Yhtäkkiä iski ikävä. Se kosketti olkapäätä ja kiertyi sielunlankoja pitkin väriseviin sydämen terälehtiin. Se sai suolaisen kyyneleen kohoamaan silmänurkkaan ja nukahtaneen kaipuun hereille.
Se tanssii irtoavissa käpertyvissä lehdissä levittäytyen nurmikolle peittyneeseen ruskamattoon.
Se kuiskii tuulessa ja koskettaa huurrenukan herkässä kauneudessa.
Nyt haluasi juosta vasten tuulta ja seisoa tiukassa rantapajukossa katsellen harmaata tyrskivää merta.
Se on ikävä, joka kaipaa sitä itseä, joka posket punehtuneena jaksoi muuttaa maailmaa rinta uljaasti kohoillen ja varmana luottaen kaikkeen uuteen.
Se on ikävä, joka hulmuaa hiuksissa ja hivelee ihon pehmeää pintaa.
Tässä ikävässä toivoisi vielä pakkaavan laukkunsa, aloittaakseen taas kerran kaiken alusta.
Tämä ikävä hakee toisen ihmisen syvyyttä, missä peilautuisi itsensä näköisenä. Jolloin voisi valvoa aamuun saakka puhuen itsensä puhki ja kuunnellen, kuinka toinen ihminen avaa salaiset huoneensa.
Tämä ikävä alkoi laskea päiviä, mitkä ovat arvokkaita ja jolloin kokemukset värittyvät sielun suureksi ymmärrykseksi.
Kuinka suureksi tämä ikävä on kasvanut.
Minun on vain nyt niin ikävä itseni elää täydesti.
Se tanssii irtoavissa käpertyvissä lehdissä levittäytyen nurmikolle peittyneeseen ruskamattoon.
Se kuiskii tuulessa ja koskettaa huurrenukan herkässä kauneudessa.
Nyt haluasi juosta vasten tuulta ja seisoa tiukassa rantapajukossa katsellen harmaata tyrskivää merta.
Se on ikävä, joka kaipaa sitä itseä, joka posket punehtuneena jaksoi muuttaa maailmaa rinta uljaasti kohoillen ja varmana luottaen kaikkeen uuteen.
Se on ikävä, joka hulmuaa hiuksissa ja hivelee ihon pehmeää pintaa.
Tässä ikävässä toivoisi vielä pakkaavan laukkunsa, aloittaakseen taas kerran kaiken alusta.
Tämä ikävä hakee toisen ihmisen syvyyttä, missä peilautuisi itsensä näköisenä. Jolloin voisi valvoa aamuun saakka puhuen itsensä puhki ja kuunnellen, kuinka toinen ihminen avaa salaiset huoneensa.
Tämä ikävä alkoi laskea päiviä, mitkä ovat arvokkaita ja jolloin kokemukset värittyvät sielun suureksi ymmärrykseksi.
Kuinka suureksi tämä ikävä on kasvanut.
Minun on vain nyt niin ikävä itseni elää täydesti.
Vastaukset 22
Vanhimmat
...kuinka terävä kynä sinulla on, raapaisi naarmun sydämeeni...
Vaikka eipä silti, etteikö nyt ollut tarkoituskin:=)
Tämä ikävä on saanut minut pohtimaan, josko en hankikkaan digipoksia, tai vaihda telkkaria taulumalliin. Jospa tv-lupamaksulla ja telkan hinnalla teenkin huikean matkan.
Jospa en talvella vaivukkaan soffaidentiteettiin.
Mitäpä jos käytän energiaani tehden sitä, mikä tuottaa suurempaa tyydytystä.
Jospa maalaan sen ison taulun. Jospa vaikka kirjoitan satukirjani valmiiksi.
Mitäpä jos soitan kaikki unohtuneet ystäväni läpi.
Jospa uskallaudun uuteen ihmissuhteeseen.
Entäpä jos kävelen vain ulos ja alan elää.
..hieman isomman valinnan edessä ja mietit ehkä kuinka arvottaisit noita valintojasi?
Digiboxin ja telkkarin voi hommata myöhemmin, huikea matka on hetken huumaa, sen jälkeen arki taas odottaa,ystäviin on aina hyvä ottaa yhteyttä..
Jospa panostaisit siihen uuteen ihmissuhteeseen, siitä ammentaisit iloisia värejä tauluusi ja saisit onnellisen sävyn satukirjaasi..
sotke tätä kaipuuta:-)
Katopa ku se uusi ihmissuhde vaatii, niin kauheesti kaikkea järkkäilyä. *järkiintyy*
Mutta huikea matka vaikka Nepaliin ois jo jotain.
*vaipui nirvaanisiin unelmiin*
..siellä nepalissa on kärmeitä ja moskiittoja..saat pian malarian tai hinduyskän ;)
Muutenkin ikäväntorjuntaan ostettavat hellittelyt on menemistä siitä mistä aita on matalin ja niiden kesto on lyhytaikainen
Nyt kuule rupeet panostaa siihen uuteen ihmissuhteeseen, otat sellaisen helppohoitoisen suhteen aluks..et järkkäile mitään vaan annat sen kävellä elämääsi..
Alta syksyisten routaisten lehtien,missä maa oli lämmin ja kutsuva nousi kaipuuni samanhenkinen.
Ikävä totuuden lähteille,haavoittuvuuden alkumetreille,ihmisen luokse ja rakkauden syliin.
Haavoittuvuuden alkumerellä, voi kosketus yltää rohkeuteen rakastaa, pelkäämättä ihonsa hiertyvän, tai sydämensä käpertyvän.
Totuuden lähteellä, voi virkistää kuihtunutta intohimoa ja nousta vuorelle huutamaan.
Siellä missä kipu vasta reittiä etsi,suolainen kyynel kotelossaan.
Vuorella huutoja myötätuuleen,jotta kauaksi kantaisi intohimon heränneet kuiskaukset antaen kaiun ne kerrata takaisin.
Joskus sitä tulee sellainen ikävän tuntu,ettei ollenkaan edes ymmärrä, mistä se tulee tai miksi..
Kaukomaille tuli kauhee haiku.
*tiputtaa matkakassaan kolikoita*
liittyy usein menneeseen..Se tulee ihan varoittamatta ja kirpaisee tullessaan..
nimi, se on vastasyntynyt ja etsii vielä muotoaan mutta kyllä sen ikäväksi tunnistaa. Ikävä syntyi vahingossa, on silti kaivattu ja hellitty. Ikäväni odottaa hyppyä tuntemattomaan, laskee päiviä hetkeen. Ikäväni on valmis ponnistelemaan jotta hetki olisi pian. Ikäväni iloitsee löydettyään kohteensa, enää sen ei tarvitse harhailla vailla päämäärää. Rakastan ikävääni.
paljastuit**'' Ettei vaan olisi se kylpylän tanssittaja tuon ikäväsi nimi?
*korvat höröllään uteliasuudesta*
tanssittajasta tää kaikki alkoi, muttei siten kuin yhtäkkiä voisi ajatella. :)) *nyt sulkee suunsa ihan suppuun*
..kumma, kun jättää hetkeksi haareminsa vartioimatta niin eikös joku karkaa laumasta ;D
iso haaremi, et ehdi pitämään kaikkia silmällä yhtaikaa, joten kiusaus katsella naapurin vihreää nurmikkoa on suuri :)
*tanssahtelee karkuun haaremihousuissa ja kippurakärkisissä kengissä julmetun suuret kultaiset korvarenkaat korvissaan*
*haaremin neidolle napsahti jalkaraudat kinttuihin*
Jaa-a, pitäisköhän sitten keskittyä enemmän niihin haaremin lempivaimoihin etteivät nekin karkaa? ;D
vähintä mitä voi vaatia, on edes pehmusteet jalkarautoihin. *hieroo kipeitä kinttujaan*
että osaat näpytellä kätösilläsi herkkää tekstiä. Mutta että saat aikaan erillaisia näkökulmia aiheeseen... jurmala neito ja respect!
tarkkailla ympäristöä väliin silmät sirrillään, vinosti, suoraan, takaviistoon ja kiertäen, niin siitäpä se näkökulma avautuukin moneen sektoriin.
kaikuu kaunis kaipaus.
Oma versioni samasta asiasta oli aikanaan Pieni Ikävä :)
Ikävä esiintyy milloin pienenä ja milloin taas suurempana.