseen minäänsä vähättelevän etuliitteen ja ristiriitaisesti kuitenkin esittää olevansa muiden yläpuolella. Kyseessä on mahdollisesti sadomasofantasia, jossa kirjoittaja toisaalta haluaa olla hoivattava kiukutteleva pikkupoika ja toisaalta diktaattori.
Olen tietysti liikuttunut huolestuneisuudestasi, joskin samalla ymmärrän että se palvelee enemmän loukatun naisen itsetuntoa kuin ilmaisee rehellistä tunnetta tapahtuneesta.
Sinänsä mikään yllätys ei ole, että perusteluja oudoille syytöksille ei tullut. Lähinnä tyyli oli leimaavan retorinen, vähän niinkuin hesarin "tiede"sivuilla.
"rehellistä tunnetta tapahtuneesta" ei taida tiedekäsityksemme tuntea. Tunne luonnollisesti on aina subjektiivinen, eikä näin empiirisesti voida tavoittaa, kuin korkeintaan subjektinen tulkinta toisen subjektisesta tunteesta.
Eli mistä se siis kertoikaan?
Syytöksistähän ei ollut kysymys, sillä mielisairaus harvemmin on itseaiheutettu, paitsi ehkä juoppohulluus, joka sekin joidenkin mielestä on alkoholismin, joka taas lasketaan useimmiten sairauksien joukkoon, tuote. Oikeasti harmittaa, että niin monen ihmisen elämä marssii täysin ohi, kun he vain ovat ajatustensa vankeina.
Retoriikkasi kumisee tyhjyyttään. Jos "tiedekäsityksemme" ei tuntisikaan "rehellistä tunnetta tapahtuneesta", niin mitä sitten? Mitä tässä tarkoitat tiedekäsityksellä ja miksi se on kommenttini ymmärtämisen kannalta relevantti asia? Kommenttini viittasi enemmänkin Kierkegaardin sanoihin "ihmisillä on tapana suhtautua subjektiivisesti itseensä ja objektiivisesti muihin, vaikka heidän tulisi suhtautua objektiivisesti itseensä ja subjektiivisesti muihin" (asiasisältö tuo, tarkka kirjoitusasu luultavasti väärä). Subjektiivinen suhtautuminen omaan itseensä on epärehellisten tunteiden lähde. Sitä mitä tämä viime kädessä tarkoittaa, en lähde nyt puimaan, vaan täsmennän hieman aikaisemmin sanottua.
"Huolestuminen" (ellei se sitten ollut tyhjää retoriikkaa) viestii juuri siitä, että koit tilanteen rikkovan valmista maailmankaavaasi, jolloin maailmankaavan järjestys ja pysyvyys voidaan tunteen tasolla saavuttaa "huolestumisella", jolloin aito ongelma katoaa näkyvistä ja huomion keskiöön nousee "huolestuttava asia", tässä tapauksessa allekirjoittaneen mielenterveys yms.
Sikäli kuin esität väitteitä esim. allekirjoittaneen mielenterveyden horjuvuudesta, niin mikäli haluat tulla vakavasti otetuksi tai käydä keskustelua, niin perusteluvelvollisuus ja se, että pysyt asiassa ovat ilmeisiä vaatimuksia. Toistaiseksi et ole pystynyt osoittamaan kyvykkyyttäsi keskusteluun.
Viittasin sillä lähinnä siihen, että tekotieteellinen tulkintasi on kaikenlisäksi käsitteistöltään kummallista. Tarkoitan, että minkälainen teoria on sellainen, jonka terminologiakin on ristiriitainen?
Objektiivinen suhtautuminen omaan itseen on mahdottomuus, verrattavissa Weberin ideaalityyppiin. Voidaan myös miettiä, kuinka objektiivisesti voimme suhtautua ihmisiin ylipäätään.
Esim. sinulla objektiivisuus on pahasti hakusessa, koska yrität lopettaa keskustelun vihjeellä, että muka voisit arvioida toisten kirjoittajien kyvykkyyttä. Tosiasiassa tarkoituksesi on tietenkin viedä pohja mietelmältäni, joka ilmeisesti kalahti nilkkaan oikein kunnolla.
Mitä huolestumiseeni tulee, se johtuu lähinnä siitä, että menin suoraan asiaan, eli ongelman aiheuttajaan. Turha vatvoa näitä kirjoituksia sinänsä, kun ongelma ei ole kirjoituksessa, vaan siinä, mistä kirjoitus kumpuaa. Maailmankaava on sinänsä uusi termi, ja muutenkin johtopäättelysi ole, anteeksi nyt vain, melko hataraa.
Olenko väittänyt tekeväni tiedettä? Miksi tulkintani olisi "tekotieteellinen"? Miten teoriani käsitteistä on kummallista ja ristiriitaista?
On itsestäänselvää, että puhtaan objektiivisesti ei voi suhtautua mihinkään, vaan inhimillinen tajunta on aina subjektiivinen. Minä en väitä, että ihmiset suhtautuisivat tai voisivat suhtautua objektiivisesti itseensä tai toisiinsa. Väitin, että heidän pitäisi suhtautua objektiivisesti itseensä. Jos nyt joku neropatti saa tästä asiakseen väittää, että mitään mahdotonta ei voi vaatia, niin vastaan hänelle, että aina voi yrittää. Sillä jos puhtaan objektiivinen suhtautuminen on mahdotonta (mitä se edes tarkoittaisi?), niin silloin kehoituksella viitataan tietenkin mahdollisimman objektiiviseen suhtautumiseen. Tämänkään keksiminen ei pitäisi olla vaikeaa, ellei sitten halua varta vasten ymmärtää kaikkea sanottua väärin.
Sinun sanailusi ovat toisinaan aika ihmeellisiä, elleivät sitten suoranaisesti käsittämättömiä: "Esim. sinulla objektiivisuus on pahasti hakusessa, koska yrität lopettaa keskustelun vihjeellä, että muka voisit arvioida toisten kirjoittajien kyvykkyyttä."
Mitä tämäkin oikein tarkoittaa? Riippuuko objektiivisuuteni siitä yritänkö lopettaa keskustelua? Esitänkö missään vaiheessa "vihjettä", että voisin "arvioida toisten kirjoittajien kyvykkyyttä? Mistä tällainen "vihje" mahtaa löytyä? Mistä voi päätellä, että yritän lopettaa keskustelun? Kun mihinkään sellaiseen en pyrkinyt, voin vain ihmetellä mistä olet sen käsityksen saanut.
Sinänsä kielenkäyttösi on paljastavaa: "Mitä huolestumiseeni tulee, se johtuu lähinnä siitä, että menin suoraan asiaan, eli ongelman aiheuttajaan." Onko "asia" siis "ongelman aiheuttaja"? Miten voisit mennä "suoraan asiaan" jos tarkoitat sillä viittaamista_ongelman_aiheuttajaan? Eikö tällaisissa tapauksissa pitäisi ensin perustella mikä on ongelma? Olen esittänyt vain ajatuksiani, enkä pysty käsittämään miten asia tai esittämmäni ajatus itsenään voisi olla ongelma. Ensin täytyy olla lukija/tulkitsija, joka kokee sen ongelmaksi. Tämän jälkeen voidaan kysyä miksi asia on tulkitsijalle ongelma. TÄMÄ ehkä voisi olla itse asiaan menemistä.
Voisit yrittää perustella väitteitäsi. Toistaiseksi olet jatkuvasti siirtänyt keskustelua metatasolle, jolloin itse keskustelun aloittaminen on kerta toisensa jälkeen lykkääntynyt. Tämä ilmenee viesteissäsi mm. siten, että kerta toisensa jälkeen esität (perustelemattomia) arvioita edellisestä viestistäni, mutta itse viestiin ja siinä esitettyihin väitteisiin, kysymyksiin ja perusteluvaatimuksiin vastaat hyvin rajoitetusti jos ollenkaan. Eli käytännössä kieltäydyt osallistumasta keskusteluun, vaikka näytteletkin osallistumista.
Viittaat ajattelijoihin ja esim. keskustelun kaavaan (struktuuri), eli vetoat kirjoituksessasi tieteeseen. Käytät myös tieteellistä sanastoa, tosin välillä niin ihmeellisissä yhteyksissä, että ainakaan sanan normaaliselitys ei riitä tulkinnaksi. Siksi myös teoriasi vaikuttaa kummalliselta.
Sinusta ilmeisesti kannattaisi yrittää esim. aikakoneen rakentamista ja lentämistä ilman apuvälineitä?
Miksi objektiivinen suhtautuminen on mahdotonta, sekä myös sen yritys: tulkinta on aina subjektiivista. Eli miten pystyt tarkastelemaan, kuinka objektiivisesti toimit, koska ajattelu (kieli, merkit, tunteet, tavat) on subjektiivista. Eli koskaan et voi tietää, milloin olet oikeasti objektiivinen, koska subjektiivinen tulkintasi ei kykene objektiivisuuteen. Ihan käytännön tasolla voi tietysti yrittää punnita esim. omaa reiluuttaan, mutta objektiivista hän ei pysty sitä punnitsemaan.
Yrität lopettaa keskustelua, koska subjektiivinen minäsi on loukkaantunut. Tämä vihjaus on tietysti tämä kun kirjoitit, että en ole osoittanut kyvykkyyttäni keskusteluun (tai jotain sen suuntaista). Eli mitä virkaa arvostelullasi olisi, ellet olisi kykeneväinen arvioimaan kyvykkyyttäni? Siinä se vihje. Kun arvostelet ylipäätään.
Ensimmäisessä tekstissäni oli perustelut, miksi epäilen joidenkin jankkaavien kirjoittajien mielenterveyttä: Koska normaalilla sieluntoiminnalla varustettu ihminen pääsee vaikeiden asioiden yli, eikä pilaa koko elämäänsä juuttumalla vihaamaan jotain osapuolta. Tavallinen ihminen osaa myös etsiä vikaa itsestäänkin, eikä syyttele kaikesta muita.
Olen tähän mennessä viitannut vain FILOSOFEIHIN. En ole käyttänyt sanoja, joilla olisi etupäässä tieteellinen merkitys, joten väitteesi ovat vailla perusteita. Joten voisitko antaa esimerkin tieteellisten termien väärinkäytöstä?
Subjektiivisuus vs. objektiivisuus on tämän keskustelun kannalta irrelevantti, eikä sitä ole hedelmällistä pohdiskella ilman käsitteiden määrittelyä. Etenkään tuo vastineesi ei tuonut tähän keskusteluun mitään uutta.
En ole esittänyt keskustelun lopettamiseen tähtäävää vihjettä, vaan pyrkinyt kehottamaan sinua kunnostautumaan keskustelijana. Pätevään kritiikkiin kuuluu aina osana osoittaminen, tulkinta ja perustelu. Toistaiseksi et ole millään tavalla onnistunut osoittamaan ja perustelemaan väitteidesi todenpitävyyttä.
Ei ole mitenkään ansiokasta leimata keskustelijoita mielenvikaisiksi vain toteamalla, etteivät nämä käyttäydy niinkuin "tavalliset" ihmiset käyttäytyvät. Yhtä hyvin voisi väittää, että "tavalliset" ovat mielenvikaisia ja "mielenvikaiset" terveitä. Sinun perustelusi mielenvikaisuudelle näyttäisikin olevan yksinkertaisesti erilaisuus; se, ettei joku käyttäydy kuin useimmat muut. Sinänsä tavallisen käyttäytymisen allehan voisi periaatteessa kätkeytyä vaikka minkälaisia luonnehäiriöitä ja psyyken patologisuutta kuten juutalaisten joukkotuhoon osallistuneista Natsi-Saksan virkamiehistä voidaan päätellä. Ellet sitten pidä heidän toimintaansa terveenä ja moraalisena.
Pyrkimykselläsi perustella väitteidesi todenperäisyys eri mieltä olevien hulluudella on pitkä historia takanaan. Ehkä olisi hedelmällistä pohtia kuinka "mielenvikaista" argumentaatiosi on Foucault' n näkemysten valossa: Foucault osoitti "miten valta valaa sen harjoittamisen piirissä olevat (ei ainoastaan sen uhrit) samaan muottiin --- Rationalistinen järki edellyttää ja jopa luo mielisairaiden, rikollisten ja poikkeavien sosiaalisia kategorioita voidakseen määritellä itsensä. Se on siis käytännössä seksististä, rasistista ja imperialistista."
Eikö tuo jo kuulosta itsestäsikin aivan liian hankalalta? Naiset on mahdottomia otuksia, ei niiden kanssa voi elää. On helpompi vaan totaalisesti ignoorata ne ja elellä omassa rauhassaan vapaana ja juuri sellaisena kuin on.
Minä elän yksin ja nautin vapaudestani, ihan vain huvikseni käyn aina kirjoittelemassa täällä naisille totuuksia heistä mutta eihän ne mitään usko.
Naiset mädäntykööt yksin omaan mahdottomuuteensa, olen ilokseni huomannut miten moni muukin mies on herännyt yhteiskunnan aivopesemästä harha-ajatuksesta parisuhteen tavoiteltavasta tilasta ja ruennut ajattelemaan omilla aivoillaan miten naisten kanssa käytännössä on mahdottoman vaikea elää, naisethan ovat aivan liian hyvälle tottuneita, pumpulissa kasvatettuja pilalle hemmoteltuja selkärangattomia lellipentuja jotka välttelevät kaikkia velvollisuuksia, sälyttävät velvollisuudet miesten niskoille ja itse menevät aina siitä mistä aita on matalin.
Naiset on halveksittavia olioita, ei ne ansaitse mitään tasa-arvoa!
No oikke! =D
Tässäpä meillä on mies joka on omalta kohtaltaan asioiden laidan aivan oikein oivaltanut.
Jos ei kerran mitenkään tule naisten kanssa toimeen onkin ehdottamasti jo yhteiskunnankin kannalta paras ratkaisu elellä vain omassa rauhassa ja olla jatkamatta sukuaan.
Siitä kun ei kuitenkaan pitemmän päälle kenellekään mitään hyvää seuraisi.
Olen myös sitä mieltä että ihmisten täytyisi suorittaa jokin kunnollinen koulutus ennenkuin voitaisiin antaa seurustelulupa, lisäksi jos on yhtään kertaa perheväkivaltaa tapahtunut niin siihen syyllistyvältä viedään seurusteluoikeus.
Tietyt testit läpäisseet voisivat saada luvan jatkaa sukuaankin, maailmaan ei kaivata yhtään lisää idioottivanhempien ääliöpentuja. Vain tasokkaat yksilöt saisivat lisääntyä, muiden suku saa sammua ihan rauhassa, eihän se ole kuin biologiaa vaan.
Ei suomalaisuudessa sinänsä ole mitään niin hienoa että vain siksi kannattaisi maapalloa rasittaa tulevaisuudessakin toisiaan kadehtivilla ja kampittavilla kylmillä tunnevammaisilla suomalaisilla jotka ovat vielä maailman eniten tupakoivia viinaan meneviä alkoholistejakin. Sitten kun ei enää kestetä viinan voimallakaan toisten suomalaisten kylmyyttä ja nöyryytystä niin tehdään itsemurha ja siinähän suomi on taas tilastoissa nousemassa eli itsemurhat ovat lisääntymässä... en ihmettele yhtään!!
Et huonossa seurassa olekaan.
Apostoli Paavalikin mainitsi, että oli katsonut parhaaksi elää sinkkuna. Hänellä riittikin sitten tarmoa senkin seitsemän seurakunnan perustamiseen ja myöhemmin kanonisoitujen kirjeiden kirjoittamiseen sillä seurauksella, että häntä on mainittu krisitnuskon toiseksi perustajaksi. Sinkku taisi olla itse perustaja Jeesuskin, vaikka pitikin Magdalan Mariaa tärkeänä oppilaanaan.
Ennen maailmassa ikuinen poikamies sai elää arvostettuna ja arvokkaana - nykyään häntä saatetaan epäillä seksuaalisesti "erilaiseksi", vaikealuonteiseksi tai jotenkin kypsymättömäksi.
Meidän feministien olisi aika ryhtyä puolustamaan miehiä, jotka eivät välitä lyöttäytyä naisten yhteyteen olematta silti seksuaalisesti poikkeavia tai epäsosiaalisia.
Ahaa, arvaan, parasta poistua kiiiireeeesti!
---
MINÄ muuten menen siitä, missä aita on korkein.
Sellaisessa aidassa on yleensä korkein portti, eikä tarvitse kumartua portista mennessään.
Telkusta tuli kerran kiva dokkari jossa kerrotiin jossain tuolla hevonkuusessa elävästä yhteisöstä missä naiset asuvat keskenään hienoissa taloissa lasten kanssa, tekevät maataloustyöt jne. Miehet asuvat "lähiöissä" ja juopottelevat ja pelaavat korttia. Miehillä on lupa käydä hurauttamassa naisia taloissa aina silloin tällöin ja jos nainen mieltyy mieheen joka häntä on hurauttanut,saa mies myöhemminkin käydä visiitillä. Miehet eivät tässä yheisössä saa elää naisten kanssa samoissa taloissa vaan porsastelevat ja tekevät mielipuuhiaan eli juovat, pelaavat ja naivat, eikä vastuuta tarvi kantaa tai kestää akkoja kuin sen pillun verran. Sun kannattais ottaa selvää tosta paikasta koska se nimittäin on ihan oikeasti olemassa (jossain kiinan suunnassa). Muuta sinne, siellä on hyvä systeemi.
En juo, en pelaa enkä viitsi naidakaan. Et ole lukenut kunnolla viestejäni koska muuten tietäisit että hankkiudun tarpeesta eroon nopeasti, vaivattomasti, ja ennenkaikkea turvallisesti vetäisemällä spermat vessanpöntöstä alas omin käsin.
On ihan liikaa vaivaa lähteä tupakansavuisiin, örveltäviä känniläisiä täynnä oleviin ahtaisiin paskasiin baareihin iskemään jotain tautista ämmää vain sen takia että pääsisi tarpeestaan eroon, sehän on ihan järjetöntä!
Sääliksi käy kun sua on niin kaltoin kohdeltu, ilmeisesti asia vaivaa sua tosi paljon kun sä siitä niin paljon vaahtoat, kannattais käydä terapiassa. Voisit itsekkin paremmin! Kannattaa edes joskus kokeilla juopottelua, olen huomannut et se helpottaa monesti mies reppanoiden elämää. Siis kohtuudella tietenkin. Ei kannata luopua kaikista elämän nautinnoista ja syyttää naisia kaikesta
on mahdollista että mies on sorrettu sukupuoli?
Lue kirjoitukseni "Naiset kannattavat pornografiaa". Se valottaa erästä vastausmahdollisuutta kysymykseesi.
että naisen pillu se miehen tiellä pitää tai sitten ei...?
Tavallisesti luotettavasta lähteestä on tiettävästi saatu vihdoin lähestulkoon varmistettu tieto, että joskus jotain miestä on sorrettu, todella (huomaa aikamuoto). Siis se VOI olla mahdollista. Tutkimukset jatkuvat.